Milon alipainoon ja vilkkauteen kidutuskammionsa ulkopuolella vaikuttavia asioita on todistetustiPullervo Pönttinen kirjoitti: Ke Maalis 06, 2024 7:04 amMitä Helvettiä? Otin kantaa Milon painoon, että vaikka hän onkin tosi pienikokoinen, niin hänelle ei välttämättä olisi ollut edes fysiologisesti mahdollista seurata normaaleita kasvukäyriä, tai sitten päinvastoin, jos hänessä ei ollut synnynnäisiä kehityspoikkeamia, niin sitten pienikokoisuus ja kognitiiviset viivästymät ovat voineet johtua samasta syystä, eli laiminlyönnistä.JudgeCooper kirjoitti: Ti Maalis 05, 2024 7:32 pmPullervo Pönttinen kirjoitti: Ti Maalis 05, 2024 5:02 pm
Milohan ei kaikesta päätellen ollut ns. normaali lapsi. En tiedä, oliko hänellä olemassa jotain diagnoosia joka on rikoskäsittelyssä jätetty mainitsematta, vai oliko hän vielä diagnoosia vailla, mutta kaikesta luetusta päätellen hän on ilmiselvästi ollut jotenkin esim. kehitysvammainen. Ja on mahdoton tietää, millainen terveyskokonaisuus hänellä on ollut, ovatko hänen kehityspoikkeamansa olleet vain henkisesti ilmeneviä, vai onko hänellä ollut myös fysiologisia ongelmia.
Tässä puolustus valmistautuu jo syyttämään Miloa kehitysvammaiseksi. Että se olisi vaikuttanut kuolemaan? Kuinka alas voi saastasynnyttäjän puolestapuhuminen mennä? Mikä on seuraava askel? Ei minkäänlaista kunnioitusta uhria kohtaan.
On täydellisen häiriintynyttä väittää, että Milon kehitysongelmien ääneensanominen olisi mukamas hänen murhaajiensa puolustelua. Tuo kuulostaa vain siltä kuin sinulla itselläsi olisi se asenne, että vammaiset olisivat mielestäsi huonompia ihmisiä, joiden tappaminen on oikeutettua. Normaali ihminen ei ajattele noin, koska kehitysvammaisuudessa ei ole mitään väärää eikä sitä pitäisi joutua häpeämään.
Mediassa ja kaikkialla on puhuttu avoimesti Milon kielellisistä vaikeuksista, vaippojen käyttämisestä, housuun kakkaamisesta, tuttipullosta juomisesta ja pinnasängyssä nukkumisesta, ja nuo eivät ole 4-vuotiaalle enää keskivertokäytöstä. En ole ylijumala moraalipoliisi, joka osaisi sanoa, onko oikein puhua näistä yksityisasioista näin avoimesti, mutta Miloa se ei enää satuta, koska Milo on kuollut. Fakta on se, että kaikki nämä asiat voivat johtua joko laiminlyönnistä tai synnynnäisestä vammaisuudesta. Kaikki tietysti haluavat syyttää Muusaa, ettei ole viitsinyt opettaa lastaan näiden kehitysvaiheiden ohi, mutta joillekin lapsille ei ole mahdollistskaan oppia näitä asioita normaalissa ajassa, tai välttämättä ollenkaan, ja siinä ei ole mitään väärää.
Ja mikä tulee Muusan väitettyyn kehitysvammaisuuteen, niin toivon, että ADHD-diagnoosia tehneet tahot olisivat hoksanneet myös älyllisen vammaisuuden, mikäli sellainen olisi Muusan kohdalla kyseessä. Eikä sillä ole väliä. Kehitysvammaisuus ei tee kenestäkään pahaa ihmistä eikä lapsenmurhaajaa, ja kehitysvammainenkin voi olla hyvä vanhempi varsinkin silloin, kun saa vsnhrmmuuteen tarvitsemaansa tukea.
- ravinnon yksipuolisuus
- eristäminen huoneeseensa
- läheisyyden puute
- virikkeiden puute
- hakkaaminen
- huutaminen ja haukkuminen
On aivan yhtä julmaa murhata kehitysvammainen kuin ilman vammaa oleva lapsi. On äärimmäisen häiriintynyttä ja erityisen julmaa väittää uhria kehitysvammaiseksi kuoleman jälkeen. Kun mitään ei enää ole todistettavissa. Ainoa motiivi tässä keississä on valmistella argumetointia hovissa. Asianajaja ei taida haluta edetä lievästi tuomitun synnyttäjän tapauksessa, mutta ilmeisesti synnyttäjän neuvonantaja on päätellyt toisin. Tuki yhteiskunnalta on puuttunut ja lasukin on epäonnistunut. Itkuvirttä ja veisuuta piisaa.