damfin kirjoitti: To Loka 24, 2024 1:33 pm
Mutta juurihan sinä olit sitä mieltä että Engström ei tehnyt mitään virhettä eikä tilan vuokraus kuulunut hänen tehtäviinsä.
Nämä ovat kaksi eri asiaa. Hieman monimutkaisempi juttu, että tekikö Engström mitään virhettä. Pitäisi erottaa toisistaan sellaiset asiat, mitä henkilö ihanteellisessa tapauksessa osaisi tai tietäisi tehdä, kun jotain yllättävää tulee eteen, ja sellaiset mokat, mitkä jokaiselle voi sattua ainakin kerran. Jos Engströmillä olisi pitkä kokemus yllättävästä tilojen perumisesta, niin hänelle olisi varmasti ehtinyt kehittyä joku systeemi sen kanssa toimimiseen. Mutta jos tämä on ensimmäinen kerta kun 1) käy näin, 2) käy tästä syystä ja 3) käy näin lähellä sovittua ajankohtaa, niin se ei ole niin käsittämätöntä, miksi ja miten asiat etenivät kuin etenivät.
On yksi asia se, että mihin saattoväki katsoo olevansa oikeutettu yrityksen asiakkaana. On toinen asia se, että miten paljon tämä tapahtumien kulku tekee Engströmistä huonon ihmisen, epärehellisen tai tunarin tavalla, johon kukaan muu ei samassa tilanteessa syyllistyisi.
Sillä perusteella, että yleensä saattoväki organisoi tilan ja tarjoilut erikseen, tai peräti hankkii tilan, johon sitten on lisänä tarjolla pitopalvelu—kuten jos muistotilaisuus on jossain seurakuntakodissa tai seurakuntasalissa—oletin, että todennäköisesti porukka täällä vain rakastaa vihata Engströmiä, koska mitään nyanssia ei näkynyt missään, ja paljon paljon pienemmällä todennäköisyydellä hänen oikeasti piti vastata tilan hankinnasta.
Polarisoituneet näkemykset ovat kuin pysähtyneet seinäkellot. Niillä on yleensä vain sattumanvarainen yhteys tosiasioihin. Tein virheen siinä, että sattumanvarainen ei ole sama kuin olematon. Eli oletin, ettei se sattuma olisi toteutunut tässä tapauksessa.
damfin kirjoitti: To Loka 24, 2024 1:33 pm
Ilmeisesti Engström ei ole paikkakunnalla muutenkaan kovin pidetty henkilö jos ei kerta yrityksistä huolimatta saanut järjestettyä uutta tilaa muistotilaisuudelle, mutta hautajaisten jälkeen tilanteen ollessa päällä omaiset ja pappi saivat nopeasti uuden tilan järjestettyä.
Tässä voi olla jotain perää. Tai sitten Engström oli niin järkyttynyt, että ei edes yrittänyt. Tai sitten papilla oli sellaisia yhteyksiä paikkakunnalla, joita Engströmillä ei ollut.
damfin kirjoitti: To Loka 24, 2024 1:33 pm
Tai sitten totuus on se että Engström ei edes yrittänyt järjestää mitään uutta tilaa vaan antoi tarkoituksella tilanteen kärjistyä, saattoväen kustannuksella.
Kaksi eri asiaa. Se, että ei yrittänyt. Ja se, että tarkoitti kärjistää tilanteen. Vaihtoehdot ovat, että a) yritti, mutta ei onnistunut, koska yritti väärästä paikasta; b) yritti, mutta ei onnistunut, koska hänet tunnetaan rikoksiin syyllistyneenä ja poliittisesti aktiivisena homona, jota kukaan ei halua auttaa; c) ei yrittänyt, koska oikeasti meni henkisesti jumiin paristakin syystä, jotka jo mainitsin; d) ei yrittänyt, koska poliittisesti aktiivisena homona hoksasi voivansa hyödyntää tilanteen. Tai jopa useampi näistä jossain järjestyksessä. Ensin paniikki, sitten vähän yrittämistä, sitten päätös hyödyntää tilanne.
Näitä keskusteluja kun lukee, niin tulee sellainen vaikutelma, että täällä kenelläkään ei ole koskaan menneet suunnitelmat pieleen. Minulla taas menee suunnitelmat pieleen jatkuvasti, joten voin tarjota tähän kaivattua asiantuntemusta. Monet siis eivät osaa samaistua niihin, kenellä niin käy. Entisaikaan tämä osattiin käsikirjoittaa elokuviinkin, että sankarille selviää vähän kerrallaan, mitä hänen kannattaa jossain tilanteessa tehdä. Nykyään elokuvia ei osata käsikirjoittaa, vaan yleisölle pitää tarjota henkilöhahmot staattisina karikatyyreinä, jotka ovat koko ajan tekemässä yhtä ja samaa asiaa.
Ongelma koskee sekä käsikirjoittajia, henkilöhahmoja, että yleisöä, ja on luonteeltaan paradoksi. Henkisesti rikkinäiset ihmiset oikeasti reagoivat tilanne kerrallaan, olettavat kaiken onnistuvan suunnitellusti ja ovat huonoja tekemään varasuunnitelmia. Se, että he ovat pakon edessä kameleontteja, koska eivät muuta osaa, tulkitaan kuitenkin helposti siten, että he ovat sitä suunnitelmallisesti ja laskelmoidusti.
Tämä tarkoittaa, että ihmisistä (käsikirjoittajat, henkilöhahmot, yleisö) de facto tulee hetkestä toiseen eläviä ja tapahtumiin suoraan ja spontaanisti reagoivia. Mutta heille on mahdotonta kertoa tarinaa siitä, miten jonkun ymmärrys tilanteesta kehittyy. Vaan heille on pakko kertoa tarina, jossa kaikki hahmot ovat staattisia ja edustavat jotain stereotyyppiä, koska he eivät miellä itseään, sen enempää kuin toisiaan, muuttuvina ja kehittyvinä, vaan staattisina stereotyyppeinä.
Tässä tuntuu olevan ongelmana sellainen virhepäätelmä, että "jos Engströmillä meni pasmat sekaisin, niin se vapauttaa hänet vastuusta", joten "jos emme halua vapauttaa Engströmiä vastuusta, meidän pitää kiistää, että hänellä meni pasmat sekaisin".
Toinen virhepäätelmä on, että "koska Engström totesi jossain vaiheessa, että tilanteesta voi olla hänelle poliittista hyötyä, niin tämän on täytynyt olla hänen tarkoituksensa alusta alkaen", kun päinvastoin näyttää siltä, että Maijala ja saattoväki ojensivat sen mahdollisuuden hänelle tarjottimella. Lisäksi, onko mitään merkkejä edes siitä, että Engström oikeasti pyrki hyödyntämään tilannetta? Vai ovatko asiat, jotka hän on sanonut, sellaisia, mitkä hän olisi sanonut joka tapauksessa, yksinkertaisesti vastauksina muiden esittämiin kysymyksiin? Niistä vaan sattuu olemaan hänelle poliittista hyötyä joissain piireissä, eikä hän kykene millään kohtuullisella vaivalla sitä estämään.
Minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään sympatioita 1) rikoksiin syyllistynyttä, 2) homoa tai 3) RKP:n jäsentä kohtaan. Mutta se ei tarkoita silti, että jokainen asia, minkä a) rikollinen, b) homo tai c) RKP:n jäsen tekee, on suunniteltu, laskelmoitu, tai ilmentää häntä staattisena tai stereotyyppisenä hahmona, seuraten suoraan hänen jäsenyydestään jossain kategoriassa tai ryhmässä.
