aruaylin kirjoitti: To Tammi 23, 2025 7:04 am
Ruuan hinta pitää viisinkertaistaa ja elintarvike varkaille ehdotonta vähintään vuosi.
Nykyään ruoka on liian halpaa sen takia ihmiset lihoo.
Mä sanoisin, että ruuan verotus on perseellään.
Jos mietitään vaikka pienituloista perhettä, jossa on neljä lasta. Vanhemmat haluaisivat syöttää lapsilleen ravintosuositusten mukaisesti kalaa ja kotimaisia vihanneksia. No, jos tilillä on pari kymppiä, sillä saa valitettavasti makaronia ja euron juustoja enemmän kuin lohta ja luomutomaatteja. Kuitupitoinen täysjyväleipä on kalliimpaa kuin valkoinen ranskanleipä. Kaikki jugurtit sisältävät puolet sokeria ja kokoliha on törkeissä hinnoissa jos sitä ajattelisi pienitulosen lapsiperheen ruokapöytään muutoin kuin juhlapäivinä.
Mutta vielä suurempana ongelmana on globaali ravitsemusköyhyys. Z-sukupolvi (1995-2010 syntyneet) ovat huomattavan paljon lihavampia kuin X-sukupolvi oli nuorena. Ilmiö on sama myös kehittyvissä maissa ja esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa todellinen ongelma. Z-sukupolven elinajanodote on heikompi kuin edellisen sukupolven ja suurimpana syynä on nimenomaan ylipaino ja siihen liittyvät liitännäissairaudet. Ravitsemusköyhyys tarkoittaa sitä, että ruuan sisältämät vitamiinit, kivennäiset ja hyvälaatuinen proteiini korvataan enenevässä määrin hiilihydraattimössöllä, rasvalla ja sokerilla. Muun muassa C-vitamiinin puutteesta aiheutuvaa keripukkia esiintyy jälleen etenkin Amerikoissa, koska nuoret eivät kertakaikkiaan syö enää tuoreita kasviksia tai hedelmiä.
Lisäksi on tämä kehopositiivisuuskampanja, joka on kriminaisoinut aiheesta puhumisen. Alkuperäisenä tavoitteena oli kai se, ettei
kenenkään kehoja saisi kommentoida, mutta voi pojat. Itse hyvin pitkänä naisena ja kahden parimetrisen pojan äitinä ei mene päivääkään, ettei joku asiasta huomauttaisi. Olettepa pitkiä! Pelaatteko koripalloa? Kuinka pitkä olet? Jne. Se on ilmeisesti aivan okei. Ystävättäreni on sen sijaan 152-senttinen ja painaa ehkä 40 kiloa. Vaikka hän on yli nelikymppinen kahden lapsen äiti, hän kuulee jatkuvasti kommentointia siitä, miten laiha hän on.
Josku olen miettinyt, kun olemme perheenä liikkeellä ja kolmas ihminen tulee illan aikana kysymään pelaavatko pojat koripalloa ja kuinka pitkiä he ovat, että kysyn seuraavalla kerralla: "Hei, paljonko painat? Harrastatko sumopainia?" Ai niin, mutta sehän olisi tietysi epäasiallista. Koska lihavuudesta ei saa puhua.
Joku äiti oli taas hermostunut siitä, että kouluterkka oli huomauttanut hänen ala-asteikäisen lapsensa lihavuudesta. Mitä helvettiä sen kouluterkan sitten pitäisi tehdä? Hänen tehtäviinsä kuuluu lapsen terveyden seuraaminen, tarvittaessa vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, neuvonta ja avun tarjoaminen. Mutta äiti tuli julkisuuteen, koska terveydenhoitaja oli niin epäammattimainen että ilmaisi huolensa lapsen painosta. Tuon ikäinen lapsi kun ei vielä itse ole vastuussa ruokailustaa, osoittaa syyttävä sormi suoraan vanhempiin. Onhan se hirveää, joo, mutta luulisi vanhemmankin tajuavan että hän tarvitsee apua kasvatustehtävässään, jos huonot tulokset ovat nähtävissä jo ala-asteikäisellä lapsella.
Itse olen huomannut, että koska sukuni on genettisesti pitkä ja olemme sellaisia ns. kenialaisen maratoonarin näköisiä kropiltamme, saamme kyllä siitä kuulla ihan omiksi tarpeiksemme. Pojista ei tule ikinä mitään lihaskimppuja, vaan pitkiä, jänteviä ja hoikkia. Kuten veljeni, isäni ja mieheni puolen sukukin. Yleensä ihmiset, jotka kommentoivat asiaa ovat jotenkin itse hyvin epävarmoja kehostaan. He saattavat selitellä ihan pyytämättä, miten on vaikeaa nyt ollut ja siksi on vähän kiloja ja hormonitoiminta on hidasta ja on ollut stressiä jne. Siihen sitten tekisi mieleni aina kysyä, että miten olet sterriäsi hoitanut? Suklaalla ja viinillä? Netflixillä? No en tietenkään sano sitä ääneen, koska se olisi jälleen epäasiallista. Mutta sen sijaan mun perheeni pituuden kommentointi, mun hauisten puristelu tai amatsoniksi kutsuminen on ilmeisen hyvää huumoria kaikkien mielestä.
Lihavuus on itseaiheutettua, aina. Pituus tai lyhyys, silmien väri, etnisyys tai genetiikka ei. Siksi en voi kertakaikkiaan käsittää, että asiasta ei saa puhua. Kaikille läskeille vaan Kela- korvatut verenpainelääkkeet, kakkostyypin diabeteksen lääkkeet ja sairauslomaa tuki- ja liikuntaelinten kuormittumisen vuoksi. Suomessa yli miljoona ihmistä syö verenpainelääkkeitä. Kakkostyypin diabetekseen saa lääkitystä yli 400 000 suomalaista. Moni potilas syö molempiin metabolisen oikreyhtymän aiheuttamiin elintapasairauksiin lääkkeitä samanaikaisesti. On arvioitu, että jo 5-7% painonpudotus vapauttaisi 2/3 potilaista lääkkeistä. Mutta kun. Se on niin vaikeaa! mieluummin sitä syödään pillereitä, jotta voidaan jatkaa mussuttamista sohvalla.
Tuo reilu 5% painonpudotus ei todellakaan ole mikään Amerikantemppu. Jos lihava nainen painaa sata kiloa, viiden kilon pudotus onnistuu ihan takuulla. Jos asiasta vaan saa puhua, tekosyyt ammutaan terveydenhuollossa oikeasti alas ja vaatekaupat alkaisivat jälleen myymään vaatteita normaaleille ihmisille niiden saatanan puolijoukkuetelttojen sijaan. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla asioinut tuttavani (5 vuotta sitten) kertoi, että hedelmällisyyslääkärin mukaan hän joutuu sanomaan 60%:lle asiakkaistaan, että pääsette hoitoon kun ensin pudotatte painoa. Aikamoista.