ubuntus kirjoitti:PaulaDrew kirjoitti:Oikeastiko te olette sitä mieltä että 150 000 ihmisen katoaminen työelämästä voisi johtua mahdollisesti siitä, että he ovat itse ryypänneet ja narkanneet työpaikkansa? (Työttömien määrähän on suurempi mutta kaikki eivät ole koskaan edes saaneet töitä.) ....
Onneksi pian tuotanto siirtyykin ulkomaille ja pääsen laiskottelemaan verorahoilla.
Esitätkö tietämätöntä, vai etkö oikeasti ymmärtänyt mistä puhuin? Jos tuo toinen kohta ei ole sarkasmia niin nyt pääsimme asian ytimeen. Sinä olet innolla jäämässä laiskottelemaan joku toinen hakee uuden työpaikan ja menestyy sinä sitten kotoa vaadit hänen tienestejään omalle tilillesi.
Vai asian ytimessä...
No, oli se sarkasmia, kirjoittaessani niin otin sen riskin että sieltä taas innolla hyökätään syyllistämään työttömiä ja keräämään todisteita heidän paskuudestaan, laiskuudestaan ja ahneudestaan. Tosin en arvannut että ihan noin innokkaasti. En ole oikeasti kovin mielissäni jäämässä työttömäksi, monestakaan ihan yleisestä sekä myös henkilökohtaisista syistä. Toisaalta kuitenkaan pääni ei ehkä kestäisi kovin kauaa tätä nykyistäkään työtahtia, joten en ole myöskään kovin surullinen. Olen halvalla työlläni auttanut muutamaa ihmistä ansaitsemaan taas helvetin paljon lisää rahaa ja minua se ei kauheasti motivoi enää hajottamaan itseäni ja tienaamaan juuri ja juuri sen verran ettei kukaan pääse sanomaan että olisi ollut toisten lompakoilla. Olenkin miettinyt, että ehkä joeyn ehdottama verorahojen kohdentaminen voisi olla hyvä idea. Jos sitä sovellettaisiin myös niin, että ne, joista irtisanomiset johtuvat, maksaisivat myös irtisanottujen työttömyyskorvaukset kokonaan ja ne, jotka ovat ahdistaneet työlaisen uupumukseen ja hulluuteen, maksaisivat seuraukset kokonaan verorahoistaan. Rehellisesti sanottuna en varmaan osaisi tuntea kauhean suurta häpeää, jos jonkin aikaa laiskottelisinkin näiden ihmisten kustannuksella. Täytyy kuitenkin lisätä, että oma tilanteeni ei ole se syy, miksi olen sitä mieltä että nykyinen tuloerojen kasvatus ja kurjistusjärjestelmä on huono. Minä olen tippunut tyhjän päälle ennenkin ja elänyt syömällä roskia ja tiedän vakaasti että selviän kaikesta. Ne, jotka ovat antaneet vuosikymmeniä elämästään yritykselle ja joihin kuluttava työ on jättänyt jälkensä ja jotka eivät ole enää kovin nuoria ja joilla on perhe ja velat niskassaan, ne minua huolettavat.
Tuossa alkoholiasiassa en esitä tietämätöntä, Loneliness ehdotti, että alkoholisoituminen tai nistiytyminen voi johtua massairtisanomisista ja sinä vastasit siihen näin:
Useammin taitaa kuitenkin olla niin että se happo tai viina on maistunut jo ennen töihin menoa. Tuntemani nistit ovat aloittaneet keskimäärin 15-17 vuoden iässä. Suurin osa on töitä yrittänyt joskus tehdä, mutta on saanut joko potkut omien toilailujen takia tai sitten hakenut itse verolapun kun ei ole hommat napannut.
Minun tuntemani kuvio on irtisanominen > perheen menettäminen > asunnon menettäminen > alkoholisoituminen. Nuo kolme viimeistä missä järjestyksessä tahansa. Ymmärrän hyvin sen, että vaikka asunnottomana on erittäin vaikeaa pysytellä selvinpäin, sitä ei yksinkertaisesti kestä. Toki tuo sinunkin kuvailemasi malli on nähty, mutta se ei oikeasti kuulu massairtisanomisiin mitenkään.
EDIT: poistettu sarkasmia.