Kerranvain kirjoitti: To Loka 17, 2024 11:33 pm
Kuten täällä on kirjoitettu, eroa on ehkä haluttu pitkittää salaamalla asia somessa ja tapaaminen on voinut olla viimeinen epätoivoinen yritys saada Janne takaisin.
Luovaa kirjoittamista havaittu. Olen koko ajan ollut siinä käsityksessä, että eroaminen oli jo selvä juttu. Ja siinä oletuksessa, että Puhakka meni hakemaan asunnolta tavaroitaan. Tai sitten järjestämään jotain omaisuutta tai rahaa koskevaa asiaa, jonka olisi varmaan voinut järjestää tapaamattakin.
Ainoastaan se tiedetään, että "meni hoitamaan asioita". Se, että "täällä on sanottu", nimenomaan ei tarkoita, että se sanottu perustuisi mihinkään. Mutta on hyvä pysyä kartalla niistä kaikista "täällä sanotuista" asioista, joita ei ole sanottu lehdistössä tai tiedetä suhteesta entuudestaan, eli jotka on foorumilla keksittyjä. Myönteistä on, että niitä ei yleensä ole montaa. Kielteistä on, että ne onnistuvat silti toistumaan irrallisina uudestaan ja uudestaan.
Tällaisia ovat esimerkiksi, että Nordmo olisi ollut tapaamisessa aloitteellinen. Se on mahdollista. Mutta yhtä mahdollista on, että jotain oikeita asioita oli hoidettavana, ja tapaaminen sovittiin molempien aloitteesta. Tällaisia on myös tuo, että Nordmo vielä tuossa vaiheessa olisi halunnut saada suhteen jatkumaan. Se on mahdollista, mutta murhan suunnittelu suunnilleen kertoo päinvastaista.
Kuvitteleeko joku täällä oikeasti, että Nordmo lähestyi kohtaamista ja Puhakkaa ajatuksella, että "rakasta minua tai tapan sinut"? Päinvastoin on paljon uskottavampaa, koska loogisempaa, että Nordmo suunnitteli murhan, koska oli tullut omassa mielessään jo tulokseen, että paluuta ei enää ole.
Tällä perusteella tapaaminen on saattanut yhtä paljon olla kokonaan murhasuunnitelmaa varten sovittu, kuin jotain todellista syytä varten sovittu. Nordmo vaan päätti, että hän voi hyödyntää sen tällä tavalla. Samalla tavalla on olemassa kaksi mahdollisuutta, että kaveri tiesi Puhakan menoista joko muuten vaan, tai sitten Puhakka oli pohjustanut, että "se on pyytänyt mut käymään, mutta mä en tiedä mitään tiettyä syytä, ja vähän epäilyttää mennä".
Ongelma on siinä, jos kymmenen kirjoittajaa peräkkäin kertoo toista versiota noista siihen sävyyn, että "hei, kuulkaa mua, tietenkin siinä on tapahtunut näin", aivan kuin se vaihtoehto olisi jo jotenkin varmistunut, ja aivan kuin toista vaihtoehtoa ei olisi olemassa. Tottakai se on herkullisempaa ja dramaattisempaa, suoraan Hollywoodista, että Nordmo juonitteli Puhakan paikalle vain anoakseen ja painostaakseen tätä jatkamaan suhdetta, ja kieltävän vastauksen saatuaan tempaisi haulikon esiin.
Kerranvain kirjoitti: To Loka 17, 2024 11:33 pm
Kyseessä on intohimorikos, ei laskelmoitu tappo.
Niin siis suunnitteliko Nordmo nyt murhan, vai tuliko murhan mahdollisuus hänelle itselleenkin yllätyksenä? Koko ajan olen ollut siinä käsityksessä, että Nordmo suunnitteli murhan, ja siihen suunnitelmaan kuului avoimuus sille, että hän luultavasti jää kiinni, ja että Puhakan ruumiista huolehtii myös teosta eteenpäin joku muu. Ja mikä edes on laskelmoitu tappo? Kuulostaa ihan terävältä tylpältä tai nopealta hitaalta.
Jotenkin en ymmärrä koko yritystä käsikirjoittaa tapahtumat kahdeksi kilpailevaksi versioksi, joista toiseen on pakko sisältyä Nordmon itsemurha, josta mies sitten vaan jänisti, tai Puhakan ruumiin hävittäminen. Tai pakomatka. Tai yritys jatkaa suhdetta. Järkevämpää on edetä avoin kysymys kerrallaan ja olla yrittämättä tehdä tästä mitään Agatha Christietä. Oikea tapahtumien kulku on todennäköisesti liian banaali, että siitä saisi viihdyttävää episodia mihinkään sarjaan. Nordmo halusi kostaa jätetyksi tulemisensa, syystä tai toisesta, ja loppu oli luultavasti toissijaista. Ei julkaissut mitään manifestiakaan sosiaalisessa mediassa, että "tänä iltana pamahtaa" ja "päädyin ratkaisuun tästä, tästä ja tästä syystä".
Viimeisenä vielä, että jos joku oikeasti haluaa pohtia sitä näkökulmaa, että Nordmo on narsisti, niin sitten kannattaa aloittaa sellaisesta käsitteestä kuin introjektin persistenssi. Se on huomattavasti vaikeampi maallikon käsittää kuin ne tyypilliset käsitykset narsismista, että siinä on kyse vain liian suuresta egosta (vaikka psykoanalyysin näkökulmasta narsismissa päinvastoin on kyse egon häilyvyydestä).
Tuo siis tarkoittaa, että Nordmo ei niinkään ollut suhteessa Puhakan kanssa, kuin päässään Puhakasta asuneen mielikuvan kanssa. Kun suhde päättyi, se mielikuva ei lähtenyt hänen päästään. Se on narsistiselle ihmiselle hirveä tilanne. On ego, joka on sen varassa, että muut kohtelevat sinua arvosi tunnustaen. Sitten on korvien välissä asuva versio toisesta, joka kritisoi sitä egoa tauotta ja sietämättömällä tavalla. Pahin kritiikki, minkä narsistille voi esittää, on että "sinulla ei ole merkitystä". Pahin tapa esittää se on yksinkertaisesti toimia sen mukaisesti. Jos asia on siis yhtään tällä tavalla, niin kun Nordmo ampui tosimaailman Puhakan, hän osoitti tehokkaasti ja onnistuneesti korviensa välissä olleelle versiolle Puhakasta, että "haista sinä paska".
Mitään todisteitahan minulla ei tästä ole. Samat tapahtumat ja samat valinnat voi selittää monella tavalla. Mutta yksi mahdollinen motiivin rakenne tämä on joka tapauksessa. Tämän perusteella, jos asia on näin, Nordmo ei välittänyt tapahtumista Puhakan ruumiin kolahdettua lattiaan siitä syystä, että hän toisaalta tiesi, että jatkoa seuraa. Mutta toisaalta koki suurta helpotusta, jopa sisäistä rauhaa.
Kun ihmiset ajattelevat narsismia, niin he helposti kuvittelevat, että narsisti on niin "täynnä" itseään ja kokee olevansa jotenkin "suuri" ja "paljon". Oikeasti narsisti, samoin kuin muut dramaattisia eli B-klusterin persoonan häiriöitä sairastavat, kokee itsensä tyhjäksi ja häilyväksi. Siksi merkittävää osaa hänen valinnoistaan motivoi yritys ankkuroida tämä häilyvä minuus johonkin, ja varmistaa sille jonkinlainen jatkuvuus ja pysyvyys.
Syy, miksi tavallinen tallaaja niin helposti ja turvallisesti syyttelee muita narsismista, on ajatus, että narsisti luulee olevansa muita enemmän ja parempi, kun taas tallaaja itse on niin nöyrä ja realistinen. Narsisti vähän kuin ottaa enemmän kuin oman osuutensa huomiota ja ihailua yhteisestä pöydästä. Oikeasti kyse on siitä, että tavallisen tallaajan minuus tai ego on vakaammalla perustalla kuin narsistin, joten hänen tarvitsee kantaa siitä vähemmän huolta. Kun taas narsisti kokee käyvänsä jatkuvaa kamppailua näkyvyyden ja näkymättömyyden, tai jopa olemisen ja olemattomuuden välillä.
Tätä kautta tavallinen tallaajakin joutuu tulemaan tietoiseksi siitä, että hänen minuutensa ja identiteettinsä ei niinkään ole automaattinen, vaan koostuu rooleista, jotka hänelle on annettu, tai jotka hän on saavuttanut, ja taidoista, jotka hän on hankkinut. Narsisteista tykätään puhua aivan kuin he olisivat jotain "aivan eri ihmisiä" tai "kokonaan eri kategoriaa". Oikeasti narsisti on vain psyykkisesti köyhempi versio tavallisesta tallaajasta. Mitä köyhempi, sitä "narsistisempaa" myös käytös, eli sitä dramaattisempia ja intensiivisempiä teot minäkuvan vakauttamiseksi.
Huomaan myös, että tämä teoria vastaa alkuperäistä aavistustani, että murhassa oli kyse yksinomaan Nordmon ja Puhakan keskinäisestä suhteesta. Ennemmin jopa vielä pidemmälle niin, että siinä oli kyse Nordmon pään sisällä tapahtuvista asioista, jotka edustivat idealisoidulla tavalla heidän kahden välistä suhdetta. Tarkoittaa sitä, että kaikki puheet uusista suhteista ja kolmansista osapuolista olivat motiivin kannalta yhdentekeviä.
Narsismi on siis B-klusterin häiriöistä vain yksi. Ne muut häiriöt ovat eri ratkaisuja tarkalleen samaan ongelmaan. Niissä yritetään joko viettelemällä ja huomiota hakemalla tai muihin takertumalla ja ripustautumalla tai muihin valtaa käyttämällä ja muissa pelkoa herättämällä saada sama varmuus tai sama kokemus siitä, että "olen olemassa ja minulla on merkitystä". Uskon, että ihminen voi olla homoseksuaali sairastamatta mitään B-klusterin häiriötä. Mutta uskon samalla, että monet tyypilliset käytösmallit, mistä homoseksuaalit stereotyyppisesti tunnetaan, ovat helposti näistä häiriöistä jonkin tunnettuja oireita. Promiskuiteetti ja anonyymi seksi, päihteiden käyttö, liioiteltu tunteiden ilmaisu, liioiteltu esiintyminen, mielialojen epävakaus, lista jatkuu. Siksi on hassua, että jos kerrotaan, että "henkilö tekee näitä ja näitä asioita", niin tavallinen vastaus on, että "se on vakavasti häiriintynyt". Kunnes joku tarkentaa, että "henkilö on homo", niin sitten vastaus on, että "ai jaa, no sitten se on ihan normaali, eikä meidän pidä puuttua siihen".
Tässä on myös osa vastausta siihen, että minkä verran osuutta tapahtuneessa oli osallisten seksuaalisuudella. Vastaus ei ole, että kaikki oli siitä kiinni, tai mikään ei ollut siitä kiinni. Oikein on sen sijaan kysyä, että miten paljon sillä oli vaikutusta, ja millä tavalla.
