Petu: Ensin lavastivat häkenauhalle sanan kuole ja sitten huhtikuussa laittoivat vielä peitesepon hommiin. Ovelaa.
Miten asiat ovat edenneet tutkinnanjohtajan vaihtumisen 1.8.2008 jälkeen, se on vain spekuloitavissa. On esitetty aiheellista ihmettelyä siitä, miten ensi alkuun kuulumaton kuole-sana voi olla hätäpuhelun tallenteella, se kun nykyään on selkeänä kuultavissa: KUO-LE. Edellä on esitetty sanan löytyminen syksyllä 2008. Edellä esitetty myös sanan esiintyminen rekonstruktiossa jossa oletettavasti sanan löytäjä sen niissä ilmaisee. Mediakynnys ylittyi kun myöhemmin selvisi että kyseinen sana tuli poliisilta äänitutkijalle. Mitä sitten tästä eteenpäin arvioitaessa äänitutkijan toimia. On esitetty monenlaista, jopa oikeudessa puoleettomuutta arvioitu (mm. käräjät 2010).
Postasit palstalle ääntutkijan lausunnon jossa hän perustelee kahdella graafisella kuvalla ja siihen liitetyllä tekstiosuudella sitä, että Auer on juossut surmayönä kengät jalassa. Tarkastellaanpa näitä kahta lausuntoa. Kerron kuvien muodossa ja laitan aikaisemmin postaamasi vain linkkinä tähän alkuun (suoristettuna.)
Kuva 1
https://aijaa.com/X6p7GU
Kuva 2
https://aijaa.com/13coEk
Seuraavat kuvat kannattaa klikata auki vielä suurempana.
Rekojuoksu avojaloin.
Tätä juoksua ei löydy olleenkaan rekonstruktio tiedostoista... Etsiskelin tätä, kunnes huomasin, että se on koostettu kahdesta eri juoksusta. Ensimmäinen osa on kopioitu rekojuoksusta joka päättyy puhelimen lähelle ja sen perään on liitetty kopio toisesta rekojuoksusta, joka ei ole millään tavalla synkassa ensimmäiseen kopioituun. Lausunnon tekstiosassa äänitutkija kuitenkin lausuu:
”
... juoksu tehty rekonstruktiossa siten kuin soittaja (Anneli Auer) on kertonut juosseensa eli olohuoneen läpi ulko-ovelle.”.
Seuraavista kahdesta kuvatiedostosta asia selviää.
Käsittääkseni tälläisen (Kuva 1) manipuloidun lausunnon pitäisi olla arvoton todisteena, koska graafinen esitys ja siitä annettu tekstilausunto eivät kohtaa. Olisi hyvä myös muistaa, että epäillyllä oli elämänsä pelissä ja tuomareidenkin pitää pystyä luottamaan että tutkimukset ja lausunnot niistä on tehty sääntöjen mukaan.
Rekojuoksu kengät jalassa
Tämä juoksu löytyy rekonstruktio tiedostoista, grafiikkaan on valittu vaan kaikkein heikkokuuloisin, vaikka syyttömyysolettaman perusteella olisi voitu valita toisinkin (tästä jäljempänä). Kaikki nämä rekojuoksut ovat kevyitä rauhallisia tossutteluita, joita ei voi verrata Auerin tiiviiseen ja nopeaan spurttiin. Kengät jalassa juoksuja oli kaksi edestakaista, mitähän sillä oli haettu... Varsinainen alustus on jätetty tallenteelta jostain syystä pois ..., tästä olisi selvinnyt mihin juostu jne.
Graafiseen esitykseen, hätäpuhelusta otettu Auerin juoksu on väärin kohdennettu. Siihen on otettu juoksun alkuun ja loppuun varsinaiseen juoksuun liittymättömät äänet. Äänitutkijan voisi olettaa kuulevan, ettei edeltävä ääni ole ole juoksuaskel, vaan muu kolaus. Lopussa oleva oven avaus ainakin on ollut tiedossa, koska hän on sen lausuntoihinkin kirjannut (toki näiden äänien alla voi olla heikkoa juoksuääntäkin mutta se on eri asia). Seuraavasta kuvasta näkee todellisemman hätäpuhelujuoksun ja rekojuoksun vertailun.
Rinnalle on valittu juoksu nro 3 ( kts. edeltä löytyvä kuva). Mitkään näistä rekojuoksuista eivät vastaa Auerin nopeaa spurttia, tämä nro 3 on syyttömyysolettamankin perusteella kuitenkin kelvollisempi vihtoehto.
Käyttökelpoista materiaalia löytyy rekonstruktiotallenteista todella vähän, jotta äänitutkija yleensäkään voisi arvioida/vertailla tasapuolisesti juoksuja. Viittaan tällä äänitutkijan lausunnossa lausumaan:
”... juoksu tehty rekonstruktiossa siten kuin soittaja (Anneli Auer) on kertonut juosseensa eli olohuoneen läpi ulko-ovelle.”
Micke Nyström on puolustukselle toimittamassa asiantuntija-lausunnossaan kertonut:
Askeleet kuulostavat olevan lähtöisin paljaista jaloista, lujaa juostuina, ei kengillä juossuilta. Alkuperäisessä on juostu lujempaa kun rekonstruktiossa.
Mitä mieltä itse olet Petu, menikö tämäkään rekonstruktio ja siitä tehty lausunto oikein ?