Miss Holmes #1 kirjoitti: Pe Kesä 14, 2024 12:08 am
######### :shock
:
Ei Helvetti Ulrica 
Kirjoititko tuon tosissasi?
Miksi Roope Bob Tikkanen ei YKSINKERTAISESTI ottanut eroa ja lähtenyt ns ”kävelemään”?
Vastauksena riittänee, että ajattelen Roopen psykiatrina nähneen mikä vaimonsa oli naisiaan. Sairastui, menetti terveytensä, osan rahoistaan ja lopulta vain päätti menettää vapautensa mieluummin, kuin jäädä suorittamaan vaimon agendaa kulissiavioliiton vankilaan. Arvioi sen vaihtoehdon paremmaksi joko lääkkeissä, sairastuneena tai ilman.
###################
NYT TULI hups ja hips
Mä kirjoitin masennuksesta, mutta tainee nyt jäädä Ulrican avautumisen varjoon….
Masennus on sairaus, jossa masentunut menettää pahimmillaan kontrollin ja hallinnan elämäänsä ja kuvittelee olevansa maailman vähiten tarvittu, turhin ja mitättömin olio maailmassa.
Masennuksen ja muiden siihen liittyvien ’oireiden’ kirjo on valtava, eikä kukaan voi koskaan kertoa miten kukin mitäkin kokee.
Pahinta masentuneelle on kuitenkin väittää, että voi paremmin, jos ei oikeasti voi.
Teeskentely ei sovi siihen oloon.
Ja teeskentelyyn ei mielestäni kukaan voi vaikuttaa tai pakottaa. Se lähtee tahtomatta omasta päästä; joko luulosta tai valheesta.
Parantuminen mielestäni lähtee tahdosta. Halusta olla taas ’minä’.
Jos sitä halua ei ole, ja haluaa hukuttaa tunteet lääkkesekoituksen tuomaan hyvään oloon, ei voi koskaan parantua.
Masennuslääkkeet oikeasti toimii suurella osalla ihmisistä, jos oheen saa myös terapiaa.
Käyttää lääkkeitä oikein ja antaa myös rehellistä palautetta niiden vaikutuksesta.
Jos jokin lääke ei toimi, kokeillaan seuraavaa.
Tuo on pitkä prosessi. Itselläni kesti 9kk, jotta löydettiin oikea lääkitys.
(Ps olen elänyt onnellisena, lääkevapaana, ilman masennusta tai paniikkikohtauksia jo 7 vuotta.)
Minusta se, että itse valitsee lääkkeet, vaihtaa lääkitystä odottamatta sen vaikutusta, diagnosoi itse erityyppisiä ’vikoja’ itsessään, perustuu enemmänkin siihen, että haluaa olla ”HULLU”.
En ole vielä tavannut masentunutta ihmistä, joka ei haluaisi päästä tilastaan pois.
Olen sen sijaan tavannut parikin lääkeriippuvaista, kevyesti ohessa alkoholisoitunutta ihmistä, joille ongelmat eivät ole OMIA, vaan muissa ilmeneviä ”Pahoja vikoja”.
Eli suomeksi: muut ovat niitä ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet tilan tai yrittävät puuttua ja parantaa tilannetta, jota ”eivät ymmärrä”.
Näille ihmisille oman tilan myöntäminen ja hyväksyminen on todella vaikeaa, käytännössä mahdotonta.
Ja koska omaa tilaa ei myönnä/ymmärrä/hyväksy, on hoitovaste sen mukainen -> NOLLA.
#######
Suurin osa teistä ’vesitynnyri’-ihmisistä elätte niiiiiiin kaukana mielen- ja todellisuuden ongelmista, että naurattaa (kuten kerroin
) lukea näitä teidän ”syväluotaavia” päätelmiä koko tarinasta
Minä elän ”kaiken” läpikäyneenä tänäpäivänä hyvää elämää ja ymmärrän ja näen asiat varmasti todella paljon eritavalla teihin ’vesitynnyri-ihmisiin’ verrattuna
Oletkin aiemmin viitannut siihen, että sinulla on jotain kokemusta masennuksesta. Kirjoitat tuossa vaikeasta masennuksesta, mutta minä luulen ainakin tuon vaihees, jolloin olet kyennyt olemaan toisten seurassa ja nauttinut siitä - olleen keskivaikeaa masennusta. Vaikeassa masennuksessa on tyypillisempää eristäytyminen kontakteista.
Tikkanen eritstäytyi kotiinsa ja sielläkin itsekseen, jos oli muita ihmisiä läsänä (tiedot Vn ystävältä ja lapsilta välituomiosta).
Minäkin olen käynyt läpi
vaikean masennuksen - ja siinä yhteydessä alkuun lievä -> vaikeutuen keskivaikeaksi -> vaikeaksi. Olin vaikea-vaiheessa juuri tuolla tavoin eristäytynyt - ihan sen koko ajan, kun masennus oli vaikea-asteista. Vaikea masennus on siis itselleni enemmän kuin tuttu - sen tuomine toivottomuuksineen, valoa ei näy eikä ole tulevaisuudessa toivoa. Olet täysin arvoton ihmisraunio, et tunne oikeastaan mitään tunteita - kuin ehkä jkt em. tunteiksi ajateltuna. Syyllisyyden tunteet tokivaltaavat alaa. Eli on vain negatiivisia tunteita. Menet lähes puhumattomaksi. Kyllä siinä itsetuhoisiakin ajatuksia tulee, kun kestää useita kuukausia ja se toivottomuus noihin ajatuksiin johtaa. Masennuksen ollessa keskivaikea olin kyennyt käymään jopa töissä, tosin "minimiliekillä" töitä tehden - se oli mahdollista, kun oli jo pitkä kokemus alalta. Ja jopa keskivaikean masennuksen pystyy piilottelemaan työssä ollessa. Kaikki energia meni toki työpäivään, kotona en sitten tehnytkään mitään. Onneksi ei ollut pitkä kausi tuo.
Omalla kohdallani huomasin, että
toipuminen lähtee käyntiin ensin mielen toipumisena - sitten pääset ylös sängyn pohjalta, toipumisen edetessä alat taas nauttia toisten ihmisten, läheisten kanssa olemisesta ja arkiaskareista. (Ei auttanut: "Koetahan nyt piristyä", "Ota itseäsi niskasta kiinni", "Menepäs nyt ulos" Lähdetkö mukaan - johonkin kivaan paikkaan?).
- johnkin kivaan paikkaan
Terveisiä vaan täältä "vesitynnyristä", Tänne ei riittänyt kokemukset humalassa väkivaltaiseksi muutuvasta isästä, 3v ajalla narsistisesta, kiusaavasta esimiehestä, vaan piti sittemmin kokea vielä vaikea masennuskin.
Sanovat, että mikä ei tapa, se vahvistaa - mutta ehkä jotain noista kokemuksista olisin voinut jäädä paitsi. Mutta näillä mennään.
*****
Ja kyllä olen edelleen sitä mieltä, ettei V ymmärtänyt yhtään mitään keskivaikeasta masennuksesta. Siitä kertoo:
1) häntä huoletti enemmän se, ettei puolison palkka juossut sairauslomalla
2) suunitelma massiivisten glögi-juhlien järjestämisestä 67 ihmiselle - parkiskunnan todella huonossa tilanteessa.
3) Mahdollisesti samalla ajalla myös haksahtanut sivusuhteeseen
Ei ymmärtänyt V, vaikka katsoi, näki läheltä puolison tilanteen.
- Ei ymmärtänyt, miksi puoliso ei vain nuse sängystä ja mene töihin.
- Ei ymmärtänyt, että massiivisten glögi-juhlien järjestäminen oli "kuolleena syntynyt idea" - kun on niin kiva järjestää samanainen juhla kuin
ystävän sä oli vastottain järjestänyt. - "Kyllä minunkin pitää ehdottomasti saada järjesää, kun minä haluan". - lienee lapsuuden kodissaan saanut vanhemmiltaan kaiken mahdollisen tahtomansa.
HUOM! Edelle kirjoittamani eivät ole moitetta uhrista, joka on oman kulttuurinsa kasvatti - kuten itse kukin olemme.
Kyllä Tikkanen oli keskivaikeasti masentunut - hoitavan lääkärin diagnoosinkin mukaan. Kun kerrot itse Miss Holmes aikanaan poteneesi vaikeaa - tai ehkä pikemminkin keskivaikeaa masennusta, niin luulisi sinun hahmottavan Tikkasen tilannetta paremmin. Olet toistuvasti asettanut hoitavan psykiatrin diagnoosin kyseenalaiseksi - jostain syystä.
Miksi? Ai niin, kun sinun mielestäsi on ollut kyse vain laiskottelusta, lorvimisesta, loisimisesta - vaimon kustannuksella elämisestä. - Tuohon viime mainittuunkaan ei vaan ole mitään viitettä.
Minä luotan hoitavan tekemään diagnoosiin - tai jos se on mt-t:ssä muutettu 2-suuntaiseksi. Miksi ihmeessä en luottaisi. Samoin luotan omiin kokemuksiini, joiden perusteella olen voinut Tn sairautta hahmottaa.
Tikkanen ei tule saamaan käsittääksen saamaan masennus-diagnoosinsa perusteella mitään alennusta tuomioonsa.
Vielä tuohon Ulricalle kohdistamaasi kysymykseen,
miksi T ei eronnut ja jähtenyt pois.
Minäkin luulen, kuten muistelen Ulrica. jossain kommentissaan arvelleen, että
T oli ehkä jo pohtinut eroa (jos V oli pettänyt), mutta ei ollut vielä ehtinyt asiassa pidemmälle.16.12. mitä ilmeisimmin köynnistyneen riida yhteydessä lienee eroasia ollut esillä - jomman kumman aloitteesta.
kunnioita henkkoht purkauksia
