Kaksintaistelu?

[LexVeritas]

Kyllä se on. Merkittävä aivoruhje on ainoa joka selittäisi Gustafssonilla olleet oireet. Tai tarkemmin sanoen, Gustafssonilla väitetysti olleet oireet.

Noita oireita on hieman vaikea arvioida, koska niitä voi hyvin helposti myös näytellä.

Väitetyt oireet Gustafssonilla:
- tuntien tajuttomuus
- päivien tokkuraisuus ja muistamattomuus
- kävelemään kykenemättömyys

Näitä oireita ei selitä mikään muu kuin merkittävä aivoruhje.

Ei pidä edelleenkään paikkaansa eikä väitteistäsi tule tosiasioita, vaikka niitä kuinka toistelisit.

Jätät täysin huomioimatta mm. diffuusin aksonivaurion, joka todennäköisimmin selittää Gustafssonin kliinisesti havaitut oireet ja aivosähkökäyrämittaustulokset.

Gustafssonin tajuttomuuden pituudesta ei ole tietoa. Kaikki hänen oireensa viittaavat vähintään aivoruhjetasoiseen keskivaikeaan aivovammaan , joka voi tietenkin olla muutakin tyyppiä kuin aivoruhje.
Väitettyä teeskentelyä ei tue yhtään mikään.

Eli mitä jää jäljelle?

Esimerkiksi keskivaikea, aivoruhjetasoinen, diffuusi aksonivaurio, joka on aivovammatyypeistä ylivoimaisesti yleisin.

Myös syyttäjän kutsuma asiantuntijatodistaja neurokirurgi Juha Öhman myönsi pääosin nämä Olli Tenovuon oikeudessa esittämät faktat oikeiksi:

Lausunnon vuonna 2005 antaneen ja todistajana kuullun neurologi Olli
Tenovuon mukaan käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö
aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassaoloa vastaan.
Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat eli se, että
Gustafsson on saanut pään alueelle ulkoisen energian seurauksena
huomattavat ruhjeet ja murtumat. Murtumia on dokumentoitu kahdessa
kohtaan vasemmassa leukaluussa, yläleuanluun alasivuseinässä ja katossa,
poskiluussa sekä kallonpohjassa ohimoluussa. Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.
Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafsonille tehdyillä röntgenkuvauksella ja
ilmakallotutkimuksella ei aivovamman olemassaoloa ole pystytty
selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita
erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut
solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen.
Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida
todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja
löydökset voivat myös hävitä. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei
voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin
mahdollisesti olleesta aivovammasta. Gustafssonilla kuvattu muistiaukko sopii
tyypilliseen muistimenetyksen käyttäytymiseen aivovammojen yhteydessä, eli
vammaa edeltävältä ajalta on pitempi vähitellen palautuva muistinmenetys
lähelle vamman syntyhetkeä, ja vamman syntyhetken jälkeen on täydellinen
muistiaukko ja sekavuustila ja muisti palautuu vähitellen vamman jälkeen
tapahtuneiden asioiden jäädessä kuitenkin pysyvästi pimentoon. Aivovamman
vaikeusasteluokittelut vaihtelevat. Tajunnan tason ja muistiaukon keston
mukaan arvioiden Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.
Gustafssonin mahdollisesta toipumisesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä,
koska keskivaikean aivovamman saaneista oireettomiksi toipuu noin puolet,
lisäksi mitään neuropsykologista tutkimusta aivovamman jälkioireiden
selvittämiseksi ei ole Gustafssonille tehty. Gustafssonin tajunnan tila on ollut
iltapäivällä 5.6.1960 sairaalaan tuotaessa selkeästi alentunut, ja on siten
todennäköistä , että hän on ollut aikaisemmin aamulla tajuton. Tajunnantason
alentuma huomioon ottaen Gustafsson on menettänyt toimintakykynsä

Asiasta ei syntynyt tuomioistuinkäsittelyssä debattia.

[Korpisoturi]

^^Aivan erinomainen kirjoitus!

Selitetty Lexin keskeiset virheelliset väittämät.

[LexVeritas]

^Väärä johtopäätös.

Kyseessähän eivät ole minun väittämäni, vaan Olli Tenovuon esittämät lääketieteelliset tosiasiat, joita syyttäjänkään asiantuntija ei pääosiltaan kiistänyt.

[Korpisoturi]

Tenovuon todistus on asianmukainen. Kyllä se varmasti on niin, että NG:n väitteet vammoistaan ja niiden seurauksista ovat mahdollisuuksien rajoissa, vaikkakin NG:n versio on hyvin todennäköinen.

[LexVeritas]

Tenovuon todistus on asianmukainen. Kyllä se varmasti on niin, että NG:n väitteet vammoistaan ja niiden seurauksista ovat mahdollisuuksien rajoissa, vaikkakin NG:n versio on hyvin todennäköinen.

Kuten toteat, niin Tenovuon todistus on asianmukainen. Myös olen samaa mieltä kanssasi siitä, että NG:n versio on hyvin todennäköinen.

[Korpisoturi]

^ Väitit, että aivoruhje olisi muka ainoa vammatyyppi, joka selittäisi Gustafssonin oireet. Niinhän asia ei tietenkään ole.

Gustafssonin aivoruhjetasoinen aivovamma saattoi hyvinkin olla esimerkiksi hyvin yleinen diffuusi solutason vaurio, jota ei nykypäivänäkään aina kyetä kuvantamaan. Oireiden lisäksi myös Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 tukee diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta, joka siis on merkitty käyttämällä silloista yleiskäsitettä "aivoruhje".

Kyllä se on. Merkittävä aivoruhje on ainoa joka selittäisi Gustafssonilla olleet oireet. Tai tarkemmin sanoen, Gustafssonilla väitetysti olleet oireet.

Noita oireita on hieman vaikea arvioida, koska niitä voi hyvin helposti myös näytellä.

Väitetyt oireet Gustafssonilla:
- tuntien tajuttomuus
- päivien tokkuraisuus ja muistamattomuus
- kävelemään kykenemättömyys

Näitä oireita ei selitä mikään muu kuin merkittävä aivoruhje.

Nopea toipuminen noista "vakavista" oireista ja se fakta, että mitään jälkeä Gustafssonin aivoihie ei jäänyt aivoruhjeesta osoittaa selkeästi, että aivoruhjetasoista vammaa ei ole ollut.

Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 ei tue millään tavalla diagnoosia. Sen aikaista (1960) diagnoosia se on voinut tukea, mutta lääketiede on hieman kehittynyt noista ajoista. Vuonna 1960 tehty aivosähkfilmi on niin häiriöherkkä ja huono tutkimus osoittamaan aivojen ruhjevammoja, että sillä ei suoraan sanottuna tuossa tilanteessa tee yhtään mitään. Voin arvata ja tiedän, että arvaukseni on hyvä, että tuo sama tulos kuin Gustafssonilla, olisi tullut enemmän kuin joka toiselta kadulla vastaan tulleelta jos heiltä olisi aivosähköfilmi tutkittu vuonna 1960.

Ainoa seikka joka tukee vuoden 1960 diagnoosia eli tuota aikalaislääkäreiden merkitsemää yleiskäsitettä "aivoruhje" on Gustafssonin oireet. Ja noita oireita on valitettavan helppo näytellä.

Nykyisillä tutkimuksillä on voitu 100% varmuudella osittamaan tuo aikalaislääkäreiden oireet selittävä diagnoosi vääräksi. Eli mitä jää jäljelle?

Noita oireita ei selitä mikään muu kuin näytteleminen!

Tämä on niin erinomainen kirjoitus, että nostan tämän kokonaisuudessaan! Käytännössä tilanne on siis sellainen, että mitään muuta näyttöä diagnoosin tueksi ei ole kuin syytetyn omat kertomukset.

[LexVeritas]

^
Awan asiavirheitä vilisevä kirjoitus on hyvä esimerkki vahvistusvinoumasta. Hän ei millään suostu ottamaan huomioon DAI:ta eli diffuusivammaa.

Potilaan kertomusten lisäksi ovat tietenkin myös hoitohenkilökunnan tekemät havainnot ja diagnoosit sairaala-ajalta (mm. aivoruhjetasoinen aivovamma, stuportila, Brillen hematooma, kävelykyvyttömyys, likvorin valuminen nenästä jne).
Nehän eivät tietenkään perustu potilaan kertomuksiin.
Toki on hyvin hoksattu, että hyvin yleisen diffuusin aksonivaurion diagnoosi perustuu usein nykyisinkin kliinisiin oireisiin. Se kuitenkaan tuskin on mikään uutinen asioista edes vähän perillä oleville.

Nostan esille aiheeseen liittyvän tyhjentävimmän lausunnon henkilöltä, joka on varmaankin Suomessa parhaiten perillä aivovammojen diagnostiikasta:

Lausunnon vuonna 2005 antaneen ja todistajana kuullun neurologi Olli
Tenovuon mukaan käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö
aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassaoloa vastaan.
Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat eli se, että
Gustafsson on saanut pään alueelle ulkoisen energian seurauksena
huomattavat ruhjeet ja murtumat. Murtumia on dokumentoitu kahdessa
kohtaan vasemmassa leukaluussa, yläleuanluun alasivuseinässä ja katossa,
poskiluussa sekä kallonpohjassa ohimoluussa. Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.
Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafsonille tehdyillä röntgenkuvauksella ja
ilmakallotutkimuksella ei aivovamman olemassaoloa ole pystytty
selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita
erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut
solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen.
Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida
todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja
löydökset voivat myös hävitä. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei
voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin
mahdollisesti olleesta aivovammasta. Gustafssonilla kuvattu muistiaukko sopii
tyypilliseen muistimenetyksen käyttäytymiseen aivovammojen yhteydessä, eli
vammaa edeltävältä ajalta on pitempi vähitellen palautuva muistinmenetys
lähelle vamman syntyhetkeä, ja vamman syntyhetken jälkeen on täydellinen
muistiaukko ja sekavuustila ja muisti palautuu vähitellen vamman jälkeen
tapahtuneiden asioiden jäädessä kuitenkin pysyvästi pimentoon. Aivovamman
vaikeusasteluokittelut vaihtelevat. Tajunnan tason ja muistiaukon keston
mukaan arvioiden Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.
Gustafssonin mahdollisesta toipumisesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä,
koska keskivaikean aivovamman saaneista oireettomiksi toipuu noin puolet,
lisäksi mitään neuropsykologista tutkimusta aivovamman jälkioireiden
selvittämiseksi ei ole Gustafssonille tehty. Gustafssonin tajunnan tila on ollut
iltapäivällä 5.6.1960 sairaalaan tuotaessa selkeästi alentunut, ja on siten
todennäköistä , että hän on ollut aikaisemmin aamulla tajuton. Tajunnantason
alentuma huomioon ottaen Gustafsson on menettänyt toimintakykynsä.

Oleellista kaiken muun lisäksi on, että ei ole pienintäkään viitettä, että Gustafsson olisi teeskennellyt aivovammaansa.

[Korpisoturi]

^ Väitit, että aivoruhje olisi muka ainoa vammatyyppi, joka selittäisi Gustafssonin oireet. Niinhän asia ei tietenkään ole.

Gustafssonin aivoruhjetasoinen aivovamma saattoi hyvinkin olla esimerkiksi hyvin yleinen diffuusi solutason vaurio, jota ei nykypäivänäkään aina kyetä kuvantamaan. Oireiden lisäksi myös Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 tukee diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta, joka siis on merkitty käyttämällä silloista yleiskäsitettä "aivoruhje".

Kyllä se on. Merkittävä aivoruhje on ainoa joka selittäisi Gustafssonilla olleet oireet. Tai tarkemmin sanoen, Gustafssonilla väitetysti olleet oireet.

Noita oireita on hieman vaikea arvioida, koska niitä voi hyvin helposti myös näytellä.

Väitetyt oireet Gustafssonilla:
- tuntien tajuttomuus
- päivien tokkuraisuus ja muistamattomuus
- kävelemään kykenemättömyys

Näitä oireita ei selitä mikään muu kuin merkittävä aivoruhje.

Nopea toipuminen noista "vakavista" oireista ja se fakta, että mitään jälkeä Gustafssonin aivoihie ei jäänyt aivoruhjeesta osoittaa selkeästi, että aivoruhjetasoista vammaa ei ole ollut.

Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 ei tue millään tavalla diagnoosia. Sen aikaista (1960) diagnoosia se on voinut tukea, mutta lääketiede on hieman kehittynyt noista ajoista. Vuonna 1960 tehty aivosähkfilmi on niin häiriöherkkä ja huono tutkimus osoittamaan aivojen ruhjevammoja, että sillä ei suoraan sanottuna tuossa tilanteessa tee yhtään mitään. Voin arvata ja tiedän, että arvaukseni on hyvä, että tuo sama tulos kuin Gustafssonilla, olisi tullut enemmän kuin joka toiselta kadulla vastaan tulleelta jos heiltä olisi aivosähköfilmi tutkittu vuonna 1960.

Ainoa seikka joka tukee vuoden 1960 diagnoosia eli tuota aikalaislääkäreiden merkitsemää yleiskäsitettä "aivoruhje" on Gustafssonin oireet. Ja noita oireita on valitettavan helppo näytellä.

Nykyisillä tutkimuksillä on voitu 100% varmuudella osittamaan tuo aikalaislääkäreiden oireet selittävä diagnoosi vääräksi. Eli mitä jää jäljelle?

Noita oireita ei selitä mikään muu kuin näytteleminen!

Erityisen ansiokkaasti kirjoitettu:

"Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 ei tue millään tavalla diagnoosia. Sen aikaista (1960) diagnoosia se on voinut tukea, mutta lääketiede on hieman kehittynyt noista ajoista. Vuonna 1960 tehty aivosähkfilmi on niin häiriöherkkä ja huono tutkimus osoittamaan aivojen ruhjevammoja, että sillä ei suoraan sanottuna tuossa tilanteessa tee yhtään mitään. Voin arvata ja tiedän, että arvaukseni on hyvä, että tuo sama tulos kuin Gustafssonilla, olisi tullut enemmän kuin joka toiselta kadulla vastaan tulleelta jos heiltä olisi aivosähköfilmi tutkittu vuonna 1960."

Jos ylipäänsä aivosähköfilmi olisi luotettava, niin eihän neurologian professori (Öhman) ja Suomen jopa kaikkien aikojen ansioitunein lääkäri (Hirvensalo) olisi lähteneet todistamaan oikeuteen.

[awa]

^
Awan asiavirheitä vilisevä kirjoitus on hyvä esimerkki vahvistusvinoumasta. Hän ei millään suostu ottamaan huomioon DAI:ta eli diffuusivammaa.

Huomaan, että et ole kovin hyvin perillä aivovammoista ja niiden syntymekanismeista. Melko pienellä perehtymisellä jo tietää aivovammoista sen, että tuo jokaiseen käänteeseen viljelemäsi DAI diffuusivamma ei sovellu vammamekanismiin Bodomjärvellä 1960. Dai aivovamma on toki yleinen ja mahdollisesti yleisin aivovamma, mutta se tulee vakavissa muodoissa todella suurienergisissä onnettomuuksissa, kuten liikenneonnettomuus. Lievänä DAI diffuusivammaa voi todellakin esiintyä pahoinpitelyissä, mutta silloin ei potilas ole tajuton tunteja, tokkurainen päiviä ja muistamaton päiviä. Eikä hänen tarvitse opetella kävelemään uudestaan. Nyt puhutaan vammaenergiasta! Se sinun on hyvä muistaa jatkossa.

Potilaan kertomusten lisäksi ovat tietenkin myös hoitohenkilökunnan tekemät havainnot ja diagnoosit sairaala-ajalta (mm. aivoruhjetasoinen aivovamma, stuportila, Brillen hematooma, kävelykyvyttömyys, likvorin valuminen nenästä jne).

Mistään noista kertomistasi ei ole mitään muuta kuin epäily ja jonkun kertomus - ei todettua faktaa.


Olli Tenovuolla oli varmasti kiva ja viihdyttävä luento aivovammoista minkä hän on pitänyt useasti aiemminkin. Pieleen siinä meni se, että se ei edes auttavasti liittynyt Gustafssoniin ja tämän vammoihin. Tenovuo vieritti termeillä kikkailulla vastuun kuulijalle. Minun mielestä tarkoituksellista vääristelyä neurologi Olli Tenovuolta.

Toki sitten pitää miettiä myös sitä, että miksi neurologi Olli Tenovuo sortui noin ala-arvoiseen ja ajattelemattomaan hölmöilyyn?

Epäilen, että syy ja vastaus löytyy kirjailija Jorma Palon suunnalta. Jorma Palo oli laittanut kaikki "pelimerkit" Hans Assmaniin ja nyt KRP osoittikin, että hän oli huutanut koko ajan aivan väärään suuntaan. Tuo oli tietysti jopa noloa ehkä hävettävääkin. Jorma Palo on Tenovoun lailla myös neurologi niin apua ja kollegialisuutta kaivattiin. Herrat saattoivat olla jollain tapaa jopa tuttaviakin.

Jorma Palo saattoi tietää, että Tenovuo on kaveri joka voi lähteä puhumaan ihan sitä mitä pyydetään ja esiintyä asiantuntijana. Hän voi väittää, että on aivovamma tai ei ole aivovammaa samasta keissistä. Esitelmä on valmiina ja tilaaja saa ihan miten vaan ja tietysti sitä kumpaa pyydetään.

Tenovuon esiintyminen oikeudessa aiheutti asiantuntija kollegoille lähinnä myötähäpeän tunteita, niin paljon asian vierestä Olli Tenovuo veisteli. Tottakai lääketieteestä ja aivovammoista tietämättömät lautamiehet kuuntelivat sepustusta silmät ymmyrkäisinä ja haltioituneena kuulemastaan.

Tenovuon esitelmästä puuttui perusasiat ja yhteys Bodomin tapahtumiin ja erityisesti Gustafssonin vammoihin ja vammamekanismiin!

Neurologi Olli Tenovuolla ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä minkä suuruisesta vammaenergiasta on kysymys kun tiedetään Gustafssonille syntyneet vammat!! Osaamattomuus ja kokemattomuus vammakirurgiasta tuli osoitettua.

Tenovuon kannattaa esitelmöidä aivoasiossa silloin kun käsitellään hänen erikoisosaamista.

Wikipediasta:

Neurologia (vanhentunut termi hermotautioppi[1]) on lääketieteen osa-alue, joka tutkii ja hoitaa keskus- ja ääreishermoston sairauksia, poikkeavuuksia ja vammoja. Neurologisia sairauksia ja tiloja ovat muun muassa ADD, ADHD, aivohalvaus, Alzheimerin tauti, Angelmanin-, Aspergerin ja Downin oireyhtymät, kehitysvammaoireyhtymä, elimellinen unihäiriö, epilepsia, krooninen väsymysoireyhtymä eli ME-tauti, migreeni, multippeliskleroosi eli MS-tauti, Parkinsonin tauti, päänsärky, Touretten oireyhtymä, varhaislapsuuden autismi sekä erilaiset aivo- ja selkäydinvammat. Myös fibromyalgiaa on alettu pitää neurologisena sairautena[2] muun muassa sen vuoksi, että siihen liittyy huomattavan nopeaa harmaan aivoaineen tuhoutumista.[3]

[Korpisoturi]

^Annan aplodit!

Ikävä kyllä luullakseni seuraavaksi ketjuun kopioidaan tuomiosta vammoja koskeva kappale, todetaan aivosähkökäyrän osoittavan aivovamman asteen ja todetaan NG:n ynähdelleen silleen uskottavasti.

[snufkin]

tuo jokaiseen käänteeseen viljelemäsi DAI diffuusivamma ei sovellu vammamekanismiin Bodomjärvellä 1960. Dai aivovamma on toki yleinen ja mahdollisesti yleisin aivovamma, mutta se tulee vakavissa muodoissa todella suurienergisissä onnettomuuksissa, kuten liikenneonnettomuus. Lievänä DAI diffuusivammaa voi todellakin esiintyä pahoinpitelyissä, mutta silloin ei potilas ole tajuton tunteja, tokkurainen päiviä ja muistamaton päiviä. Eikä hänen tarvitse opetella kävelemään uudestaan.

Tätä boldattua kohtaa olen koittanut tuoda Veritakselle esille. Se, että DAI diffuusivamma on yleinen ei tarkoita, että yhtälö DAI diffuusivamma + nakkikioskivammat = NG:n väitetyt oireet olisi yleinen. Jos se olisi yleinen, niin Hirvensalo, Kontio + Öhman yms. olisivat varmasti osanneet kokemuksensa perusteella yhdistellä palaset ja todeta: kyllä itseasiassa nakkikioskivammat + väitetyt oireet ovat todennäköinen yhdistelmä ja vieläpä siinä mielessä, että yhdistelmässä selittävänä muuttujana on DAI diffuusiovamma.

Ja olen myös sanonut tuota, että kyllä, Tenovuo tuo teoreettisella tasolla esiin sen miten joku on mahdollista, mutta se ei ole sama asia kuin se, että se on todennäköistä. Hirvensalo yms. muut taas vetosivat nimenomaan kokemukseensa siitä mikä on todennäköistä.

Ja näinhän se tieteellisessä argumentissa pitäisikin mennä, että asiantuntijamielipite muodostetaan tutkimusnäytön perusteella: eli onko asialla x yhteyttä asiaan y. Tenovuon todistuksesta jää kuva, että DAI diffuusivamman yhteys NG:n väitettyihin oireihin nakkiokioskivammojen kontekstissa on ilmeinen, vaikka ilmeisesti yhteys on teorian tasolla eikä tutkimuksista havaittu. Ja jos yhteys on teorian tasolla, niin sehän on enemmänkin sarjassa poikkeava havainto. Eli, jos huomioidaan NG:n vammat ja väitetyt oireet, niin onko tässä yhtälössä muistiaukkoa selittäessä todennäköisempi vaikuttava muuttuja DAI diffuusivamma vai joku muu muuttuja kuten teeskentely?

[LexVeritas]

^
Asiasta on aivan turha kiukutella (tässäkään ketjussa). Awan mutu-faktojen ja snufkinin pseudotodennäköisyyksien jälkeen lyhyesti taas tosiasioita:

- nakkikioskivamma ei ole lääketieteellinen termi
- Bodomin uhrien kaikki vammat olivat matalalla energialla tuotettuja
- DAI oli Gustafssonin tapauksessa täysin mahdollinen
- Gustafssonin tajuttomuuden pituudesta ei ole tietoa
- mikään ei viittaa Gustafssonin teeskentelyyn
- Gustafssonin ruhjeet ja murtumat sekä oireet sopivat keskivaikeaan aivovammaan
- syyttäjän asiantuntija Öhman ei kyseenalaistanut Tenovuon esittämiä tosiasioita

[snufkin]

^
Asiasta on aivan turha kiukutella (tässäkään ketjussa). Awan mutu-faktojen jälkeen lyhyesti taas tosiasioita:

- DAI oli Gustafssoninkin tapauksessa täysin mahdollinen
- syyttäjän asiantuntija Öhman ei kyseenalaistanut Tenovuon esittämiä tosiasioita

Edelleen: mahdollinen on eri asia kuin todennäköinen. Se, että Öhman ei kiistä ei ole sama kuin hän toteaisi asian olevan todennäköinen.

Gustafssonin vamma-ketjussa jo tokalla sivulla von Serpentin toteaa osuvasti

Nuo vamma asiat ovat sellaisia, että mikä vaan voi olla mahdollista, joten sen vuoksi Hirvensalo on antanut sen häviävän pienen mahdollisuuden myöskin vamman olemassa olemiselle. Kuitenkin mahdollisuus on ollut todellakin pieni, mitä on lukenut noita syyttäjän asiantuntijalausuntoja, että olisi melko metkaa, jos yhdelle henkilölle olisi sattunut noin monta onnekasta asiaa Bodominjärvellä, ettei olisi kuollut kuten valitettavasti hänen ystävänsä, joiden kohtalona oli joutua raukkamaisen murhamiehen uhreiksi.

Ja misri ekalla ja tokalla sivulla:

Kontion mukaan ristiriitaiset lausunnot Gustafssonin aivovammasta perustuvat siihen, että luonnontieteessä kaikki ovat mahdollista.

–Ryhmä, johon itsekin kuulun, on ottanut kannan, joka perustuu todennäköisiin tapahtumiin. Vammat huomioon ottaen Gustafssonin tajunnan menetyksessä ei ole kyse aivovammasta, hän sanoo.
Käräjäoikeudessa Kontio arveli, että Gustafsson olisi saanut avohaavan poskeensa poikki menneestä hampaasta, kun poski ja hampaat ovat pamahtaneet tappelussa yhteen".

Hirvensalo on myös viitannut todennäisyyteen, ettei NGn kaltaisilla ulkoisilla, matalaenergisillä vammoilla, joita voidaan kutsua myös "nakkikioskivammoiksi" mahdollisuudet saada, aivoruhjetasoinen vamma, on erittäin epätodennäköistä.

Se, että Veritas rakentaa argumenttinsa sen varaan, että luonnontieteessä kaikki on mahdollista ja, että on teoriassa mahdollista, että NG:n kohdalle osui moni epätodennäköinen seikka ja muodosti näin epätodennäköisen kokonaisuuden jota Öhman ei kiistänyt kuten tuskin kiistää pimeän aineen olemassaoloakaan, ei ole osoitus vakuuttavasta argumentista.

On myös teoriassa mahdollista, että Bodomin ja Tulilahden murhaajat ovat sama, mutta ei todennäköistä. En kiistä mahdollisuutt ja epäilen, että ei Öhmankaan, mutta se ei tarkoita, että kenenkään pitäisi sen mahdollisuuden varaan rakentaa argumenttiaan.

LexVeritaksen nojaaminen epätodennäköisyyksiin ja "mahdollisuuksiin" lähestymistapana kokonaisuuden arvioimisessa on enemmänkin pseudotieteellinen kuin tieteellinen. Esimerkiksi salaliittoteoriat nojaa enemmän mahdollisuuksiin kuin todennäköisyyksiin.

[Korpisoturi]

LexVeritaksella on tapauksen yksityiskohdat hakusessa:

"Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia. Nukkumaanmenosta sunnuntaiyöllä heräämiseen sairaalassa torstaina 9. kesäkuuta.

- Tajuton ei liiku, mutta hän äänteli ja liikkui sinä aikana. Pitkän kokemuksen perusteella on kyseenalaista, että hänellä todetut vammat aiheuttaisivat näin pitkän totaalisen muistiaukon, Öhman sanoi.

Gustafssonin puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi hiillosti Öhmania ja tivasi oliko se kuitenkin mahdollista, että Gustafssonilla oli aivovamma, että hän oli vammojen perusteella tajuton ja liikuntakyvytön.

- Se oli mahdollista, muttei todennäköistä, Öhman totesi.

Öhmanin mukaan Gustafssonilla saattoi olla jonkinasteinen aivovamma, muttei niin vaikeata kuin on kuvattu. Leppiniemen mukaan se oli vähintään keskivaikea. Puolustuksen maanantaiksi kuultavaksi kutsuman neurologin näkemys tukee tätä väitettä. Neurologin mukaan 79 prosentilla kasvomurtumapotilaista on myös aivovamma. Öhmanin mukaan sellaisen mahdollisuus oli kuitenkin puhtaissa pahoinpitelyjutuissa vain kaksi prosenttia.

- Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin."

Öhman nimenomaan kyseenalaisti Tenovuon näkemykset. Ehkä LexVeritaksen kannattaisi tutustua todistajalausuntoihin?

[LexVeritas]

^Ajattelutapasi on lapsellinen ja samalla vinksahtanut. Minun ei tarvitse nojata tässä asiassa mihinkään, sillä on olemassa mm. lääketieteellisiin tosiasioihin perustuva lainvoimainen tuomio.

On täysin selvä asia, että ne jotka mm. väittävät Tenovuon todistaneen lahjottuna, uskovat salaliittoihin jne.
Minä en usko neurotraumatologian professori Tenovuon lahjomiseen tai vehkeilyynsä esim. Jorma Palon kanssa ennen kuin näen jotain todisteita väitteen tueksi. Ilman todisteita Tenovuon julkinen mustamaalaaminen on moukkamaista, kuten on Gustafssoninkin.

Mielestäni teidän on täysin turhaa esittää jatkuvasti samoja uusia aihetodistetekeleitä uudelleen ja uudelleen, kun ne ovat jo 20 vuotta sitten tulleet lainvoimaisesti kumotuiksi. Mutta saa toki esittää, ja mieluiten Gustafssonin vammat-ketjussa, missä sielläkin samoja asioita on tosin jauhettu vuodesta 2007 lähtien.

Otetaan esimerkiksi taas tämä väite:

Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

On ilmeisesti toimittajan vääristelemä/väärin ymmärtämä. Kehoitan tutustumaan muihin kuin turkulaisiin sanomalehtikirjoituksiin. Korjaukset:

-aivoselkäydinnesteen verettömyys ei todista aivovammattomuutta
-Gustafssonin muisti ajalta ennen vammautumista on pääosin palautunut
-lääketieteellinen tosiasia on, että vammautumishetken jälkeisen muistikatkoksen aikaiset tapahtumat eivät palaudu muistiin