llewellyn kirjoitti:... Medialla on myös suuri vastuu, nyt etenkin roskalehdistön toiminta (jossain määrin tosin valtavirta-mediakin on jo trendiä seuraamassa) on sellaista, että se ruokkii näiden pateettisten, mieleltään järkkyneiden tapausten tavoitteita. ...
Medialla on todella näissä tapauksissa keskeinen osa ja vastuu, mutta median asema on samalla hieman hankala. Näissä kouluampumisissa on
osittain kyse samoista asioista kuin terrorismissa mitä julkisuuteen tulee vaikka kokonaisuudessaan ilmiön rinnastaminen terrorismiin ei ole aivan perusteltua (ja täytyy tietysti pitää mielessä että kouluampujat ovat heterogeeninen ryhmä; jotkut voivatkin ehkä muistuttaa terroristejä (jotka nekin ovat heterogeeninen ryhmä) enemmän kuin toiset). Osa kouluampujista siis joka tapauksessa pyrkii saamaan mediahuomiota samalla tavoin kuin terroristit ja heidän näkökulmastaan
voi olla aivan sama minkä sortin julkisuutta saavat - kunhan saavat. Uutiskirjoittelun sisällöllä ei siis
tältä kannalta ole välttämättä mitään merkitystä. Julkisuustavoitteen estämiseksi olisi parasta etteivät nämä tapaukset saisi suurta mediahuomiota.
Ei kuitenkaan ole helppo kuvitella että kouluampumiset tai WTC-iskut käsiteltäisiin seuraavana päivänä parilla palstalla lehden sisäsivuilla ja Alibi reväyttäisi sitten seuraavaan numeroonsa oikein aukeaman jutun värikuvilla. Ihmiset haluavat lukea, kuulla ja nähdä, joten media kirjoittaa, puhuu ja kuvaa. Tilanne ei ole yksin median synnyttämä, vaikka se tietysti osittain luo omia markkinoitaan, vaan ihmisillä on kova halu tietää muutakin kuin jokin "välttämättömin vähimmäisinformaatio".
Median pitäisi keskustella (leikkien että on jokin sellainen yksi asia kuin media) tämänkaltaisten tapausten uutisoinnista, mutta jokin suurempi muutos uutisoinnissa edellyttäisi muutosta koko yhteiskunnassa.
Pharaoh kirjoitti:... Vodkan huomio siitä, ettei media tuomitse kouluampujia on merkittävä. Kouluampujien älykkyyden, fiksuuden ja koulumenestyksen kehuminen ja motiivien "ymmärtäminen" tiedotusvälineissä ja internetissä on sekä tyhmää että vaarallista. Tähän ovat sortuneet median lisäksi myös viranomaiset, poliisi ja opettajat, nettikirjoittajista puhumattakaan.
Kouluampujan sympatisointi ja jopa ihailu voi vaikuttaa yllyttävästi ihmiseen, joka etsii hyväksyntää tuhosuunnitelmilleen. ...
Kyllä kai tällaisten tapausten käsittely on pääsääntöisesti vähintään implisiittisesti tuomitsevaa. Suurimmalle osalle ihmisistä sitä ei vain tarvitse alleviivata: "Kouluammuskelussa kuoli 11. Se on tuomittavaa".
Kaikki uutissisällöt eivät ehkä olekaan tarpeellisia, mutta jos on pyrkimyksenä estää näitä tapauksia, on pakko yrittää ymmärtää (mikä ei tarkoita edelleenkään samaa kuin hyväksyä) mikä saa ihmiset tekemään tällaista. Jos asiasta uutioistaisiin hullu-hullu-hullu tyyliin, niin tietysti hirveän monelle ihmisille tulisi kuva että tekijä on hullu-hullu-hullu (miltä ei nytkään vältytä). Jos näitä nyt sitten halutaan ehkäistä, niin sitä ei edistä hullu-hullu-hullu ajattelu, sillä suurin osa tekijöistä ei havaittavasti käyttäydy kuin hullu-hullu-hullu, vaan saattavat menestyä koulussa yms. Ihmiset eivät voi havaita sydänkohtauksen ensioireita ja pyrkiä toimimaan sitä ennaltaehkäisevästi tai hoitavasti, jos heille on kerrottu syövän oireet ja hoito.
Tietysti asioiden perinpohjaisempi käsittely on ristiriidassa tuon julkisuushakuisuuskohdan kanssa. Miten löytää jokin järkevä tasapaino..?
Ihannointi on sitten tietysti eri asia, mutta sellaista ei valtamedioissa ainkaan ole vielä näkynyt.