Kiduttaja Pullinen

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Rundi »

tokkaukko kirjoitti: Pe Heinä 17, 2020 2:26 am Uusin kuva pullisen papasta vuodelta 2016.taitaa pian vapautua viimeisimmältä 8 vuoden komennukselta.Ihme ettei ole ammuttu tai puukotettu hengiltä?

Kuva
Eiköhän sillä ole vielä 1,5 - 2 vuotta jäljellä kun oli alla (pohjat, ja) vuoden irtotuomio, 8 vuoden lisäksi.
Lusii 2/3 osat vähintään. Joten vielä riittää kakkua. Avolaitokseenkaan tuskin pääsee maineen ja menneisyyden vuoksi.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2064
Liittynyt: To Marras 17, 2016 9:52 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Yks Joensuulainen hörhö ihannoi tätä pullista, yrittäny jo vuosia päästä pullisen liigaan mutta aika huonolla menestyksellä. Huonosti menee petellä kun edes pullinenkaan ei huoli joukoihinsa :D
"If you aim for a king, you better not miss"
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Dope Boy kirjoitti: To Elo 13, 2020 5:53 pm Yks Joensuulainen hörhö ihannoi tätä pullista, yrittäny jo vuosia päästä pullisen liigaan mutta aika huonolla menestyksellä. Huonosti menee petellä kun edes pullinenkaan ei huoli joukoihinsa :D
No voi voi Peteä. Pitäisikö nauraa, itkeä ja nauraa. Ei taida Jari (Pullinen) Fleischerillä olla enää liigaakaan, kun viimeisinkin tuomio on ollut yksin yritteliäisyyttä. Toki siinä joitakin sivu osallisia.

Olen tuntenut herran silloin kun hän oli 17 v ja voimallisesti aloitteleva rikosten tekijä.
Hän ei tavoitellut varsinaista taloudellista hyötyä mutta kunhan sai tehdä rikoksia, se oli se pää pointti. Siitäpä ei sen enempää...
Hän vain sattui sivujuoneksi yhteen ryppääseen, missä olin päätekijä, ja johon Jarilla taas ei ollut osaa ei arpaa; mutta muihin juttuihin kyllä.
Silloinhan hän sai elämänsä ensimmäisen ehdottoman yli kaksi vuotta vangittuna, syy rikoskierteen katkaiseminen.

Mutta sen jälkeisestä elämästään ja teoistaan en nosta miehelle peukkua milliäkään. Hänellä oli sadistin elkeet jo tuolloin nuorena ja ne näemmä pahentuivat iän myötä. Kiduttajasadisti on täydellinen lisänimi hänelle. Kahtiajakautunut persoonallisuus, osasi myös herrasmaista käytöstä, kohtelias.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2064
Liittynyt: To Marras 17, 2016 9:52 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Rundi kirjoitti: Pe Elo 14, 2020 6:14 pm
Dope Boy kirjoitti: To Elo 13, 2020 5:53 pm Yks Joensuulainen hörhö ihannoi tätä pullista, yrittäny jo vuosia päästä pullisen liigaan mutta aika huonolla menestyksellä. Huonosti menee petellä kun edes pullinenkaan ei huoli joukoihinsa :D
No voi voi Peteä. Pitäisikö nauraa, itkeä ja nauraa. Ei taida Jari (Pullinen) Fleischerillä olla enää liigaakaan, kun viimeisinkin tuomio on ollut yksin yritteliäisyyttä. Toki siinä joitakin sivu osallisia.

Olen tuntenut herran silloin kun hän oli 17 v ja voimallisesti aloitteleva rikosten tekijä.
Hän ei tavoitellut varsinaista taloudellista hyötyä mutta kunhan sai tehdä rikoksia, se oli se pää pointti. Siitäpä ei sen enempää...
Hän vain sattui sivujuoneksi yhteen ryppääseen, missä olin päätekijä, ja johon Jarilla taas ei ollut osaa ei arpaa; mutta muihin juttuihin kyllä.
Silloinhan hän sai elämänsä ensimmäisen ehdottoman yli kaksi vuotta vangittuna, syy rikoskierteen katkaiseminen.

Mutta sen jälkeisestä elämästään ja teoistaan en nosta miehelle peukkua milliäkään. Hänellä oli sadistin elkeet jo tuolloin nuorena ja ne näemmä pahentuivat iän myötä. Kiduttajasadisti on täydellinen lisänimi hänelle. Kahtiajakautunut persoonallisuus, osasi myös herrasmaista käytöstä, kohtelias.
En itsekkään tiedä nauraako vai itkeä tälle Petelle, ikänsä luullut olevan kova gansteri mutta oikeasti on säälittävä ressukka. Kemikaalit tehneet tehtävänsä....
"If you aim for a king, you better not miss"
Comance
Remington Steele
Viestit: 222
Liittynyt: Su Heinä 19, 2020 9:42 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Comance »

Dope Boy kirjoitti: Su Elo 16, 2020 10:37 am
Rundi kirjoitti: Pe Elo 14, 2020 6:14 pm
Dope Boy kirjoitti: To Elo 13, 2020 5:53 pm Yks Joensuulainen hörhö ihannoi tätä pullista, yrittäny jo vuosia päästä pullisen liigaan mutta aika huonolla menestyksellä. Huonosti menee petellä kun edes pullinenkaan ei huoli joukoihinsa :D
No voi voi Peteä. Pitäisikö nauraa, itkeä ja nauraa. Ei taida Jari (Pullinen) Fleischerillä olla enää liigaakaan, kun viimeisinkin tuomio on ollut yksin yritteliäisyyttä. Toki siinä joitakin sivu osallisia.

Olen tuntenut herran silloin kun hän oli 17 v ja voimallisesti aloitteleva rikosten tekijä.
Hän ei tavoitellut varsinaista taloudellista hyötyä mutta kunhan sai tehdä rikoksia, se oli se pää pointti. Siitäpä ei sen enempää...
Hän vain sattui sivujuoneksi yhteen ryppääseen, missä olin päätekijä, ja johon Jarilla taas ei ollut osaa ei arpaa; mutta muihin juttuihin kyllä.
Silloinhan hän sai elämänsä ensimmäisen ehdottoman yli kaksi vuotta vangittuna, syy rikoskierteen katkaiseminen.

Mutta sen jälkeisestä elämästään ja teoistaan en nosta miehelle peukkua milliäkään. Hänellä oli sadistin elkeet jo tuolloin nuorena ja ne näemmä pahentuivat iän myötä. Kiduttajasadisti on täydellinen lisänimi hänelle. Kahtiajakautunut persoonallisuus, osasi myös herrasmaista käytöstä, kohtelias.
En itsekkään tiedä nauraako vai itkeä tälle Petelle, ikänsä luullut olevan kova gansteri mutta oikeasti on säälittävä ressukka. Kemikaalit tehneet tehtävänsä....
Eikös tämä ole hoppeli, tullut kaapista jo ylä aste ikäisenä. Olisi vain pysynyt siellä kaapissa.
En kommentoi.
Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2064
Liittynyt: To Marras 17, 2016 9:52 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Comance kirjoitti: Ti Elo 18, 2020 6:45 pm
Dope Boy kirjoitti: Su Elo 16, 2020 10:37 am
Rundi kirjoitti: Pe Elo 14, 2020 6:14 pm

No voi voi Peteä. Pitäisikö nauraa, itkeä ja nauraa. Ei taida Jari (Pullinen) Fleischerillä olla enää liigaakaan, kun viimeisinkin tuomio on ollut yksin yritteliäisyyttä. Toki siinä joitakin sivu osallisia.

Olen tuntenut herran silloin kun hän oli 17 v ja voimallisesti aloitteleva rikosten tekijä.
Hän ei tavoitellut varsinaista taloudellista hyötyä mutta kunhan sai tehdä rikoksia, se oli se pää pointti. Siitäpä ei sen enempää...
Hän vain sattui sivujuoneksi yhteen ryppääseen, missä olin päätekijä, ja johon Jarilla taas ei ollut osaa ei arpaa; mutta muihin juttuihin kyllä.
Silloinhan hän sai elämänsä ensimmäisen ehdottoman yli kaksi vuotta vangittuna, syy rikoskierteen katkaiseminen.

Mutta sen jälkeisestä elämästään ja teoistaan en nosta miehelle peukkua milliäkään. Hänellä oli sadistin elkeet jo tuolloin nuorena ja ne näemmä pahentuivat iän myötä. Kiduttajasadisti on täydellinen lisänimi hänelle. Kahtiajakautunut persoonallisuus, osasi myös herrasmaista käytöstä, kohtelias.
En itsekkään tiedä nauraako vai itkeä tälle Petelle, ikänsä luullut olevan kova gansteri mutta oikeasti on säälittävä ressukka. Kemikaalit tehneet tehtävänsä....
Eikös tämä ole hoppeli, tullut kaapista jo ylä aste ikäisenä. Olisi vain pysynyt siellä kaapissa.
Siis kumpi Pete vai Pullinen?
"If you aim for a king, you better not miss"
Avatar
Oikeus ennen kaikkea
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17441
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

”Kiduttaja-Pullisen” huumeliiga
Marita Partanen, vanhempi rikoskonstaapeli, Helsinki.

Vuodenvaihteessa 1994–1995 aloitettiin Helsingin huumerikosyksikössä laajan huumejutun varsinainentutkinta kiinniottoineen ja kuulusteluineen.
Juttuvyyhti käsitti Jari Pullisen ja Jan Raittilan pääosin organisoiman laajamittaisen amfetamiinin, heroiinin ja hasiksen salakuljetuksen Hollannista Suomeen ja salakuljetettujen huumausaineiden levityksen eri puolille Suomea vuoden 1993 lopusta aina vuoden 1995 alkuun saakka.
Jutulla oli suuri uutisSeppo, koska Jari Pullinen muistettiin 1980-luvulla Ruotsissa ryöstöliigaa vetäneenä "kiduttaja-Pullisena". (Tässä jutussa joidenkin henkilöiden nimet ovat keksittyjä.)
Tuolloin hän sai lisänimen pakottaessaan uhkailuin ja pahoinpitelyin kanssaepäiltyjään tekemään ryöstöjä hyväkseen. Entisyytensä vuoksi Pullinen pääsi otsikoihin Raittilaa paremmin, vaikka tutkinnassa ja oikeudenkäynneissä tämän osuus salakuljetuksissa osoittautui kauemmin jatkuneeksi.
Tässä tutkinnassa ei ilmennyt varsinaista painostusta tai uhkailua, vaikka kuulusteluissa jotkut aluksi kertoivat, huumausainerikostutkinnalle varsin tyypilliseen tapaan, että heille "kävisi huonosti", mikäli he puhuisivat.
Kuitenkin valtaosa epäillyistä pyrki selvittämään tekemisensä huumausaineiden ja niihin liittyvien henkilöiden kanssa varsin tarkasti.
Juttu käsiteltiin miltei kokonaisuudessaan Helsingin käräjäoikeudessa ja kun viimeiset tuomiot
luettiin 13. kesäkuuta 1995 oli kauimmin vangittuna olleen Jari Pullisen osalta käyty läpi 12 käräjäoikeuskäsittelykertaa.
Helsingin käräjäoikeudessa oli syytettynä kaikkiaan 45 henkilöä ja heille luettiin tuomioina yhteensä yli 130 vuotta vankeutta. Pienimmät tuomiot olivat päiväsakkoja ja pisimmät,
Jari Pulliselle ja Jan Raittilalle annetut, 12 vuotta vankeutta. Tutkimukset käsittivät 15 paikkakuntaa: pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Joensuun, Kuopion, Tampereen, Kouvolan, Haminan, Turun ja Porin.
Tutkinnassa kävi ilmi, että Hollannista oli salakuljetettu Suomeen joulukuun 1993 - joulukuun 1994
aikana noin 40 kiloa hasista, 22 kiloa amfetamiinia ja 3,3 kiloa heroiinia.
Näistä poliisi onnistui takavarikoimaan runsaat 8 kiloa amfetamiinia, 1,5 kiloa heroiinia ja pienempiä määriä hasista sekä lähes 1,5 kiloa 1-fenyylietyyliamiinia ja kofeiinia sisältävää jauhetta, jota oli salakuljetettu Suomeen syyskuussa 1994 amfetamiiniksi luultuna. Kotietsintöjen yhteydessä takavarikoitiin lisäksi useita luvattomia aseita: yksi konepistooli, kivääri, luodikko ja erilaisia käsiaseita ja äänenvaimentimia.

Pullinen vapautuu vankilasta
Jo alkuvuodesta 1994 saatiin vihjeitä siitä, että Pullinen, joka kärsi pitkää vankilatuomiota Ruotsissa ja Suomessa 80-luvulla tehdyistä törkeistä ryöstöistä ja muista väkivaltarikoksista, oli hankkinut vankilassa olonsa aikana yhteyksiä henkilöihin, joiden epäiltiin hoitavan laajempaa amfetamiinikauppaa.
Pullinen oli tuomittu lisärangaistuksiin Suomen vankilassa tehdyistä väkivaltarikoksista, joten kaikkiaan vankilassaoloaika venyi 13 vuodeksi.
Pullisen odotettiin vapautuvan huhtikuun 1994 alusta. Tässä vaiheessa poliisilla ei ollut tarkkaa tietoa Pullisen toiminnasta vankilassa ja lomien aikana, mutta viitteitä tulevasta antoi se, että tämän vankilavierailijoihin ja lomayhteyksiin kuului poliisin hyvin tuntemia huumemiehiä.
Huhtikuun 1. päivänä 1994 Pullinen pääsi ehdonalaiseen vapauteen Kestilän varavankilasta. Heti vapauduttuaan hän aloitti matkustelun eri puolilla Suomea käyden kesän ja syksyn kuluessa useaan kertaan muun muassa Joensuussa ja Kuopiossa.
Vapun 1994 alla Pullinen matkusti Hollantiin ja sieltä palatessaan hän jäi kiinni toukokuun 3. päivänä Arlandan lentokentällä väärät henkilöpaperit hallussaan. Saatuaan 80-luvulla tuomion Ruotsissa tehdyistä ryöstöistä hän oli saanut myös elinikäisen maahantulokiellon Ruotsiin.
Näin oltuaan kuukauden vapaana tie johti Ruotsin vankilaan ja sieltä karkotuspapereiden kanssa koti-Suomeen.
Pala palalta kartoitettiin Pullisen ja häneen liittyvien henkilöiden toimia vihjeiden, seurannan ja yhteistyön avulla eri paikkakunnilla.
Epäilykset siitä, että Pullinen yritti hankkia omaa levitysverkostoa Suomen huumemarkkinoilla voimistuivat ja näytti siltä, että hän yritti rekrytoida toimintaansa mukaan myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ollut aikaisempaa huumetaustaa ja jotka eivät olleet ennestään tunnettuja poliisissa.
Pitkän vankeutensa aikana Pullinen oli ehtinyt istua useissa Suomen vankiloissa ja vapauduttuaan hän kävi matkojen varrella tapaamassa eri vankiloissa istuvia tuttujaan. Joensuusta kantautui vihjeitä siitä, että Pullinen oli esiintynyt joillekin paikallisille rahamiehenä, joka liikkui paljon maailmalla ja samassa yhteydessä puhuttiin amfetamiinista.
Hänellä huomattiin olevan yhteyksiä myös Tampereen suuntaan ja tämä havainto osoittautui myöhemmässä tutkinnassa varsin merkittäväksi.
Huumejutuissa on tyypillistä se, että rekistereihin ilmoitettu osoite ei ole todellinen asuinpaikka.
Niinpä Pullinenkin oli kirjoilla Tampereella, mutta asui tosiasiassa Järvenpäässä kerrostaloasunnossa ja tilapäisesti naisystäviensä luona. Kuopiossa hän kävi tapaamassa muun muassa Kaija Lehtosta, paikallista yksinhuoltajaäitiä, jonka epäiltiin levittävän huumausaineita Kuopion seudulla.
Jo loppuvuodesta1994 Pullinen alkoi rakentaa ulkoista statustaan ja hän vuokrasi suuren omakotitalon Nurmijärveltä.
Poliisi puuttui kuitenkin tapahtumien kulkuun vuodenvaihteessa ja näin Pullinen ei ehtinyt koskaan muuttaa valitsemaansa taloon.

K. Lindström kuolee auto-onnettomuudessa
Elokuussa 1994 vietettiin Kirkkonummella hautajaisia, joihin saapui osanottajia myös Hollannista.
K. Lindström, jonka epäiltiin saavuttaneen varsin merkittävän aseman Suomeen salakuljetettujen huumausaineiden Hollannin pään kontaktina ja joka oli huimapäisyydestään tunnettu sekä rikollismaailmassa että poliisin keskuudessa, kuoli auto-onnettomuudessa elokuun 8. päivänä ajettuaan urheiluautonsa metsään.
Oli selvää, että kuolema ei ollut odotettuja että "bisnekset” Lindsrömin osalta olivat jääneet kesken. Järjestelyt huumausaineiden maahantuonnin jatkuvuuden takaamiseksi ja rahoitusten järjestämiseksi arvattiin käyvän kiivaina.
Pullisen asemasta kertoi se, että hän osallistui Lindströmin hautajaisjärjestelyihin. Myös tamperelainen Jan Raittila osallistui hautajaisiin.

Myyntimies Virtanen jää kiinni liikenneratsiassa
Poliisitutkinta sai vauhtia elo-syyskuussa, kun huumetaustan omaava myyntimies T. Virtanen jäi elokuun 30. päivänä kiinni Helsingissä liikenneratsiassa, jonka yhteydessä ajoneuvosta löytyi toistakymmentä grammaa amfetamiinia. Virtanen otettiin parin viikon kuluttua uudelleen kiinni epäiltynä huumaantuneena ajosta ja tuolloin hänen ajoneuvostaan löytyi noin 25 grammaa heroiinia.
Tämä oli jo sellainen määrä huumausainetta, että Virtanen saatiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä vangittua. Hänen tiedettiin olevan yhteydessä Pulkkiseen, mutta koska poliisilla ei ollut tässä vaiheessa tarpeeksi näyttöä tämän pidättämiseen ja koko laajamittaisen huumaus aineiden salakuljetus- ja myyntiverkoston paljastamiseen, ei voitu vielä ryhtyä muihin kiinniottoihin.
Kuulusteluissa Virtanen oli melko vaitonainen ja tulokset jäivät laihoiksi. Nyt oli kuitenkin saatu huumausainetta takavarikkoon, sekä amfetamiinia että heroiinia.

Kuulusteluissa palaset loksahtavat paikoilleen
Pitkäjännitteinen työ ja kertyvän materiaalin seulonta kokosi palapeliä pala palalta poliisille myönteiseen suuntaan. Epäilykset siitä, että kysymys oli salakuljetuksen järjestelystä, voimistuivat ja kun Pullinen syyskuun alussa lähti yhdessä sittemmin hänen oikeaksi kädekseen osoittautuneen Kai Jokisen kanssa Hollantiin, oltiin jo varmoja siitä, että kysymyksessä oli huumausaineiden salakuljetuksen järjestely. Avoimena kysymyksenä oli vielä se, miten aineet tuotaisiin Suomeen.
Pullinen oli kertonut yllättävän avoimesti useille eri henkilöille suunnitelmistaan, huumausaineiden maahantuonnista, itse matkoista ja suurista rahoista ja tämä auttoi poliisia varsinaisessa tutkinnassa.
Lyhyessä ajassa hän oli hankkinut itselleen joukon huumausaineiden edelleen myyjiä ja aina tuntui löytyvän joku, joka toimi autonkuljettajana, rahanvaihtajana, huumausaineiden säilyttäjänä ja niiden levittäjänä. Myös naiset näyttelivät suurta osaa Pullisen lähipiirissä ja levitysportaassa.
Vuodenvaihteen jälkeen suoritetut kuulustelut osoittivat poliisin epäilyt ja ennakkoon kerätyt tiedot oikeiksi.

Maanviljelijästä salakuljettajaksi
Ennen matkalle lähtöä Pullinen oli ryhtynyt toimeen Joensuun suunnalla ja järjestänyt huumekuriirikseen sikäläisen 54-vuotiaan entisen maanviljelijän Seppo Savolaisen. Savolainen oli rehellisen näköinen maalaismies, joka eleli Kelan toimeentulo- ja asumistuella sekä vanhan äitinsä ja sisarustensa antamilla varoilla.
Savolaisen maailmankuva oli avartunut lähinnä idän suunnalta, sillä hänellä oli Eestissä tyttöystävä, jota hän aina silloin tällöin kävi tapaamassa. Kielimieheksi ei Savolaista juuri voinut luonnehtia, vaikka karjalanmurre leveää olikin. Savolainen sopi kuitenkin hyvin salakuljettajan rooliin, sillä viattomamman oloista miestä olisi ollut vaikea löytää. Ja mikä tärkeintä, Toivosella ei ollut minkäänlaisia rötöksiä kontollaan, joten kuka olisi osannut epäillä häntä salakuljettajaksi.
Koska Savolainen ei oikein osannut liikkua maailmalla ja hänen kielitaitonsa oli olematon, tarvittiin hänelle opastaja.
Niinpä Pullinen oli pyytänyt Kai Jokista opastamaan Laaksoselle entuudestaan tuntematon Savolainen Hollantiin ja avustamaan tätä vielä käytännön asioissa.
Jokisen suhde Pulkkiseen oli peruja vanhasta velasta, jota Laaksonen ei pystynyt maksamaan heti rahana takaisin.
Vähitellen työttömästä Laaksosesta oli tullut Pullisen luottomies, joka järjesteli vankilasta vapautuneen Pullisen auto- ja asuntoasioita. Eronneena miehenä Laaksonen ilmoitti olevansa "vailla vakinaista asuntoa", mutta tosiasiassa hän asui Vantaalla ex-vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.
Laaksonen oli matkustellut paljon ulkomailla ja käynyt useasti muun muassa Amsterdamissa ja hänellä oli voimakas vietti aseisiin ja taipumusta väkivaltaisuuteen.
Laaksonen oli Savolaisen täysi vastakohta, mutta mitä mainioin opastaja salakuljettajalle.
Pullisen antaman auton merkin ja rekisterinumeron avulla Laaksonen oli löytänyt Savolaisen lähtöpäivänä Helsingin Eteläsatamasta. Matkaan oli lähdetty laivalla Helsingistä Tukholmaan. Sieltä matka oli jatkunut Tanskan ja Saksan kautta Hollantiin Jokisen ajaessa Ford Sierralla edellä ja Savolaisen seuratessa Toyota Carinalla perässä.
Pullinen oli antanut tarkat ohjeet siitä, että Savolaista ei saanut viedä Amsterdamiin saakka, ja niin Laaksonen oli opastanut Savolaisen ohjeiden mukaan
noin 60 kilometrin päässä Amsterdamista sijaitsevaan Amersfoortiin ja siellä aina hotelliin asti. Pullinen itse oli lentänyt syyskuun 14. päivänä Amsterdamiin ja majoittunut paikalliseen hotelliin.

Autoon ilmestyy ylimääräinen autonrengas
Maanantaina 19. syyskuuta oli alkanut viimein tapahtua. Pullinen oli lainannut Jokisen autoa muutaman tunnin ja palattuaan kiirehtinyt Jokista lähtemään kanssaan heti Amersfoortiin, missä Savolainen oli majoittuneena. Silloin Laaksonen oli huomannut ylimääräisen autonrenkaan autonsa takaosassa ja arvannut sen sisältävän huumausaineita. Pullinen oli nimittäin aiemmin hotellillaan tiedustellut Jokiselta Savolaisen auton renkaan kokoa.
Amersfoortissa ylimääräinen autonrengas oli siirretty Savolaisen autoon. Pullinen oli painottanut vielä Laaksoselle, että tämän piti huolehtia siitä, miten Savolainen opastettaisiin Travemϋndessä laivaan.
Niin Laaksonen oli lähtenyt opastamaan Savolaista paluumatkalle.
Ennen Saksan rajaa Savolainen oli vaikuttanut erittäin hermostuneelta ja kysynyt ”heittääkö hän u-käännöksen, jos rajalla näkyy koiria”. Rajapiste oli selvitty käännöksittä ja Ford Sierra - Toyota Carina pari oli jatkanut Jokisen johdolla Travemündeen, missä Laaksonen oli neuvonut Savolaiselle ajoreitin Finnjetin lähtösatamaan.
Pullinen oli tavannut Amsterdamissa tamperelaisen Jan Raittilan ja yhdessä he olivat hankkineet viisi kiloa amfetamiinia ja 0,5 kiloa heroiinia, jotka sinällään olisivat tienneet lähes 20 000 kerta-annosta nuorille huumausaineiden käyttäjille eri puolilla Suomea.
Huumausaineet oli pakattu Savolaisen autoon siirrettyyn autonrenkaaseen.
Salakuljettaja Savolaisen osalta matka oli onnistunut ja lopulta Pullinen oli saanut huumausaineita sisältäneen renkaan haltuunsa Joensuussa. Pullinen oli purkanut huumausaineet renkaasta yhdessä Rantalan kanssa Liperissä Onkisalmen lomakylän mökillä, jonka Pullinen oli vuokrannut. Amfetamiinit ja heroiinit oli jaettu puoliksi.
Osa amfetamiinista oli kaivettu Karkkilaan erään kesämökin maastoon.jpg
Osa amfetamiinista oli kaivettu Karkkilaan erään kesämökin maastoon.jpg (183.32 KiB) Katsottu 4439 kertaa
Amfetamiini osoittautuu heikkolaatuiseksi
Salakuljetettu erä oli saatu Suomeen ja seuraavaksi oli pitänyt sekä kätkeä aineita että myydä niitä.
Pullinen oli antanut lähellä Heinolaa Laaksoselle kätkettäväksi puoli kiloa amfetamiinia, jonka Laaksonen oli vienyt Karkkilaan mummonsa mökille ja kaivanut siellä maahan.
Suoritettujen kuulustelujen ja kotietsintöjen tuloksena Helsingin huumerikosyksikkö takavarikoi tammikuun 3. päivänä 1995 Karkkilasta mökiltä maahan kaivetut jauheet ja vain puolessa todettiin merkkejä amfetamiinista.
Salakuljetettu amfetamiini oli saanut heikon laatunsa vuoksi erittäin huonon vastaanoton käyttäjien keskuudessa.
Sellaisenaan se ei ollut mennyt hyvin kaupaksi ja niin sitä oli jouduttu sekoittamaan myöhemmin salakuljetetun hyvälaatuisen amfetamiinin kanssa. Samaa heikkolaatuista amfetamiinia saatiin sittemmin takavarikkoon muistakin kätköistä.
Käräjäoikeuden käsittelyissä löytyi vain yksi naispuolinen supermyyjä, jolla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia heikkolaatuisen amfetamiinin edelleen myynnissä. Kaupunginviskaalin esittämänä lausuma aiheutti melkoista hilpeyttä oikeussalissa, missä oli paikalla useita huomattavien huumausaine-erien myynneistä syytettyjä henkilöitä.

Raittila ajelee Porschella ja Corvettella
Poliisi pääsi selville Pullisen ja tamperelaisen Raittilan yhteyksistä jo varhaisessa vaiheessa ja Tampereen poliisin kanssa tehdyssä yhteistyössä saatiin kartoitettua tehokkaasti henkilökytkentöjä sekä Tampereella että Helsingissä. Tampereella alle kolmekymppinen työtön kirvesmies Jan Raittila tunnettiin paljon ulkomailla matkustelevana huumemiehenä, jonka tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa isä ja poika Nieminen, Yrjö Ylitalo, Markku Haapala ja Pentti Kettunen.
Raittila oli mieltynyt näyttäviin autoihin ja hänen ajoneuvovalikoimaansa oli kuulunut sekä Porsche Coupe -86 että Chevrolet Corvette -90, jotka olivat hänen tyttöystävänsä nimissä.
Ulkoiset merkit viittasivat muuhunkin rahantuloon kuin työttömyyskorvaukseen.
Kirvesmiehet Raimo Nieminen ja Yrjö Ylitalo olivat tunteneet toisensa jo kauan ja matkustelleet yhdessä myös ulkomailla.
Työttömyys oli kohdannut aina silloin tällöin. Ulkoisesti yli nelikymppiset kaverukset olivat siistejä miehiä, joilla oli käytössään omia ja vaimojen autoja, muun muassa Mercedes Benzit molemmilla.
Rikkeettömän entisyytensä ansiosta ja kokeneina automiehinä he soveltuivat hyvin salakuljettajiksi.
Parikymppinen Raimo Niemisen poika Mika Nieminen oli ollut jonkin aikaa ravintolaharjoittelijana ja tehnyt välillä rakennushommia isänsä kanssa. Huumejutuista poika Nieminen ei ollut koskaan aiemmin joutunut poliisikuulusteluihin.
Myöskään Tampereella vailla vakinaista asuntoa vaikuttanutta rakennustyömies Pentti Kettusta ei ollut aiemmin tuomittu huumausainerikoksista, mutta muita kolttosia oli tullut tehtyä.
24-vuotias kirvesmies Markku Haapala sitä vastoin omasi huumetaustan ja hänen kauttaan kuvioihin näytti kuuluvan myös työtön maalari Jarmo Anttila, joka oli vapautunut joulukuussa 1993 vankilasta.

Heroiinikätkö löytyy Oikeuslääketieteen laitoksella
Vuodenvaihteen lähestyessä alkoi kentältä tulla voimakkaita viitteitä siitä, että Suomeen olisi tuotu huumausainelasti.
Salakuljetukseen epäiltyjen henkilöiden matkoja Amsterdamiin oli jälleen joulukuussa kartoitettu, samoin heidän paluumatkojaan.
Tästä huolimatta salakuljettajaa ei onnistuttu ottamaan rajalla kiinni.
Lisävahvistusta salakuljetuksista saatiin, kun Raittialan yhdistetty sekatyömies Kalevi Nyman ja vahvan huumetaustan omaava helsinkiläisnainen M. Laine otettiin kiinni joulukuun 28. päivänä 1994 epäiltyinä törkeästä huumausainerikoksesta.
Mitä kalliimmasta huumausaineesta on kysymys, sitä varmempi kätköpaikka sille on löydettävä. Niin Laineelle määrättiin tehtäväksi Helsingin Oikeuslääketieteen laitoksella henkilönkatsastus ja siinä hänen emättimestään löytyi musta eristekääre, jossa oli noin 100 grammaa heroiinia.
Kuulusteluissa Nyman kertoi hankkineensa aineen tuntemattomalta henkilöltä Tampereella ja antaneensa aineen Laineen säilytettäväksi. Lisäksi Nyman oli piilottanut noin 10 grammaa heroiinia Laineen asunnolle, josta aine-erä takavarikoitiin huumerikosyksikköön.
Nyt oli saatu jo melko suuri määrä heroiinia takavarikkoon ja poliisin kartoitus henkilökytkentöineen alkoi olla siinä pisteessä, että voitiin ryhtyä laajempiin kiinniottoihin.
Pullinen otettiin kiinni helsinkiläisnaisen Satu Nurmisen asunnosta 30. joulukuuta epäiltynä törkeisiin huumausainerikoksiin ja pian sen jälkeen otettiin kiinni joukko häneen läheisesti yhteydessä olleita henkilöitä. Kiinnioton yhteydessä naisen asunnolta takavarikoitiin noin 100 grammaa amfetamiinia,
lähes saman verran heroiinia ja pistooli äänenvaimentimineen. Tuolloin Pullinen oli ehtinyt olla vapaana kahdeksan kuukautta.
Salakuljettaja Savolainen otettiin kiinni Joensuussa tammikuun 5. päivänä1995 ja hänen asunnoltaan takavarikoitiin 12000 markkaa Suomen rahaa.
Myös Tampereella valmistauduttiin kiinniottoihin. Jan Raittila, Pentti Kettunen ja Markku Haapala otettiin kiinni tammikuun 17:ntenä ja kiinniottoja jatkettiin niin, että lähes kaikki salakuljetuksiin osallistuneet saatiin helmikuun 1995 alkuun mennessä vangituiksi.

Sokerirengastesti ja salakuljetusjärjestelyt
Mika Nieminen oli loppusyksyllä 1994 Tampereella kuullut Raittilan ja Haapalan keskustelun siitä, kuinka he kokeilisivat ajaa henkilöautolla, jonka renkaisiin oli pakattu sokeria.
Myöhemmin Nieminen oli saanut kuulla testin onnistuneen.
Joulukuun 1994 alkupuolella Raittila oli sitten ryhtynyt valmistamaan Tampereen haaraa tulevaan salakuljetusmatkaan.
Mika Salmista hän oli pyytänyt ostamaan neljä Toyotaan sopivaa autonrengasta, jotka Nieminen sitten ostikin, mutta koska hän oli ostanut nastarenkaat ja ne eivät sopineet tarkoitukseen,
hänen oli vielä pitänyt käydä vaihtamassa ne kitkarenkaisiin. Rahat, 700 markkaa renkaisiin ja lisäksi rahaa matkakuluja varten, Mika Nieminen oli saanut Raittilalta.
Renkaat ja rahat poika Nieminen oli antanut Raittilan suunnitelman mukaisesti isälleen, joka yhdessä Seppo Ylitalon kanssa oli vienyt renkaat kahdella autolla Kööpenhaminaan.
Isä Nieminen ja Ylitalo olivat lupautuneet salakuljettajiksi jo loppuvuodesta 1993, jolloin poika Nieminen oli tiedustellut isältään halukkuutta matkoihin, joista saattoi saada palkkiona jopa 100000 markkaa. Summa oli tehnyt vaikutuksen ja niin isä Nieminen oli kysynyt kaverinsa Ylitalon mahdollisuutta lähteä mukaan.
Kööpenhaminassa R. Niemisen ja Ylitalon oli pitänyt ottaa lentäen sinne tullut Raittila mukaan.
Matka oli jatkunut R. Niemisen ja Ylitalon Mercedes Benzeillä Saksan kautta Hollantiin. Raittilan matkustelun yhtenä vaikeutena oli se, että hänellä ei ollut passia.
Niinpä hän oli mennyt ennen rajapistettä Ylitalon auton takaluukkuun, mistä tullimiehet eivät olleet arvanneet kysyä papereita.
M. Nieminen kertoi tapauksesta kuulusteluissaan: ”Minä en lähtenyt matkalle, koska minulla ei ollut passia. Jania se ei häirinnyt, mutta hänen piti mennäkin Hollantiin auton takaluukussa...”
Tamperelaisen Markku Haapalan tehtävänä oli ollut Raittilan rahojen, 280000 markan, vieminen Amsterdamiin huumausaineiden hankintaa varten.
Samaan aikaan oli myös Pullinen ryhtynyt matkajärjestelyihin. Marraskuun 1994 lopulla hän oli ilmoittanut Laaksoselle, että heidän pitäisi jälleen lähteä Hollantiin salakuljetusmatkalle ja tällä matkalla Jokisen rooli oli viranomaisten hämääminen.
Pulkkinen oli antanut Laaksoselle rahaa laivalippuihin, ja tämä olikin ostanut sovitusti kahden hengen meno-paluun Helsingistä Travemündeen: omalla ja ”Jouni Hirvosen” nimellä.
Joensuulainen salakuljettaja Savolainen oli lähtenyt matkaan Tallinnan kautta.
Joulukuun 6. päivänä Pullinen ja Laaksonen lähtivät Pullisen käytössä olleella Mazdalla Travemϋndeen ja sieltä edelleen Amsterdamiin.
Helsingin tulli oli valppaana ja lähtö merkittiin ylös. Amsterdamissa Laaksonen ja Pullinen olivat majoittuneet Gordial-hotelliin, missä Jokisella oli ollut myös vartiointitehtävä, sillä Pullisella oli mukana 375000 markkaa, joita oli vartioitava sillä välin, kun tämä oli huumausaineiden hankintamatkoilla
Salakuljetuksessa käytetyt renkaat.jpg
Salakuljetuksessa käytetyt renkaat.jpg (211.76 KiB) Katsottu 4439 kertaa
Huumausaineet autonrenkaissa
Amsterdamissa Pullinen ja Raittila olivat huolehtineet huumausaineiden hankinnasta ja ostaneet 14,8 kiloa amfetamiinia ja 2,5 kiloa heroiinia Pullisen 375000 markalla ja Raittilan 280000 markalla.
Ostamistaan huumausaineista he olivat tehneet 211 kappaletta 70 gramman painoisia kananmunan muotoisia amfetamiinipaketteja ja 50 kappaletta 50 gramman painoisia heroiinipaketteja. Amsterdamilaisessa autotallissa he olivat kätkeneet paketit uretaanin ja silikonin avulla neljään Suomesta tuotuun autonrenkaaseen.
Kun neljä rengasta oli täytetty huumausaineilla, olivat Pullinen, Raittila, Raimo Nieminen ja Yrjö Ylitalo kuljettaneet ne autoilla Saksan Travemündeen, missä Pullinen oli tavannut salakuljettaja Savolaisen ja hänen kuljettamansa Toyota Carinan, jonka ”alle” oli vaihdettu huumerenkaat, joiden kaltaisten renkaiden ajo-ominaisuutta oli aiemmin Tampereella testattu sokerilla.

Viranomaisten hämääminen
Hämäysroolinsa mukaisesti Laaksonen tuli yksin Pullisen käytössä olleella Mazdalla joulukuun 13. päivänä Travemϋndestä Helsinkiin Finnjetillä.
Jokisen tehtävänä oli kiinnittää mahdollisten epäilyjen varalta viranomaisten huomio itseensä ja siinä hän onnistui siltä osin, että sekä Laaksonen että auto tutkittiin tullin toimesta tuloksetta.
Passittomana seikkailleesta Raittilasta oli saatu havainto 15. joulukuuta Helsingborgissa ja Pullinen lensi samana päivänä Amsterdamista Helsinki-Vantaalle. Tullit eri puolilla toimivat tehokkaasti ja rekisteröivät osapuolten paluuliikenteen Suomeen.

Konepistooli mukana ”kaiken varalta”
Salakuljettaja Savolainen saapui Toyota Carinallaan, jossa oli ”alla” huumausaineita täynnä olevat renkaat Helsinkiin Travemündestä Finnjetillä 17. päivänä joulukuuta.
Isä ja poika Nieminen olivat ajaneet Tampereelta Helsinkiin isä Niemisen Mercedes Benzillä varmistamaan huumausaineiden jatkokuljetusta.
Helsinkiin olivat tulleet vastaanottamaan lastia myös Raittila M. Haapalan kanssa ja tamperelaiset P. Kettunen ja J. Anttila olivat tuoneet mukanaan Helsinkiin anastetun Saabin, jossa oli sisällä varattuna neljä ylimääräistä autonrengasta.
Mika Nieminen oli luovuttanut Helsingissä Raittilalle Tampereelta mukanaan tuomansa konepistoolin kaiken varalta ja lisäksi hän oli antanut Raittilalle matkapuhelimensa, jotta Toivoseen voitiin olla yhteydessä.
Mika Nieminen oli saanut konepistoolin ja kaksi kourallista patruunoita M. Haapalalta aiemmin syksyllä. ”Pari kertaa ammuin sillä pihalta järvelle. Ase oli minulla siihen asti, kun tulin 17. joulukuuta Helsinkiin isäni kanssa. Silloin annoin sen Matille yhdellä huoltoasemalla, samalla annoin myös puhelimeni hänelle”, kertoi Mika Nieminen kuulusteluissa.
Alkumatka ei ollut sujunut ongelmitta, sillä Raittilalla ollut Toyota oli alkanut savuttaa ja pätkiä, joten autoja oli jouduttu vaihtamaan. Kettunen ja Anttila olivat saaneet tehtäväksi viedä pätkivän auton Tampereelle ja niin Savolaisen varmistus oli jatkunut Salmisten autolla sekä Raittilan ja Haapalan autolla.
Huonon paikallistuntemuksen omaavan Seppo Toivosen ajo oli takerrellut. Helsingistä Viikintien alusta hän oli kuitenkin löytänyt sinne viedyn anastetun Saabin ja ottanut sisällä olleet renkaat kyytiinsä. Toivonen oli jatkanut Porvoon moottoritielle ja sitä pitkin aina Kouvolaan saakka, missä Raittila ja kumppanukset olivat hänet viimein tavoittaneet.
Kouvolassa Raittila oli vaihtanut Savolaisen Toyota Carinaan tämän Saabista ottamat toiset renkaat ja luovuttanut huumausaineita sisältäneet renkaat Niemisille, jotka olivat kuljettaneet ne Tampereen kautta Ylöjärvelle.
Isä Nieminen oli huolehtinut renkaista yön yli ja seuraavana päivänä ne oli viety eri vaiheiden kautta Kuruun Raittilan kesämökille.
Siellä Raittila oli avannut renkaat ja purkanut huumausainepaketit esille.
Autonrenkaissa salakuljetettuja kananmunan muotoisia amfetamiini- ja heroiinipaketteja.jpg
Autonrenkaissa salakuljetettuja kananmunan muotoisia amfetamiini- ja heroiinipaketteja.jpg (152.45 KiB) Katsottu 4439 kertaa
Huumausaineita siirretään paikasta toiseen
Maahan oli salakuljetettu huomattava määrä huumausaineita, joiden arvo sellaisenaan katukaupassa olisi noussut viiteen miljoonaan markkaan.
Raittila oli purkanut huumerenkaat Kurun kesämökillä ja laittanut kananmunan muotoiset huumepaketit säkkiin. Säkin ja konepistoolin hän oli antanut sitten Ylöjärvellä Kettusen säilytettäväksi. Säkkiä oli sen jälkeen siirretty aina varmempana pidettyyn paikkaan Raittilan, Haapalan, Kettusen ja Mika Niemisen toimesta: maastokätköön - Kettusen tädin autiotalolle - ja viimein toiseen autiotaloon ja siellä latoon
heinien sekaan. Heinien seasta huumesäkki tutkinnan yhteydessä takavarikoitiin Helsingin huumerikosyksikköön.
Konepistoolin Mika Nieminen oli vienyt asuntonsa lähellä olevaan saareen maastokätköön.
Myös avatut renkaat takavarikoitiin, sillä ne olivat jääneet Raittilalta Kurun kesämökille.
Pullinen oli ehtinyt hakea osan osuudestaan, 35 kappaletta 70 gramman amfetamiinipaketteja ja 10 kappaletta 50 gramman heroiinipaketteja, Ylöjärveltä. Nämä hän oli vienyt Nurmijärvelle kätköön vuokraamaansa omakotitaloon, joka oli vielä kaiken kiireen keskellä kalustamaton.
Myöhemmin joulukuussa Pullinen oli sekä myy nyt huumausaineita, että kätkenyt niitä Jokisen avulla eri paikkoihin. Poliisi takavarikoi huumausaineita muun muassa Järvenpään Jampassa sijainneesta piiloasunnosta, Jokisen asunnosta Vantaalta ja Järvenpäästä Pullisen asunnon ullakkotiloista.
Kananmunan muotoisia huumepaketteja oli kätkettynä muun muassa ullakolla sahanpuruihin, kaappeihin ja ilmastointihormiin.
Piiloasunnon avaimen Pullinen oli saanut mieheltä, joka itse istui tapahtuma-aikoihin vankilassa.
Joulukuussa salakuljetetut amfetamiinit ja heroiinit osoittautuivat erittäin korkealaatuisiksi, joten myyntiä varten "jatkettuina” huumausaineista olisi saatu moninkertainen määrä myyntiin ja samalla myös voitot olisivat kertautuneet.
Amfetamiinia oli myyty eteenpäin keskimäärin 130–200 markan grammahinnalla ja heroiinia 800–1500 markan grammahinnalla.

Salakuljettaja Savolaisen renkaat ja selitykset
Tutkinnassa Savolainen kiisti aluksi edes käyneensä syyskuussa 1994 Hollannissa.
Myöhemmin hän ilmoitti lähteneensä matkalle Pullisen ehdotuksesta ja että matkan tarkoituksena oli ollut sekä Pullisen ehdottama autokauppa että liikesuhteiden solmiminen saksalaisten puutavaraa välittävien pikkuyritysten kanssa.
Savolaisen oli kertomansa mukaan määrä perustaa puutavaran vientiyritys yhdessä sahan omistavan enonsa kanssa.
Liikesuhteiden solmiminen olisi edellyttänyt edes jonkinasteista kielitaitoa ja sitä Savolainen ei edes väittänyt omaavansa.
Itä-Suomen paikallispoliisin tekemän lisätutkimuksen mukaan Savolaisen eno osoittautui 80-vuotiaaksi ikämieheksi ja saha pakettiautossa kuljetettavaksi sirkkeliksi.
Eno kiersi sirkkelin kanssa pilkkomassa teille kaatuneita puunrunkoja.
Lisäksi kävi ilmi, että Savolainen oli syyskuun jälkeen käsitellyt joensuulaisella huoltoasemalla huomattavia summia rahaa, mikä oli herättänyt yleistä ihmetystä. Samoin Savolaiselle huoltamolle tulleet lukuisat puhelinsoitot olivat askarruttaneet paikallisia asukkaita.
Savolaisen kuulustelukertomus takerteli renkaiden kohdalla. Hän muisti lähteneensä joulukuun matkalle Travemϋndeen Tallinnan kautta Toyota Carinalla.
Tallinnassa hänellä oli ollut hyvät nastarenkaat allaan ja lisäksi hän kertoi ostaneensa Tallinnasta neljä nastatonta Gislaved-rengasta, jotka hän oli laittanut takakonttiin ja lähtenyt Travemündeen.
Travemϋndessa Pullinen oli soittanut tuovansa Savolaiselle ”uudet renkaat”, koska Saksassa ei saanut ajaa talvirenkialla.
Kaikkiaan Savolaisen jäljiltä oli jäänyt Saksaan parkkipaikoille neljä hyväkuntoista nastatonta Gislaved-rengasta ja kolme hyväkuntoista nastarengasta - ja kaikki vanteilla. Yhden nastarenkaan Savolainen oli pitänyt vararenkaana.
Renkaista selvittyään Savolainen oli lähtenyt ajelemaan Pullisen antamilla huonokuntoisilla renkailla Suomeen ja viimein löydettyään ohjeiden mukaan tien varresta tyhjän lukitsemattoman Saabin, hän oli ottanut takapenkiltä neljä rengasta.
Pullinen oli näet luvannut hankkia Savolaisen autoon talvirenkaat.
Koko rengasrallin huipentumaksi Savolainen kertoi, että hän oli antanut autonsa alla paluumatkalla olleet huonokuntoiset renkaat tuntemattomille miehille Kouvolassa eräällä huoltamolla ja samalla hänen autoonsa oli vaihdettu Saabista löytyneet renkaat.
Savolaisen asianajaja kuvaili oikeudenkäynneissä miestä ”pystymetsän mieheksi”, joka ei osannut edes ajaa autoaan laivaan, joten kuka olisi luovuttanut huumausaineita tällaiselle miehelle.
Juttu kokonaisuudessaan kiinnosti lehdistöä ja eräs iltapäivälehti intoutui loppuvaiheessa kuvailemaan Savolaisen liikkumista maailmalla niin, että mies seikkaili maailmalla kuin ”H. Moilanen Tuupovaaran Öllölästä”.

Raittilan ja Lindströmin hasiksen salakuljetukset
Heroiinin ja amfetamiinin salakuljetusten lisäksi tutkinnassa selvisi myös kolme joulukuussa 1993 - maaliskuussa 1994 tehtyä salakuljetusmatkaa, joiden yhteydessä Hollannista Suomeen oli tuotu yhteensä noin 40 kiloa hasista ja 2 kiloa amfetamiinia.
Näillä matkoilla Jan Raittila oli hankkinut huumausaineet Amsterdamissa sittemmin auto-onnettomuudessa kuolleen Kimmo Lindströmin kanssa. Mika Salminen oli avustanut Raittilaa sekä huumausaineiden ostoon tarvittavien rahojen kuljetuksessa, että itse huumausaine-erien kuljetuksissa.
Salakuljettajina olivat toimineet isä Nieminen ja Y. Ylitalo. Aineet oli salakuljetettu Suomeen henkilöautoissa aluksi takaluukussa ja myöhemmin paremmin piilotettuna.
Näin poliisin epäilyt Lindströmin merkittävästä asemasta Suomeen salakuljetettujen huumausaineiden Hollannin kontaktina eivät olleet osoittautuneet turhiksi.
Raittilan järjestämäksi paljastui tutkinnassa myös loppuvuodesta 1994 tehty kardaanikeikka, jonka yhteydessä Suomeen oli tuotu Mercedes Benzin kardaaniakselissa noin 300 grammaa heroiinia. Myös postitse oli lähetetty jonkin verran heroiinia Saksasta Suomeen.

Pitkät vankeustuomiot ja miljoonakorvaukset
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi huumausaineiden salakuljetuksiin käytettyjen autojen arvot korvattavaksi valtiolle.
Lisäksi tuomitut velvoitettiin korvaa maan valtiolle salakuljetuspalkkioina ja huumausainekaupan tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä yli miljoona markkaa, josta salakuljettajat Yrjö Ylitalo 215000 markkaa, Raimo Nieminen 118000 markkaa ja Seppo Savolainen 12000 markkaa.
Pullinen ja Raittila tuomittiin satojen tuhansien markkojen korvausten lisäksi raskaisiin 12 vuoden vankeusrangaistuksiin.
Salakuljettajista Savolainen sai 6 vuotta vankeutta, R. Nieminen ja S. Ylitalo molemmat 7 vuotta.
Pullisen luottomies Kai Laaksonen sai 6,6 vuotta vankeutta ja Raittilan kumppaneista Mika Nieminen 6 vuotta, Markku Haapala 8 vuotta ja Pentti Kettunen 5,9 vuotta.
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Rundi »

"""”Kiduttaja-Pullisen” huumeliiga
Marita Partanen, vanhempi rikoskonstaapeli, Helsinki.

Vuodenvaihteessa 1994–1995 aloitettiin Helsingin huumerikosyksikössä laajan huumejutun varsinainentutkinta kiinniottoineen ja kuulusteluineen.""

Mutta... Huolimattomasti editoitu (”(Tässä jutussa joidenkin henkilöiden nimet ovat keksittyjä.”)
Jari Pullinen on välillä Pulkkinen ja sitten taas itsensä Pullinen
Seppo Savolainen oli siis Toivonen
Kai Jokinen oli siis Laaksonen
Jan Raittila oli siis Rantala (tai päinvastoin)?
Mika Nieminen olikin Mika Salminen eli Mika Salminen olikin Nieminen?
Ja Jokisen piti olla joku hämääjä ja sitten hän muuttui Laaksoseksi???

No, OLIPAS mielenkiintoinen juttu. Ja tuonkin jälkeen Pullisen siviilielämä on ollut tosi niukkaa, Istunut vain pitkiä tuomioita. Tosin vaihtoi kyllä nimensäkin Jari Erik Fleischeriksi.

Vapautui kaiketi 2002 - 2003 vuodenvaihteessa ja jo Kesäkuussa 2004 Pulliselle luettiin Tampereen käräjäoikeudessa syyte murhayrityksestä. Syyttäjän mukaan Pullinen tarjosi 25-vuotiaalle pirkkalalaismiehelle suojelua velkojaa vastaan ja suunnitteli velkojan murhahankkeen. Siitä tuli 7 vuotta tuomiota. Ja törttöili linnassa lisää eli tuomio piteni.

Lokakuussa 2016 Fleischer tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä, yllyttämisestä pahoinpitelyyn, törkeän kiristyksen yrityksestä ja huumausainerikoksesta yhteensä kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Hänen kaikkien tuomioidensa yhteispituus (2016) oli jo 44 vuotta.

MIELENKIINTOINEN yksityiskohta on tuohon 1993 - 1995 ajanjaksoon, että samoihin aikoihin toimi se ensimmäinen laaja Tienhaaran veljesten liiga samoissa hommeleissa. Olivat kyllä eri puolilla leirejä.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Avatar
Oikeus ennen kaikkea
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17441
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

Olen pahoillani jutussa nimisekoilusta! Yritin yön kamussa näitä editoida, mutta jälki näyttää olevan ala-arvoista. Hankaloittaa varmasti jutun seuraamista :oops:
Rundi
Jack Bauer
Viestit: 925
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: Ti Syys 03, 2024 1:22 pm Olen pahoillani jutussa nimisekoilusta! Yritin yön kamussa näitä editoida, mutta jälki näyttää olevan ala-arvoista. Hankaloittaa varmasti jutun seuraamista :oops:
Riittävän selkeä, tyhjentävä ja historiaa täydentävä juttu oli kokonaisuudessaan.
Joissakin kohtaa piti vaan pysähtyä ja katsoa tarkennuksella, juonessa pysyin kyllä vaikka nimet vaihtuivat hieman.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Avatar
Oikeus ennen kaikkea
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17441
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

PPK 1983

Timantit ovat ikuisia
Ylikonstaapeli Reima Airas

Tämän teoksen Ruotsin rikostapauksia käsittelevässä osastossa on artikkeli nimeltään ”Kidutusliiga”.
Liiga operoi myös Suomessa, liigan jäsenethän olivat suomalaisia. Liigan urotyöt herättivät suuren kohun ja niistä kirjoitettiin sekä Suomen että Ruotsin lehdissä paljon. Ruotsin poliisi totesi liigasta, ettei se milloinkaan ollut nähnyt pahempaa ja siihen käsitykseen voinee yhtyä luettuaan edellä mainitun artikkelin. Seuraava artikkeli kertoo eräistä liigan rikoksista Suomessa.

Timanttikauppias
Toimitusjohtaja Karl Sandberg asui Helsingissä Etelä-Haagassa, Riistavuorenkujan kerrostalohuoneistossa.
Hän hoiti asunnossaan vaimonsa kanssa timanttialan tukkuliikettä, minkä varastona toimi vaatehuone.
Keskiviikkona lokakuun 15 päivänä 1980 aamulla Sandberg oli yksin kotonaan. Poika oli lähtenyt aamulla kouluun ja vaimo paria päivää aikaisemmin lomamatkalle etelään. Sandberg oli pukeutumassa lähteäkseen hoitamaan asioitaan kaupungilla. Sen keskeytti ovikellon soitto. Sandberg vilkaisi kelloaan ja totesi sen olevan 08.50. Näihin aikoihin tuli tavallisesti liikkeen pikapostia. Sandberg käveli ajatuksissaan porraskäytävään johtavalle ovelle. Hän ei ollut tottunut tarkkailemaan ovisilmästä tulijoita. Niinpä hän avasi oven rutiininomaisesti.
Omaisuus anastettiin vaatehuoneesta. Lattialla hintalappuja ja sormuslavoja.jpg
Omaisuus anastettiin vaatehuoneesta. Lattialla hintalappuja ja sormuslavoja.jpg (218.64 KiB) Katsottu 3697 kertaa
Ei ollut pikapostia
Kaksi naamioitunutta miestä työntyi päättäväisesti sisään porraskäytävästä revolverit käsissään. He työnsivät äimistyneen Sandbergin edelleen eteisaulaan ja sulkivat oven jäljessään. Käheä- ääninen isompi mies komensi hänet lattialle pitkäkseen. Sandbergin mielessä kävi ajatus — tämä oli pilaa. Eihän kotiin voida tulla näin.
Todellisuus palasi kuitenkin hetkessä: ”Pojat, tämä ei onnistu!” Tulijat eivät aikailleet. He väänsivät Sandbergin kädet selän taakse ja kaatoivat hänet eteisaulan parkettilattialle. Sandbergin vastusteluista huoli matta hänen kätensä sidottiin narulla selän taakse. Sandberg makasi vatsallaan lattialla. Käheä-ääninen käski häntä olemaan hiljaa pitäen revolverin piippua ohimolla. Samanaikaisesti pienempi mies tutki nopeasti asunnon. Hän eteni sutjakkaasti huoneesta toiseen. Eteisen naulakosta ja vaatehuoneesta hän löysi Sandbergin solmioita ja vöitä, joilla miehet sitoivat Sandbergin nilkat yhteen. Pään ympäri he vetivät leveän solmion, mikä esti Sandbergia huutamasta. Samalla pienempi mies kuiskasi toverilleen: ”Tavarat ovat siellä.” Sandberg ymmärsi tilanteen. Mies oli löytänyt liikkeen timantit vaatehuoneesta. Hän oli vienyt sinne kassinsa ja ryhtynyt laittamaan siihen timantteja.
Uhri raahattiin kylpyhuoneeseen vaatenaulakosta löydetyillä vöillä ja solmioilla sidottuna.jpg
Uhri raahattiin kylpyhuoneeseen vaatenaulakosta löydetyillä vöillä ja solmioilla sidottuna.jpg (159.78 KiB) Katsottu 3697 kertaa
Hiillostusta ja kuumaa vettä
Sitten pienempi mies keskeytti toimensa. Hän ei pitänyt siitä, että Sandberg oli näkemässä kaikkea. Käheä-äänisen kanssa hän raahasi Sandbergin kylpyhuoneeseen, jätti hänet kyljelleen seinään päin ja heitti rätin silmille. Pienempi mies palasi huoneisiin. Hän tutki ne tarkasti ja veti laatikot lattialle. Käheä-ääninen vartioi ase kädessä Sandbergia. Pienempi mies etsi rahaa. Hän ymmärsi, että tällaisella miehellä piti sitä ollakin. Mies palasi kylpyhuoneeseen supattaen toverinsa korvaan. Käheä-ääninen kysyi Sandbergin lompakkoa.
Kun Sandberg ei vastannut mitään, pienempi mies sytytti savukkeensytyttimensä ja siirsi sen sidottujen käsien alle. Liekki kuumotti Sandbergin käsiä. Pienempi mies supatti taas käheä-ääniselle, joka kysyi uudelleen lompakkoa. Sandberg sanoi sen olevan takin taskussa eteisessä. Hetken kuluttua pienempi mies palasi kylpy huoneeseen näyttäen, ettei lompakkoa löytynyt. Mies avasi käsisuihkun ja suihkutti kuumaa vettä Sandbergin housun lahkeelle. Samassa Sandberg muistikin, että lompakko oli työhuoneen pöydällä. Saatuaan tietää sen pienempi mies poistui ja palasi sitten kylpyhuoneeseen lompakko kädessään. Siellä hän kiristi toverinsa kanssa Sandbergin siteitä, minkä jälkeen miehet poistuivat asunnosta.
Työhuoneen pöytälaatikot vedettiin lattialle.jpg
Työhuoneen pöytälaatikot vedettiin lattialle.jpg (197.9 KiB) Katsottu 3697 kertaa
Apua tulee
Sandberg jäi kuuntelemaan poistuvia ääniä. Kun aikaa oli kulunut riittävän kauan, hän hivuttautui porraskäytävään johtavan oven eteen. Siellä hän ryhtyi potkimaan ovea ja huutamaan. Huudot kuuli kerrosta alempana asuva naapuri, joka juoksi portaat ylös ja kuuli postiluukun kautta Sandbergin tilanteen. Naapuri hälytti poliisit, jotka tulivat talonmiehen avustuksella asuntoon, missä he vapauttivat Sandbergin siteistä. Myöhemmin ilmeni, että miehet olivat anastaneet liikkeen vakuuttamatta olevia timanttisormuksia ja -koruja ja Sandbergien henkilökohtaisia koruja bruttoarvoltaan lähes miljoonan markan arvosta.
Yhtä huomaamattomasti kuin miehet olivat tulleet he myös, poistuivat talosta. Kukaan ei ollut nähnyt heitä. Ryöstö oli sujunut täysin suunnitelmien mukaisesti, eikä Sandberg tulisi koskaan tunnistamaan miehiä. Kaikki oli tapahtunut aivan yllättävästi. Kuitenkin Sandberg oli ehtinyt havaita miehissä erityisiä piirteitä. Eräs sellainen oli pienemmän miehen puhumattomuus. Tähän miehellä oli luonnollinen syy, hän oli tavannut aikaisemmin Sandbergin. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan arvannut yhdistää tätä tapaamista menneen kesän tapahtumiin. Eivätkä kutsumattomat vierailijat yleensä mielellään jätä käyntikorttejaan.

Käynti kesähuvilalla
Timantteja esitellessään ja myydessään Sandberg liikkui autollaan eri puolilla Suomea. Samalla hän tapasi erilaisia ihmisiä. Erään tällaisen Tampereelle suuntautuneen matkan yhteydessä Sandberg muisti läheisessä pitäjässä tuttavansa kesähuvilan. Hän päätti poiketa katsomaan, olisiko tuttava mahdollisesti huvilallaan. Heinäkuu, jolloin suomalaiset tavallisesti viettävät kesälomaansa, oli lopuillaan. Sandberg ajoi BMW-merkkisen henkilöautonsa huvilan pihaan, missä hän tapasi tuttavansa, joka toivotti tulijan tervetulleeksi. Samalla tuttava kertoi poikansa Jari Pullisen olevan toveriensa kanssa myös huvilalla. Hän mainitsi vielä Jarin olevan lomailemassa ja asuvan Ruotsissa. Hetken kuluttua pojat nousivat rannasta, missä he olivat olleet saunaa lämmittämässä. Suoritettiin lyhyt esittely puolin ja toisin. Vaikka Sandberg tiesi jotain Jarin taustasta, hän tunsi pojan kädessä reilun puristuksen. He viettivät iltaa saunomisen ja keskustelun merkeissä. Sandberg nautti hiukan alkoholia. Jari sen sijaan oli täysin raitis. Illan kuluessa Sandberg sai Jarista rehdin kuvan ja tämä vaikutti hyväkäytöksiseltä.
Rehtikö? Mutta Jarissa asui toinen minä. Hän oli vapautunut vuoden 1979 lopulla vankilasta kärsittyään yli kolmen vuoden vankeustuomion, minkä jälkeen hän oli muuttanut Tukholmaan. Siellä hän tutustui pian alamaailmaan ja keräsi ympärilleen suomalaista rikollisainesta. Jari kohosi johtajaksi liigassa, missä hänen ympärillään oli 3 luotettavaa suomalaista. Hän organisoi viinan myyntiä ja ryhtyi tekemään rahaa ryöstöillä. Itse hän pysytte li taustalla saaden keikoista valtaosan rahasaaliista. Varsinaiset tekomiehet joutuivat tyytymään rippeisiin.
Nyt Jari oli Suomessa lomalla — tosin omalla — sillä samana kesänä hän oli karannut näyttävästi Ruotsista kesken oikeudenkäynnin. Hän oli kuullut myös Sandbergista ja tiennyt miehen olevan timanttien maahantuojan. Muiden nukkuessa huvilalla Jari kierteli pihalla BMW:n ympärillä, mutta hän ei huomannut autossa timantteihin viittaavaa. Jari päätti kuitenkin ottaa Sandbergista selvää tarkemmin.

Ryöstösuunnitelma
Syksyn aikana Jari liikkui vuokraamallaan autolla Etelä-Suomessa. Muiden tarkkailujen yhteydessä hän seuraili autolla Sandbergin liikematkoja. Helsingissä Jari sai selville Sandbergin asunnon ja varmistui siitä, että liiketoimintaa hoidettiin sieltä. Jari ajatteli erilaisia mahdollisuuksia ryöstön toteuttamiseksi ja hiljalleen hän kehitti suunnitelman. Hän palasi Tukholmaan. Siellä hän valitsi rikostovereikseen Pertti Varton ja Matti Hakkaraisen. Molemmat olivat luotettavia. Varto oli hiljainen ja tasainen tyyppi. Hakkarainen oli taas tovereitaan vilkkaampi, mutta sinnikäs.
Sunnuntaina 12.10.1980 Varto ja Hakkarainen saapuivat laivalla Tukholmasta Turkuun. Jari Pullinen meni samoihin aikoihin omia teitään Tampereelle. Jari tutustui kummankin rikostoverinsa kanssa erikseen Sandbergin asunnon ympäristöön ja tulevaan ajoreittiin. Muutamaa päivää ennen ryöstöä miehet kävivät vielä suunnitelman lävitse. Suunnitelman mukaisesti Varto vuokrasi Turusta henkilöauton, mitä kuljettaen hän lähti Hakkaraisen kanssa etsimään anastettavaa henkilöautoa, mitä oli tarkoitus käyttää ryöstössä. Hakkarainen halusi nimenomaan viedä auton jostakin autoliikkeestä. He etsivät sopivaa kohdetta ja tulivat myöhään illalla Forssaan, missä Hakkarainen tunkeutui erääseen vaihtoautohalliin. Sieltä hän otti käyttöönsä Volvo-merkkisen henkilöauton.

Kävipä köpelösti
Tämän jälkeen matka jatkui Helsinkiä kohden. Hakkarainen ajoi edellä ja Varto jäljempänä. Runsaan 60 kilometrin ajon jälkeen heitä vastaan tuli poliisiauto, jota kuljetti konstaapeli Iltanen. Hän oli palaamassa tehtävältään. Konstaapeli Iltasen huomio kiintyi Hakkaraisen kuljettamaan Volvoon, minkä anastamisesta hän oli hetki sitten kuullut radioteitse. Iltanen lähti takaa-ajoon hälytysvalo ja -sireeni toiminnassa. Hän tavoitti Volvon, pysäytti autonsa tämän eteen ja käveli Hakkaraisen luo. Samanaikaisesti Varto ajoi hiljaa heidän ohitseen. Hakkarainen avasi hitaasti auton ikkunan. Konstaapelin kysyessä auton omistussuhdetta ja kehottaessa sammuttamaan moottorin Hakkarainen oli etsivinään papereitaan.
Samassa hän ampaisi Volvonsa liikkeelle. Iltanen juoksi autolleen aloittaen takaa-ajon. Varto totesi kaksi nopeaa ohitusta. Häntä kiinnosti, kuinka Hakkarainen selviää tilanteesta. Varto ei voinut ajaa aivan lähellä, ettei se herättäisi huomiota. Hakkarainen ajoi parhaimmillaan 150 kilometrin tuntinopeudella. Noin 10 kilometrin ajon jälkeen hän kaarsi kahden valtatien liittymään. Siinä Hakkarainen menetti jyrkässä kaarteessa ajokkinsa hallinnan. Auto luisui sivuttain, suistui kylki edellä ajoradalta, pyörähti pari kertaa ympäri ja pysähtyi pyörilleen perä edellä kallioon. Samassa kaarteessa konstaapelin auto pyörähti takaosastaan liikennejakajaan kiinni. Nähdessään Volvon romuttuneena Iltanen kiirehti katsomaan autoa. Hänellä oli tunne, ettei mies ollut voinut selvitä hengissä. Nopea vilkaisu autoon ja Iltanen sai todeta, että autossa ei ollut ketään. Pimeä metsä oli kätkenyt Hakkaraisen suojiinsa.
Varto ei uskaltanut pysähtyä paikalle. Hän ei ollut nähnyt Hakkaraista missään. Varto ajoi hiljaisena Helsinkiin, missä hän yöpyi hotellissa. Aamulla Varto riensi rautatieasemalle. Sieltä hän soitti Tampereella olevalle Pulliselle kertoen yön tapahtumat. Varto epäili Hakkaraisen olevan kenties jossakin sairaalassa. Sanotaan, että maailma on pieni. Näin nytkin. Puhelun aikana Varton näköpiiriin linkutti Hakkarainen kasvot kuhmuilla ja vereslihalla. Hänen vaatteensa olivat likaiset ja veriset. Kaikesta huolimatta Hakkarainen halusi olla edelleen mukana ryöstön toteuttamisessa. Niinpä he sopivat tapaamisesta uudelleen samana iltana Töölön kisahallissa Suomen Nyrkkeilyliiton ja Kenian maajoukkueen välisessä nyrkkeilyottelussa.

Varustautumista
Hakkarainen vaihtoi vuokratussa autossa olleita puhtaita varusteita ylleen, minkä jälkeen Varto ajoi lepäämään erääseen hotelliin. Samaan aikaan Varto kävi ostamassa tavaratalosta vaatteita ja erilaisia varusteita suunniteltua ryöstöä varten. Hän varasi huoneen eri hotellista, kuin missä Hakkarainen asui. Huoneessaan Varto kunnosti varusteita ryöstöhetkeä varten. Nyrkkeilyottelun jälkeen Pullinen, Varto ja Hakkarainen ruokailivat läheisessä ravintolassa, missä he suunnittelivat uudelleen Sandbergin timanttien ryöstämistä. He päättivät anastaa uuden auton tulevana yönä. Jari Pullinen ajoi vuokratulla autolla rikos- toverinsa Helsingin ulkopuolelle lähiöön, mistä hän itse palasi taksilla Helsinkiin majoittuen yksinään meren rannalla sijaitsevaan hotelliin. Varto ja Hakkarainen jatkoivat ajoa vuokratulla autolla etsien sopivaa autoa anastettavaksi. He palasivat Riihimäeltä Hyvinkäälle, missä he anastivat eräässä hiljaisessa pihassa pysäköitynä olleesta henkilöautosta molemmat rekisterikilvet. Sieltä he suuntasivat kulkunsa Järvenpäähän missä miehet pysähtyivät erään autoliikkeen lähelle. Hakkarainen murtautui liikkeeseen ja anasti sieltä hopeanhohtoharmaan Fiat 131 Mirafiori Abarth-merkkisen henkilöauton. Matkalla Helsinkiin miehet yrittivät vaihtaa Hakkaraisen kuljettamaan anastettuun autoon Hyvinkäältä anastamansa rekisterikilvet. Niiden ruuvausmenetelmä oli kuitenkin erilainen, jolloin miehet heittivät kilvet metsään. Helsingissä Hakkarainen jätti anastamansa auton erään teollisuuslaitoksen pysäköintialueelle riittävän pitkälle Sandbergin asunnosta. Sieltä he jatkoivat vuokratulla autolla keskustaan, missä miehet majoittuivat omiin hotelleihinsa. Varto ei nukkunut, sillä kello oli jo 05.00. Kolmikko oli sopinut tapaamisesta rautatieasemalla aamulla klo 08.00 ja ryöstön piti tapahtua klo 09–10 aikoihin.

Ikävä yllätys
Jari Pullisen miehet olivat oppineet olemaan täsmällisiä. Sen vuoksi Varto käveli rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa. Hakkarainen oli jo paikalla. Hän vaikutti jotenkin kireältä. Kuunneltuaan hetken Hakkaraista, Varto ei voinut olla nauramatta. Poika oli tullut tapaamispaikalle erehdyksessä tuntia liian aikaisin. Jari Pullinen tuli rautatieasemalle oikeaan aikaan, minkä jälkeen miehet kävelivät pysäköitynä olleeseen vuokra-autoon. Pullinen meni istumaan kuljettajan paikalle, mistä hän antoi Vartolle toisen revolverin. Varto totesi aseen rullassa kuusi patruunaa. Jari ajoi auton sen teollisuuslaitoksen pysäköintialueelle, mihin Hakkarainen oli jättänyt edellisenä yönä anastamansa Fiatin. Siellä porukka siirtyi anastettuun autoon, mitä Hakkarainen lähti kuljettamaan Sandbergin asuintaloa kohti. Perillä heitä odotti yllätys. Sandbergin BMW ei ollutkaan tutulla paikalla pysäköitynä. Se merkitsi sitä, ettei toimitusjohtaja ollut kotona. Lisäksi Jari tiesi Sandbergin vaimon olevan etelässä ja pojan koulussa. Suunnitelmasta piti tältä päivältä luopua. Hakkarainen ajoi Fiatin takaisin pysäköintialueelle, mistä he siirtyivät takaisin vuokrattuun autoon. Pullisen toimiessa kuljettajana seurue ajoi Tampereelle, missä he yöpyivät.

Uusi yritys
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Jari ajoi vuokratun auton Helsinkiin hiukan kauemmaksi Fiatista, minkä luokse he kävelivät pienen metsikön lävitse. Hakkaraisen ajaessa Fiatin Sandbergin asuintalon kohdalle miehet totesivat toimitusjohtajan auton olevan nyt talon päädyssä. Suunnitelman toteutus oli edessä. Hakkarainen jäi istumaan autoon kuljettajan paikalle. Hän oli lukevinaan lehteä, eikä juuri nostanut päätään. Samalla Hakkarainen seurasi kellostaan ajan kulumista.
Tasan 38 minuutin kuluttua Pullinen ja Varto astuivat porraskäytävästä piha maalle ja kävelivät rauhallisesti Fiatiin. Enempiä kyselemättä Hakkarainen käynnisti auton ja ajoi teollisuuslaitoksen pysäköintialueelle. Sieltä miehet palasivat kantamuksineen metsikön halki vuokratulle autolle, mitä Pullinen lähti kuljettamaan kohden Tamperetta. Auto kulki mukavasti ja tie tuntui hyvältä ajaa. He pysähtyivät ensimmäisen kerran vasta Tampereella. Sieltä Hakkarainen kuljetti toverinsa veljensä omistamalla henkilöautolla Jari Pullisen pyynnöstä tämän kesähuvilalle. Saalis lajitellaan ja piilotetaan. Perillä miehet katsoivat saaliin nopeasti lävitse. Tarpeettomilta tuntuneet tavarat he heittivät pois. Timanttisormukset ja -korut Jari laittoi muoviseen öljykanisteriin, minkä jälkeen he ajoivat noin kahden kilometrin päähän sivutielle. Siellä Pullinen ja Varto poikkesivat metsään ja piilottivat kanisterin kivikkoiseen onkaloon. Seurue palasi Tampereelle, mistä Varto lähti Pullisen seurassa palauttamaan vuokrattua autoa Turkuun. Sieltä he jatkoivat matkaa laivalla takaisin Ruotsiin.

Ryöstön jälkeen rikospoliisi käynnisti tiiviit tutkimukset. Kun tutkijat saivat vihjeen Pullisen liigan mahdollisesta osuudesta tekoon, tutkimukset voitiin suorittaa keskitetysti. Puolen vuoden kuluttua ryöstöstä eli tarkalleen 14 päivänä huhtikuuta 1981 metsässä lumen alla talvehtinut anastettu omaisuus oli poliisin kassakaapissa. Sandberg oli saanut lähes kaiken ryöstetyn omaisuuden takaisin.

Muita kiireitä
Edellä on lyhyesti kuvattu yksi Jari Pullisen johtaman liigan teoista. Liigan toimivuutta kuvaa se, että 15 päivänä lokakuuta 1980 eli samana päivänä, jolloin Sandberg ryöstettiin asunnossaan osa liigan toisista jäsenistä, teki pankkiryöstön Kööpenhaminassa Lisäksi Hakkarainen ja hänen toverinsa murtautuivat Pullisen toimeksiannosta kymmenen päivää aikaisemmin Vaasassa erääseen kultasepänliikkeeseen, mistä he anastivat timanttikoruja bruttoarvoltaan yli 200 000 markkaa. Tekoa varten miehet anastivat läheisessä kaupungissa sijaitsevasta autoliikkeestä edellisenä yönä Volvo-merkkisen henkilöauton. Tässäkin tapauksessa Jari Pullinen tutustui perusteellisesti kohteeseen ennen rikosta. Hän oli jo paria viikkoa aikaisemmin ollut Hakkaraisen kanssa toteuttamassa tekoa Vaasassa. Silloin Pullinen oli ehtinyt anastaa siellä eräältä pihalta teossa käytettäväksi tarkoitetun henkilöauton, mutta poliisi löysi omistajan kanssa auton, ennen kuin miehet olivat ottaneet auton uudelleen käyttöön törkeän varkauden suorittamiseksi. Suurimman osan rikoksistaan liiga teki Ruotsissa ja Tanskassa, missä se syyllistyi mm. lukuisiin aseellisiin pankkiryöstöihin.

Tiukat turvatoimet
Kuten Ruotsissa niin Suomessakin liigan tekemien juttujen oikeuskäsittely sai osakseen laajaa huomiota. Ruotsissa vangittuna ollut Pullinen tuotiin oikeuskäsittelyä varten Helsinkiin. Siinä yhteydessä — liigan maine huomioon ottaen — käynnistettiin täällä tiukat turvatoimet.
Alun perin Pullinen oli ymmärtänyt, että kaikki häntä koskevat jutut käsiteltäisiin Ruotsissa. Suomen oikeusviranomaiset päätyivät kuitenkin ratkaisuun, minkä mukaan Suomessa tehdyt rikokset myös käsitellään Suomessa.

Järjestäytynyttä rikollisuutta
Helsingin Raastuvanoikeuden 8 osaston 2 jaosto antoi Pullisen, Varton ja Hakkaraisen osalta päätöksensä 12 päivänä marraskuuta 1981. Kokeneen ja määrätietoisesti asiaa käsitelleen puheenjohtajan lukiessa päätöstä kului aikaa viisi tuntia. Raastuvanoikeus perusteli päätöksessään rangaistuksen koventamisperusteina sitä, ”että Pullinen, Varto ja Hakkarainen ovat tehneet rikokset vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän jäseninä. Tukholman käräjäoikeuden 10 heinäkuuta 1981 antaman päätöksen mukaan voidaan todeta, että järjestäytyminen vakavien rikoksien tekemistä varten on ollut tiivistä. On ollut havaittavissa, että selvät käskysuhteet ovat olleet olemassa. Pullinen on ollut tiettävästi yksi liigan johtajista. Lisäksi raastuvanoikeus katsoo, että ryhmä on toiminut tietyn suunnitelman mukaan. Kun katsotaan liigan toimintakokonaisuutta, on tämän laatuisen rikoksen katsottava kuuluvan siihen”. Rangaistuksen lieventämisperusteena raastuvanoikeus toteaa, että ”Pullinen on pyrkinyt estämään rikoksensa vaikutuksia luovuttamalla toisten henkilöiden kautta suurimman osan Sandbergilta anastetusta omaisuudesta poliisille”.

Tuomiot
Pullinen, Varto ja Hakkarainen tuomittiin raastuvanoikeudessa törkeästä ryöstöstä, moottoriajoneuvon törkeistä luvattomista käyttöönottamisista, ym. seuraavasti: Jari Pullinen 5 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vankeutta, Matti Hakkarainen 5 vuotta 2 kuukautta 25 päivää vankeutta ja Pertti Varto 3 vuotta 9 kuukautta vankeutta.

Helsingin hovioikeus antoi asiassa päätöksen 27 päivänä toukokuuta 1982. Pullisen ja Varton osalta vankeusrangaistukset nousivat. Pulliselle tuomittiin 6 vuotta ja Vartolle 4 vuotta 3 kuukautta vankeutta. Asian käsittely jatkuu Korkeimmassa oikeudessa. Joidenkin arvioiden mukaan Pullinen sai rikoksillaan rahaa yhteensä useita satoja tuhansia markkoja, ehkä lähelle miljoona markkaa, joista ainoastaan pieni osa on saatu takaisin. Langetettujen tuomioiden pituus on lähes 18 vuotta.
Tukholman rikospoliisissa keskusteltaessa Pullinen mainitsi motiivinaan olleen turvata rahalla oma elämänsä. Voitaneen kysyä — minkä elämän?
Avatar
claw
Martin Beck
Viestit: 815
Liittynyt: To Touko 28, 2020 9:20 am

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja claw »

Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: Ke Syys 25, 2024 11:20 am PPK 1983

Timantit ovat ikuisia
Ylikonstaapeli Reima Airas
Kiitos, OEK, tästä jutusta. Mielenkiintoista luettavaa noi vanhat rikokset.
Avatar
Oikeus ennen kaikkea
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17441
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

PPK 1983

Kidutusliiga
Kriminalinspektör Paul Johansson

Pahin Ruotsissa milloinkaan esiintyneistä rikollisliigoista riehui Tukholman ympäristössä 1980. Kiduttamalla alaisiaan epäinhimillisesti liigan johtaja pakotti heidät heti heidän toinnuttuaan suoritta maan pankkiryöstön toisensa jälkeen. Liigan viimeryöstön yhteydessä — se tehtiin Etelä- Tukholmassa Ärstassa olevaan SE-pankkiin — kiduttamalla taipuvaisiksi tehdyt kaksi ryöstäjää saivat saaliikseen noin 82 000 kruunua. He saivat kuitenkin saaliista itselleen yhteensä vain 10 000 kruunua. Liigan johtaja piti loput itse.
Eräs liigan monista ryöstöistä — sen viimeinen, ainakin tässä sarjassa.jpg
Eräs liigan monista ryöstöistä — sen viimeinen, ainakin tässä sarjassa.jpg (212.2 KiB) Katsottu 3607 kertaa
Ensimmäinen uhri
Myöhään torstai-iltana, tammikuun 10 päivänä 1980 pysähtyi auto Sikgatanille Nackassa.
Autossa olleista kolmesta miehestä kaksi nousee pois autosta suunnaten askeleensa Sikgatan 15:ssä olevaa taloa kohti. Kuljettajana toiminut mies jää istumaan autoon. Toisella miehistä on 7,65 kaliiperin pistooli ja toisella kyynelkaasusumutin. Miehet soittavat erään pohjakerroksessa olevan asunnon ovikelloa, jossa asunnossa he tietävät suomalaisen Jyllän (kaikki artikkelin nimet ovat keksittyjä) asuvan. Jyllä on jo nukkumassa, mutta herättyään ovi kellon soittoon menee avaamaan ovea. Huoneiston toisessa huoneessa on muuan Jyllän toveri nukkumassa. Heti oven avattuaan Jyllä saa silmilleen sokaisevan kyynelkaasusuihkun. Miehet tunkeutuvat asuntoon. Itse asiassa miesten asia koskee Jyllää, mutta kiireessään he eivät huomaa juuri Jyllän avanneen oven, vaan ryntäävät huoneeseen, missä Jyllän toveri nukkuu. Jyllä ymmärtää kuitenkin raa’an vierailun koskevan juuri häntä ja käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hyppää parvekkeelta alas. Korkeutta maahan on 3,6 metriä ja Jyllä satuttaa itsensä pudotessaan asvaltille, hän loukkaa toisen jalkansa ja hänen selkärankansa vioittuu. Siitä huolimatta Jyllä jatkaa matkaansa ontuen satakunta metriä eräälle Forellgatanilla olevalle asunnolle. Hän kääntyy ja näkee kolmen miehen seuraavan häntä. Jostakin syystä Jyllä näyttää tietävän, mikä häntä odottaa ja hän alkaa epätoivoisesti kolkuttaa asunnon lasi- kuistin ovelle. Hän lyö oveen niin lujaa, että oven lasiruutu menee rikki. Asunnossa on nainen yksin lapsen kanssa. Hän pelästyy ja menee keittiöön lukiten oven. Tällä aikaa miehet ovat ehtineet kolmen metrin päähän Jyllästä. Kaksi miehistä on hänen äskeisiä vieraitaan, kolmas on autonkuljettaja. Miehistä pienin, joka on aseistettu, tähtää kylmästi Jyllää jalkoihin ja ampuu kolme kertaa nopeassa tahdissa. Jyllä kaatuu huutaen maahan. Miehet sanovat jotain suomeksi ja poistuvat rauhallisesti paikalta. Kaksi laukauksista on lävistä nyt Jyllän vasemman reiden ja asunnon seinän. Kolmas laukaus on osunut polveen.

Musta menneisyys
Tällä tavoin kolme suomalaista esittäytyi Ruotsissa kärsittyään pitkän vankeusrangaistuksen Suomessa. Jyllän ampuminen aloitti vuonna 1980 tapahtuneiden harvinaisten väkivaltarikosten sarjan. Johtaja, Perttinen, on vain 22-vuotias, runsaat 170 senttiä pitkä ja tavallinen rakenteeltaan. Toisin sanoen, fyysisesti hän ei ole erityisen kunnioitusta herättävä. Mutta hänen rikostoverinsa kunnioittavat häntä pelonomaisesti hänen persoonallisuutensa, häikäilemättömyytensä ja laskelmoivan luonteensa vuoksi. Perttinen, kuten useimmat myöhemmin hänen liigaansa liittyneetkin, on kotoisin Tampereelta. Wiik on Perttisen oikea käsi. Wiik on kuitenkin Perttistä pienempi ja painaa kaiketi alle 60 kiloa. Wiik on vaitelias ja tekee kaiken, mitä Perttinen käskee. Wiik juuri ampui Jyllää. Wiik on kotoisin Turusta. Roos on muita kahta pehmeämpi. Perttinen on hänen suuri ihanteensa ja tämän tavattuaan hänen persoonallisuutensa on muuttunut radikaalisti. Oltuaan pelokas ja arka hän on omaksunut raa’an ja häikäilemättömän roolin. Roos on kotoisin Tampereelta. Perttinen, Wiik ja Roos ovat saapuneet Tukholmaan vuoden 1979 lopussa. Kaikilla on Suomessa ollut pitkä vankeusrangaistus ja he etsivät nyt uusia metsästysmaita. Uusi "työkenttä” Maanmiehiltään kolmikko on saanut kuulla Tukholman olevan hyvä paikka, jos aikoi elättää itsensä rikoksilla, sillä siellä oli helpompi kadota suuriin ihmisjoukkoihin kuin pienillä suomalaispaikka- kunnilla. Sitä paitsi oli parempi joutua tuomituksi ja vankilaan Ruotsissa, jos jokin menisi hullusti. Aluksi he olivat ajatelleet elättää itsensä viinan salamyynnillä. Kun tämä ei osoittautunutkaan niin tuottoisaksi kuin he olivat luulleet, he siirtyivät muihin törkeämpiin rikoksiin, kuten kiristykseen, ryöstöihin jne. Marraskuussa 1980 Tukholman poliisin tiedustelu» ja väkivaltaryhmät olivat valmiit iskemään, liigassa oli tuolloin noin 20 jäsentä. Väki valtaryhmän tutkimuksissa paljastui hämmästyttävä väkivaltarikosten sarja. Tämän vuoksi joukkotiedotusvälineet ristivät liigan ”kidutusliigaksi”, kun syytteet liigaa vastaan nostettiin huhtikuun 2 päivänä 1981.

Kosto
Jyllän ampuminen johtui kahdesta seikasta. Ensinnäkin häntä pidettiin ”sakin pettäjänä” ja toiseksi häntä oli rangaistava, koska hän oli ryöstänyt Tampereella erään viinakauppiaan. Tämä ei ollut itse vaatinut kostoa, mutta Perttinen näki tässä mahdollisuuden saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hän voisi kostaa petturille ja vaatia viina- kauppiaalta palkkiota ryöstön kostamisesta. Ja niin Perttinen tekikin. Kun viinakauppias ja hänen poikansa saivat Perttiseltä tietää, mitä Jyllälle oli tapahtunut, he säikähtivät pahan kerran. Roosilta he olivat kuulleet mitä mielikuvituksellisimpia juttuja Perttisestä ja miten tämä oli pahoinpidellyt vankitovereitaan vankilassa. He ymmärsivät nyt, ettei Roos ollut liioitellut. Perttinen selitti viinakauppiaalle, että jylläntapainen juttu tavallisesti maksoi 10 000—15 000 kruunua, mutta kun kyseessä nyt oli tuttavankauppa, se maksaisi vain 5 000 kruunua. Perttistä kohtaan tunnettu pelko oli jo nyt niin suuri, että viinakauppiaan poika isäänsä ajatellen katsoi olevansa pakotettu hankkimaan 5 000 kruu nua ja antamaan ne Perttiselle siitä huolimatta, että mitään sopimusta kostamisesta Jyllälle ei ollut tehty.
Lumeen syntyi lukuisia verijälkiä Alosen paetessa kiduttajiaan..jpg
Lumeen syntyi lukuisia verijälkiä Alosen paetessa kiduttajiaan..jpg (270.78 KiB) Katsottu 3607 kertaa
Uusi uhri
Yksitoista päivää Jyllän jutun jälkeen Perttinen lyöttäytyy jälleen yhteen Wiikin ja Roosin kanssa. Roosin toimiessa kuljettajana he ajavat autolla Rägsvedissa, Tukholman eteläpuolella olevalle teollisuusalueelle. Alueen laitamilla on vaja, jossa on pieni konttori ja varasto. Roos pysäyttää auton vajan läheisyyteen. Perttinen ja Wiik ottavat esille mustat huppunsa, joihin on leikattu reiät silmien, kohdalle ja astuvat autosta ulos, menevät vajan luo ja piiloutuvat odottamaan. He ovat aikaisemmin olleet paikalla monena aamuna ja tietävät osapuilleen, milloin heidän odottamansa henkilö saapuisi. Wiikillä on pistooli ja Perttisellä putken pätkä. Tällä välin muuan mies — Alonen nimeltään — on matkalla työhön. Hänellä on pieni ikkunantiivistysliike ja se menee hyvin. Alonen on saanut muun muassa muiden suomalaisten parissa rahakkaan maineen. Alonen kääntyy autoineen pienelle tielle, joka johtaa hänen Brätgrändissä olevalle pienelle konttorilleen. Hän pysäköi autonsa noin 40 metrin päähän vajasta ja menee jalkaisin loppumatkan. Ottaessaan avaimia taskustaan hän panee siirrettävän puhelimensa maahan. Juuri silloin hän huomaa jotain takanaan. Hän kääntyy ja näkee muutaman metrin päässä takanaan kaksi naamioitua miestä. Toinen heistä osoittaa Alosta pistoolilla. Toinen sanoo suomeksi: ”0let hoitanut asiasi huonosti.” Sama mies iskee sitten Alosta päähän rautaputkella. Alonen lysähtää kasaan, muttei menetä tajuntaansa. Jompikumpi miehistä ottaa hänen takataskussaan olevan lompakon. Alosen noustua jälleen jaloilleen miehet vievät hänet hieman kauemmas metsässä olevan ulkokäymälän luo. Miehet alkavat jälleen pahoinpidellä Alosta lyömällä häntä pistoolilla ja putkenpätkällä. Alonen huutaa sydäntä särkevästi. Kaksi toisaalla samalla teollisuusalueella olevaa miestä kuulee huudon, mutta luullen sitä koiran huudoksi eivät reagoi. Alosen pahoinpitely jatkuu. Jostakin ihmeen syystä hän ei menetä tajuntaansa. Hän koettaa päästä pakoon, mutta miehet saavat hänet kiinni ja iskut satelevat. Jälkeenpäin verijälkiä voitiin seurata lumessa puiden ja pensaiden välissä. Sitten miehet lopettavat pahoinpitelyn ja jättävät Alosen maahan makaamaan. Miesten poistuttua Alosen onnistuu laahautua autolleen ja ajaa Farstan poliisiin. Siellä hänelle järjestetään välittömästi ambulanssi joka vie hänet sairaalaan, Södersjukhusettiin. Alonen on saanut vaikeita ruhjevammoja päähänsä, ja vielä vuosi jälkeenpäin hän voi silloin tällöin pahoin saamiensa vammojen vuoksi.

Velka — hatara motiivi
Syy Alosen pahoinpitelyyn oli se, että hän oli velkaa muutaman tuhannen suomalaiselle Ohvo-nimiselle olympianyrkkeilijälle. Ohvo oli useaan kertaan karhunnut saatavaansa Aloselta tuloksetta. Ohvo — myös Tampereelta kotoisin — tunsi Perttisen niiltä ajoilta, jolloin he molemmat kuuluivat samaan tamperelaiseen nyrkkeilyseuraan. He eivät kuitenkaan olleet tavanneet vuosiin Perttisen tullessa Tukholmaan ja ottaessa yhteyttä Ohvoon. Jossakin yhteydessä Ohvo mainitsi velasta Perttiselle ja siltä seisomaltaan Perttinen lupasi hoitaa Alosen maksamaan. Ohvo ei tuolloin käsittänyt, miten Perttinen menettelisi. Välittömästi Alosen pahoinpitelyn jälkeen Roos menee Ohvon luokse kertomaan tapahtuneesta. Ohvo saa shokin ja jos mahdollista, vieläkin kovemman kuin viinakauppias. Hän pyytää Roosia soittamaan Alosen morsiamelle ja pyytämään tätä menemään Alosen työpaikalle katsomaan. Ohvo ei itse uskalla soittaa, sillä nainen saattaisi tuntea hänen äänensä. Roos soittaa sitten nimettömänä Alosen morsiamelle ja kertoo, että Aloselle on työpaikalla tapahtunut onnettomuus ja että "hänen olisi heti mentävä sinne". Myöhemmin Perttinen selitti Ohvolle tehneensä hänelle suuren palveluksen, "tämän jälkeen kukaan ei jätä velkojaan maksamatta sinulle". Alonen ymmärsi Ohvon olevan jollakin tavalla jutun takana ja ehkä jopa yksi tekijöistä. Ohvo puolestaan ymmärsi Alosen voivan epäillä häntä, olihan hän erään kerran uhannut "torpedoida" Alosen, ellei tämä maksaisi velkaansa. Ohvo ei kuitenkaan milloinkaan ollut ajatellut Alosen pahoinpitelemistä. Perttisellä oli nytkin kaksi syytä käydä Alosen kimppuun. Ensiksikin hän voi vaatia Ohvolta korvausta ja toiseksi, niin kuin myöhemmin kävi ilmi, hän saattaisi kiristää Alosta.

Kiristys
Kuukausi tämän pahoinpitelytapauksen jälkeen Aloselle tuli puhelu. Joku suomea puhuva mies pyysi saada tavata häntä ja mainitsi Ohvon velasta. Alonen kuuli, ettei soittaja ollut Ohvo. Itse asiassa soittaja oli Perttinen Ohvon tietämättä asiasta mitään. Mies pyysi Alosta miettimään kohtauspaikkaa ja sanoi soittavansa seuraavana päivänä. Alonen ilmoitti asiasta väkivaltaryhmälle. Sovittiin, että Alonen ehdottaisi tapaamispaikaksi Ählensin keskikaupungilla olevaa kafeteriaa. Kun mies seuraavana päivänä hyväksyi paikan Alonen, meni kohtauspaikalle mukanaan takkiin piilotettu nauhuri. Muutama väkivaltaryhmän miehistä asettui sopivasti toiseen pöytään. Mies ilmaantui noin 20 minuutin kuluttua Alosen pöytään. Hän puhui sitten Alosen kanssa yli puoli tuntia. Koska poliisit eivät tienneet mistä he keskustelivat, he eivät puuttuneet asiaan. Alonen joutui kiristyksen kohteeksi. Mies selitti Ohvon velan siirtyneen hänelle, mutta että se nyt oli kasvanut 5 800 kruunusta 17 000 kruunuun. Seuraavalla viikolla velka olisi 24 000 kruunua. Ja ellei Alonen maksaisi, "pistoolit olisivat seuraavalla kerralla vielä suurempia", mies vihjasi kuukausi aikaisemmin tapahtuneeseen pahoinpitelyyn. Alonen sai ohjeet, minne olisi jätettävä rahat, mutta hän ei koskaan toimittanut niitä.

Epäselvä tapaus
Voidaan ehkä ajatella, että jo Ählensilla olisi pitänyt ryhtyä Perttiseen, varsinkin sitä ajatellen mihin hän sittemmin syyllistyi. Mutta olosuhteet olivat vielä tuolloin melko epäselvät ja tuntui kuin Alonen olisi salannut jotain poliisilta. Niin ei asia kuitenkaan ollut. Vaikka Alonen kieltäytyikin maksamasta, hänen kimppuunsa ei enää hyökätty. Tämä johtui siitä, että Ohvon saatua kuulla kiristysyrityksestä hän pelkäsi itse joutuvansa poliisin käsiin. Hänellä itsellään ei tosin ollut mitään tekemistä kiristysyrityksen kanssa, mutta Perttinen oli rohjennut kehottaa Alosta luovuttamaan rahat eräälle Ohvon tuttavalle ja siksi Ohvo luuli joutuvansa ensimmäisenä kiinni, jos poliisi iskisi. Siksi hän pyysi Perttistä jättämään Alosen rauhaan ja myöhemmin Ohvo kertoi poliisille uskovansa tällä tavalla pelastaneensa Alosen hengen. Perttinen ei kuitenkaan ilman muuta luopunut Alosen kiristämisajatuksesta. Vasta Ohvon luovutettua Perttiselle rahat sekä huoneiston Bondegatan varrelta Perttinen lupasi jättää Alosen rauhaan

Viinanmyynnistä kiikkiin
Maaliskuussa joutui Perttinen virallisesti sekä poliisin että tuomioistuimen kirjoihin saatuaan vankeusrangaistuksen viinanmyynnistä Slussenilla. Tuolloin hän vielä oli poliisille vain yksi viinanmyyjä muiden joukossa. Perttisen joutuminen vankilaan aiheutti kuitenkin Wiikille ja Roosille ongelmia. He eivät oikeastaan koskaan olleet pitäneet toisistaan, mutta se ei ollut merkinnyt paljoakaan niin kauan, kuin he olivat saaneet olla kovasti ihailemansa Perttisen kanssa yksissä.
Tässä autossa kumppaneiden välille syntyi tappelu.jpg
Tässä autossa kumppaneiden välille syntyi tappelu.jpg (223.35 KiB) Katsottu 3607 kertaa
Valtava riita
Perttisen jouduttua vankilaan Wiikin ja Roosin välinen ärtymys eneni huomattavasti. Eräänä iltana he ajelivat autolla eri puolilla Tukholmaa. Autoa kuljetti eräs kolmas suomalainen ja mukana matkassa oli myös eräs nainen. Sekä Wiik että Roos olivat hieman humalassa oltuaan aikaisemmin illalla Södertäljessä juhlimassa. Ajomatkan kuluessa Roos halusi mentäväksi kotiin, kun taas Wiik halusi vielä viipyä kaupungilla jonkin aikaa. He alkoivat väitellä ja Wiik kimpaantui niin, että otti esiin 22 kaliiperin pistoolin ja ampui Roosia kasvoihin. Kuula meni sisälle leuasta ja jäi kaulaan hieman sivuun kaularangasta. Kuin ihmeen kautta kuula ei osunut elintärkeisiin elimiin. Roos menetti hetkeksi tajuntansa ja sillä aikaa Wiik komensi kuljettajan ajamaan kaupungista ulos. Kun Roos viitisen minuutin kuluttua palasi tajuihinsa hän otti taskustaan, salaa veitsen. Hän istui Wiikin takana takapenkillä. Kuljettajan pysäyttäessä auton punaisiin liikennevaloihin Roos hyökkäsi pystyyn ja iski veitsen Wiikin kaulaan. Kauhuissaan oleva kuljettaja sai määräyksen, tällä kertaa Roosilta, ajaa Söder Mälarstrandille. Siellä auto pysäytettiin ja Roos raahasi Wiikin ulos autosta, jonka jälkeen he poistuivat paikalta. Muuan autoilija löysi Wiikin hetkisen kuluttua. Wiik oli kuolemaisillaan häntä sairaalaan vietäessä. Hänellä ei ollut verenpainetta, mutta lääkäreiden onnistui pelastaa hänet. Roos kykeni itse kävelemään S:t Erikin sairaalaan, mistä hänet sitten vietiin Karoliiniseen sairaalaan leikattavaksi. Kun Perttinen sai kuulla tapahtumasta, hän raivostui. Hän antoi vankilasta määräyksen, että Wiikin ja Roosin oli heti sovittava. Hän nimittäin tarvitsi kumpaakin organisaatioon, joka hänen oli tarkoitus muodostaa. Roos ja Wiik saivat kauniisti ottaa toistaan kädestä ja luvata, että tapahtumat autossa unohdettaisiin.

Pako oikeudesta
Jopa edellä kerrottua tapahtumaakin Perttinen osasi käyttää omaksi hyväkseen. Hän karkasi oikeuden istunnosta ollessaan Svean Hovioikeudessa. Oikeus istui Perttisen valitettua viinanmyynnistä saamastaan tuomiosta. Hänen apurinaan toimi suomalainen Hallonen-niminen mies. Hallonen toimi liigan kaikki kaikkena, mutta vastoin tahtoaan. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut panna vastaan. Hallonen oli autoineen hovioikeuden ulkopuolella Perttisen hypätessä ikkunasta ulos ja he ehtivät hävitä näkyvistä, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään.

Ryöstö määräyksestä
Perttinen päätti nyt, että Wiikin oli rangaistukseksi Roosin ampumisesta — Wiikhän oli riidan aloittanut — tehtävä pankkiryöstö. Muussa tapauksessa saisi Wiik heti poistua liigasta. Wiik ei epäröinyt, hän valitsi pankkiryöstön. Hän teki sen perjantaina heinäkuun 4 päivänä Johan Skyttesvägenillä olevaan Svenska Handelsbankenin konttoriin. Autonkuljettajana toimi Kaunonen-niminen suomalainen. Kaunonen oli melko ahne viinalle. Perttinen oli käyttänyt tätä hyväkseen antamalla Kaunoselle viinaa lupailemalla, että "ainahan voit maksaa myöhemmin”, kunnes Kaunonen oli melko suuressa velassa Perttiselle. Perttinen otti nyt Kaunosen mukaansa ravintolaan ja selitti siellä, että Kaunosen oli maksettava takaisin velkansa, yhteensä 5000 kruunua. Mutta Kaunonen voisi maksaa velkansa takaisin toimimalla kuljettajana pankkiryöstössä. Siltä varalta, että Kaunonen sanoisi ei Perttinen kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut, jonka oikeastaan olisi pitänyt toimia kuljettajana, mutta joka oli jänistänyt. Perttinen oli näyttänyt todella huolestuneelta kuvatessaan loikkarin terveydentilaa, toivottavasti Suomessa oli taitavia lääkäreitä”. Kaunonenkin tiesi liian paljon Perttisestä uskaltaakseen sanoa ei. Hän sai itse Hallosen kanssa varastaa sen auton, jota hän ajoi ryöstössä. Wiik sai ryöstösaaliikseen 34 987 kruunua. Kaunonen sai 5 000 kruunua, ja kun hän halusi maksaa sillä velkansa Perttiselle tämä ei halunnut ottaa rahoja vastaan, vaan sanoi Kaunosen voivan maksaa joskus myöhemmin. Näin hän piti Kaunosen hyppysissään.

Liiganjohtaja itse ryöstäjänä
Elokuun 1 päivänä Perttinen ja Wiik ryöstivät jälleen saman pankin. Tämä oli ainoa liigan Tukholmassa suorittamista kuudesta ryöstöstä, jossa Perttinen itse oli mukana. Edellisenä päivänä Perttinen ja Wiik olivat yrittäneet ryöstää Midsommarkransenissa Valborgsmässovägenilla olevan Skandinaviska Enskilda Bankenin. Mutta kun heidän, kello 16.50, piti huput kasvoille vedettyinä tempaista pankin ovi auki, se oli lukossa.
He eivät tienneet, että pankki noudatti kesäaikaa. Elokuun 8 päivänä kuitenkin samaan pankkiin tehtiin ryöstö. Perttinen ja Wiik olivat pakottaneet Kaunosen ja tämän toverin, Koposen, suorittamaan ryöstön.

Pahat rapsut lemmenveloista
Viikko-pari ennen ryöstöä Perttinen ja Wiik olivat käyneet tapaamassa Kaunosta ja Koposta näiden asunnossa Albyssä Albyvägenillä. Vierailu oli lyhyt, mutta Perttisen ja Wiikin poistuessa asunnosta jäivät Kaunonen ja Koponen sinne vertavuotavina saatuaan toaletissa puukoniskuja käsivarsiinsa ja jalkoihinsa. Perttisen mukaan syy tähän oli se, että he olivat maanneet Linna-nimisen naisen kanssa, jonka Perttinen oli pakottanut prostituoiduksi. Kaunonen ja Koponen eivät olleet maksaneet tästä huvista. Seuraavana päivänä Perttinen ja Wiik palasivat asuntoon selittäen Kaunoselle ja Koposelle, että maksaakseen "syrjähyppynsä” heidän oli tehtävä pankkiryöstö. Vastalauseet eivät olleet ajateltavissakaan. Kaunonen ja Koponen eivät kuitenkaan voineet suorittaa ryöstöä heti, vaan ensin oli odotettava heidän vammojensa hieman parantuvan. Parantuminen vei aikaa, sillä Perttinen kielsi heitä menemästä sairaalaan. Paranemisen kuluessa Perttinen ja Wiik ajeluttivat Kaunosta ja Koposta autolla tutustumassa pankkiin, pakoteihin ja niin edelleen. Ryöstöä edeltäneenä iltana he saivat myös varastaa ryöstössä käytettävän auton. Perttinen ja Wiik ajoivat heidät tekopaikalle odotellen autossaan varkauden suorittamista. Kaunonen kertoi myöhemmin, ettei hän milloinkaan olisi uskonut voivansa niin intensiivisesti toivoa joutuvansa poliisin kynsiin.

Suunnittelematon pako
Ryöstö suoritettiin suunnitelmien mukaan, mutta kun tekijät pääsivät pakoautolle, se ei lähtenyt käyntiin. Auto oli pysäköitynä Telefonplanin metroaseman vieressä. Kaunosen ja Koposen oli suunnitelmatta lähdettävä pakosalle jalkaisin ja niin he joutuivat Tellusborgsvägenillä olevaan pysäköintitaloon. Siellä he piilottivat rahat hiekkalaatikkoon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan heidän olisi pitänyt ajaa Hornsgatanilla olevaan ravintolaan Gropeniin, missä Perttinen ja Wiik olivat odottamassa. Kaunosen ja Koposen poistuttua pysäköintitalosta he olivat varmoja siitä, että poliisi löytäisi pian rahat. Siksi he soittivat Halloselle Midsommarkransenin metroasemalta ja pyysivät tätä tulemaan ravintola Gropeniin moraaliseksi tueksi. Heidän saapuessaan Gropeniin Perttinen ensiksi raivostui, mutta rauhoittui sitten jonkin verran Kaunosen ja Koposen luvattua riskeerata ja palata pysäköintitaloon noutamaan rahoja. Perttinen taivutteli Hallosen ajamaan Kaunosen ja Koposen autollaan pysäköintitaloon. Kaunosella ja Koposella oli onnea, rahat olivat tallella.

Ryöstäjien palkkio — almuja vain
Bondegatanin asunnossa laskettiin rahat, niitä oli 324 285 kruunua. Pääosa rahoista jaettiin Perttisen, Wiikin ja Roosin kesken, vaikka viimeksi mainittu oli Suomessa. Hallonen sai 10 000 kruunua pysäköintitaloon ajamisesta, kun taas Kaunonen ja Koponen, jotka olivat tehneet ryöstön ja ottaneet kaiken riskin, saivat kumpikin 1 000 kruunua. Perttinen oli sanonut, ettei hän halunnut heidän kulkevan sirottelemassa rahaa ympärilleen. Oman osansa rahoista he saisivat myöhemmin. Kaunonen ja Koponen eivät milloinkaan saaneet luvattuja rahoja. Ne salakuljetettiin samana iltana Suomeen Hallosen autossa. Kaunonen ja Koponen eivät uskaltaneet jäädä Ruotsiin, vaan pakenivat kotiin Koposen vanhempien luo Lappiin.

Liiganjohtaja kiinni — ja jälleen pakosalla
Perttinen voi nyt ottaa haltuunsa Kaunosen ja Koposen asunnon Albyvägenillä. Sitä paitsi Perttinen oli pakottanut Ohvon hankkimaan vielä yhden huoneiston liigalle Brommasta Bällstavägeniltä. Perttisellä oli täten hallinnassaan kolme huoneistoa. Pari päivää ryöstön jälkeen kaksi poliisia näki Perttisen Valborgmässovägenillä ja tunsi hänet hovioikeudesta karanneeksi viinakauppiaaksi ja otti hänet kiinni. Perttinen istui sitten Norrtäljen laitoksessa syyskuun 5 päivään saakka, jolloin hänet autettiin karkaamaan. Nyt ei Perttinen antanut ruohon kasvaa jalkojensa alla. Idea antaa toisten suorittaa pankkiryöstöjä hänen ja hänen lähimmän liigansa ottaessa saaliin haltuunsa tuntui täydelliseltä rikokselta. Jo kaksi päivää sen jälkeen, kun Perttinen oli hypännyt vankilan muurin yli, oli uusi ”uhri” katsottuna suorittamaan seuraava ryöstö. Viinakauppias Jahnsson oli jälleen astunut kuvaan.

Henkistä ja fyysistä kidutusta
Perttinen, Wiik ja Hallonen hakivat hänet hänen asunnoltaan myöhään illalla syyskuun 7 päivänä. Perttinen pyysi Jahnssonia tulemaan Bondegatanin asunnolle katsomaan rahakokoelmaa. Jahnsson aavisti pahaa, muttei uskaltanut kieltäytyä. Kaiken varalta hän kuitenkin sanoi sopivana hetkenä vaimolleen, että tämä soittaisi poliisille ja lähettäisi heidät Bondegatanille, ellei hän olisi palannut tunnin sisällä. Heidän saavuttuaan Bondegatanille tuli Wiikille kova kiire hypätä autosta ja kadota. Perttinen viittasi Hallosen poistumaan autollaan ja Perttinen ja Jahnsson alkoivat kävellä Bondegatan 3:ssa pihanperällä ensimmäisessä kerroksessa olevaa asuntoa kohti. Heidän tullessaan pihalle Perttinen koputti erään heidän juuri ohittamansa asunnon ikkunaan. Sitten he jatkoivat matkaansa. Perttinen avasi asunnon oven ja viittasi Jahnssonin sisälle. Jahnsson kuvasi myöhemmin poliisille shokkia, jonka hän sai asuntoon tullessaan. Ensimmäiseksi hän näki Wiikin nojatuolissa istumassa tähdäten häntä jousipyssyllä. Samalla Roos tuli keittiöstä kädessään pari käsirautoja. Tällä aikaa Perttinen oli lukinnut oven hänen takanaan ja asettui Jahnssonin rinnalle veistä heilutellen. Jahnsson pakotettiin makaamaan sohvalle, kun hänen kätensä ensiksi oli sidottu selän taakse käsiraudoilla. Pään ympäri kiedottiin köysi siten, että se kulki Jahnssonin hampaiden välitse.
Sitten Jahnssonin "helvetti” alkoi. Perttinen alkoi potkin Jahnssonia reiteen, aina samaan kohtaan, jotta tekisi oikein kipeää. Roos auttoi potkimalla korkeakorkoisilla saappaillaan Jahnssonia toiseen poskipäähän. Sitten Jahnssonin paita vedettiin ylös ja Perttinen alkoi viillellä häntä veitsellä rintaan. Jahnsson luuli, että hänet joko murhattaisiin, taikka ainakin pahoinpideltäisiin niin, että hän saisi ikuisia vammoja.
Pahoinpitely keskeytettiin tilapäisesti raffinoidulla tavalla. Perttinen alkoi repiä sivuja irti eräästä lehdestä ja panna niitä Jahnssonin toisen jalan alle. Samalla hän selitti Jahnssonille toimenpiteen tarkoituksena olevan estää verta tulemasta vuoteeseen. Jahnssonin nähden jousi ladattiin nuolella. Poliisin sittemmin takavarikoima jousi oli niin voimakas, että nuoli olisi hyvin voinut tunkeutua hyvän matkaa jalkaan. Kun lataus oli suoritettu, Jahnssonin kasvoille pantiin tyyny. Silmänräpäys tämän jälkeen Jahnsson tunsi voimakkaan iskun jalassaan. Hän oli varma, että nuoli oli lävistänyt hänen jalkansa. Tyyny otettiin pois ja Perttinen, Wiik ja Roos alkoivat kiinnostuneina tutkia Jahnssonin jalkaa.
Luultavasti he olivat pantuaan tyynyn Jahnssonin kasvoille vaihtaneet terävän nuolen tylppään, sillä Jahnssonin jalkaan ei ollut tullut reikää, mutta henkistä shokkia se ei pienentänyt.
Tämän jälkeen Perttinen alkoi ”saarnata” Jahnssonille. Hänen mielestään Jahnsson oli velkaa heille 40 000 kruunua. Miksi 40 000 kruunua, sitä Jahnsson ei tiennyt. Kun Jahnsson selitti, että hänellä oli vain noin 3000 kruunua Perttinen halusi ottaa huostaansa Jahnssonin vaimolla Tampereella olevan huoneiston. Jahnsson vastasi, ettei vaimo ikinä suostuisi luovuttamaan huoneistoa.

Pakottamisen tarkoitus — pankkiryöstö
Perttinen vaati nyt, että hänen oli tehtävä pankkiryöstö. Jahnsson oli siinä tilassa, että hän suostui mihin tahansa. Perttinen lupasi hankkia auton ja kuljettajan, jos Jahnsson itse valitsisi pankin. Perttinen selitti, että saalis jaettaisiin siten, että 40 000 kruunua menisi pottiin. Loput jaettaisiin tasan Perttisen, Wiikin, Roosin ja Jahnssonin kesken. Jahnssonista tuntui, että hän tekisi mitä tahansa, kunhan vain pääsisi pois, ja hän lupasi pyhästi suorittaa pankkiryöstön. He epäilivät ensin hänen sanojansa, mutta Jahnsson käytti kaikki näyttelijänlahjansa ja lopulta tuntui siltä, että hänen oli onnistunut saada heidät vakuuttuneiksi. Mutta irti häntä ei heti päästetty, vaan vasta sitten kun hän sanoi, että ellei hänestä pian alkaisi kuulua, vaimo soittaisi poliisille. Perttinen ei uskaltanut jättää tätä huomiotta, vaan käski Jahnssonin soittamaan vaimolle ja kertomaan, että kaikki oli hyvin. Huoneistossa ei ollut puhelinta, joten Wiik sai lähteä mukaan vahdiksi. Jahnsson meni Wiikin kanssa erääseen puhelin koppiin ja soitti sieltä vaimolleen. Kun heidän sitten piti palata, Jahnsson sanoi Wiikille, ettei hän enää uskaltanut tulla takaisin huoneistoon.
Hän sanoi kuitenkin Wiikille, että hän kyllä tekisi lupaamansa pankkiryöstön. Wiik ei yrittänyt estellä häntä.

Pelkoa ja ainaista pakoa
Jahnsson ei hetkeäkään aikonut täyttää lupaustaan ja siksi hän luuli, että hänet murhattaisiin, jos hän joutuisi liigan käsiin. Hän ei enää voinut olla asunnossaan, vaan hänen oli pakko olla alituiseen pakosalla. Hänen toveriensa henkeä uhattiin, elleivät he kertoisi Jahnssonin olinpaikkaa. Paine kasvoi niin suureksi, että Jahnsson alkoi ankarasti juopotella.
Marraskuun 17 päivään mennessä paine oli kasvanut niin suureksi, että Jahnsson hankki itselleen pistoolin. Hän ajoi Brommaan liigan asunnolle Bällstavägenille ja ampui neljä laukausta oven läpi. Asunnossa ei ollut ketään.

Uusia kumppaneita
Syyskuun alussa Perttisen liigaan liittyi lisää jäseniä. He olivat kaikki istuneet vankilassa Suomessa Perttisen tai Roosin kanssa. Ensimmäinen oli Hörjä. Hän oli ollut Perttisen kanssa samaan aikaan Riihimäen vankilassa. Hörjä oli kurja otus, joka oli suurimman osan elämästään viettänyt eri laitoksissa. Häntä ei kuitenkaan pidetty väkivaltaisena, vaan hän oli pitäytynyt omaisuusrikoksissa. Hänet tunnettiin parhaiten siitä, että hän oli erään kerran paennut poliisia moottoripyörällä sellaista vauhtia, että takapukilla istunut kaveri oli tehnyt housuihinsa. Hörjä oli karannut Tampereella pidetystä oikeudenkäynnistä.
Toinen liigaan liittynyt oli Aho. Aho oli erotukseksi muista suurikasvuinen voimakas mies. Hauskinta jutussa oli se, että Perttinen ja Aho eivät oikeastaan olleet parhaita kavereita keskenään erään jutun jälkeen, joka oli tapahtunut Riihimäen vankilassa. On vaikea sanoa, miksi Aho etsiytyi Tukholmaan. Myöhemmin hän itse kertoi, että oli halunnut tehdä välinsä selväksi Perttisen kanssa voidakseen sitten elää normaalia elämää. Tämä oli ehkä hieman muunneltu totuus.

Pankin kamera paljastaa
Lokakuun 3 päivänä Perttinen suoritutti Aholla ja Hörjällä pankkiryöstön, jälleen Midsommarkransenissa Valborgmässovägenillä olevaan Skandinaviska Enskilda Bankeniin. Muut liigan jäsenet ottivat osaa suunnitteluun, pakoauton anastamiseen, jne. Ryöstö suoritettiin suunnitelmien mukaisesti, mutta se epäonnistui eräässä kohdin. Aho unohti vetää hupun kasvoilleen ennen menemistään pankkiin, ” vasta kun muuan kassanhoitaja tuijotti minua, ymmärsin, että kaikki oli päin helvettiä”. Hän veti nyt hupun alas, mutta liian myöhään. Pankin automaattikamerat olivat ottaneet Ahosta erinomaisen kuvan. Mutta koska häntä ei Tukholmassa tunnettu kesti kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin hänet tunnistettiin ja siihen mennessä liiga oli ehtinyt tehdä lisää pankkiryöstöjä.

Pankkiryöstö Tanskassa
Perttinen ymmärsi, että liigan paljastumisvaara kasvoi jokaisen ryöstön mukana. Siksi hän alkoi suunnitella toiminnan siirtämistä Tanskaan. Hän ja Roos kirjoittautuivat erääseen kööpenhaminalaiseen osoitteeseen. Lokakuun 17 päivänä neljä liigan jäsentä teki ryöstön Den Danske Bank’iin Vesterbrogade 136. Tekijät olivat Aho, Hörjä, Roos ja Rämä-niminen liigalainen.
Rämästä sanottiin, että hän oli yhtä häikäilemätön kuin Perttinenkin, mutta tyhmempi ja siis vielä vaarallisempi. Rämä oli aikaisemmin toiminut johtajana eräässä tamperelaisliigassa, jo ka oli taistellut Perttisen johtamaa liigaa vastaan. Rämä ja Perttinen olivat olleet "veriviholliset” ja heillä oli ollut monta yhteenottoa. Nyt he olivat alkaneet toimia yhdessä ja näytti siltä, että Rämä toimi nyt ”osastonjohtajana” Tampereella. Itse ryöstön Kööpenhaminassa suorittivat Hörjä ja Rämä. Roos toimi autonkuljettajana. Aho oli hotellissa odottamassa ja hänen tehtäväkseen tuli sittemmin rahojen salakuljettaminen Ruotsiin. Ryöstön jälkeen Roosin ja Rämän kesken syntyi valtava riita. Ilmapiiri tulehtui niin täysin, että Roosin soittaessa Perttiselle Tukholmaan tämä määräsi ryöstössä käytetyn pistoolin hävitettäväksi.
Kenen tehtäväksi se tuli ei ole tiedossa, mutta niin kuitenkin tapahtui. Ehkä Wiikin ja Roosin huhtikuinen välienselvittely oli Perttisellä tuoreessa muistissa. Ryöstön jälkeisenä päivänä kaikki neljä palasivat Tukholmaan. Hörjä ja Roos ajoivat autolla, Aho ja Rämä puolestaan matkustivat junalla. Rahat olivat piilotettuina Ahon paidan alle.

Yritti alibia toista rikosta varten
Esitutkinnassa Perttinen myönsi osallisuutensa Kööpenhaminan ryöstöön ja olleensa mukana matkalla.
Syy tähän oli se, että Perttinen näin yritti saada alibia Helsingissä erään kultasepän luona tehdyn ryöstön ajankohdaksi. Kultaseppää oli pahoinpidelty törkeästi ja hänen päälleen oli suihkutettu kuumaa vettä. Tämä ryöstö tapahtui jotensakin samanaikaisesti Kööpenhaminan ryöstön kanssa. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, jolloin joku tunnusti ryöstön saadakseen alibin toista varten.

Toimintalinja
Perttinen oli nyt lopullisesti löytänyt toimintalinjansa ja hän luopui ajatuksesta, että kukaan liigan sisäpiiristä ottaisi osaa varsinaisiin tekoihin. Oli huomattavasti parempi antaa jonkun toisen ottaa riskit. Useimmat jengin jäsenet tunsivat toisensa jo poikavuosilta ja useat heistä olivat olleet samoissa poikakodeissa. Rämä oli ollut poikakodin varma johtaja, ja monet tunsivat häntä kohtaan niin suurta kunnioitusta, että he tottelivat hänen pienintäkin viittaustaan. Kaksi tällaista olivat Riikonen ja Koskinen. Kun nyt oli saatava lisää ryöstöjen tekijöitä, arpa lankesi näiden kahden osalle. Riikosen ylipuhumisessa ei ollut mitään ongelmia. Perttinen oli pahoinpidellyt häntä säännöllisin väliajoin ja elokuussa Roos puukotti Riikosta tämän ollessa morsiamensa kanssa menossa kotiin eräästä ravintolasta. Tämän jälkeen Riikonen totteli Perttisen pienintäkin viittausta.

Tukholmaan pakkokeinoin
Mutta Koskista oli vielä pehmitettävä. Tilaisuus siihen tuli, kun Koskinen humalassa ollessaan lausahti halventavasti Perttisen liigasta. Tämä tuli liigan tietoon ja eräänä päivänä Koskisen pelatessa lentopalloa ammattikoulussa, jossa hän oli oppilaana, hän näki Rämän viittilöimässä hänelle ovella. Koskisen tultua Rämän luokse tämä sanoi, että Koskisen olisi lähdettävä mukaan, oli niin paljon puhuttavaa. Samalla Rämä viittasi luokseen auton, joka oli kauempana koulun pihalla. Sen kuljettajana toimi Siito-niminen suomalainen. Koskinen pelästyi, mutta ei uskaltanut pelkonsa vuoksi kieltäytyäkään ja kiipesi auton takaistuimelle. Rämä istuutui hänen viereensä ja Siito lähti ajamaan. Rämä kysyi mitä mieltä Koskinen oli Riikosen käsittelystä. Koskinen ei ehtinyt vastata ja samassa hetkessä Rämällä oli kädessään pistooli, jota hän piti Koskisen päätä vasten. Koskisen syliin heitettiin stiletti ja Rämä käski Koskista puolustautumaan”. Koskinen antoi veitsen takaisin, hän ei olisi voinut uneksiakaan käyvänsä Rämään käsiksi. Sitten Rämä tarkisti Koskisen taskut ja kun se oli tehty, Koskinen sai panna kätensä selän taa ja ne sidottiin eristysnauhalla. Tampereen ja Hämeenlinnan välisen moottoritien päättyessä Siito kääntyi pienelle tielle. Rämä otti esille lyijypatukan ja alkoi sillä hakata Koskista kaikkialle. Koskinen sai kaikkiaan parikymmentä lyöntiä. Sitten Rämä vaihtoi patukan stilettiin, leikkasi Koskisen housut auki reiden kohdalta ja alkoi viillellä ihoa. Hän määräsi Koskisen ottamaan selvää Riikosesta ja määräsi heidät molemmat seuraavana päivänä tulemaan erääseen tamperelaiseen kahvilaan. Koskinen lupasi — mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä. Jonkin kilometrin päässä Siito kääntyi metsätielle ja pysäytti auton eräälle puomille. Koskinen kiskottiin autosta ulos ja joko Rämä taikka Siito sitoi hänen kaulaansa sähköjohdon pätkän. Sitten hänen oli ryömittävä polvillaan Siidon pidellessä johdonpätkästä. Erään ojan luona Rämä potkaisi Koskisen sinne. Hän yritti ylös, mutta sai uuden potkun vasten kasvojaan. Päästyään ylös Siito tähtäsi Rämältä ottamallaan pistoolilla Koskista alavartaloon. Koskinen yritti refleksinomaisesti suojata itseään käsillään, mutta sai heti käskyn ottaa kätensä pois. Sitten Siito laukaisi ja kuula meni Koskisen jalkojen välistä. Pahoinpitely lopetettiin sanoin ”näetkö nyt, ettei meistä tule puhua mitään pahaa”. Sitten Koskinen vietiin kotiin hänen luvattuaan seuraavana päivänä tulla kahvilaan Riikosen kanssa. Koskisen tavatessa morsiamensa hän selitti joutuneensa liikenneonnettomuuteen. Seuraavana päivänä Koskinen ei uskaltanut olla menemättä kahvilaan. Eikä hän uskaltanut panna vastaan myös paikalle saapuneiden Roosin ja Rämän määrätessä, että hänen oli samana iltana lähdettävä heidän mukanaan Tukholmaan. Ja tämä koski myös Riikosta. Miksi heidän oli mentävä Tukholmaan, sitä ei selitetty. Kello 18.30 samana iltana Koskinen, Riikonen ja Rämä matkustivat Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan, minne saavuttiin seuraavana aamuna kello 07.30.
Hörjä nouti heidät satamasta ja aikaa myöten tultiin Bällstavägenin huoneistoon.

Ohjeet ryöstöstä
Päivän kuluessa saivat Koskinen ja Riikonen Wiikiltä tietää, että ”heidän oli tehtävä jotain”. Mutta mitä, sitä ei kerrottu. Vasta seuraavana päivänä Wiik kertoi, että Koskisen ja Riikosen oli tehtävä pankkiryöstö. Sitten heidät vietiin Albyvägenin huoneistoon, missä Wiik ja Rämä antoivat Koskiselle ja Riikoselle ohjeita ryöstön suorittamisesta. Päätettiin, että Koskinen toimisi pistoolimiehenä ja Riikonen hyppäisi tiskin yli ja noutaisi rahat. Koskinen kertoi myöhemmin kuulustelussa, miten Wiik oli asettunut erään oven taakse ja rynnännyt esiin pistooli kädessään ja näyttänyt, miten heidän tuli menetellä. Koskinen ja Riikonen olivat sitten saaneet tehdä saman perässä. Koskinen ja Riikonen vietiin nyt PBS:n tavara taloon Fittjaan, missä he saivat itse valita varusteensa. He valitsivat kumpikin anorakin, käsineet ja nutun, jonka hihoista tehtäisiin huput. Kaikkien ryöstöjen yhteydessä tehtiin näin, milloinkaan ei hankittu tavallisia huppuja, vaan ne tehtiin aina trikoonuttujen hihoista. Hihat leikattiin poikki, toinen pää sidottiin solmulle ja sitten leikattiin silmänreiät. Tällä tavalla saatiin tiukasti kasvoille sopiva huppu. Mutta toisaalta kävi ilmi, että rynnättäessä pankkiin hupun nopeasti alasrullaamisessa saattoi syntyä ongelmia. Ostosten jälkeen Koskinen ja Riikonen ajettiin ryöstettävän pankin ohi. Nytkin kohteeksi oli valittu Skandinaviska Enskilda Banken, mutta Kärrtorpissa Lägskärsvägenillä sijaitseva konttori.

Psyko-kuuri
Tutustumismatkan jälkeen palattiin Bällstavägenille. Perttinen oli saapunut huoneistoon. Hän aloitti nyt ”psyko-kuurin” ja määräsi Koskisen makaamaan keittiön lattialle. Sitten Koskiselle selvitettiin mitä tapahtuisi, ellei hän olisi ”lojaali” liigaa kohtaan. Käsittely päättyi siten, että Perttinen heitti paksun nipun seteleitä Koskisen eteen lattialle. Koskinen määrättiin laskemaan rahat. Kun hän oli sen tehnyt ja todennut, että puntissa oli 10 000 kruunua, hän sai antaa sen takaisin Perttiselle. Hän sai luvan nousta ylös ja Perttinen ojensi Koskiselle kolme satalappusta ja sanoi: — Tässä on kolmesataa kruunua, jos haluat häipyä. Mutta se, joka tulee ajamaan sinua takaa, saa koko puntin. Koskinen jäi. Tämän jälkeen Riikonen sai saman käsittelyn. Sekä Koskinen että Riikonen olivat henkisesti heikkoja ja helposti säikkyviä ja Perttisellä oli epätavallisen tarkkavainuinen kyky saada henkilöt, joilla ei ehkä ollut kovin paljon omaa tahtoa, tanssimaan oman pillinsä mukaan. Hän oli myös aikaisemmilla rikoksillaan hankkinut maineen, joka auttoi asiassa. Roos ja Riikonen anastivat yöllä ryöstössä käytettävän auton ja se ajettiin muutaman kilometrin päähän pankista.

Vinoon meni
Aamulla menivät Wiik ja Roos yhdessä Koskisen ja Riikosen kanssa Wiikin autolla paikalle, minne ”ryöstöauto” oli pysäköity. Wiik pysäköi jonkin matkan päähän ja Koskinen ja Riikonen menivät auton luo, se oli vanha PV. Heillä oli varusteet mukanaan ja ennen asunnosta poistumista Perttinen oli antanut heille pistoolin ja kolme patruunaa. Riikosen piti ajaa autoa. Mutta kun hänen piti startata, moottori oli aivan kuollut. Akku oli tyhjentynyt yön aikana. Muuan ohiajava mies kysyi ystävällisesti, tarvitsisivatko he apua. Riikonen osasi juuri niin monta sanaa ruotsia, että hän kykeni ystävällisesti, mutta päättäväisesti torjumaan tarjouksen. Roosin avustuksella heidän onnistui työntää auto käyntiin. Riikonen ja Koskinen ajoivat autolla pankin luo ja pysäköivät sen vinosti pankin taakse. Koskisesta alkoi tuntua, ettei hän milloinkaan selviäisi tästä. Eikä asiaa parantanut se, että pankki oli täynnä asiakkaita. Heidän rohkeutensa petti ja he ajoivat ylimääräisen kierroksen pankin ympäri. Myöhemmin Koskinen kertoi kuulustelussa: — Kun tulimme ajatelleeksi Perttistä ja mitä tapahtuisi, ellemme tekisi ryöstöä, ryntäsimme pankkiin. Ja nyt Koskiselle kävi hullusti. Hän oli työntänyt pistoolin housunkauluksensa sisäpuolelle, mutta kun hänen piti vetää se esille rynnätessään sisälle, se juuttui kiinni. Tämän vuoksi hän ei ehtinyt lainkaan vetämään huppua kasvoilleen ja pankin kamerat ottivat monta erinomaista kuvaa Koskisen kasvoista. Ryöstö suoritettiin muutoin suunnitelmien mukaan ja jälkeenpäin ryöstäjät juoksivat autolleen. Kaksi ABAB’in vartijaa, jotka olivat havainneet mitä pankissa tapahtui, olivat pysäköineet autonsa ”pakoauton” tielle. Riikosen onnistui peruuttaa ja Koskisen tähdätessä pistoolillaan auton ikkunasta vartijoiden oli luovuttava ryöstäjien pysäyttämisyrityksestä.

Johtaja ottaa saaliin haltuunsa
Auto jätettiin eräälle yksisuuntaiselle kadulle ja Koskinen ja Riikonen hakeutuivat erääseen baariin, mistä Perttinen ja Hörjä hakivat heidät. Ryöstörahat, 68 790 kruunua, otti Perttinen haltuunsa. Myöhemmin illalla oli palkanmaksun aika. Perttinen, Wiik ja Roos istuivat Bällstavägenin asunnossa erään huoneen pöydän takana ja muut kutsuttiin yksitellen noutamaan palkkionsa. Koskinen sai 5 000 kruunua. Luultavasti Riikonen sai yhtä paljon — taikka voitaneen sanoa — yhtä vähän.

Uhkaaminen jatkuu
Koskinen luuli nyt olevansa vapaa palaamaan takaisin Suomeen, mutta siinä hän pettyi. Pertti sen mielestä hänen oli jäätävä maanantaihin saakka ja nyt oli perjantai. Oli tehtävä vielä yksi ryöstö, sillä ”kai sinä pidät morsiamestasi”. Koskinen ei uskaltanut vastustella, sekä Perttinen että liiga uhkailivat häntä ja sitä paitsi poliisi ajoi häntä takaa. Hän jäi.
Maanantaina, marraskuun 3 päivänä Koskinen ja Riikonen suorittivat jälleen ryöstön Ärstassa Hjälmarsvägenillä olevaan Skandinaviska Enskilda Bankenin konttoriin. Saaliiksi he saivat 82 520 kruunua. Ryöstö tehtiin samalla tavalla kuin Kärrtorpissakin. Nytkin Koskinen ja Riikonen saivat ”palkakseen” 5 000 kruunua. Perttinen piti lupauksensa ja Koskinen sai palata takaisin Suomeen toisen ryöstön jälkeen. Koskinen matkusti samana iltana.

Loppua kohti
Väkivaltaryhmässä verkko Perttisen liigan ympärillä oli alkanut kiristyä. Toteennäyttö oli vaikeaa. Ainoat suorat todisteet olivat Ahoa vastaan, joka oli unohtanut naamioinnin lokakuun 3 päivänä tehdyn ryöstön yhteydessä ja samasta syystä Koskista vastaan. Mutta avaus juttuun saatiin, kun Jahnsson marraskuun 17 päivänä ampui neljä laukausta Bällstavägenin huoneiston oven läpi. Jahnsson otettiin kiinni marraskuun 21 päivänä Löwenströmska-sairaalassa, minne hän oli tullut vapaaehtoisesti hoidettavaksi hermoromahduksen takia. Hän myönsi välittömästi ampumisen ja lopulta hän uskalsi myös kertoa Bondegatanin huoneistossa syyskuun 7 päivänä Perttisen, Wiikin ja Roosin toimesta tapahtuneesta pahoinpitelystä. Syyttäjä saattoi näin ollen julistaa liigan ytimen pidätetyksi poissaolevana. Sama koski Koskista ja Ahoa.

Avuttomassa tilassa
Huddingen poliisi löysi Ahon sattumalta Albyn huoneistosta. Huoneisto oli tähän saakka pysynyt tuntemattomana liigan tukipaikkana. Aho makasi erään huoneen vuoteella. Se oli aivan veressä. Verta oli sitä paitsi lattialla, seinissä ja katossa. Ahoa oli pahoinpidelty törkeästi. Häntä oli viillelty puukolla käsivarsiin ja olkapäihin. Oikeassa olassa oli syvä puukonhaava. Pakarat olivat palaneet. Reisien takasivut olivat lyönneistä siniset ja oikean jalan yläpuolella oli paha kymmenen sentin palohaava. Ja lisäksi haavat olivat tulehtuneet ja ne märkivät. Aho vietiin Roslagstullin sairaalaan saamaan hoitoa siksi, kunnes hänen tilansa sallisi hänen siirtämisensä Kronobergin tutkintovankilaan sairaalaosastolle.
Ensimmäisinä kuukausina kiinni joutumisensa jälkeen Aho kieltäytyi kertomasta, mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta lopulta kertomus heltisi. Se sai lievästi sanottuna tutkijat kohottelemaan kulmakarvojaan.
Tanskassa suoritetun ryöstön jälkeen hän oli palannut Tampereelle. Eräänä päivänä hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa, noin 1 000 markkaa. Sen tehtyään ja poistuttuaan pankista hän oli seisahtanut pankin portaikkoon panemaan rahoja lompakkoonsa. Juuri silloin oli muuan Ahon tuttava mennyt ohi ja kysynyt, mistä tämä oli saanut rahat. Leikinlaskuun valmis, kun oli, Aho oli vastannut tälle juuri ryöstäneensä pankin.
Jollakin tavalla pila kulki eteenpäin ja tuli Perttisen korviin. Mutta silloin se oli saanut sellaisen muodon, että Aho kuljeksi Tampereella kerskuen ryöstäneensä pankin Perttisen liigassa. Perttinen raivostui. Aho oli heti tuotava Ruotsiin, jotta hänelle voitaisiin ”puhua järkeä”. Miten Ahon tuominen tapahtui, siihen ei tässä haluta lähemmin puuttua. Joka tapauksessa Aho saapui Albyvägenille marraskuun 21 päivänä myöhään illalla. Hän ei tuolloin tiennyt, mikä häntä odotti, mutta aavisti pahinta. Perttinen ei ollut asunnossa ja Aho paneutui nukkumaan, väsynyt kun oli. Hän heräsi tuntien pistoolinperän niskassaan. Kun hän katsoi taakseen, hän näki Wiikin, joka oli lyönyt häntä. Perttinenkin oli nyt asunnossa. Pert-tisellä oli kädessään suuri coca-cola-pullo, jolla hän iski Ahoa päähän. Aho meni iskusta sen verran sekaisin, ettei hän voi yksityiskohtaisesti muistaa tapahtumia. Hän muistaa kuitenkin, että iskun jälkeen Perttinen pisti häntä stiletillä oikeaan olkaan. Wiik löi häntä uudelleen päähän revolverilla. Nyt hän sai Perttiseltä kuulla, että hänen nk. pilansa Tampereella pankin ulkopuolella oli syynä tähän pahoinpitelyyn.
Pahoinpitely jatkui siten, että Perttinen komensi jonkun huoneistossa keittämään vettä. Veden kuumetessa Aho riisuttiin alasti ja heitettiin vuo teelle. Sitten Perttinen kaatoi kiehuvaa vettä Ahon päälle. Veden loppuessa Perttinen määräsi keittämään lisää vettä. Sillä aikaa Ahoa pahoinpideltiin puukepeillä ja stiletillä. Kaikeksi onneksi Aho pökertyi kaikesta niin, että hänen kykynsä tuntea kipua väheni. Mutta mielikuvituksessaan voi kukin ajatella miltä tuntui, kun kaiken päätteeksi Roos kaatoi suolaa ja suihkutti deodoranttia Ahon palohaavoihin. Tämän jälkeen Aho jätettiin huoneistoon kahden vartijan kanssa.
Hän pyysi saada mennä suihkuun pesemään pois veren, suolan ja deodorantin, mutta hänen noustessaan seisomaan hän lyyhistyi lattialle ja menetti tajuntansa.
Hän ei tiedä miten kauan hän makasi tajuttomana, mutta herätessään hän totesi jonkun työntäneen puutikun hänen suuhunsa. Tikku oli painanut kieltä ja jotenkin lamauttanut sen. Kun Aho otti tikun pois, kieli repsahti nieluun niin, että hän tuskin pystyi hengittämään. Joidenkin paniikinomaisten minuuttien jälkeen lamaannus katosi ja Aho voi taas hengittää.
Aho makasi asunnossa kaksi vuorokautta korkeassa kuumeessa. Hän oli liian heikko paetakseen. Wiik puhdisti hänen haavansa auttavasti. Perttinen selitti Aholle, että lisärangaistukseksi hänen oli suoritettava vielä pankkiryöstö. Se piti tehtämän eräällä teollisuusalueella olevaan pankkiin.
Milloinkaan ei selvinnyt, mistä pankista oli kysymys, koska ryöstösuunnitelmat keskeytyivät siihen, että Huddingen poliisi löysi Ahon.

Liiga putkassa
Tällä aikaa Tukholman etsiväosasto oli seurannut muun liigan liikkeitä ja marraskuun 27 päivänä illalla Perttinen ja Hörjä otettiin kiinni Bondegatanin huoneistossa. Pidätykset jatkuivat sitten niin että koko liiga oli kiinni Kronobergin tutkintovankilassa. Aluksi jutun selvittäminen oli äärimmäisen vaikeaa. Pankkiryöstöjen suhteen ei edelleenkään ollut todisteita Perttisen syyllisyydestä. Voidaan ajatella, että pankkiryöstöihin pakotetut olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja kertoneet, mutta pelko Perttistä kohtaan oli niin suuri, etteivät he uskaltaneet. Kaikkein eniten peloissaan oleva Riikonen sanoi istuvansa mieluummin kuusi vuotta kuin ”laittavansa” Perttistä, ja hän pääsi pois lyhyen rangaistuksen jälkeen. Ajan mittaan kaikki vaivat tuottivat hedelmää ja useimmat pidätetyistä avautuivat täysin.
Tutkimuksen valmistuttua pöytäkirjaa oli kertynyt noin 1 500 sivua. Niihin sisältyi 46 rikosilmoitusta, jotka lähes kaikki koskivat törkeitä rikoksia.
Perttisestä on paljon enemmänkin kerrottavaa, mm. se, että liiga Tukholmassa toimiessaan samaan aikaan toimi lähes samalla tavalla Suomessa.

Syyte ja tuomio
Maaliskuussa 1981 syyttäjä nosti syytteen liigan jäseniä vastaan. Syytettyjen penkille kertyi kaikkiaan 15 henkilöä. Oikeudenkäynti pidettiin Tukholman alioikeudessa. Se alkoi huhtikuun lopussa ja kesäkuun 10 päivänä 1981 langetettiin tuomio.
Perttinen tuomittiin yhdeksitoista ja puoleksi vuodeksi vankeuteen ja Wiik kymmeneksi vuodeksi, kun taas Roos, joka pidätyksen jälkeen romahti henkisesti, määrättiin mielentilatutkimukseen. Rämä sai kuusi ja Hörjä viisi vuotta vankeutta.
Pankkiryöstöihin pakotettujen tuomiot olivat huomattavasti pienempiä. Viimeistä sanaa jutussa ei liene vielä sanottu, koska juttua varmasti jatketaan Svean Hovioikeudessa. Sitä paitsi monella liigan jäsenistä on Suomessa odottamassa pitkät rangaistukset. Ne, ”jotka tietävät” väittävät, että ”kidutusliigaa” voidaan verrata Ruotsissa paremmin tunnettuun Salan liigaan, joka riehui siellä 1930-luvulla.
”Kidutusliigan” paljastaminen on herättänyt suurta huomiota Suomessa. Oikeudenkäyntiä seuraamaan tulleet lehtimiehetkin olivat etupäässä suomalaisia. Perttinen tunsi kai itsensä melko imarrelluksi saamastaan huomiosta, varsinkin kun hän aikaisemmin oli joutunut Suomessa hyvin tunnetun ja Ruotsissakin 1980 käyneen rikollisen, Volvo-Markkasen varjoon. Molempien suurrikollisten kävi yhtä kehnosti.

Jutun päähenkilöiden oikeat nimet:
Perttinen = Jari Pullinen
Wiik = Rolf Finke
Roos = Pekka Vesilahti
Rämä = Harri Erkko
Hörjä = Markku Kivelä
Avatar
Oikeus ennen kaikkea
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17441
Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja Oikeus ennen kaikkea »

Aho unohti vetää hupun kasvoilleen.jpg
Aho unohti vetää hupun kasvoilleen.jpg (245.97 KiB) Katsottu 3600 kertaa
Täällä Koskisen kävi huonosti — hän on unohtanut hupun. Pankin kamera otti sarjan erinomaisia kuvia.jpg
Täällä Koskisen kävi huonosti — hän on unohtanut hupun. Pankin kamera otti sarjan erinomaisia kuvia.jpg (231.9 KiB) Katsottu 3600 kertaa
Ahon 'kidutushuone'. Verijälkiä kaikkialla.jpg
Ahon 'kidutushuone'. Verijälkiä kaikkialla.jpg (241.32 KiB) Katsottu 3600 kertaa
jeitsi
Jack Taylor
Viestit: 19
Liittynyt: Ma Tammi 04, 2021 2:56 pm

Re: Kiduttaja Pullinen

Viesti Kirjoittaja jeitsi »

Eniten tossa 1994-1995 salakuljetustapahtumissa ketään muuta lukuunottamatta säälittää tämä työtön maanviljelijä Seppo Savolainen että edes miksi suostui koko touhuun? Miten lie Joensuulaisen maanviljelijän elämä jatkunut tuomion jälkeen? 🙄
Vastaa Viestiin