Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Tammi 03, 2025 1:56 pm
Amandan pyytäminen puhelimeen oli ainoa konsti, millä Anneli pystyi pysymään linjoilla ja "tulemaan tänne apuun" yhtä aikaa. Hän yrittää ratkaista tämän ongelman tyhjälle linjalle jäätyään, koska viestintä oli ristiriitaista: auktoriteetti pyytää häntä pysymään linjalla ja toinen auktoriteetti lähtemään. Hän ratkaisee asian erittäin taitavasti pyytämällä eteisessä huoneensa ovella olevan tyttären puhelimeen. Näin voidaan olla linjoilla, tyttö saadaan selän taakse turvaan ja hän itse voi yrittää auttaa Jukkaa tai saada surmaajasta tuntomerkkejä. Kolme ongelmaa ratkaistu kerralla.
Lähtiessään puhelimesta hän mielestäni luuli, että surmaaja oli poistunut. Tietenkin päätteli asian siitä, että Jukka häntä luokseen kutsui ja lisäksi Jukka huusi jotain "äh"-tyylistä juuri ennen kuin Anneli kysyi että lähtikse jo? Kun tyttö on puhelimessa, hän ei harhaile minnekään, mutta jos häke palaa linjalle, hän voi ilmoittaa.
Mutta: huppis olikin paikalla, oli tullut takaisin ja sitten hommat menivät enemmän kaoottiseksi.
Joo, tämmöinen monimutkainen pulma hänellä on ratkaistavana.
Mitä tulee itse tähän ketjun otsikkoon, niin minähän en tiedä kuinka paljon tytön turvallisuus käy Annelilla mielessä vai käykö ollenkaan. Se voi hyvinkin olla, että hän tarkoituksella pyytää tytön puhelimeen, jotta saa tämän "enemmän turvaan". Tai sitten pyytää tytön puhelimeen pelkästään siksi, että pääsee itse katsomaan tilannetta/ mahdollisesti auttamaan, eikä tytön turvallisuus edes välähdä hänellä mielessä. Yksinkertaistin tätä tarkoituksella koska tähän joka tapauksessa sisältyy minun mielestä iso väärinymmärrys. Jota haastan edelleenkin näitä Annelin syyllisyyteen uskovia oikeasti pohtimaan.
Nyt jos mietitään Annelin haasteita siitä alkutilanteesta alkaen, niin
1. Se, että molemmat puolisot jähmettyvät alkutilanteessa eivätkä toimi on minusta täysin uskottavaa. Tässä ei ole psykologisessa mielessä mitään outoa. Tästä saa olla eri mieltä, mutta siltä se nyt vaan näyttäisi, sen valossa mitä ihmisen käyttäytymisestä tällaisissa tilanteessa tiedetään, että hyvin moni jää tuollaisissa tilanteissa pitkäksi aikaa vaan ihmettelemään. Siis tosipaikassa. Jos tosipaikasta ei ole kokemusta, voidaan rinta rottingilla todeta kuinka jokainen tuossa löisi ikkunasta tulijaa vaikka sitten sillä matkalaukulla päähän. Joku löisikin, mutta siihen on syynsä miksi ammateissa, jossa nopeaa reagointia tarvitaan, sitä oikeasti harjoitellaan. Ja se myös tiedetään, että vaikka reaktioita olisi harjoiteltu kuinka paljon, silti osa ihmisistä jäätyy tosipaikan tullen. Ja se, että he molemmat jäätyivät yhtä aikaa ei ole epäuskottavaa vaan nimenomaan uskottavaa.
2. Kun Anneli juoksee veitsen piston saatuaan takkahuoneesta pois, hänellä on käsillä salamannopea valinta: pyrkiikö hän lasten kanssa ulos talosta esimerkikiksi naapurin ovelle vai priorisoiko avun soittamista heti. Uskokaa tai älkää, mutta veikkaan että tähän valintaan saattaa vaikuttaa jopa näinkin hassulta tuntuva juttu: Jos Annelilla olisi läheiset välit naapureihin, naapurin ovelle juokseminen saattaisi olla todennäköisemmin automaattinen ensisijainen reaktio kuin jos välit ovat viileät. Ja kännykän valitsematta jättämistä saattaa estää ihan pelkkä pieni epävarmuus sen käyttöön: hän olisi voinut ihan hyvin osatakin soittaa sillä, mutta koska kaikki tapahtuu niin nopeasti, hän valitsi automaattisena reaktiona lankapuhelimen. Koska nämä on niin nopeita ja automaattisia nämä valinnat, on oikeastaan asian vääristelyä edes jälkeenpäin pyytää ihmiseltä selityksiä, vaikkapa kuulusteluissa tai oikeudessa, miksi valitsit niin tai näin vaikka olisi voinut tehdä niin tai näin. Siihen sitten vastaaja alkaa säveltää rationaalisia, perusteltuja vastauksia, vaikka todellisuudessa valinnat ovat syntyneet tietoisuuden ulkopuolella, eikä niitä pysty tavoittamaan kukaan.
3. Iso salamannopeasti ratkaistava asia on tietysti myös se, että jos aikoo juosta ulos, lapset pitäisi herättää ensin. Kuten moneen kertaan on täällä huomioitu. Eikä tätä ehdi siinä pohtia. Se saattaa välähtää mielessä tai sitten se ei edes välähdä, on vaan siellä taustalla vaikuttamassa. Äitinä hänellä varmasti on aika tarkkakin käsitys siitä miten kauan siihen saattaisi mennä, että koko konkkaronkka saataisiin ulos keskellä syvintä unta. Mieleen voi tulla vaikka pelkästään se, että ulkona on kylmä, ei onnistu. Tai sitten tosiaan tämä ei edes käväise mielessä. Mielessä voi käväistä asia vaikka vain näin: "juoksenko ulos - en voi kun lapset". ja silloin ollaankin tartuttu jo lankapuhelimeen. Mielessä voi käväistä myös haenko kättä pitempää ja palaan takkahuoneeseen, tai sitten se ei käväise mielessä. Se pitää ymmärtää, että kaikki päätöksen teko tapahtuu salamannopeasti.
4. Sitten kun sinne häkeen on sillä lankapuhelimella soitettu, vaikka se puhelu alkaisi venyä esim. häken toiminnan takia kuten tässä, kynnys puhelun katkaisemiseen onkin jo sitten korkea, etenkin kun sieltä tosiaan ohjeistetaan pysymään siinä. Ja tämän viivyttelyn seurauksena nouseva hätä myös puhelusta selvästi kuuluu.
5. Tämäkin tässä vielä on: Kun Anneli on puhelun jo aloittanut, eikä sieltä kukaan ole juossut perään häntä uhkaamaan, se (mahdollisesti väärä) kokemus että vaara rajoittuu vain takkahuoneeseen saattaa vahvistua. Se ns. psykologinen etäisyys takkahuoneeseen on siis eri kuin metreillä mitattava etäisyys.
"Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita, jotka ovat vailla todenperäisyyttä"
