Kapitalistit vai kommunistit kaiken pahan alku?

[ubuntus]

Jaa, täällä on taas tällaista........................

Joudun kyllä pyytämään katupojalta ihan tapauskohtaisen raportin siitä, kuinka voi joutua Suomessa kerjäämään ja elämään kodittomana ilman että on itse myötävaikuttanut tilanteeseensa.

Mitä veikkaat saatko "tapauskohtaista raporttia"? Jos sua todella kiinnostaa asian taustat, niin oonhan mä sen tän keskustelun yhteydessä jo sanonut. Kuten aika monta muutakin juttua joihin kyselit vastauksia.

Suomessa jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Pidän siitä mielipiteestäni tiukasti kiinni, sillä olen itse nähnyt sen toteutuvan niin monta kertaa.

Mä en. Se mikä on sulle arkipäivää ja todellisuutta, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Joskus kirjoitin näille sivuille pidemmänkin tarinan eräästä henkilöstä, jotta jengi ymmärtäis, ettei kaikki suomalaiset ole samalla viivalla, vaikka sitä on rummutettu meille niin kauan, että se on monien mielissä muuttunut totuudeksi.

Itse olen joeyn kanssa samoilla linjoilla kuten varmasti tiedätkin . Kaikilla ei varmasti ole samanlaiset lähtökohdat, mutta omalla aktiivisuudella pystyt vaikuttamaan tulevaisuuteesi todella paljon, joten mahdollisuudet menestyä ovat kaikilla hyvät ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että ne ovat tasavertaiset. Itsekin olen muistaakseni kertonut ongelmaperheen lapsesta joka omalla työllään menestyy elämässään paremmin kuin vanhempansa.

No myötävaikutitko itse tilanteeseen? Itse olen käsittänyt että kyllä sossusta vähintään sen opintotuen verran massia saa kun sitä tarvitsee (varmaan enemmänkin kuussa), ja jos sen rahamäärän jälkeen joutuu kerjäämään niin vika on kyllä omassa toiminnassa (lapsiperhe 500e ei todellakaan elä mutta jotenkin olen siinä uskossa ettei sinulla perhettä ole)

Samaten yritysmaailmassa menestyminen riippuu paljolti kontakteista, ja ne peritään. Pitää syntyä oikeisiin piireihin, jolloin saa tuttavankauppaa alkupääomaa helpommin, koska sinuun luotetaan. Ulkopuolelta tulevan täytyy olla poikkeuksellisen lahjakas ja karismaattinen voidakseen menestyä, mikä ei aina päde jo valmiiksi varakkaiden lapsiin.

Höpönlöpö... Enpä ole vielä tuollaisessa paikassa ollut. Kaikissa pätevimmät ja sopivimmat henkilöt ovat menestyneet. Kontakteja ei peritä ne luodaan. Vanhempien kontaktit saattavat auttaa sinua paikan saannissa tämän jälkeen olet omillasi.

[sorsake]

Kaikilla ei varmasti ole samanlaiset lähtökohdat, mutta omalla aktiivisuudella pystyt vaikuttamaan tulevaisuuteesi todella paljon, joten mahdollisuudet menestyä ovat kaikilla hyvät ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että ne ovat tasavertaiset. Itsekin olen muistaakseni kertonut ongelmaperheen lapsesta joka omalla työllään menestyy elämässään paremmin kuin vanhempansa.

Se, että joku ongelmaperheen lapsi menestyy hyvin, ei mielestäni tarkoita, että kaikkien mahdollisuudet menestyä ovat tasavertaiset. Olen ABCn linjoilla: tottakai poikkeuksellisen lahjakas ja psyykkisesti vahva voi menestyä Suomen oloissa vaatimattomistakin lähtökohdista. Sen sijaan jos verrataan kahta alkuperäisiltä lahjoiltaan keskinkertaista niin etuoikeutetusta perheestä lähtöisin oleva kyllä ilman suurempia omia ponnisteluja todennäköisesti päätyy paljon parempiin hommiin. Ja kuten ABCkin tutkijoiden osalta totesi: jo se, että ylipäänsä voi tehdä taloudellisesti riskipitoisempia valintoja on merkityksellistä. Ja tämä pätee vaikka viime kädessä ei joutuisikaan käymään vanhempien rahapussilla. Tämä liittyy jo yksinomaan siihenkin lähteäkö opiskelemaan korkeakouluun (jossa valmistumisaika on yleensä epäselvä ja läheskään kaikista aineista ei valmistu selkeään ammattiin) vai ei.

Toinen asia on se, että jos perhe on tosi ongelmainen, se voi aihettaa sen luokan psyykkisiä vaurioita, että henkilö ei kykene hyödyntämään lahjojaan kovinkaan hyvin.

Höpönlöpö... Enpä ole vielä tuollaisessa paikassa ollut. Kaikissa pätevimmät ja sopivimmat henkilöt ovat menestyneet. Kontakteja ei peritä ne luodaan. Vanhempien kontaktit saattavat auttaa sinua paikan saannissa tämän jälkeen olet omillasi.

Jos satunnaiset esimerkit omasta tuttavapiiristä kelpaavat todisteeksi: olin kerran eräissä suuressa suomelaisessa liikeyrityksessä työskentelevän ystäväni järjestämissä uudenvuodenbileissä, jossa hänen työkaverinsa ja heidän ystävänsä suorastaan leuhkivat hyödyllisillä suhteillaan. Nämä juontivat juurensa heidän lapsuuden asuinalueiltaan jne. Keskustelin (silloin Englannissa asuvana halusin vertailukohtaa) parin kanssa tästä asiasta ja heidän mielestään Suomessakin on todella hyödyllistä olla "piireissä" alunalkaenkin.

Opiskelin itse Suomessa suuren laman jälkimainingeissa, jolloin järkevien kesätöiden saaminen on tosi hankalaa. Ne, joilla oli suhteita saivat niitä vanhempien kautta tai jos eivät saaneet heidät lähetettiin kielikursseille tai palkattomaan harjoitteluun. Kummasti näiden henkilöiden oli helpompaa saada tilanteen helpottuessakin parempia kesätöitä ja sitten hyvä ensimmäinen "oikea" työpaikka.

Jos omien sanojesi mukaan vanhemmat auttavat ensimmäisen paikan saannissa niin silloinhan kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia?

Tilanne Suomessa voi olla myös parempi kuin monissa muissa maissa, mutta mielestäni on väärin sanoa, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä. Teoreettiset mahdollisuudet menestyä on kaikilla, käytännössä se on pirun paljon helpompaa toisille....

Edit lisään vielä tarkennusta: tämä ei tokikaan tarkoita, etteikö etuoikeutetusta taustasta lähtöisin olevakin voi olla oikeasti menestyksensä ansainnut (ettei kenekään tarvitse ottaa itseensä). En tässä tekstissä myöskään niikään ota kantaa kysymykseen kerjätä vai ei vaan lähinnä "menestymiseen" eli puhutaan kuitenkin töissä olevista ihmisistä.

[joey]

Esimerkki: tiedän monta satunnaisilla tuloilla kitkuttelevaa tutkijaa, joiden ei ole kuitenkaan tarvinnut vaihtaa alaa tai tehdä hanttihommia, koska heillä on peritty tai aikanaan suurelta osin vanhempien rahoilla maksettu asunto käytössään. Tyhjästä aloittanut joutuu nykyisin usein luopumaan tutkijanurasta, vaikka olisi lahjakkaampi, koska elanto on saatava.

Samaten yritysmaailmassa menestyminen riippuu paljolti kontakteista, ja ne peritään. Pitää syntyä oikeisiin piireihin, jolloin saa tuttavankauppaa alkupääomaa helpommin, koska sinuun luotetaan. Ulkopuolelta tulevan täytyy olla poikkeuksellisen lahjakas ja karismaattinen voidakseen menestyä, mikä ei aina päde jo valmiiksi varakkaiden lapsiin.

Mitä asunnottomuuteen tulee, on esimerkiksi omaisuutensa ja lisäksi luottotitietonsa menettäneen vaikea saada asuntoa.

Onko näiden tutkijoiden tilanne ollut kenties sellainen, että he ovat olleet pakotettuja ryhtymään tutkijoiksi? Tai onko joku näistä tutkijoista ajautunut esimerkiksi kodittomaksi, koska ei jostain syystä ole vain kyennyt tekemään mitään muuta työtä? Käsitykseni on, että tutkijat ovat keskivertokansalaista ahkerampia ja älykkäämpiä, joten jotenkin tuntuu että töitä kyllä löytyisi. Jos kieltäytyy työstä (vaikkei se vastaisikaan omaa koulutusta), vika on mielestäni itsessä. Tosin minun on helppo sanoa, kun en ole mennyt hankkimaan koulutusta jolla en tekisi mitään. Tuo on vähän sama, kuin haluaisin rokkitähdeksi ja sitten syyttäisin systeemiä siitä, ettei valitsemallani tiellä rikastukaan.

Näistä yritysmaailman suhteista olen ehdottomasti eri mieltä, sillä moni yrittäjä aloittaa täysin nollasta, mitään alasta entuudestaan tietämättä, kokeilunhaluisena ja halukkaana tekemään töitä. Suhteet toki ovat ehdottoman tärkeitä, mutta niitä ei välttämättä ole peritty mistään ja niitä voi luoda itsekin. Millä tahansa kaupallisella alalla työskennellyt tuntee kyllä aina jonkun, joka tuntee jonkun... Suhteita voi muodostaa omalla aktiivisuudellaan, ei niitä tarvitse aina periä. Myönnän toki, että esimerkiksi sukupolvenvaihdostapauksissa, jälkeläinen tietysti perii vanhempansa suhteet. Mutta menestyneidenkin yritysten menestys kääntyy usein laskuun sukupolvenvaihdoksen jälkeen, minkä ei pitäisi olla mahdollista jos kaikki riippuu suhteista, jotka periytyvät suoraan. Minusta yritysmaailmassa menestymisen salaisuus on ehdottomasti se, että on valmis laittamaan itsensä likoon 220-prosenttisesti.

Niin, minusta ei ole mikään ihme että sitten kun luottotiedot ovat menneet, on vaikea saada yhtään mistään mitään. Tottakai se on väärin joissakin tapauksissa, mutta kuinkakohan monessa tapauksessa ne luottotiedot on revitty käsistä ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mitään myötävaikutusta tapahtuneeseen?

Mistä tulikin mieleeni nämä "velkahelvetissä eläjät". Itse en koskaan, ikinä missään tilanteessa allekirjoittaisi yhtään paperia siihen tutustumatta. Puhumattakaan siitä, että lähtisin takaamaan velkaa, jonka maksaakseni joutuisin realisoimaan omaisuuttani. ...Toisaalta, en kyllä myöskään lähtisi pyytämään perheenjäseniä takaajaksi velkaan, jota he eivät voi omaisuuttaan realisoimatta maksaa.

[John Smith]

Noin puhuu todella etuoikeutettu ja / tai onnekas ihminen! Toki omalla aktiivisuudella ja sitkeydellä voi paljon saavuttaa, ja toisaalta moni hyvistäkin lähtökohdista tuleva voi mokata kaiken totaalisesti omaa tyhmyyttään, mutta 50 prosenttia menestyksestä on silti tuurista kiinni. Ja tuuriahan on sekä hyvää että huonoa.

[joey]

mutta 50 prosenttia menestyksestä on silti tuurista kiinni

Ja toinen 50 onkin sitten ahkeruudesta, says I. Kuten sanoitkin, moni (tässä kohtaa olisi varmaankin aiheellista sanoa: useimmat) hyvistä lähtökohdista tullut munaa mahdollisuutensa täysin.

[Neiti Etsivä]

Tekeekö se raha ja omaisuus sitten niin onnelliseksi että sen tavoitteluun täytyy koko elämänsä uhrata. Kuullostaahan se epäreilulle, että köyhemmästä perheestä lähtöisin oleva ei kovalla työlläkään todennäköisesti tule saamaan koskaan sitä mitä "kultalusikka hanurissa" syntynyt sormia napsauttamalla. Tasan ei mene onnen lahjat, mutta miksi siitä katkeroitumaan ja kateutta tuntemaan. Sivusta seuranneena voin sanoa, että ei se aina todellakaan ole helppoa, jos on se kultalusikka siellä.


Samaa mieltä olen tuosta koulutusasiasta, että suomessa kuitenkin jokaisella on mahdollisuus itsensä kouluttaa haluamaansa ammattiin. Sillehän ei sitten kukaan taas mitään voi, että kaikilla ne lahjat ja motivaatio ei opiskelemiseen riitä ja sitä kautta "hyvä palkkaiseen" työhön. Ei ne rikkaat vanhemmatkaan sitä älykkyyttä lapselleen rahalla voi ostaa ja käsittääkseni suomessa ainakaan ei suhteilla esimerkiksi ammattikorkeakouluun pääse Mutta se on tietysti juttu erikseen, että rikkaasta perheestä tuleva voi pienipalkkaisesta ammatistaan huolimatta asua vanhempiensa maksamassa omakotitalossa ja ajella velattomalla uudella bemarilla kun samassa tilanteessa oleva köyhemmän perheen lapsi ei saa kuin ehkä auton rahoituksella mutta asuntolainasta ei varmaan tarvitse kuin haaveilla

Ja en sitten ole mikään rikkaiden rakkauden hedelmä vaan köyhästä perheestä ja pelkät ulosottovelat sain niskaani, kun omilleni muutin. Ihana äitini oli jättänyt mm. terveyskeskusmaksujani maksamatta kun olin alaikäinen,kertomatta minulle tietenkään mitään.
Mutta voin vakuuttaa että, kyllä nelihenkinen perhe voi elää ihan onnellista elämää asumalla vuokralla ja ajelemalla ei niin uudella autolla, vaikka pelkällä isännän "perusduunarin" palkalla elellään. Ai niin ja hitsi saanhan minä tosiaan Kelalta 280 e kuukaudessa siitä, että kahta lasta kotona hoidan Oli niin suuret tulot,että melkein unohtui

Ja ei se AMK koulutuskaan mitään huikeita tuloja takaa,ainakaan terveydenhuoltoalalla

[Doctor Lecter]

Lainattu Viheraho -ketjusta:

Doctor Lecter kirjoitti:
Kaikki ovat köyhien, sairaiden, vammaisten, veteraanien, työttömien ja syrjäytyneiden asialla unohtaen autuaasti sen, että nuo mainitut viiteryhmät edustavat vähemmistöä, joka ei tuo valtion kassaan latin latia vaan ovat pelkkiä kulueriä. Toki heistä pitää huolehtia, mutta ei heitä pitäisi nostaman jalustalle kansakunnan pelastajina.

ShipWreck kirjoitti:
Tuosta, ovatko sotaveteraanit kansakunnan pelastajia ja pitäisikö heidät nostaa jalustalle, on varmaan moni aika lailla toista mieltä. Niin no, tosin et maininnut sanaa sotaveteraani, mutta yleisessä kielenkäytössä veteraani = sotaveteraani, ellei toisin mainita tai asiayhteydestä muuten käy ilmi.

Veteraaneilla tarkoitin sotaveteraaneita. Heidän oikeutuksensa hoitoon ja parhaaseen mahdolliseen loppuelämään on itsestäänselvyys, mutta kun siitä vielä jaksaa joku idiootti vaalilupauksissaan jauhaa - niin se vituttaa. Aina samat fraasit: minä olen sorrettujen, homojen, sairaitten ja kaikkien heikkojen asialla.

Kuka prkl se sitten on heidän asialla, joka tekee työt, maksaa verot ja kuluttaa eniten?

Kuka on huolissaan siitä, että sitä työtä riittää tulevaisuudessaakin, eikä marise sitä kun terveyskeskuksen labraan oli tänäänkin kahden tunnin jono. Jos työ loppuu, niin sitä jonoa ei tosin enää ole, mutta eipä ole labraakaan.

[ABC]

Esimerkki: tiedän monta satunnaisilla tuloilla kitkuttelevaa tutkijaa, joiden ei ole kuitenkaan tarvinnut vaihtaa alaa tai tehdä hanttihommia, koska heillä on peritty tai aikanaan suurelta osin vanhempien rahoilla maksettu asunto käytössään. Tyhjästä aloittanut joutuu nykyisin usein luopumaan tutkijanurasta, vaikka olisi lahjakkaampi, koska elanto on saatava.

Samaten yritysmaailmassa menestyminen riippuu paljolti kontakteista, ja ne peritään. Pitää syntyä oikeisiin piireihin, jolloin saa tuttavankauppaa alkupääomaa helpommin, koska sinuun luotetaan. Ulkopuolelta tulevan täytyy olla poikkeuksellisen lahjakas ja karismaattinen voidakseen menestyä, mikä ei aina päde jo valmiiksi varakkaiden lapsiin.

Mitä asunnottomuuteen tulee, on esimerkiksi omaisuutensa ja lisäksi luottotitietonsa menettäneen vaikea saada asuntoa.

Onko näiden tutkijoiden tilanne ollut kenties sellainen, että he ovat olleet pakotettuja ryhtymään tutkijoiksi? Tai onko joku näistä tutkijoista ajautunut esimerkiksi kodittomaksi, koska ei jostain syystä ole vain kyennyt tekemään mitään muuta työtä? Käsitykseni on, että tutkijat ovat keskivertokansalaista ahkerampia ja älykkäämpiä, joten jotenkin tuntuu että töitä kyllä löytyisi. Jos kieltäytyy työstä (vaikkei se vastaisikaan omaa koulutusta), vika on mielestäni itsessä. Tosin minun on helppo sanoa, kun en ole mennyt hankkimaan koulutusta jolla en tekisi mitään. Tuo on vähän sama, kuin haluaisin rokkitähdeksi ja sitten syyttäisin systeemiä siitä, ettei valitsemallani tiellä rikastukaan.

Näistä yritysmaailman suhteista olen ehdottomasti eri mieltä, sillä moni yrittäjä aloittaa täysin nollasta, mitään alasta entuudestaan tietämättä, kokeilunhaluisena ja halukkaana tekemään töitä. Suhteet toki ovat ehdottoman tärkeitä, mutta niitä ei välttämättä ole peritty mistään ja niitä voi luoda itsekin. Millä tahansa kaupallisella alalla työskennellyt tuntee kyllä aina jonkun, joka tuntee jonkun... Suhteita voi muodostaa omalla aktiivisuudellaan, ei niitä tarvitse aina periä. Myönnän toki, että esimerkiksi sukupolvenvaihdostapauksissa, jälkeläinen tietysti perii vanhempansa suhteet. Mutta menestyneidenkin yritysten menestys kääntyy usein laskuun sukupolvenvaihdoksen jälkeen, minkä ei pitäisi olla mahdollista jos kaikki riippuu suhteista, jotka periytyvät suoraan. Minusta yritysmaailmassa menestymisen salaisuus on ehdottomasti se, että on valmis laittamaan itsensä likoon 220-prosenttisesti.

Niin, minusta ei ole mikään ihme että sitten kun luottotiedot ovat menneet, on vaikea saada yhtään mistään mitään. Tottakai se on väärin joissakin tapauksissa, mutta kuinkakohan monessa tapauksessa ne luottotiedot on revitty käsistä ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mitään myötävaikutusta tapahtuneeseen?

Mistä tulikin mieleeni nämä "velkahelvetissä eläjät". Itse en koskaan, ikinä missään tilanteessa allekirjoittaisi yhtään paperia siihen tutustumatta. Puhumattakaan siitä, että lähtisin takaamaan velkaa, jonka maksaakseni joutuisin realisoimaan omaisuuttani. ...Toisaalta, en kyllä myöskään lähtisi pyytämään perheenjäseniä takaajaksi velkaan, jota he eivät voi omaisuuttaan realisoimatta maksaa.

On mielestäni vähän eri asia havitella julkkikseksi pääsyä, kuin kouluttautua tutkijan ammattiin (huom. tutkijankoulutus on palkallista työtä, eli silloin ollaan jo ko. töissä ja tulee työkokemustakin) ja sitten huomatakin jääneensä työttömäksi. Onko mielestäsi tohtorinkoulutuksen saaneella oikeus odottaa ainakin opettajanvirkaa peruskoulussa tai virkamiehen töitä, joihin on vaatimuksena FM-tutkinto? Mielestäni on, koska myös yhteiskunta on vastuussa ihmisten koulutusvalinnoista esim. lisäämällä tohtorinkoulutusta. Pitkälle kouluttautuminen on myös henkilökohtainen taloudellinen uhraus, josta vastineeksi odotetaan edes keskivertoa palkkaa tai vakituista työpaikkaa. Tällä hetkellä tämä yhtälö ei enää toimi. Osaksi syynä on se, että monet alat ovat naisistuneet ja niihin ovat iskeneet naisvaltaisten alojen taudit eli pätkä- ja silpputyöt. Mutta suurin osa ongelmista johtuu ylisuurista koulutusmääristä paikkoihin nähden. Hieman yllättäen myös esim. tohtorin on lähes mahdotonta saada keskiasteen tekijöille, esim. tradenomit ja datanomit, määriteltyjä paikkoja, koska ovat "ylikoulutettuja" (todellinen syy lienee, että pelätään heidän ylenevän firmassa). Siten tutkijankoulutus on viime vuosina ajanut monet henkilökohtaiseen ahdinkoon. Tällä hetkellä tutkimustulokset osoittavatkin, että koulutuksesta on hyötyä ainoastaan, mikäli on sen hyödyntämiseen tarvittava suhdeverkosto valmiina.

Yritysmaailmasta: varmasti menestyminen on ennen kaikkea omista ominaisuuksista kiinni. Fakta kuitenkin on, että esim. yritysjohdon joukossa on enemmän sellaisia, joiden vanhemmat ovat jo olleet yritysmaailmassa, kuin sellaisia, joiden vanhemmat ovat olleet esim. kaupungin duunareita.

Myös professoreissa on paljon professoreiden lapsia. Menestyminen voi tietysti olla kiinni geeniperimästä, mutta se ei selitä koko jakaumaa. On kuvaavaa, että sen jälkeen kun tieteessä alettiin käyttää objektiivisia menestyksen mittareita, kuten julkaisujen määrää, on professoreiden omien lasten osuus uusista professoreista ollut jatkuvasti laskusuunnassa.

Luottotiedoista: esim. puolison yrityksen velkojen takaajaksi mennyttä ihmistä on mielestäni epäasiallista syyllistää, koska vielä ennen 90-luvun alun lamaa ei ollut yleistä tietoa takaamisen todellisista riskeistä. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tajunneet asiaa. Onko tyhmyys rikos? Pankit antoivat lainaa aivan riittämättömin vakuuksin, eivätkä edes niiden omat asiantuntijat nähneet vaaraa.

Summa summarum: kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia edetä pitkälle elämässä, vaikka perustarpeet tyydytetäänkin ja ns. normaali, onnellinen elämä on periaatteessa mahdollista.

[joey]

Summa summarum: kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia edetä pitkälle elämässä, vaikka perustarpeet tyydytetäänkin ja ns. normaali, onnellinen elämä on periaatteessa mahdollista.

---

Yritysmaailmasta: varmasti menestyminen on ennen kaikkea omista ominaisuuksista kiinni. Fakta kuitenkin on, että esim. yritysjohdon joukossa on enemmän sellaisia, joiden vanhemmat ovat jo olleet yritysmaailmassa, kuin sellaisia, joiden vanhemmat ovat olleet esim. kaupungin duunareita.

Myös professoreissa on paljon professoreiden lapsia. Menestyminen voi tietysti olla kiinni geeniperimästä, mutta se ei selitä koko jakaumaa.

---

Luottotiedoista: esim. puolison yrityksen velkojen takaajaksi mennyttä ihmistä on mielestäni epäasiallista syyllistää, koska vielä ennen 90-luvun alun lamaa ei ollut yleistä tietoa takaamisen todellisista riskeistä. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tajunneet asiaa. Onko tyhmyys rikos?

Tuo ylikoulutettuna olemisen ongelma on mielestäni aivan uskomaton, tosin ei ole vielä toistaiseksi kertaakaan koskettanut itseäni. Olen kuitenkin saanut seurata läheltä, kuinka haettuun toimeensa nähden ylikoulutettua työnhakijaa katsotaan haastattelussa samaan tyyliin kuin haisevaa puliukkoa. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni (?) päde silloin, jos haetaan toimea kaukaa oman alan ulkopuolelta. Senkin kyllä ymmärrän, että vuosikaudet koulussa istuttuaan tekisi mielellään oman alansa töitä.
Tarkoitin tuolla rokkitähti-vertauksellani sitä, että koulutetaan tekijöitä enemmän kuin mitä heille olisi kysyntää, työelämästä eriävin vaatimuksin. Nämä alat (äärimmäisen hyvänä esimerkkinä medianomi-tutkinnot yms.) ovat esimerkiksi sellaisia, joilla tarvitaan mielenkiintoista persoonaa koulutuksen rinnalle, jotta pääsisi töihin. Ei siis voi olettaa menestyvänsä vain siksi, että hakeutuu alalle jolla jotkut menestyvät (esim. rokkitähteyteen ). Tämä ongelma nousee esiin myös yksityisten koulujen kanssa, jotka eivät oppilaita hyväksyessään ole kiinnostuneita siitä, saavatko oppilaat valmistuttuaan töitä. Heidän vaatimuksenaan on, että oppilas valmistuu, ts. selviää koulutuksen loppuun saakka. Työnantajat taas tarvitsevat henkilöitä jotka selviytyvät työelämässä.

Tuon yritysmaailman perillis-ilmiön selittäisin sillä, että vaativalle alalle on helpompi hakeutua silloin, kun tietää jo etukäteen vierestä seuranneena minkälaista ala on käytännössä. Yrittäminenkään ei tunnu niin suurelta riskiltä silloin kun on nähnyt jonkun ottavan saman riskin ja selviytyvän hengissä. Vanhemmat opettavat myös aina lapselleen omia arvojaan, jotka ohjaavat lapsen myöhempiä valintoja, näin tietyt ominaisuudetkin siis tavallaan "periytyvät". Toki pidän sitäkin mahdollisena, että nämä tietyt ominaisuudet ihan oikeasti periytyisivät geeniperimän kautta.
Aivan toiselta puolen työelämää mainittakoon esimerkkinä näyttelijät ja muut taiteilijat, jotka ovat harvoin sukunsa "mustia lampaita". Ei ole lainkaan harvinaista, että myös näyttelijän koko muu perhe isovanhempia ja serkkuja myöten näyttelee. Toinen hyvä esimerkki on puolisoni, jonka lähisuvusta (vanhemmistaan, serkuistaan ja heidän vanhemmistaan) löytyy yhteensä kymmenen insinööriä. Sattuman en usko olevan kyseessä

Noista luottotiedoista vielä: ne takaamisen todelliset riskit lukevat siinä paperissa, joka allekirjoitetaan. Jos hän ei voi maksaa, minä maksan. Jotenkin luulisi että järkikin sanoo, että summan ollessa suuri siihen takaisinmaksamiseen kuluukin sitten runsaasti aikaa, ja että sekin velka kasvaa korkoa, kuten kaikki muutkin maailman velat... Tosin olet oikeassa siinä, että tästä on helppo huudella nyt 90-luvun tapauksen jälkeen, kun kaikki olemme hieman viisaampia.

[Kataja]

Jotenkin huvittavaa ennen kaikkea Islannin ja USA:n finanssikriisejä katsoessa on kuinka tällaisen kapitalistisen ylikuluttamisen jälkeen joudutaan turvautumaan melko kommunistisiin toimenpiteisiin. Kasvun aikaan kaikki haluavat tuhlata ja rahaa jaetaan huoletta ja nyt kun kupla puhkeaa pitäisi valtion ottaa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia hoitoonsa ja säännöstellä ylikuumentuneita markkinoita. Ihme soutamista ja huopaamista.

Silloin kun on kivaa niin kaikenlainen puuttuminen ja neuvominen koetaan kauhean kahlitsevaksi, mutta sitten kun napsahtaa niin äidin syliinhän sitä taas juostaan.

[katupoika]

Jotenkin huvittavaa ennen kaikkea Islannin ja USA:n finanssikriisejä katsoessa on kuinka tällaisen kapitalistisen ylikuluttamisen jälkeen joudutaan turvautumaan melko kommunistisiin toimenpiteisiin. Kasvun aikaan kaikki haluavat tuhlata ja rahaa jaetaan huoletta ja nyt kun kupla puhkeaa pitäisi valtion ottaa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia hoitoonsa ja säännöstellä ylikuumentuneita markkinoita. Ihme soutamista ja huopaamista.

Silloin kun on kivaa niin kaikenlainen puuttuminen ja neuvominen koetaan kauhean kahlitsevaksi, mutta sitten kun napsahtaa niin äidin syliinhän sitä taas juostaan.

Jep. Kapitalistien virheet koituvat nyt kansalaisten maksettaviksi. Kun kapitalisti mokaa, niin avuksi ryntää välittömästi valtio, joka maksattaa kaikki kapitalistin virheet kansalaisilla. Jenkeissäkin jengi tuntuu maksavan nyt ilomielin 800 miljardia dollaria pienen eliitin virheistä, jotka tienaavat vuodessa tuhatkertaisesti sen mitä normikansalainen.

Aika uskomaton systeemi tämä markkinatalouteen nojaava länsimainen "demokratia". Kuten muistaakseni Lenin aikoinaan kirjoitti, niin kapitalisti voi ostaa tiensä ulos mistä tahansa talouskriisistä kunhan kansa on valmis taipuumaan maksumieheksi. Ja miksei taipuisi, kun riittävän kauan pelotellaan.

Jossain aamu-teeveessä muuten Lauri Karhuvaara heitti huolestunein ilmein ilmoille kysymyksen, joka pisti kyllä kaikessa surkeudessaan naurattamaan: Onko nyt uhkana, että kansalaiset lakkaavat kuluttamasta?

Ei saatana.

[Citizen]

Jotenkin huvittavaa ennen kaikkea Islannin ja USA:n finanssikriisejä katsoessa on kuinka tällaisen kapitalistisen ylikuluttamisen jälkeen joudutaan turvautumaan melko kommunistisiin toimenpiteisiin. Kasvun aikaan kaikki haluavat tuhlata ja rahaa jaetaan huoletta ja nyt kun kupla puhkeaa pitäisi valtion ottaa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia hoitoonsa ja säännöstellä ylikuumentuneita markkinoita. Ihme soutamista ja huopaamista.

Silloin kun on kivaa niin kaikenlainen puuttuminen ja neuvominen koetaan kauhean kahlitsevaksi, mutta sitten kun napsahtaa niin äidin syliinhän sitä taas juostaan.

Jep. Kapitalistien virheet koituvat nyt kansalaisten maksettaviksi. Kun kapitalisti mokaa, niin avuksi ryntää välittömästi valtio, joka maksattaa kaikki kapitalistin virheet kansalaisilla. Jenkeissäkin jengi tuntuu maksavan nyt ilomielin 800 miljardia dollaria pienen eliitin virheistä, jotka tienaavat vuodessa tuhatkertaisesti sen mitä normikansalainen.

Aika uskomaton systeemi tämä markkinatalouteen nojaava länsimainen "demokratia". Kuten muistaakseni Lenin aikoinaan kirjoitti, niin kapitalisti voi ostaa tiensä ulos mistä tahansa talouskriisistä kunhan kansa on valmis taipuumaan maksumieheksi. Ja miksei taipuisi, kun riittävän kauan pelotellaan.

Jossain aamu-teeveessä muuten Lauri Karhuvaara heitti huolestunein ilmein ilmoille kysymyksen, joka pisti kyllä kaikessa surkeudessaan naurattamaan: Onko nyt uhkana, että kansalaiset lakkaavat kuluttamasta?

Ei saatana.

Menee vähän OT, mutta en malta olla heittämättä bensaa tuleen. Näitä johdannaisia on maailmalla noin 63 tuhatta miljardia. Nyt puhutaan pelastusoperaatioiden yhteydessä joistakin sadoista miljardeista (joka toki on käsittämätön määrä rahaa) joka on siis sama kun yrittäisit kuivata itsesi suihkun jälkeen parilla vesapaperipalalla. Jokainen voi tuosta päätellä mitä pahin mahdollinen skenaario voi tuoda tullessaan. Siinä saa sitten aidosti olla hyvät argumentit toimivan kapitalismin puolesta.

[joey]

Mielestäni parasta tässä koko sopassa on se, että kaikesta tästä tullaan syyttämään porvarihallitusta. Porvarihallitustahan on nyt jo syytetty mm. viimeisimmästä kouluampumisesta, koska loogistahan on että tämän tasoiset ongelmat muodostuvat vuoden sisällä eivätkä suinkaan niiden lukuisten ei-porvarillisten hallitusten aikana joita historian sivu on täynnä.

Minustakin sellainen maailma olisi hirveän kiva, jossa jokainen kasvattaisi omat porkkanansa ja teuraseläimensä ja maksuksi kelpaisi halaus, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista - ihmisiä kun ollaan. Sinäkin, katupoika, hyödyt jatkuvasti siitä että muut kuluttavat ja tästäkin notkosta selvittäisiin sillä, että kuluttamista ei lopetettaisi vain siksi että jännittää (tietynlainen kuluttaminen olisi vielä erityisen suositeltavaa siksi, että sijoituskohteet selviävät jos tilanne menee niin pahaksi että numerot tilillä eivät selviä).

[turakainen]

Katupoika sun elämän laatu on sun omissa käsissä jos tyydyt vaan sossun tarjoamaan elämän tasoon niin olkoon sitten. Tyydyt sitten vähempään. Kun näitä tälläisiä keskusteluja seuraa täällä ja muilla palstoilla niin tuntuu että kaikki vastuu elämästä on siirretty muilleja oma vastuu on lähinnävain netissä voivottelua

Siis sinun mielestäkö sinua varakkaammat eivät ole oikeutettuja samaan palveluun kun sinä. Jotkut sentään jakssa yrittää ja onneksi siitä vielä palkitaan paremmalla palkalla joskin verotus on kova.En nyt oikein sa kiinni sun ajatuksista.

Mistä sä tiedät millä masseilla mä elän ja kuinka paljon mulla sitä on? Se, että on joskus käynyt fatan luukulla ei kai kuitenkaan tarkoita sitä, että käy siellä loppu elämänsä..?

Ties vaikka mun tulot ois 5000e kuussa, mistäs sen tietää

Toi taas, että Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet, jne. on perus oikeistolaista paskapuhetta, jota kuulee AINOASTAAN ihmisiltä joiden elämänkokemus on hyvin rajallista. Silloin se onkin kiva huudella toisten pöytiin siitä miten pitäis vaan ryhdistäytyä ja tehdä mitä muutkin tekee.

Varakkaille ihmisille tulisi kyllä mun mielestä antaa samat palvelut kuin kaikille muillekin, mutta heitä tulisi verottaa nykyistä kovemmin. Tuloeroja ylipäänsä tulisi tasoittaa sen sijaan, että niitä pyritään jatkuvasti kasvattamaan painottamalla suurituloisten verohelpotuksia.

No ensinnäkin miksi pitäisi tuloeroja vielä tasata enemmän? miksi suomessa menestyminen pitää rangaista suuriila veroilla? Kuitenkin suomessa on mahdollisuus yrittää elämässään eteenpäin. Niin olen minäkin tehnyt ja siksi tässä asiassa aika ehdoton. Mikä velvollisuus oikeastaan joillakin on loisia yhteiskunnan varoilla ja vaatia sitten vielä korkeampia veroja?

Katupoika. kuitenkin oman elämän laatu on itsestä kiinni joten ei se ole oikeitolaista sanahelinää vaan tosiasia

[ABC]

Mielestäni parasta tässä koko sopassa on se, että kaikesta tästä tullaan syyttämään porvarihallitusta. Porvarihallitustahan on nyt jo syytetty mm. viimeisimmästä kouluampumisesta, koska loogistahan on että tämän tasoiset ongelmat muodostuvat vuoden sisällä eivätkä suinkaan niiden lukuisten ei-porvarillisten hallitusten aikana joita historian sivu on täynnä.

Ihmisten poliittinen muisti on hämmästyttävän lyhyt. Mutta sen varaanhan kaikkea hyvää ja kaunista lupailevat ammattipoliitikot laskevatkin. Tällä hetkellä politiikassa todella pärjäävät parhaiten härskit valehtelijat, jotka tavoittelevat henkilökohtaista, eivät kansan etua, ja lupailevat siksi huoletta kaikkea sinne tänne.

Suomessa on tällä hetkellä tilanne, jossa kolmen suurimman puolueen välillä ei ole juuri minkäänlaisia eroja. Ideologiset erot ovat vain sanahelinää, sillä kaikki ovat toteuttaneet 90-luvun jälkeen suurinpiirtein samanlaista käytännön politiikkaa. Olen miettinyt, johtuisiko se osittain epäpätevien henkilöiden pääsystä politiikkaan? Tietysti laman jälkeen realiteetit olivat kaikille samat, mutta nousukauden alkaessa olisi voitu tehdä toisenlaisiakin arvovalintoja. Ainakin julkkisten määrä eduskunnassa on kasvanut. Ja kaikki tämä taas tarkoittaa virkamiesten vallan kasvua. Ehkä todellinen valta onkin virkamiehistössä, ja sitä kautta - niin, kenellä? Tämä olisi kyllä tutkivan journalismin paikka.