kuinuusivaikkaeipuu kirjoitti:... Väärä asenne syyttää aseita tälläisestä, kouluammuskelut muuttuvat sitten koulupuukotuksiksi. ...
On väärä asenne syyttää
yksinomaan, erityisesti tai
liiaksi (käsi)aseita, mutta usein vasta-argumentiksi esitetty oletus täydellisestä tekovälinediffuusiosta ei myöskään välttämättä ole pätevä. Käsiase ei välttämättä aina vaihdu puukkoon tai pommiin eivätkä tekijäkandidaatit ole välttämättä valmiita tai kyvykkäitä hankkimaan haluamaansa käsiasetta keinolla millä hyvänsä (harrastamalla ampumaurheilua hämäyksen vuoksi vuosikaupalla että saavat ostaa aseen (jos siis lakia jotenkin esim. tällä tavoin kiristettäisiin), sijoittamalla siihen määräämättömän summan rahaa, etsimällä käsiinsä laittoman mutkan jne).
Käsiaseiden saatavuuden vaikutuksesta rikollisuuteen on esimerkkiä mm. Iso-Britanniasta. Samaisesta maasta löytyy myös toimivaksi osoittautunut itsemurhienvähennyskeino, joka osoittaa että diffuusio välineestä toiseen voi olla varsin vähäistä. Itsemurhia tehtiin aikanaan myrkyllisellä liesien kaasulla, kunnes kaasu vaihdettiin myrkyttömään vaihtoehtoon. Kaasulla tehdyt itsemurhat tietysti loppuivat, mutta samalla havaittiin itsemurhien kokonaismäärän laskeneen. Diffuusio oli vähäinen eli kaasuitsemurhakandidaatit eivät siirtyneet laajamittaisesti käyttämään muita menetelmiä. Kuolemaa, tässä tapauksessa omaansa, haluavat eivät aina ja välttämättä halua sitä keinolla millä hyvänsä. Kaasu oli kaikkien erittäin helposti saatavilla (sen kun avasi uuninluukun; ei tarvitse mennä hankkimaan asetta, kinuamaan lääkäriltä unilääkereseptiä jne.), kuolema oli "helppo", siisti ja kivuton sekä jäljelle jäi katseen kestävä ruumis (jotkut välittävät siitäkin ettei heidän aivojaan löydetä seinältä). Nähtävästi monet tällaista kuolemaa suosineet eivät kyenneet toteuttamaan tekoaan muulla tavoin. Tutkimuksia ja esimerkkejä diffuusion puutteesta tai vähäisyydestä löytyy paljon muitakin (esim. Suomen pankkiryöstöt).
Tietysti on muistettava, että kouluammuskelut ovat eri asia kuin muut henkirikokset, tavanomaiset itsemurhat tai pankkiryöstöt eikä diffuusion väheneminen tarkoita sitä etteikö sitä olisi ollenkaan (esim. puolet voi lopppua, mutta puolet jää jäljelle toisessa muodossa). Joka tapauksessa on perusteltu oletus, että aseiden saatavuudella voidaan vaikuttaa näihinkin tapauksiin - muistaen samalla että sillä niitä tuskin kokonaan lopetetaan (jos joku jo lähtökohtaisesti haluaa räjäyttää pommin, niin on aivan sama pääseekö hän käsiksi pyssyyn vai ei). On hyvin mahdollista etteivät koulusurmaajatkaan toteuta aikeitaan aina keinolla millä hyvänsä (viimekädessä tuimalla tuijotuksella jos aseita ei ole, terävät kynätkin on takavarikoitu ja kädet sidottu).
Edelleen on se, että tietenkään kaikkea ei voida maailmasta poistaa. Jotkut voidaan: myrkyllinen kaasu voidaan vaihtaa myrkyttömään jos sellainen on kerran olemassa, jos se toimii, jos sen käyttöönotto ei kaada kunnallistaloutta jne. Kaikkea muuta ei voida poistaa. Veitsiä ei voida vaihtaa tylppiin, ettei niillä hivautettaisi muita tai avattaisi omia ranteita, kankaita ei voida vaihtaa paperiin itsemurhavahtisellityyliin ettei kravattiin hirttäydyttäisi tai sukkahousuilla kuristettaisi... (Käsi)aseet eivät ole kovin yleinen välttämättömyys, joten niiden täyskielto ei niin sanotusti kaataisi maailmaa. Se olisi kaiketi kuitenkin kovin ikävä juttu monille asiallisille ammunnan harrastajille, joten jonkinlainen hinta kiellolla olisi. Jonkinlainen kompromissiratkaisu on kuitenkin kaiketi aivan mahdollinen (edellä vaihtoehtoja on esiteltykin). Ratkaisut voivat jollain tavoin haitata ampumisharrastusta (lisätä hintaa, pidentää luvansaantiaikaa jne.), muttei harrastuksia nyt voi aivan tasa-arvoisinakaan pitää silloin kun toisiin liittyy enemmän mahdollisia riskejä itselle tai ulkopuolisille kuin toisiin (ammunta vs. postimerkkeily, lentäminen vs. sauvakävely).
kuinuusivaikkaeipuu kirjoitti:Eikä mielestäni poliisi olisi voinut tehdä sen enempää kuin he tekivät. ...
Parannuksia tulevaan toimintaan voi silti aina miettiä, vaikkei mennyt toiminta olisikaan erityisen huonosti tehtyä. Kaikesta voidaan aina oppia silti jotain ja yrittää tehdä paremmin ensi kerralla.