En vertaisi ”tuoreesti” juuri kuolleen, esim. lääkärin ”käsiin” elvytyksessä kuolleen tms. ihmisen kohtaamista - jo jonkin aikaa kylmäboxissa olleen vainajan kohtaamiseen. Ruumiin, jota lääkäriksi opiskelevan on tarkoitus alkaa dissekoimaan harjoituksissa.QwertyKeyboard kirjoitti: Ti Marras 26, 2024 9:55 amEiköhän noissa dissektioharjoituksissa ole anatomien oppimisen lisäksi tarkoitus valmistaa tulevia lääkäreitä henkisesti kohtaamaan kuolleita ihmisiä sekä valmistella lääkäriä kohtaamaan esimerkiksi vakavasti loukaantuneita potilaita. Lääkärin pitää kyetä hoitamaan pahan näköisiä vammoja tai tulehtuneita vammoja ilman, että lääkäri itse on pyörtyneenä lattialla ja hoidon tarpeessa. Jos kuolleen ihmisen tai ihmisen sisustan on nähnyt jo opiskelu vaiheessa on sen saman asian kohtaaminen työtehtävissä henkisesti helpompaa. Vaikka on olemassa 3D malleja ja kuvia niin aivan kaikki hajut ja muut eivät välttämättä välity niistä mitä oikeassa tilanteessa voi kohdata.Talvi24 kirjoitti: Ma Marras 25, 2024 2:18 pm Joo, mutta ihan 'vakavissani' mietin nyt jälkikäteen noiden koirien ja hiiren dissektioharjoitusten tarvetta. Enkä tosiaan koe niitä mihinkään tarvinneeni sittemmin omassa työssäni lastenneurologina Enkä niillä muutamalla muulla alalla, jossa tein sivupalveluja erikoisruessa.
Ehkä jotain samaa lääketieteen operatiivisten alojen korostusta oli aiemmin, kun tohtoriksi väitelleet olivat lääketieteen- ja kirurgian tohtoreita LKT. Ihan kaikki, vaikkei ollut minkäänlaisella operatiivisella alalla. Jossain vaiheessa järjkevöitetty lääketieteen tohtoreiksi LT.
Lääkärin lisensiaatin koulutus on vähän sellainen yleiskoulutus kaikenlaiseen lääkärin työhön, joten ei sitä voi räätälöidä vain niitä erikoistumisaloja varten missä ei olla vammojen tai kuolleiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Jotta ei mene ihan OT niin pohditaan vähän Tikkastakin. Olisi mielenkiintoista tietää minkätasoinen lääkärinkoulutus Tikkasella oli. Ainakin oletettavaa on, että hän on suorittanut lääkäreiden perusopinnot ennen erikoistumistaan ja on ollut tietoinen ihmisen anatomiasta keskivertoväestöä paremmin ja siitä millaisia vammoja vaikkapa päähän kohdistuneet kovat lyönnit voivat aiheuttaa.
On minulla pari miespuolista kollegaa, jotka eivät alunperin kestäneet veren näkemistä. Toinen esim. kolarissa olleen sukulaisensa - jnkl jälkiä vielä nähdesään - pyörtyi. Tämä vm. heistä hakeutui heti kun pääsi kesälomalla lääkärin töihin pieneen keskussairaalaan, jossa oli vain konservatiivinen ja operatiivinen päivystys. Hakeutui kirurgialle ja oli siten operatiivisessa päivystyksessä. Sai hyvä ”tulikasteensa”, siedätyshoitonsa kohdatessaan vaikeasti kolarissa vammautuneita, verisiä ihmisiä ihan ensilinjassa. Eipä pyörtyillyt enää ollenkaan - edes tuon tulikase-kesän aikana. Oli sen jälkeen sivupalveluja tekemässä kolmella operatiivisella alalla.
Kysyin nyt häneltä, oliko em. tulikasteeseen mitään hyötyä siitä, kun opiskeluaikana teki dissektioharhoituksia (toki koirilla ja hiirillä) ja oli ollut kahdessa ruumiinavauksessa - ja sen lisäksi vielä patologialla obduktioapulaisena muutaman kuukauden: teki avauksissa alkuvaiheen; vartalon avausviilto, elimet esille, kallon avaaminen, päänahan vetämien pois tieltä - ja lopussa kiinniompelemiset. Ei ollut kuulemma yhtään mitään hyötyä!
Se, että heille oli osunut hänen itsensä ikäinen, itsemurhan tehnyt opetus-ruumiinavauksessa - oli jtk koskettanut eri tavalla, muttei liity tuohon obduktiot + dissektioharjoitukset - > että olisi jkt ”helpottanut” esim. kolarissa vamautuneita, verisiä potilaita sairaalan ensiavussa kohdatessaan.
Tuon toisen kollegan osalta en tiedä muuta, mutta hänestä tuli psykiatri - vaikka ei todennäköisesti tuosta syystä, ettei kestämnyt nähdä verta.
Kuolleen hajut on tietysti ihan muuta kuin elävien kolaripotilaiden tms.
OT / OT:
Mainittakoon, että valmiina erikoislääkärinä kävin muutaman kuolleen potilaani ruumiinavauksessa. Kolme tulee nyt mieleen (lapsia ja juoria kuolee vähnemmän), enkä kaikkien ruumiinavauksissa käynyt, ei ollut tarvetta. Patologi oli tehnyt jo avauksen, tavan mukaisesti (jos oli niin sovittu) kutsui paikalle, kun avaus oli sellaisessa vaiheessa, että pystyi näyttämään löydökset. Toinen näistä oli hyvin harvinainen, elinaikanaan vielä tuntemattomaksi jäänyt tauti, kuoli 7v. Hieno juttu oli, että useampia vuosia kuoleman jälkeen taudille saatiin nimi pakkasessa talteen jätetyistä dna-näytteistä. Toinen oli hyvin harvinainen tauti, jolla nimi jo kuollessa, mutaa mielenkiintona ne elinmuutokset, mitä oli nähtävillä avauksesa.
Niin on lääketieteen lisensiaatin / lääkärin peruskoulutus jnkl pohjakoulutus ihan kaikille erikoisaloille.
Tikkanen on valmistunut lääkäriksi / lääket.lis 2000 (26v). Erikoistumisen voi aloittaa vasta kun on lääket.lis. Erikoistuminen kestää 6 v. Tikkanen sai psykiatrian erityispätevyyden 2008 (34v).Väitteli lääketieteen tohtoriksi seuraavana vuonna 2009 (35v).
Mainittakoon samalla, että lääketieteen opiskelijana voi päästä kesätöihin 4. vuoden jälkeen, alkaen selaisista aloista, joiden kurssin on siihen mennessä suorittanut tenttiä myöten.
Ihan tavallinen on Tn lääketieteen 6 v kestänyt peruskoulutus ollut. Prekliininen vaihe on 2 vuotta. Anatomian opintojen dissektioharjoitukset joko 1. tai 2. vuonna - vaihtelee ehkä eri yliopistojen välillä). Kliininen vaihe on 3.-6. vuodet, jolloin ollaan jo opettajien johdolla tutkimassa potilaita klinikassa, sairaalassa.
