”Kiduttaja-Pullisen” huumeliiga
Marita Partanen, vanhempi rikoskonstaapeli, Helsinki.
Vuodenvaihteessa 1994–1995 aloitettiin Helsingin huumerikosyksikössä laajan huumejutun varsinainentutkinta kiinniottoineen ja kuulusteluineen.
Juttuvyyhti käsitti Jari Pullisen ja Jan Raittilan pääosin organisoiman laajamittaisen amfetamiinin, heroiinin ja hasiksen salakuljetuksen Hollannista Suomeen ja salakuljetettujen huumausaineiden levityksen eri puolille Suomea vuoden 1993 lopusta aina vuoden 1995 alkuun saakka.
Jutulla oli suuri uutisSeppo, koska Jari Pullinen muistettiin 1980-luvulla Ruotsissa ryöstöliigaa vetäneenä "kiduttaja-Pullisena". (Tässä jutussa joidenkin henkilöiden nimet ovat keksittyjä.)
Tuolloin hän sai lisänimen pakottaessaan uhkailuin ja pahoinpitelyin kanssaepäiltyjään tekemään ryöstöjä hyväkseen. Entisyytensä vuoksi Pullinen pääsi otsikoihin Raittilaa paremmin, vaikka tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä tämän osuus salakuljetuksissa osoittautui kauemmin jatkuneeksi.
Tässä tutkinnassa ei ilmennyt varsinaista painostusta tai uhkailua, vaikka kuulusteluissa jotkut aluksi kertoivat, huumausainerikostutkinnalle varsin tyypilliseen tapaan, että heille "kävisi huonosti", mikäli he puhuisivat.
Kuitenkin valtaosa epäillyistä pyrki selvittämään tekemisensä huumausaineiden ja niihin liittyvien henkilöiden kanssa varsin tarkasti.
Juttu käsiteltiin miltei kokonaisuudessaan Helsingin käräjäoikeudessa ja kun viimeiset tuomiot
luettiin 13. kesäkuuta 1995 oli kauimmin vangittuna olleen Jari Pullisen osalta käyty läpi 12 käräjäoikeuskäsittelykertaa.
Helsingin käräjäoikeudessa oli syytettynä kaikkiaan 45 henkilöä ja heille luettiin tuomioina yhteensä yli 130 vuotta vankeutta. Pienimmät tuomiot olivat päiväsakkoja ja pisimmät,
Jari Pulliselle ja Jan Raittilalle annetut, 12 vuotta vankeutta. Tutkimukset käsittivät 15 paikkakuntaa: pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Joensuun, Kuopion, Tampereen, Kouvolan, Haminan, Turun ja Porin.
Tutkinnassa kävi ilmi, että Hollannista oli salakuljetettu Suomeen joulukuun 1993 - joulukuun 1994
aikana noin 40 kiloa hasista, 22 kiloa amfetamiinia ja 3,3 kiloa heroiinia.
Näistä poliisi onnistui takavarikoimaan runsaat 8 kiloa amfetamiinia, 1,5 kiloa heroiinia ja pienempiä määriä hasista sekä lähes 1,5 kiloa 1-fenyylietyyliamiinia ja kofeiinia sisältävää jauhetta, jota oli salakuljetettu Suomeen syyskuussa 1994 amfetamiiniksi luultuna. Kotietsintöjen yhteydessä takavarikoitiin lisäksi useita luvattomia aseita: yksi konepistooli, kivääri, luodikko ja erilaisia käsiaseita ja äänenvaimentimia.
Pullinen vapautuu vankilasta
Jo alkuvuodesta 1994 saatiin vihjeitä siitä, että Pullinen, joka kärsi pitkää vankilatuomiota Ruotsissa ja Suomessa 80-luvulla tehdyistä törkeistä ryöstöistä ja muista väkivaltarikoksista, oli hankkinut vankilassa olonsa aikana yhteyksiä henkilöihin, joiden epäiltiin hoitavan laajempaa amfetamiinikauppaa.
Pullinen oli tuomittu lisärangaistuksiin Suomen vankilassa tehdyistä väkivaltarikoksista, joten kaikkiaan vankilassaoloaika venyi 13 vuodeksi.
Pullisen odotettiin vapautuvan huhtikuun 1994 alusta. Tässä vaiheessa poliisilla ei ollut tarkkaa tietoa Pullisen toiminnasta vankilassa ja lomien aikana, mutta viitteitä tulevasta antoi se, että tämän vankilavierailijoihin ja lomayhteyksiin kuului poliisin hyvin tuntemia huumemiehiä.
Huhtikuun 1. päivänä 1994 Pullinen pääsi ehdonalaiseen vapauteen Kestilän varavankilasta. Heti vapauduttuaan hän aloitti matkustelun eri puolilla Suomea käyden kesän ja syksyn kuluessa useaan kertaan muun muassa Joensuussa ja Kuopiossa.
Vapun 1994 alla Pullinen matkusti Hollantiin ja sieltä palatessaan hän jäi kiinni toukokuun 3. päivänä Arlandan lentokentällä väärät henkilöpaperit hallussaan. Saatuaan 80-luvulla tuomion Ruotsissa tehdyistä ryöstöistä hän oli saanut myös elinikäisen maahantulokiellon Ruotsiin.
Näin oltuaan kuukauden vapaana tie johti Ruotsin vankilaan ja sieltä karkotuspapereiden kanssa koti-Suomeen.
Pala palalta kartoitettiin Pullisen ja häneen liittyvien henkilöiden toimia vihjeiden, seurannan ja yhteistyön avulla eri paikkakunnilla.
Epäilykset siitä, että Pullinen yritti hankkia omaa levitysverkostoa Suomen huumemarkkinoilla voimistuivat ja näytti siltä, että hän yritti rekrytoida toimintaansa mukaan myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ollut aikaisempaa huumetaustaa ja jotka eivät olleet ennestään tunnettuja poliisissa.
Pitkän vankeutensa aikana Pullinen oli ehtinyt istua useissa Suomen vankiloissa ja vapauduttuaan hän kävi matkojen varrella tapaamassa eri vankiloissa istuvia tuttujaan. Joensuusta kantautui vihjeitä siitä, että Pullinen oli esiintynyt joillekin paikallisille rahamiehenä, joka liikkui paljon maailmalla ja samassa yhteydessä puhuttiin amfetamiinista.
Hänellä huomattiin olevan yhteyksiä myös Tampereen suuntaan ja tämä havainto osoittautui myöhemmässä tutkinnassa varsin merkittäväksi.
Huumejutuissa on tyypillistä se, että rekistereihin ilmoitettu osoite ei ole todellinen asuinpaikka.
Niinpä Pullinenkin oli kirjoilla Tampereella, mutta asui tosiasiassa Järvenpäässä kerrostaloasunnossa ja tilapäisesti naisystäviensä luona. Kuopiossa hän kävi tapaamassa muun muassa Kaija Lehtosta, paikallista yksinhuoltajaäitiä, jonka epäiltiin levittävän huumausaineita Kuopion seudulla.
Jo loppuvuodesta1994 Pullinen alkoi rakentaa ulkoista statustaan ja hän vuokrasi suuren omakotitalon Nurmijärveltä.
Poliisi puuttui kuitenkin tapahtumien kulkuun vuodenvaihteessa ja näin Pullinen ei ehtinyt koskaan muuttaa valitsemaansa taloon.
K. Lindström kuolee auto-onnettomuudessa
Elokuussa 1994 vietettiin Kirkkonummella hautajaisia, joihin saapui osanottajia myös Hollannista.
K. Lindström, jonka epäiltiin saavuttaneen varsin merkittävän aseman Suomeen salakuljetettujen huumausaineiden Hollannin pään kontaktina ja joka oli huimapäisyydestään tunnettu sekä rikollismaailmassa että poliisin keskuudessa, kuoli auto-onnettomuudessa elokuun 8. päivänä ajettuaan urheiluautonsa metsään.
Oli selvää, että kuolema ei ollut odotettuja että "bisnekset” Lindsrömin osalta olivat jääneet kesken. Järjestelyt huumausaineiden maahantuonnin jatkuvuuden takaamiseksi ja rahoitusten järjestämiseksi arvattiin käyvän kiivaina.
Pullisen asemasta kertoi se, että hän osallistui Lindströmin hautajaisjärjestelyihin. Myös tamperelainen Jan Raittila osallistui hautajaisiin.
Myyntimies Virtanen jää kiinni liikenneratsiassa
Poliisitutkinta sai vauhtia elo-syyskuussa, kun huumetaustan omaava myyntimies T. Virtanen jäi elokuun 30. päivänä kiinni Helsingissä liikenneratsiassa, jonka yhteydessä ajoneuvosta löytyi toistakymmentä grammaa amfetamiinia. Virtanen otettiin parin viikon kuluttua uudelleen kiinni epäiltynä huumaantuneena ajosta ja tuolloin hänen ajoneuvostaan löytyi noin 25 grammaa heroiinia.
Tämä oli jo sellainen määrä huumausainetta, että Virtanen saatiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä vangittua. Hänen tiedettiin olevan yhteydessä Pulkkiseen, mutta koska poliisilla ei ollut tässä vaiheessa tarpeeksi näyttöä tämän pidättämiseen ja koko laajamittaisen huumaus aineiden salakuljetus- ja myyntiverkoston paljastamiseen, ei voitu vielä ryhtyä muihin kiinniottoihin.
Kuulusteluissa Virtanen oli melko vaitonainen ja tulokset jäivät laihoiksi. Nyt oli kuitenkin saatu huumausainetta takavarikkoon, sekä amfetamiinia että heroiinia.
Kuulusteluissa palaset loksahtavat paikoilleen
Pitkäjännitteinen työ ja kertyvän materiaalin seulonta kokosi palapeliä pala palalta poliisille myönteiseen suuntaan. Epäilykset siitä, että kysymys oli salakuljetuksen järjestelystä, voimistuivat ja kun Pullinen syyskuun alussa lähti yhdessä sittemmin hänen oikeaksi kädekseen osoittautuneen Kai Jokisen kanssa Hollantiin, oltiin jo varmoja siitä, että kysymyksessä oli huumausaineiden salakuljetuksen järjestely. Avoimena kysymyksenä oli vielä se, miten aineet tuotaisiin Suomeen.
Pullinen oli kertonut yllättävän avoimesti useille eri henkilöille suunnitelmistaan, huumausaineiden maahantuonnista, itse matkoista ja suurista rahoista ja tämä auttoi poliisia varsinaisessa tutkinnassa.
Lyhyessä ajassa hän oli hankkinut itselleen joukon huumausaineiden edelleen myyjiä ja aina tuntui löytyvän joku, joka toimi autonkuljettajana, rahanvaihtajana, huumausaineiden säilyttäjänä ja niiden levittäjänä. Myös naiset näyttelivät suurta osaa Pullisen lähipiirissä ja levitysportaassa.
Vuodenvaihteen jälkeen suoritetut kuulustelut osoittivat poliisin epäilyt ja ennakkoon kerätyt tiedot oikeiksi.
Maanviljelijästä salakuljettajaksi
Ennen matkalle lähtöä Pullinen oli ryhtynyt toimeen Joensuun suunnalla ja järjestänyt huumekuriirikseen sikäläisen 54-vuotiaan entisen maanviljelijän Seppo Savolaisen. Savolainen oli rehellisen näköinen maalaismies, joka eleli Kelan toimeentulo- ja asumistuella sekä vanhan äitinsä ja sisarustensa antamilla varoilla.
Savolaisen maailmankuva oli avartunut lähinnä idän suunnalta, sillä hänellä oli Eestissä tyttöystävä, jota hän aina silloin tällöin kävi tapaamassa. Kielimieheksi ei Savolaista juuri voinut luonnehtia, vaikka karjalanmurre leveää olikin. Savolainen sopi kuitenkin hyvin salakuljettajan rooliin, sillä viattomamman oloista miestä olisi ollut vaikea löytää. Ja mikä tärkeintä, Toivosella ei ollut minkäänlaisia rötöksiä kontollaan, joten kuka olisi osannut epäillä häntä salakuljettajaksi.
Koska Savolainen ei oikein osannut liikkua maailmalla ja hänen kielitaitonsa oli olematon, tarvittiin hänelle opastaja.
Niinpä Pullinen oli pyytänyt Kai Jokista opastamaan Laaksoselle entuudestaan tuntematon Savolainen Hollantiin ja avustamaan tätä vielä käytännön asioissa.
Jokisen suhde Pulkkiseen oli peruja vanhasta velasta, jota Laaksonen ei pystynyt maksamaan heti rahana takaisin.
Vähitellen työttömästä Laaksosesta oli tullut Pullisen luottomies, joka järjesteli vankilasta vapautuneen Pullisen auto- ja asuntoasioita. Eronneena miehenä Laaksonen ilmoitti olevansa "vailla vakinaista asuntoa", mutta tosiasiassa hän asui Vantaalla ex-vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.
Laaksonen oli matkustellut paljon ulkomailla ja käynyt useasti muun muassa Amsterdamissa ja hänellä oli voimakas vietti aseisiin ja taipumusta väkivaltaisuuteen.
Laaksonen oli Savolaisen täysi vastakohta, mutta mitä mainioin opastaja salakuljettajalle.
Pullisen antaman auton merkin ja rekisterinumeron avulla Laaksonen oli löytänyt Savolaisen lähtöpäivänä Helsingin Eteläsatamasta. Matkaan oli lähdetty laivalla Helsingistä Tukholmaan. Sieltä matka oli jatkunut Tanskan ja Saksan kautta Hollantiin Jokisen ajaessa Ford Sierralla edellä ja Savolaisen seuratessa Toyota Carinalla perässä.
Pullinen oli antanut tarkat ohjeet siitä, että Savolaista ei saanut viedä Amsterdamiin saakka, ja niin Laaksonen oli opastanut Savolaisen ohjeiden mukaan
noin 60 kilometrin päässä Amsterdamista sijaitsevaan Amersfoortiin ja siellä aina hotelliin asti. Pullinen itse oli lentänyt syyskuun 14. päivänä Amsterdamiin ja majoittunut paikalliseen hotelliin.
Autoon ilmestyy ylimääräinen autonrengas
Maanantaina 19. syyskuuta oli alkanut viimein tapahtua. Pullinen oli lainannut Jokisen autoa muutaman tunnin ja palattuaan kiirehtinyt Jokista lähtemään kanssaan heti Amersfoortiin, missä Savolainen oli majoittuneena. Silloin Laaksonen oli huomannut ylimääräisen autonrenkaan autonsa takaosassa ja arvannut sen sisältävän huumausaineita. Pullinen oli nimittäin aiemmin hotellillaan tiedustellut Jokiselta Savolaisen auton renkaan kokoa.
Amersfoortissa ylimääräinen autonrengas oli siirretty Savolaisen autoon. Pullinen oli painottanut vielä Laaksoselle, että tämän piti huolehtia siitä, miten Savolainen opastettaisiin Travemϋndessä laivaan.
Niin Laaksonen oli lähtenyt opastamaan Savolaista paluumatkalle.
Ennen Saksan rajaa Savolainen oli vaikuttanut erittäin hermostuneelta ja kysynyt ”heittääkö hän u-käännöksen, jos rajalla näkyy koiria”. Rajapiste oli selvitty käännöksittä ja Ford Sierra - Toyota Carina pari oli jatkanut Jokisen johdolla Travemündeen, missä Laaksonen oli neuvonut Savolaiselle ajoreitin Finnjetin lähtösatamaan.
Pullinen oli tavannut Amsterdamissa tamperelaisen Jan Raittilan ja yhdessä he olivat hankkineet viisi kiloa amfetamiinia ja 0,5 kiloa heroiinia, jotka sinällään olisivat tienneet lähes 20 000 kerta-annosta nuorille huumausaineiden käyttäjille eri puolilla Suomea.
Huumausaineet oli pakattu Savolaisen autoon siirrettyyn autonrenkaaseen.
Salakuljettaja Savolaisen osalta matka oli onnistunut ja lopulta Pullinen oli saanut huumausaineita sisältäneen renkaan haltuunsa Joensuussa. Pullinen oli purkanut huumausaineet renkaasta yhdessä Rantalan kanssa Liperissä Onkisalmen lomakylän mökillä, jonka Pullinen oli vuokrannut. Amfetamiinit ja heroiinit oli jaettu puoliksi.
- Osa amfetamiinista oli kaivettu Karkkilaan erään kesämökin maastoon.jpg (183.32 KiB) Katsottu 4441 kertaa
Amfetamiini osoittautuu heikkolaatuiseksi
Salakuljetettu erä oli saatu Suomeen ja seuraavaksi oli pitänyt sekä kätkeä aineita että myydä niitä.
Pullinen oli antanut lähellä Heinolaa Laaksoselle kätkettäväksi puoli kiloa amfetamiinia, jonka Laaksonen oli vienyt Karkkilaan mummonsa mökille ja kaivanut siellä maahan.
Suoritettujen kuulustelujen ja kotietsintöjen tuloksena Helsingin huumerikosyksikkö takavarikoi tammikuun 3. päivänä 1995 Karkkilasta mökiltä maahan kaivetut jauheet ja vain puolessa todettiin merkkejä amfetamiinista.
Salakuljetettu amfetamiini oli saanut heikon laatunsa vuoksi erittäin huonon vastaanoton käyttäjien keskuudessa.
Sellaisenaan se ei ollut mennyt hyvin kaupaksi ja niin sitä oli jouduttu sekoittamaan myöhemmin salakuljetetun hyvälaatuisen amfetamiinin kanssa. Samaa heikkolaatuista amfetamiinia saatiin sittemmin takavarikkoon muistakin kätköistä.
Käräjäoikeuden käsittelyissä löytyi vain yksi naispuolinen supermyyjä, jolla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia heikkolaatuisen amfetamiinin edelleen myynnissä. Kaupunginviskaalin esittämänä lausuma aiheutti melkoista hilpeyttä oikeussalissa, missä oli paikalla useita huomattavien huumausaine-erien myynneistä syytettyjä henkilöitä.
Raittila ajelee Porschella ja Corvettella
Poliisi pääsi selville Pullisen ja tamperelaisen Raittilan yhteyksistä jo varhaisessa vaiheessa ja Tampereen poliisin kanssa tehdyssä yhteistyössä saatiin kartoitettua tehokkaasti henkilökytkentöjä sekä Tampereella että Helsingissä. Tampereella alle kolmekymppinen työtön kirvesmies Jan Raittila tunnettiin paljon ulkomailla matkustelevana huumemiehenä, jonka tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa isä ja poika Nieminen, Yrjö Ylitalo, Markku Haapala ja Pentti Kettunen.
Raittila oli mieltynyt näyttäviin autoihin ja hänen ajoneuvovalikoimaansa oli kuulunut sekä Porsche Coupe -86 että Chevrolet Corvette -90, jotka olivat hänen tyttöystävänsä nimissä.
Ulkoiset merkit viittasivat muuhunkin rahantuloon kuin työttömyyskorvaukseen.
Kirvesmiehet Raimo Nieminen ja Yrjö Ylitalo olivat tunteneet toisensa jo kauan ja matkustelleet yhdessä myös ulkomailla.
Työttömyys oli kohdannut aina silloin tällöin. Ulkoisesti yli nelikymppiset kaverukset olivat siistejä miehiä, joilla oli käytössään omia ja vaimojen autoja, muun muassa Mercedes Benzit molemmilla.
Rikkeettömän entisyytensä ansiosta ja kokeneina automiehinä he soveltuivat hyvin salakuljettajiksi.
Parikymppinen Raimo Niemisen poika Mika Nieminen oli ollut jonkin aikaa ravintolaharjoittelijana ja tehnyt välillä rakennushommia isänsä kanssa. Huumejutuista poika Nieminen ei ollut koskaan aiemmin joutunut poliisikuulusteluihin.
Myöskään Tampereella vailla vakinaista asuntoa vaikuttanutta rakennustyömies Pentti Kettusta ei ollut aiemmin tuomittu huumausainerikoksista, mutta muita kolttosia oli tullut tehtyä.
24-vuotias kirvesmies Markku Haapala sitä vastoin omasi huumetaustan ja hänen kauttaan kuvioihin näytti kuuluvan myös työtön maalari Jarmo Anttila, joka oli vapautunut joulukuussa 1993 vankilasta.
Heroiinikätkö löytyy Oikeuslääketieteen laitoksella
Vuodenvaihteen lähestyessä alkoi kentältä tulla voimakkaita viitteitä siitä, että Suomeen olisi tuotu huumausainelasti.
Salakuljetukseen epäiltyjen henkilöiden matkoja Amsterdamiin oli jälleen joulukuussa kartoitettu, samoin heidän paluumatkojaan.
Tästä huolimatta salakuljettajaa ei onnistuttu ottamaan rajalla kiinni.
Lisävahvistusta salakuljetuksista saatiin, kun Raittialan yhdistetty sekatyömies Kalevi Nyman ja vahvan huumetaustan omaava helsinkiläisnainen M. Laine otettiin kiinni joulukuun 28. päivänä 1994 epäiltyinä törkeästä huumausainerikoksesta.
Mitä kalliimmasta huumausaineesta on kysymys, sitä varmempi kätköpaikka sille on löydettävä. Niin Laineelle määrättiin tehtäväksi Helsingin Oikeuslääketieteen laitoksella henkilönkatsastus ja siinä hänen emättimestään löytyi musta eristekääre, jossa oli noin 100 grammaa heroiinia.
Kuulusteluissa Nyman kertoi hankkineensa aineen tuntemattomalta henkilöltä Tampereella ja antaneensa aineen Laineen säilytettäväksi. Lisäksi Nyman oli piilottanut noin 10 grammaa heroiinia Laineen asunnolle, josta aine-erä takavarikoitiin huumerikosyksikköön.
Nyt oli saatu jo melko suuri määrä heroiinia takavarikkoon ja poliisin kartoitus henkilökytkentöineen alkoi olla siinä pisteessä, että voitiin ryhtyä laajempiin kiinniottoihin.
Pullinen otettiin kiinni helsinkiläisnaisen Satu Nurmisen asunnosta 30. joulukuuta epäiltynä törkeisiin huumausainerikoksiin ja pian sen jälkeen otettiin kiinni joukko häneen läheisesti yhteydessä olleita henkilöitä. Kiinnioton yhteydessä naisen asunnolta takavarikoitiin noin 100 grammaa amfetamiinia,
lähes saman verran heroiinia ja pistooli äänenvaimentimineen. Tuolloin Pullinen oli ehtinyt olla vapaana kahdeksan kuukautta.
Salakuljettaja Savolainen otettiin kiinni Joensuussa tammikuun 5. päivänä1995 ja hänen asunnoltaan takavarikoitiin 12000 markkaa Suomen rahaa.
Myös Tampereella valmistauduttiin kiinniottoihin. Jan Raittila, Pentti Kettunen ja Markku Haapala otettiin kiinni tammikuun 17:ntenä ja kiinniottoja jatkettiin niin, että lähes kaikki salakuljetuksiin osallistuneet saatiin helmikuun 1995 alkuun mennessä vangituiksi.
Sokerirengastesti ja salakuljetusjärjestelyt
Mika Nieminen oli loppusyksyllä 1994 Tampereella kuullut Raittilan ja Haapalan keskustelun siitä, kuinka he kokeilisivat ajaa henkilöautolla, jonka renkaisiin oli pakattu sokeria.
Myöhemmin Nieminen oli saanut kuulla testin onnistuneen.
Joulukuun 1994 alkupuolella Raittila oli sitten ryhtynyt valmistamaan Tampereen haaraa tulevaan salakuljetusmatkaan.
Mika Salmista hän oli pyytänyt ostamaan neljä Toyotaan sopivaa autonrengasta, jotka Nieminen sitten ostikin, mutta koska hän oli ostanut nastarenkaat ja ne eivät sopineet tarkoitukseen,
hänen oli vielä pitänyt käydä vaihtamassa ne kitkarenkaisiin. Rahat, 700 markkaa renkaisiin ja lisäksi rahaa matkakuluja varten, Mika Nieminen oli saanut Raittilalta.
Renkaat ja rahat poika Nieminen oli antanut Raittilan suunnitelman mukaisesti isälleen, joka yhdessä Seppo Ylitalon kanssa oli vienyt renkaat kahdella autolla Kööpenhaminaan.
Isä Nieminen ja Ylitalo olivat lupautuneet salakuljettajiksi jo loppuvuodesta 1993, jolloin poika Nieminen oli tiedustellut isältään halukkuutta matkoihin, joista saattoi saada palkkiona jopa 100000 markkaa. Summa oli tehnyt vaikutuksen ja niin isä Nieminen oli kysynyt kaverinsa Ylitalon mahdollisuutta lähteä mukaan.
Kööpenhaminassa R. Niemisen ja Ylitalon oli pitänyt ottaa lentäen sinne tullut Raittila mukaan.
Matka oli jatkunut R. Niemisen ja Ylitalon Mercedes Benzeillä Saksan kautta Hollantiin. Raittilan matkustelun yhtenä vaikeutena oli se, että hänellä ei ollut passia.
Niinpä hän oli mennyt ennen rajapistettä Ylitalon auton takaluukkuun, mistä tullimiehet eivät olleet arvanneet kysyä papereita.
M. Nieminen kertoi tapauksesta kuulusteluissaan: ”Minä en lähtenyt matkalle, koska minulla ei ollut passia. Jania se ei häirinnyt, mutta hänen piti mennäkin Hollantiin auton takaluukussa...”
Tamperelaisen Markku Haapalan tehtävänä oli ollut Raittilan rahojen, 280000 markan, vieminen Amsterdamiin huumausaineiden hankintaa varten.
Samaan aikaan oli myös Pullinen ryhtynyt matkajärjestelyihin. Marraskuun 1994 lopulla hän oli ilmoittanut Laaksoselle, että heidän pitäisi jälleen lähteä Hollantiin salakuljetusmatkalle ja tällä matkalla Jokisen rooli oli viranomaisten hämääminen.
Pulkkinen oli antanut Laaksoselle rahaa laivalippuihin, ja tämä olikin ostanut sovitusti kahden hengen meno-paluun Helsingistä Travemündeen: omalla ja ”Jouni Hirvosen” nimellä.
Joensuulainen salakuljettaja Savolainen oli lähtenyt matkaan Tallinnan kautta.
Joulukuun 6. päivänä Pullinen ja Laaksonen lähtivät Pullisen käytössä olleella Mazdalla Travemϋndeen ja sieltä edelleen Amsterdamiin.
Helsingin tulli oli valppaana ja lähtö merkittiin ylös. Amsterdamissa Laaksonen ja Pullinen olivat majoittuneet Gordial-hotelliin, missä Jokisella oli ollut myös vartiointitehtävä, sillä Pullisella oli mukana 375000 markkaa, joita oli vartioitava sillä välin, kun tämä oli huumausaineiden hankintamatkoilla
- Salakuljetuksessa käytetyt renkaat.jpg (211.76 KiB) Katsottu 4441 kertaa
Huumausaineet autonrenkaissa
Amsterdamissa Pullinen ja Raittila olivat huolehtineet huumausaineiden hankinnasta ja ostaneet 14,8 kiloa amfetamiinia ja 2,5 kiloa heroiinia Pullisen 375000 markalla ja Raittilan 280000 markalla.
Ostamistaan huumausaineista he olivat tehneet 211 kappaletta 70 gramman painoisia kananmunan muotoisia amfetamiinipaketteja ja 50 kappaletta 50 gramman painoisia heroiinipaketteja. Amsterdamilaisessa autotallissa he olivat kätkeneet paketit uretaanin ja silikonin avulla neljään Suomesta tuotuun autonrenkaaseen.
Kun neljä rengasta oli täytetty huumausaineilla, olivat Pullinen, Raittila, Raimo Nieminen ja Yrjö Ylitalo kuljettaneet ne autoilla Saksan Travemündeen, missä Pullinen oli tavannut salakuljettaja Savolaisen ja hänen kuljettamansa Toyota Carinan, jonka ”alle” oli vaihdettu huumerenkaat, joiden kaltaisten renkaiden ajo-ominaisuutta oli aiemmin Tampereella testattu sokerilla.
Viranomaisten hämääminen
Hämäysroolinsa mukaisesti Laaksonen tuli yksin Pullisen käytössä olleella Mazdalla joulukuun 13. päivänä Travemϋndestä Helsinkiin Finnjetillä.
Jokisen tehtävänä oli kiinnittää mahdollisten epäilyjen varalta viranomaisten huomio itseensä ja siinä hän onnistui siltä osin, että sekä Laaksonen että auto tutkittiin tullin toimesta tuloksetta.
Passittomana seikkailleesta Raittilasta oli saatu havainto 15. joulukuuta Helsingborgissa ja Pullinen lensi samana päivänä Amsterdamista Helsinki-Vantaalle. Tullit eri puolilla toimivat tehokkaasti ja rekisteröivät osapuolten paluuliikenteen Suomeen.
Konepistooli mukana ”kaiken varalta”
Salakuljettaja Savolainen saapui Toyota Carinallaan, jossa oli ”alla” huumausaineita täynnä olevat renkaat Helsinkiin Travemündestä Finnjetillä 17. päivänä joulukuuta.
Isä ja poika Nieminen olivat ajaneet Tampereelta Helsinkiin isä Niemisen Mercedes Benzillä varmistamaan huumausaineiden jatkokuljetusta.
Helsinkiin olivat tulleet vastaanottamaan lastia myös Raittila M. Haapalan kanssa ja tamperelaiset P. Kettunen ja J. Anttila olivat tuoneet mukanaan Helsinkiin anastetun Saabin, jossa oli sisällä varattuna neljä ylimääräistä autonrengasta.
Mika Nieminen oli luovuttanut Helsingissä Raittilalle Tampereelta mukanaan tuomansa konepistoolin kaiken varalta ja lisäksi hän oli antanut Raittilalle matkapuhelimensa, jotta Toivoseen voitiin olla yhteydessä.
Mika Nieminen oli saanut konepistoolin ja kaksi kourallista patruunoita M. Haapalalta aiemmin syksyllä. ”Pari kertaa ammuin sillä pihalta järvelle. Ase oli minulla siihen asti, kun tulin 17. joulukuuta Helsinkiin isäni kanssa. Silloin annoin sen Matille yhdellä huoltoasemalla, samalla annoin myös puhelimeni hänelle”, kertoi Mika Nieminen kuulusteluissa.
Alkumatka ei ollut sujunut ongelmitta, sillä Raittilalla ollut Toyota oli alkanut savuttaa ja pätkiä, joten autoja oli jouduttu vaihtamaan. Kettunen ja Anttila olivat saaneet tehtäväksi viedä pätkivän auton Tampereelle ja niin Savolaisen varmistus oli jatkunut Salmisten autolla sekä Raittilan ja Haapalan autolla.
Huonon paikallistuntemuksen omaavan Seppo Toivosen ajo oli takerrellut. Helsingistä Viikintien alusta hän oli kuitenkin löytänyt sinne viedyn anastetun Saabin ja ottanut sisällä olleet renkaat kyytiinsä. Toivonen oli jatkanut Porvoon moottoritielle ja sitä pitkin aina Kouvolaan saakka, missä Raittila ja kumppanukset olivat hänet viimein tavoittaneet.
Kouvolassa Raittila oli vaihtanut Savolaisen Toyota Carinaan tämän Saabista ottamat toiset renkaat ja luovuttanut huumausaineita sisältäneet renkaat Niemisille, jotka olivat kuljettaneet ne Tampereen kautta Ylöjärvelle.
Isä Nieminen oli huolehtinut renkaista yön yli ja seuraavana päivänä ne oli viety eri vaiheiden kautta Kuruun Raittilan kesämökille.
Siellä Raittila oli avannut renkaat ja purkanut huumausainepaketit esille.
- Autonrenkaissa salakuljetettuja kananmunan muotoisia amfetamiini- ja heroiinipaketteja.jpg (152.45 KiB) Katsottu 4441 kertaa
Huumausaineita siirretään paikasta toiseen
Maahan oli salakuljetettu huomattava määrä huumausaineita, joiden arvo sellaisenaan katukaupassa olisi noussut viiteen miljoonaan markkaan.
Raittila oli purkanut huumerenkaat Kurun kesämökillä ja laittanut kananmunan muotoiset huumepaketit säkkiin. Säkin ja konepistoolin hän oli antanut sitten Ylöjärvellä Kettusen säilytettäväksi. Säkkiä oli sen jälkeen siirretty aina varmempana pidettyyn paikkaan Raittilan, Haapalan, Kettusen ja Mika Niemisen toimesta: maastokätköön - Kettusen tädin autiotalolle - ja viimein toiseen autiotaloon ja siellä latoon
heinien sekaan. Heinien seasta huumesäkki tutkinnan yhteydessä takavarikoitiin Helsingin huumerikosyksikköön.
Konepistoolin Mika Nieminen oli vienyt asuntonsa lähellä olevaan saareen maastokätköön.
Myös avatut renkaat takavarikoitiin, sillä ne olivat jääneet Raittilalta Kurun kesämökille.
Pullinen oli ehtinyt hakea osan osuudestaan, 35 kappaletta 70 gramman amfetamiinipaketteja ja 10 kappaletta 50 gramman heroiinipaketteja, Ylöjärveltä. Nämä hän oli vienyt Nurmijärvelle kätköön vuokraamaansa omakotitaloon, joka oli vielä kaiken kiireen keskellä kalustamaton.
Myöhemmin joulukuussa Pullinen oli sekä myy nyt huumausaineita, että kätkenyt niitä Jokisen avulla eri paikkoihin. Poliisi takavarikoi huumausaineita muun muassa Järvenpään Jampassa sijainneesta piiloasunnosta, Jokisen asunnosta Vantaalta ja Järvenpäästä Pullisen asunnon ullakkotiloista.
Kananmunan muotoisia huumepaketteja oli kätkettynä muun muassa ullakolla sahanpuruihin, kaappeihin ja ilmastointihormiin.
Piiloasunnon avaimen Pullinen oli saanut mieheltä, joka itse istui tapahtuma-aikoihin vankilassa.
Joulukuussa salakuljetetut amfetamiinit ja heroiinit osoittautuivat erittäin korkealaatuisiksi, joten myyntiä varten "jatkettuina” huumausaineista olisi saatu moninkertainen määrä myyntiin ja samalla myös voitot olisivat kertautuneet.
Amfetamiinia oli myyty eteenpäin keskimäärin 130–200 markan grammahinnalla ja heroiinia 800–1500 markan grammahinnalla.
Salakuljettaja Savolaisen renkaat ja selitykset
Tutkinnassa Savolainen kiisti aluksi edes käyneensä syyskuussa 1994 Hollannissa.
Myöhemmin hän ilmoitti lähteneensä matkalle Pullisen ehdotuksesta ja että matkan tarkoituksena oli ollut sekä Pullisen ehdottama autokauppa että liikesuhteiden solmiminen saksalaisten puutavaraa välittävien pikkuyritysten kanssa.
Savolaisen oli kertomansa mukaan määrä perustaa puutavaran vientiyritys yhdessä sahan omistavan enonsa kanssa.
Liikesuhteiden solmiminen olisi edellyttänyt edes jonkinasteista kielitaitoa ja sitä Savolainen ei edes väittänyt omaavansa.
Itä-Suomen paikallispoliisin tekemän lisätutkimuksen mukaan Savolaisen eno osoittautui 80-vuotiaaksi ikämieheksi ja saha pakettiautossa kuljetettavaksi sirkkeliksi.
Eno kiersi sirkkelin kanssa pilkkomassa teille kaatuneita puunrunkoja.
Lisäksi kävi ilmi, että Savolainen oli syyskuun jälkeen käsitellyt joensuulaisella huoltoasemalla huomattavia summia rahaa, mikä oli herättänyt yleistä ihmetystä. Samoin Savolaiselle huoltamolle tulleet lukuisat puhelinsoitot olivat askarruttaneet paikallisia asukkaita.
Savolaisen kuulustelukertomus takerteli renkaiden kohdalla. Hän muisti lähteneensä joulukuun matkalle Travemϋndeen Tallinnan kautta Toyota Carinalla.
Tallinnassa hänellä oli ollut hyvät nastarenkaat allaan ja lisäksi hän kertoi ostaneensa Tallinnasta neljä nastatonta Gislaved-rengasta, jotka hän oli laittanut takakonttiin ja lähtenyt Travemündeen.
Travemϋndessa Pullinen oli soittanut tuovansa Savolaiselle ”uudet renkaat”, koska Saksassa ei saanut ajaa talvirenkialla.
Kaikkiaan Savolaisen jäljiltä oli jäänyt Saksaan parkkipaikoille neljä hyväkuntoista nastatonta Gislaved-rengasta ja kolme hyväkuntoista nastarengasta - ja kaikki vanteilla. Yhden nastarenkaan Savolainen oli pitänyt vararenkaana.
Renkaista selvittyään Savolainen oli lähtenyt ajelemaan Pullisen antamilla huonokuntoisilla renkailla Suomeen ja viimein löydettyään ohjeiden mukaan tien varresta tyhjän lukitsemattoman Saabin, hän oli ottanut takapenkiltä neljä rengasta.
Pullinen oli näet luvannut hankkia Savolaisen autoon talvirenkaat.
Koko rengasrallin huipentumaksi Savolainen kertoi, että hän oli antanut autonsa alla paluumatkalla olleet huonokuntoiset renkaat tuntemattomille miehille Kouvolassa eräällä huoltamolla ja samalla hänen autoonsa oli vaihdettu Saabista löytyneet renkaat.
Savolaisen asianajaja kuvaili oikeudenkäynneissä miestä ”pystymetsän mieheksi”, joka ei osannut edes ajaa autoaan laivaan, joten kuka olisi luovuttanut huumausaineita tällaiselle miehelle.
Juttu kokonaisuudessaan kiinnosti lehdistöä ja eräs iltapäivälehti intoutui loppuvaiheessa kuvailemaan Savolaisen liikkumista maailmalla niin, että mies seikkaili maailmalla kuin ”H. Moilanen Tuupovaaran Öllölästä”.
Raittilan ja Lindströmin hasiksen salakuljetukset
Heroiinin ja amfetamiinin salakuljetusten lisäksi tutkinnassa selvisi myös kolme joulukuussa 1993 - maaliskuussa 1994 tehtyä salakuljetusmatkaa, joiden yhteydessä Hollannista Suomeen oli tuotu yhteensä noin 40 kiloa hasista ja 2 kiloa amfetamiinia.
Näillä matkoilla Jan Raittila oli hankkinut huumausaineet Amsterdamissa sittemmin auto-onnettomuudessa kuolleen Kimmo Lindströmin kanssa. Mika Salminen oli avustanut Raittilaa sekä huumausaineiden ostoon tarvittavien rahojen kuljetuksessa, että itse huumausaine-erien kuljetuksissa.
Salakuljettajina olivat toimineet isä Nieminen ja Y. Ylitalo. Aineet oli salakuljetettu Suomeen henkilöautoissa aluksi takaluukussa ja myöhemmin paremmin piilotettuna.
Näin poliisin epäilyt Lindströmin merkittävästä asemasta Suomeen salakuljetettujen huumausaineiden Hollannin kontaktina eivät olleet osoittautuneet turhiksi.
Raittilan järjestämäksi paljastui tutkinnassa myös loppuvuodesta 1994 tehty kardaanikeikka, jonka yhteydessä Suomeen oli tuotu Mercedes Benzin kardaaniakselissa noin 300 grammaa heroiinia. Myös postitse oli lähetetty jonkin verran heroiinia Saksasta Suomeen.
Pitkät vankeustuomiot ja miljoonakorvaukset
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi huumausaineiden salakuljetuksiin käytettyjen autojen arvot korvattavaksi valtiolle.
Lisäksi tuomitut velvoitettiin korvaa maan valtiolle salakuljetuspalkkioina ja huumausainekaupan tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä yli miljoona markkaa, josta salakuljettajat Yrjö Ylitalo 215000 markkaa, Raimo Nieminen 118000 markkaa ja Seppo Savolainen 12000 markkaa.
Pullinen ja Raittila tuomittiin satojen tuhansien markkojen korvausten lisäksi raskaisiin 12 vuoden vankeusrangaistuksiin.
Salakuljettajista Savolainen sai 6 vuotta vankeutta, R. Nieminen ja S. Ylitalo molemmat 7 vuotta.
Pullisen luottomies Kai Laaksonen sai 6,6 vuotta vankeutta ja Raittilan kumppaneista Mika Nieminen 6 vuotta, Markku Haapala 8 vuotta ja Pentti Kettunen 5,9 vuotta.
