Juhlapöytä kirjoitti: Su Tammi 05, 2025 12:39 pm
MrEhtivä kirjoitti: Su Tammi 05, 2025 12:28 pm
Juhlapöytä kirjoitti: Su Tammi 05, 2025 11:45 am
Monella on edelleen hukassa tämän ketjun idea. Nimittäin analysoida kieltä. Tiedän se on vaikea ymmärtää jos ole ottanut selvää mitä statement analysis on. Minua ei kiinnosta tässä lähestymistavassa mikään muu kuin Annelin lausunnot. Sen takia tämä ketju on tehty.
Jotkut edelleen kuvittelevat että tässä tarvitaan ihmisen ilmeitä ja sukuhistoria ennen kuin kieltä voi analysoida.
No sitten asiaan. Tämä varmasti taas herättää kuohuntaa niissä jotka tunnetasolla elävät tätä Ulvilan casea.
Sanon alkuun - en voi sille mitään että tiedän nauhoitus-teoriasta.
Joka tapauksessa esille puhelusta ponnahtaa lause joka sisältää tietyn tarkoitusperän vaikka ei tietäisi nauhoitusteoriasta.
" Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?" Aiemmin jo mainitsin että kuten sanoista voi päätellä Anneli haluaa varmistaa että Jukan huuto kuuluu.
Sitten päästään seuraavaan asiaan. Tytärtään Anneli kutsuu puhelussa nimellä.
Hei, mun täytyy ny. (huutaa lastaan nimeltä!).
Jukkaa ei. Anneli ei kysy "Jukka, lähtikö se mies jo" tai mitään muutakaan. Puhelussa Anneli ei kertaakaan mainitse Jukkaa nimeltä. Se on fakta. Hän ei kerro puhelun alussa mikä on uhrin nimi, miehensä nimi.
Mistä se VOI kertoa? Miettikää. Ihmisellä on nimi. Onko Anneli tässä kohtaa jo erkaantunut kielen kautta ihmisestä Jukka. Onko Jukka ollut puhelun aikana elossa lainkaan?
Tämä on vain minun huomio. Laittakaa astalot takaisin piiloon!
When a suspect refers to "my husband" without mentioning his name, it can be an example of distancing language. This type of language is used to create psychological distance between the speaker and the subject. In this case, the suspect might be trying to emotionally or psychologically distance themselves from their husband, which could indicate discomfort, guilt, or a desire to minimize their connection to him.
Tuo ettei Anneli sano miestään nimellä vaan mainitsee vain mies/mieheni, ei kerro kyllä mitään.
Moni ihminen kutsuu aviopuolisoaan mieheni/mies tai vaimoni/vaimo. Omaan korvaan tuntuu "kylmältä" kun jotkut kutsuvat vanhempiaan nimeltä, ei äiti tai isä. Tämä on osittain opittu tapa omilta vanhemmilta ja osalle se vain on luontevampaa kutsua näin.
Tässä pitäisi tietää kuinka Anneli yleensä kutsuu tai nimittää miestään Jukkaa toisille ihmisille.
Se todellakin kertoo koska se on puhelussa käytetyssä kielessä. Se kertoo ettei halua kutsua Jukkaa nimellä tai mainita koko uhrin nimeä puhelun aikana. Ethän tuota voi millään kiistää. Me voimme vain päätellä mikä on sen takana ja tein huomion. Omituista että et edes voi miettiä tätä vaihtoehtoa - uskon että ilman minkäänlaista opiskelua, olenko oikeassa?
No kun se ei todellakaan kerro yhtään mitään.
"Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?" on sinulle siis etäännyttämistä. Ja viittaa sinun mielestä siihen suuntaan, että saattaa olla murhaajan tekemä soitto. Pohdit tästä sanavalinnasta, "mun mieheni", onkohan Jukka ollut puhelun aikana elossa lainkaan, eli vihjaat, että Anneli on tappanut Jukan ennen häke-puhelua. Ja siis käy ilmi sanoista "mun mieheni".
"Kuuleksä kun Jukka huutaa?" olisi sinun mielestä tukenut Annelin syyttömyyttä, viitannut siihen suuntaan, että ei ole murhaaja kuka soittaa. Koska siinä tämä etunimi kerrotaan.
Tämä sinun analyysisi siis keskittyy sanavalintojen "mun mies" vs. "Jukka" vertailuun.
Ja tyttären kutsuminen nimeltä on sinulle referenssi tässä. Koska tytär kutsutaan nimellä puhelimeen, etäännyttämistä ei sinun mielestä tässä ole. Tähän ehkä voisi todeta, että olisihan se ollut aika erikoista, että Anneli olisi kutsunut tytärtään luokseen huutamalla "Tytär". Eli tämä vertailu on vähän huterahko tässä, jos nätisti sanoo.
Mitä tulee tähän "mun mies" vs "Jukka" asiaan, minusta olisi itse asiassa erikoisempaa, että Anneli puhuisi häkeen "mun miehen" sijaan "Jukasta". Se, että hän puhuu "mun miehestä" on paljon taloudellisempaa/fiksumpaa kielen käyttöä tässä kontekstissa, häkepuhelussa. Ei esim. tarvitse häken kysyä että kuka ja mikä tämä "Jukka" on? Olisi oikeastaan ollut aika outoa häkeen, tuntemattomalle ihmiselle, täräyttää "joku tuli ikkunast sisään ja hakkaa puukol Jukkaa". Se olisi semmoinen pikkulapsen repliikki - jossa oletetaan että ne ihmiset jotka minä tunnen, muutkin tuntee.
Nytkin siinä tulee ylimääräinen viivytys kun häke kysyy "kuka siellä hakkaa puukolla?" Johan se jumantsuikka on tälle sanottu, että "joku", eli kyllä siitä pitäisi osata ammattilaisen päätellä että hakkaajaa ei tunneta.
Se, että ollakseen miehestään huolissaan/ käsittääkseen tämän olevan edes elossa, Annelin olisi sinun (ja kyseisen analyysin "gurujen") mukaan kutsuttava miestään etunimellä eikä "mun miehenä" on ihan täyttä soopaa. Niin soopaa etten ala sinulle edes lähteitä tälle kaivamaan. Jokainen sen tajuaa kun sitä vähänkin miettii. Ja soopaa myös siitä näkökulmasta jonka mrEhtivä tuossa nosti esille. Soopaa siis yleisesti ja erityisesti hätäkeskuspuhelussa.
Tajuan kyllä sen väitetyn logiikan siellä takana...nämä ns. psykologiset etäännyttämiset mistä englanniksi laitoit on ihan todellisia ilmiöitä sinänsä, mutta näin yksinkertaista se ei ole. Juuri tällaisen simppelin "mutkat suoriksi" asenteen takia tämmöset analyysit on useimmiten ihan humpuukia kun sivuutetaan konteksti ja henkilö ja tutkitaan irrallisia puheakteja. Otetaan joku tuollainen psykologian käsite, vedetään siitä suora linkki käytettyyn kieleen ja aletaan katsoa kuka valehtelee ja kuka ei. Etenkin kun sekin kun tiedetään että tätä ns. etäännyttämistä saatetaan tehdä monestakin syystä, mm. trauman takia. Johon toki siinä sinun englanti-lainauksessakin vähän viitataan. Ja jollain saattaa olla ihan tapana puhua tietyn suuntaisesti aina. Esim. tietyissä osissa Suomea rakas puoliso on osalle ihmisistä käytännössä aina "isäntä/emäntä" tai "meidän isäntä/meidän emäntä" - mitenköhän nämä amerikan gurut sen tulkitsisivat?

. Joka tapauksessa minusta tässä yhteydessä "mun mies" on tunnepitoisempi ja enemmän läheisyyttä ja huolta ilmaiseva ilmaus kuin "Jukka" jos näistä kahdesta pitää valita ja leikkiä analysoijaa tässä. Että revippä siitä

. Toki "mun mies, Jukka" olisi ollut myös mahdollinen, mutta vähän outo sekin. Mitä helvataa se nimi tähän liittyy, apua tarvitaan joka tapauksessa ja nopeasti. Tai "rakas mieheni Jukka", mutta se kyllä alkaisi viitata jo lavastukseen enemmän
Se muistettava, että myös tämä minun tulkinta on ihan täyttä humpuukia: tosin paljon parempi humpuukitulkinta kuin sinun. Voit tästä gallupin ottaa ja huomaat saman. Mutta toki näitä saat analysoida... mites tää: mitä jos soittaja oliskin ollut tyttö:
"kuuleksä kun mun isä huutaa"
vs
"kuuleksä kun Jukka huutaa"
Onko edelleen etäännyttäminen käynnissä jos kutsuu isäksi? Mitä sanoo menetelmän gurut? Millä perustelevat? Jos "mun isä" kelpaa mutta "mun mies" ei kelpaa, niin mielelläni kuulen sen teorian ja miten siihen on päädytty. Joka tapauksessa sanon että hatusta vedetty.
Kirjoitat "Jotkut edelleen kuvittelevat että tässä tarvitaan ihmisen ilmeitä ja sukuhistoria ennen kuin kieltä voi analysoida".
- Niin, siihen on kuule syynsä miksi jotkut sillai kuvittelevat. Ja siltikin ovat epävarmoja mitä tulkintoja voi ja ei voi luotettavasti tehdä. Kielen käyttöä kuitenkin on tutkittu aika pitkään ja monella menetelmällä. Ehkä jotkut täällä foorumillakin sellaista ovat tehneet mene ja tiedä...
Kirjoitat "´ Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa´ Aiemmin jo mainitsin että kuten sanoista voi päätellä Anneli haluaa varmistaa että Jukan huuto kuuluu".
- Joo, tämä kyseinen on monesti tällä palstalla nostettu yhdeksi syyllisyyttä osoittavaksi. Sinullakin on joku syysi miksi sen nostit. Useinhan se on tämä klassinen: tässä "varmistetaan että kuuleehan se häke sen vaivalla tehdyn taustanauhan" - ja muuta paskaa. Tilannehan on se, että jos oikeasti osaa tällaisia ihmisten välisiä oikeita keskusteluita analysoida, tajuaa kyllä miksi tällainen "kuuleksä..." saatetaan sanoa justiinsa siinä kohtaa: Häkellä kestää ja kestää, on juuri poistunut paikalta, uhri valittaa ja tarvitsee apua, soittajan hätä ja epätoivo kasvaa, ja itseasiassa edelleenkin on soittajan näkökulmasta vähän epävarmaa lähetetäänkö sieltä oikeasti ketään.
Kyllä se tilanne on nyt se, että sinun perusasenne näiden analyysiesi takana on se, että olisikohan se Anneli sittenkin syyllinen. Sitten näitä sanavalintoja ja lausahduksia tutkitaan kuin piru raamattua. Sieltä se läpi paistaa.
"Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita, jotka ovat vailla todenperäisyyttä"