Miss Holmes #1 kirjoitti: La Loka 12, 2024 1:22 am
Ei tiedetä, missä vaiheessa Tn toistuva masennus alkoi puskea päälle. Viitteitä selvinä jo ainakin 6/2022. Sinnitteli liian pitkään, tuosta vielä 3 kk eteenpäin ennen kun sl joutui. Sairautensa vuoksi ehti joidenkin potilaiden hoito kärsiä.
Mieti mitä itse juuri toit esille?
Ei olisi voinut mennä osastolle hoitoon, koska lääkeriippuvuus olisi paljastunut.
- aivan totta!
******
Tammikuun lopusta 2022 aina syksyyn 2022 kykeni ’sinnittelemään’, mutta psykiatrinsa kehoituksesta ei hakeutunut terapiaan?
Jäi oletettavasti mukaasi slomalle 9/2022.
23.11.22 kertoi olevansa paremmassa kunnossa, mutta ei vielä työkykyinen.
Noin 2,5 kk
*******
Tuossa välissä, eli alle 3 kkn aikana hän ehti olla niin heikossa kunnossa, ettei spostin lähettäminen onnistunut, mutta kuitenkin jaksoi opetella kotitöitä ja ulkoiluttaa koiraa.
Tutkia Vn puhelinta. Siirrellä kuvia.
Ja miettiä osastohoitoa, mutta unohtaa terapian.
Kiirettä on pitänyt. Todellakin.
*****
Hoitavan dg oli keskivaikea masennus.
Ja kyllä, harvemmin joutuvat osastohoitoon.
Keskivaikea.
Enkä ymmärrä mistä olet saanut lisättyä tuohon sen vaikea masennuksen ja mihin väliin ehtii edes mahtua tuossa se vaikea, osastohoitoa vaatinut masennus.
Jopa mtt:n mukaan Tikkasen masennus ei ole ollut sitä luokkaa, että se olisi vaikuttanut tekoon.
******
Hoiti kuitenkin potilaita sinun mukaasi vielä elokuussa.
Jäi slomalle syyskuussa.
Ja oli parempi marraskuussa.
*****
Kovin nopeaa toipumista masennuksesta varsinkin, kun lääkkeet eivät toimineet.
Minun huumorilla ja tietämättömyydelläni masennuksesta sanoisin, että kyseessä oli todellinen keskivaikea-pikamasennus. Parani ilman lääkkeitä ja terapiaa
Olen sen vähintään kymmenen kertaa tuonut näitä samoja asioita esille. Ilmeisesti ne menevät silloin ohi, jos on niin oman saagansa vallassa, ettei toisten kirjoitukset kiinnosta. Mutta
kerran vielä toistona vuoden 2022 ajalta välituomion ja median teksteihin pohjautuen, jokunen pieni oma perusteltu päätelmä joukossa.
Minusta on
aivan ilmeistä, ettei T voinut oikeasti miettiä osastohoitoon menemistä. Lähetteen olisi kyllä saanut hoitavalta psykiatrilta, kun olisi kertonut tälle koko totuuden.
Ei tietenkään voinut olla menossa osastolle, koska lääkeriippuvuus-salaisuutensa olisi paljastunut - niin kuin paljastui varsin pian Aurorassa mitä ilmeisimmin vieroitusoireiden iskiessä (ihan alussa oli myöntänyt vain unilääkkeiden liikakäytön).
En kylläkään kirjoittanut, että T olisi sinnitellyt tammikuun lopusta alkaen. T oli puhelinvastaanotolla 25.1.22 kertonut voineensa paremmin ja olleensa tyytyväinen - lääkityksen osalta - kun oli edellisenä päivänä lopettanut yhdistelmälääkityksen (mielialantasaaja + todennäköisesti psykoosiaestävä lääke?). Oli aloittanut tilalle masennuslääkkeen (en tarkistanut tätä nyt ihan tarkkaan). Siis lääkemuutokset tehnyt edellisenä päivänä ja oli (oudosti) niin nopeasti tyytyväinen.
Kirjoitin Tn sinnitelleen 6/2022 alkaen, kun hän on itse
kertonut olleensa uupunut kesällä eikä lepäily (kesälomalla?) ollut auttanut. Kuten muistat, on 6/22 ainakin yksi potilastapaus, jonka asian olivat jääneet ”vaiheeseen” - siis otteensa potilaidensa hoitoon oli jo lipsunut. Siitä huomimatta vaikuttaa palanneen kesäloman jälkeen töihin. Ja jälleen 8/22 oli ainakin yksi potilastapaus, joka kertoo siitä, että Tn ei olisi pitänyt olla enää silloin töissä.
T oli siis sinnitellyt sen 3 kk 6/22 - 9/22.
Vihdoin 21.9.2022 (Terveystalon?) yleislääkäri kirjoitti 2 viikon sairausloman. Se päättyi 5.10, jolloin oli (ilmeisesti?) puhelinvastaanotto psykiatrin kanssa ja tieto, että Tn vointi ollut huono. Sattumoisin oli käynyt ekan kerran Vn puhelimella tekemässä löytöjään samana päivänä 5.10. Tulee vaikutelma, että jotain oli Tstä johtuen hoitosuhteessa, koska ei ollut jo 6/22 yhteydessä psykiatriin eikä siinä vaiheessa, kun joutunut itselleen tunnustamaan, ettei työnteko suju (noin 21.9).
T joutui mitä ilmeisimmin ”pakon sanelemana” palaamaan hoitosuhteeseen 5.10.
Hyvä, jos yritti ja tekikin jotain pieniä kodin askareita. Ei ne kovin vaativilta kuulostaneet. Ja niinhän siinä vaikeasti / keskivaikeasti masentuneelle käy, että ”paperiasiat” jää hoitamatta odottamaan aikoja parempia. Eli ei ollut varmasti pitänyt millään tavoin kiirettä.
Ei taida olla mikään ihme, että
löydettyään Vn puhelimelta rohkeita / uskaliaita kuvia 5.10. oli palannut myöhemmin löytöihin ja tehnyt niitä ilmeisesti lisää. Kaksi kertaa marraskuussa, muistaakseni 18.11. ja 21.11. Ja taisi olla niin, että siirrot teki kerralla 3.12.
Kyllä noihin havahtuu varmaan kuka tahansa, vaikeasti / keskivaikeasti masentunutkin. T havahtui ja hautoi tykönään. Kasvatteli mustasukkaisuuttaan. Miettii, milloin ja miten ottaisi asian esille vaimonsa kanssa. Kuulostaa loogiselta asioiden kululta noiden suhteen.
Osastohoidosta T kertonut puhuneensa vaimonsa kanssa kahteen otteeseen. Eka joskus aiemmin syksyllä, jonka V oli ratkaissut varaamalla heille yhtiesen matkan. Se ei tainnut auttaa yhtään?
Toisen kerran oli puhunut joulukuussa, josta olikin tietoa, että joulukuussa vointinsa oli taas heikentynyt. Miksi ei puhunut alunperin psykiatrin kanssa jo viimeistään lokakuussa vointinsa olessa huono. Miksi ei mitä ilmeisimmin kertonut totuutta psykiatrille 23.11. vastaanotolla?
Miksi ei kertonut psykiatrille ollenkaan todella ison luokan jutusta - Vn puhelimelta tekemistään löydöistä?
Luulen, että T antoi hoitavalle psykiatrille ”kaunistellun” vaikutuksen voinnistaan ollessaan koonnut itsensä vastaanotolle. Kertoi voineensa paremmin ja nukkuneensa paremmin. Siis ”muka” olisi ollut noin, kun koko mieli lienee ollut täynnä näkemiään rohkeita /uskaliaita kuvia ja mieli pakahtumassa tuon tiedon vuoksi, epäilyn, jota lienee pyörittänyt mielessään koko valveilla olon ajan.
Psykiatrin dg oli - ilmeisesti juuri
23.11.2022 Keskivaikea toistuva masennus. Mutta tietojen mukaan Tn vointi siis vaihdellut syksyn aikana - ollen huomoimmillaan lokakuussa ja uudelleen joulukuussa. Epäilen masennuksensa olleen syksyn aikana asteeltaan myös vaikea. Ehkä ei ollut 16.12. aikaan vaikea, koska epäilen, ettei vaikeasti masentuneena ihminen kykenisi tuollaiseen hirmutekoon, minkä T teki. Vai ylittääkö mustasukkaisuuden tunnevyöry masennuksen asteen? Voin olla väärässä.
>> T oli koko ajan puhunut vain positiivisesti ja kunnioittavasti vaimostaan psykiatrille. Korttitalonsa oli romahtanut. Tämäkin nainen, hänen vihitty vaimonsa vaikuttaa pettäneen häntä! Olihan tietojen mukaan kaikissa naisystävissään ollut jotain moitteen sanaa (mutta ei ehkä tällaista - jossa joutunut epäilemään pettämistä?). Tuollaisessa tilanteessa taitaa kenen tahansa mieli myllerää - ja T jättäytyi yksin noiden epäilyjensä kanssa. Oletettavasti häpeä esti puhumasta psykiatrille? Tai kellekään muullekaan? Tiedä sitten olisiko pystynyt puhumaan sen jälkeen, kun olisi puhunut vaimolleen?
>> Todennäköisesti T oli ottanut epäilynsä pettämisestä esille kivan illan päätteeksi 16.12.22 kohtalon yönä - riidan alkaessa - siitäkö vai mistä? Kyllä mustasukkaisuuden voima taitaa olla varsin kova, jopa hirmuinen.
Sinun luulosi osui taas harhaan. Eihän Tn masennus ollut väistynyt edes Auroran jakson aikana. Eikä tiedetä, missä vaiheessa oöli alkanut helpottumaan. Lisäksi ei sovi väittämäsi yhteen sen kanssa, että - muka - et olisi kyseenalaistanut hoitavan psykiatrin arvioita ja diagnoosia. Oikeasti ihmettelen, ettei kokemuksesi masennuksesta vaikuta opettaneen sinulle mitään.