Annabelle kirjoitti: Ti Heinä 16, 2024 10:40 pm
No onhan meillä esimerkiksi tuo Cian digiarkisto, joka on kaikille avoin; kyse on kuitenkin usein siitäkin, että tietojen etsiminen sieltä on haastavaa ja vaatii tieteellisten metodien käyttöä, usein myös omien metodien kehittämistä vuosikausien käytännön tutkimustyössä. Esimerkiksi, useinkaan tutkimuskysymykseen tiedonmurun löytäminen ei välttämättä onnistu tavanomaisilla hauilla, eikä kategorioista, joista voisi tiedon olettaa löytävänsä tarkallakaan ja yksityiskohtaisella ammattimaisella historian tuntemuksella, vaan tiedonmuru voi löytyä kehitetyillä uusilla näkökulmilla historiaan.
Niin, ja suuri osa kylmän sodan aikaisista mutta avatuista arkistoista on vielä tänäkin päivänä sellaisia, että sinne pitää itse fyysisesti kävellä paikalle, esittää henkkarit ja ilmoittaa, mitä arkistoja tutkii. Tämä on ihan hyvä, koska maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka mielellään tilaisuuden tullen "kadottaisivat" noista arkistoista aineistoa, tai joille voisi tulla vahinko sytkärin kanssa, jos he pääsevät arkistoihin ilman mitään valvontatoimia.
Paperilla olevien arkistojen digitointi on aika työlästä puuhaa sellaisissakin maissa, joissa työvoima on halpaa. Lisäksi digitoimista tekevien henkilöiden pitäisi olla joko luotettavia tai valvottuja sillä tavoin, etteivät he esimerkiksi rahasta "kadota" tai tunge taskuihinsa ja myy muualle eteensä tulevia asiakirjoja.
Mutta tällaiset pikku probleemat ovat tietysti arkipäivää myös tavanomaisemmissa museoissa, joissa on arvokkaita esineitä, ja olisi kivaa, jos kaikki se tieto olisi jotenkin helpommin saatavilla digitaalisesti, mutta jotta niin olisi, pitää aika monen fyysisen ihmisen tehdä hirvittävästi tylsää tomuista hommaa, ennen kuin keinoälyapulaiset pääsevät dataan käsiksi.
Ai niin, keinoälyapulaisiakin pitää jatkossa valvoa, etteivät he kadota löytämiään asiakirjoja tai luo kokonaan omiaan.
Digitoiduista arkistoista kannattaa hakea mahdollisimman spesifeillä hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä. Kannattaa ennen hakusanojen näpyttelyä miettiä, mitä sellaisissa asiakirjoissa oikeasti voisi lukea, joissa olisi tietoa haluamastaan asiasta.
Tässä tapauksessa Kanadan kansalainen on murhattu Suomessa - tässähän ei ole mitään kiistanalaista. Kun maan X kansalainen kuolee maassa Y henkirikoksen uhrina, tulee siitä minimissäänkin ainakin poliisiviranomaisten välistä asiakirjavaihtoa. Kannattaisiko kenties vilkaista, millaisia salassapitoaikoja ja arkistojen julkisuushankkeita Kanadassa on?
Annabelle kirjoitti: Ti Heinä 16, 2024 10:40 pm
Ja mitä tulee heihin, "jotka ovat vaivaa nähneet", niin "heitä" on yllättävän paljon juurikin anonyymeillä nettipalstoilla. On vanha luulo, etteikö olisi (enkä ole aivan perillä, että mistä tuo luulo edes tulee). On heilläkin joskus vapaa-aikaa, muita harrasteita kuin työ ja tutkiminen ja halua auttaa ihmisiä kehittämillään metodeilla....
Totta kai. Sellaiset ihmiset mielellään tarjoavat pieniä täkyjä ja valonsäteitä pimeyden laaksossa vaeltaville, mutta kun he ovat tällaisilla palstoilla huvikseen ja anonyymeinä, heillä ei ole kauheasti kärsivällisyyttä niitä tyyppejä kohtaan, joille pitää kaikki kantaa valmiina kuin Manulle illallinen eivätkä he sittenkään ole tyytyväisiä vaan inttävät vastaan. Menisivät sitten itse ja etsisivät tietonsa, jos tieto kiinnostaa. Valitettavasti nämä tosin ovat usein ihmisiä, joita tieto ei kiinnosta. He ovat täällä vain väittelemässä ja purkamassa ahdistustaan toisiin anonyymeihin. Ja muutama heistä on täällä siksi, että haluaisi tietojen ja asiakirjojen katoavan. Tai sanomassa "hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää".