Janne Puhakan murha Espoossa 13.10.2024

[Taalasmaan Ulla]

Hämmästyttäviä nämä puheet, joiden mukaan uhri eli vanhemman miehen siivellä ja jätti tämän, kun rahat loppuivat. Kunnioitustakin olisi pitänyt osoittaa. Jopa uhrin vanhemmat ovat kohdelleet tappajaa kalseasti.

Mistä lähteestä nämä tiedot ovat peräisin? Toinen heistä ei ole enää avaamassa omaa näkökulmaansa.

Uhri ja tappaja olivat 10 vuotta yhdessä. Se on nykyaikana pitkä suhde. 37 vuoden ikäerolla teiden erkaantuminen jossain kohtaa on pelkästään luonnollista, ei kuitenkaan haulikon avulla.

Kyseessä on järkyttävä ja raskas rikos, josta tappaja on ihan yksin vastuussa. Nuoren uhrin elämä päättyi silmittömään väkivaltaan. Hänen läheistensä elämä ei palaa ennalleen koskaan. Tappaja sen sijaan toteutti suunnitelmansa.

Oikeusprosessi ei perustu siihen, että vain uhrin läheisten kokemus määrittää, mitä tapahtui, vaan siihen, että tapahtumien kulku selvitetään objektiivisesti saatavilla olevan todistusaineiston ja lausuntojen perusteella.

Lisäksi on virheellistä väittää, että eron tapahtuessa 37 vuoden ikäero tekisi siitä automaattisesti "luonnollisen". Parisuhteen päättyminen ei ole itsessään peruste väittää, ettei toisella osapuolella voisi olla perusteltua kokemusta epäreilusta kohtelusta. Taloudelliset kysymykset ja yhteinen historia ovat erojen yhteydessä usein keskeisiä, ja ne voivat aiheuttaa merkittäviä ristiriitoja. Se, että joku pitää rahaan liittyviä seikkoja epäolennaisina, ei tarkoita, etteivät ne olisi vaikuttaneet tapahtumien taustaan.

Rikosoikeudellisessa tarkastelussa on olennaista arvioida, oliko teko suunnitelmallinen vai tapahtuiko se psyykkisen romahduksen seurauksena. Yksipuolinen narratiivi, jossa teko nähdään ennalta määrätysti toteutettuna suunnitelmana ilman minkäänlaista tarkastelua tekijän henkisestä tilasta ja tapahtumien eskaloitumisesta, ei ole realistinen rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta.

On täysin perusteltua tarkastella myös uhrin ja syytetyn välistä dynamiikkaa. Tämä ei tarkoita, että uhria syyllistettäisiin, vaan sitä, että oikeudenmukaisen arvioinnin kannalta kaikki olosuhteet on otettava huomioon. Teon taustoja ja syitä voi analysoida kriittisesti ilman, että se tarkoittaa teon oikeuttamista.

[Taalasmaan Ulla]

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä murhan ja tapon rajanveto on aina perustunut kokonaisharkintaan, jossa arvioidaan muun muassa teon suunnitelmallisuutta, raakuutta ja tekijän käyttäytymistä ennen ja jälkeen teon.

On kyllä melkoista saivartelua nämä sinun viestit. Mutta jätin lainaukseen tuon yllä olevan lauseen; Hienoa, että tuon viimeisimmän viestini jälkeen muutit omaakin kantaasi sen suhteen, miten murha ja tappo määritellään.

Offtopicina vielä sen verran, että oletko koskaan myöntänyt olevasi väärässä?

On huvittavaa, kuinka kuvittelet voivasi manipuloida todellisuutta väittämällä, että olisin muuttanut kantaani, vaikka näin ei ole tapahtunut. Kyse on siitä, että oikeudelliset määritelmät eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan ne perustuvat lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Jos joku jättää tarkoituksella huomioimatta olennaisia osia argumentistani ja sen jälkeen esittää väitteen, että olisin muuttanut kantaani, kyseessä ei ole looginen analyysi, vaan silkka virheellisen narratiivin rakentaminen.

Jos joku kokee, että lain, oikeuskäytännön ja oikeudellisen harkinnan merkityksen avaaminen on ”saivartelua”, kehotan ehkä harjoittamaan sisälukutaitoa sen sijaan, että yrittää huitaista ohi oikeudellisen keskustelun. Onko todella vaikeaa ymmärtää, että kokonaisarviointi ja rikosoikeudelliset tunnusmerkistöt eivät ole muuttuneet viestieni välillä, vaan olen alusta asti puhunut samasta asiasta? Jos tämä tuntuu vaikealta hahmottaa, ongelma ei ole minun perusteluissani vaan siinä kuinka niitä luetaan.

Keskustelun taso ei parane sillä, että yritetään kehystää vastapuoli ristiriitaiseksi, kun mitään ristiriitaa ei todellisuudessa ole. Oikeudellisessa argumentaatiossa ei ole kyse siitä kuka saa näppärimmän heiton sisällytettyä viestiinsä, vaan siitä, perustuuko väite faktoihin ja oikeudelliseen päättelyyn. Tähän mennessä en ole nähnyt mitään perusteltua vastaväitettä siihen, että murhan ja tapon välinen ero arvioidaan kokonaisarvioinnin perusteella. Sen sijaan olen nähnyt epätoivoista yritystä vääristää keskustelun kulkua.

Jos sinulla on todellisia argumentteja, niin esitä ne. Mutta jos ainoa strategiasi on vääristellä sanomisiani ja leikkiä, että olisin muuttanut kantaani, keskusteluun osallistumisen mielekkyys on aika kyseenalaista.

Mitä tulee kysymykseesi siitä, olenko koskaan myöntänyt olevani väärässä, vastaus on kyllä – silloin, kun olen ollut väärässä. Mutta tässä tapauksessa argumenttini ovat perustuneet oikeuskäytäntöön ja rikosoikeudelliseen analyysiin. Useimmat tässä ketjussa näyttävät suosivan tunnepohjaisten mielipiteiden tuuttaamista. Se, että en suostu nielemään virheellisiä ja yksinkertaistettuja tulkintoja vain siksi, että joku haluaa keskustella enemmän retorisilla tehokeinoilla kuin faktoilla, ei ole merkki jääräpäisyydestä, vaan se on merkki siitä, että ymmärrän mistä puhun.

[Ahtisaari]

Onko näyttöä siitä että Puhakka olisi vienyt uuden miesystävänsä tuohon asuntoon vai onko pelkästään Rolfin (katkeraa) horinaa?

Norskin horinaa. Perustaa väitteensä sille, että kylpytakki oli eri asennossa kuin mihin oli jättänyt sen, eli että näin ollen uusi miesystävä olisi käyttänyt norskin aamutakkia.

Kiitos, tätä muistelinkin.

[LexVeritas]

Toteutuuko intohimorikoksen yhteydessä seksuaalirikoslaissa määritelty ei-toivottu seksuaalinen kajoaminen, jos tekijä suutelee mahdollisesti vielä elossa olevaa uhria?

Tämä intohimoonsa jumittunut Nordmo ei ollut ilmeisestikään terve mies, mutta tiesi vihoissaan mitä teki, kun surmasi Puhakan.

[Doris Watson]

Vakavasti keskustellen, ilman jaarittelua. Sinä ilman muuta vakuutut tuikituntemattoman ihmisen mielipiteistä vain sillä perustein että hänellä on akateeminen koulutus ja titteli psykiatri. Et kyseenalaista sitä ollenkaan.
Tämä minua ällistyttää ja suorastaan huolestuttaa miten suppein perustein joku lähtee vetelemään johtopäätöksiä esim näinkin vakavassa ja raa'assa henkirikoksessa ja on noin vaikutuksille altis.

Olen itse hyvin kriittinen joten kiinnittää huomiota tuollainen suodattamattomuus.

Piiitkät lainaukset poistettu
-NILS-

[Oppenheimer]

Hyvin jäsenneltyä tekstiä. Valitettavasti sisältö vain on enemmän tai vähemmän itse kehiteltyjä oikeudellisia periaatteita, joilla ei ole juurikaan tekemistä rikosnimikettä arvioitaessa.

Piiitkät lainaukset poistettu
-NILS-

[Doris Watson]

Sekavia lainauksia ja jaarittelua kuka kirjoittaa oikein ja kuka väärin
-NILS-

[Taalasmaan Ulla]

Onko todella niin, että lähtökohtainen oletuksesi on, että ihmiset valehtelevat oikeudessa ilman mitään järkevää syytä? Mitä motiivia tällä psykiatrilla olisi ollut keksiä tarinoita ja sepittää havaintojaan? Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut kuka tahansa satunnainen ihminen, vaan henkilö, joka oli tuntenut syytetyn vuosikymmeniä ja jolla ei ollut mitään ilmeistä syytä vääristellä tapahtumia. Jos epäilet hänen todistustaan, perustele, mikä hänen oletettu motiivinsa väärän lausunnon antamiseen olisi ollut. Vai onko tässä kyse siitä, että olet valmis hylkäämään kaiken, mikä ei sovi omaan narratiiviisi?"

On hämmentävää, kuinka valikoiva kriittisyytesi on. Kun kyse on syytetyn syyllisyydestä, vaadit tiukkaa näyttöä ja epäilet kaikkea. Mutta kun kyse on siitä, että psykiatrin kertomus saattaa tukea syytetyn puolustusta, olet valmis julistamaan sen automaattisesti epäluotettavaksi ilman pienintäkään näyttöä siitä, että hän olisi valehdellut. Tämä ei ole kriittistä ajattelua, vaan silkkaa ennakkoluulojen varassa operoimista.

Se, että joku on psykiatri, ei tarkoita, että hänen havaintonsa olisivat automaattisesti erehtymättömiä, mutta ei se myöskään tarkoita, että hän olisi lähtökohtaisesti epäluotettava, kuten sinä tässä vihjaat. Jos hänen näkemyksensä olisivat olleet syyttäjän kannalta edullisia, olisitko silloinkin epäillyt häntä yhtä innokkaasti? Vai onko tässä kyse siitä, että todistajan arvioinnin kriteerit vaihtuvat sen mukaan, palveleeko se omaa näkökulmaasi?

Kun puhut kriittisyydestä, ehkä kannattaisi tarkastella, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kriittisyys ei ole sitä, että hylkää kaiken, mikä ei sovi omiin lähtöoletuksiin. Se on sitä, että arvioi kaiken saatavilla olevan tiedon tasapuolisesti ja loogisesti. Tähän mennessä en ole nähnyt sinulta mitään muuta kuin tarkoitushakuista epäilyä ilman ainuttakaan argumenttia, joka osoittaisi, miksi psykiatrin lausunto olisi epäluotettava. Jos sinulla on oikeasti jotain järkevää argumentaatiota siitä, että hän olisi valehdellut, ole hyvä ja esitä se. Muussa tapauksessa tämä on pelkkää tyhjää spekulaatiota, jota yritetään verhota kriittisyyden kaapuun.

Lainaustorni kaadettu
-NILS-

[liukaslahna]

Onko näyttöä siitä että Puhakka olisi vienyt uuden miesystävänsä tuohon asuntoon vai onko pelkästään Rolfin (katkeraa) horinaa?

Norskin horinaa. Perustaa väitteensä sille, että kylpytakki oli eri asennossa kuin mihin oli jättänyt sen, eli että näin ollen uusi miesystävä olisi käyttänyt norskin aamutakkia.

Kiitos, tätä muistelinkin.

Tämänkin voisi Tapani Mäkinen tietää. Hänkin on yksi mahdollinen kylpytakin testaaja, on aina siellä missä tapahtuu vaikka asuu 35km päässä.

[Oulun_Kungas]

Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että tapaukset tutkitaan kokonaisvaltaisesti, eikä yksinomaan lopputulosta tarkastellen.

Mitä niillä tapahtumaan johtaneilla asioilla ja taustoilla on merkitystä oikeudenkäynnissä, jonka funktio on selvittää, oliko kyseessä murha vai tappo?

Millä tavalla tämä sinun myös Puhakan aiemman käytöksen huomioonottava, moniulotteinen kokonaisvaltainen tarkastelu auttaa selvittämään, tehtiinkö henkirikos suunnitellusti vai hetken mielijohteesta?

Niimpä.
Taustoja voi kyllä kaivella, ja ihminen muutenkin on sellainen olento, että tarvitsee jonkin "järkiselityksen" tällaiselle hirmuteolle, että pystyy jotenkin käsittelemään sen, syy ja seuraus. Mutta varsinaisen asian kannalta niillä ei ole mitään merkitystä.

No murhatutkinta on kuin palapeli. Jos paloja puuttuu niin tuomiota ei välttämättä tule, tai syytön tuomitaan.

Tämä vanhuksen ja nuoren miehen suhdehan on ollut täysin perverssi jo alusta alkaen. Vanhus on ollut innoissaan nuoresta lihasta ja nuorukainen on taloudellisesti hyväksikäyttänyt vanhuksen säästöjä ja palkkaa. Se ei ole nuorukaiselle vielä riittänyt vaan on pitänyt tuoda yhteiseen kotiin toisia miehiä, vaikka on sovittu ettei näin tehdä. Sitten ei ole kerrottu uudesta rakkaudesta ja pyydetty vielä muuttamaan Suomeen rakastan rakastan Rolf jne..

Laskelmissa on mennyt pieleen se mihin vanhus on kykeneväinen. Kertoohan se nyt paljon siitäkin, jos ystävä ei ole ilmoittanut, kun saa viestin, että menen muuten kotiin ilmoittamatta ja ammun molemmat homot meidän yhteiseen sänkyyn. On otettu vanhuksen puheet tappamisesta siis mustana huumorina.

Kyllä kai monikin ihminen äärimmilleen vedätettynä ja hyväksikäytettynä pystynee surmaamaan. Murhahan tämä on.

Toisaalta samalla homoikonin kuva mureni kuin hangon keksi. Empaattinen, komea ja hyväkäytöksinen kypsä nuori mies. Ja paskat.

[Taalasmaan Ulla]

Muistathan Ulla Taalasmaa, että vaikka rakastat "kuunnella omaa ääntäsi" ja kuulostaa älykkäältä näillä argumenteilla, edes sinä et ole aina oikeassa.
Rikoslaki luku 21
"Tappo
Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi.

Murha
Jos tappo tehdään

1)vakaasti harkiten,
2)erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3)vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4)tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi."

Murhan ja tapon välinen ero ei perustu millään tavalla tekijän mielentilaan, syytetyn ja uhrin väliseen dynamiikkaan tai heidän historiaansa.

Tämähän toki moni tällä palstalla vaikutti jo tietävän, mutta muistutuksena kuitenkin.

Pelkkä lakitekstin siteeraaminen ilman sen soveltamisen ymmärrystä ei ole argumentti, vaan mekaaninen toisto. Rikosoikeudellinen arviointi perustuu aina lain tulkintaan ja kokonaisarvioon, ei irrallisiin lauseisiin lakikirjasta. Tämä on perusasia, joka rikosoikeudellisessa keskustelussa olisi syytä ymmärtää.

On oikeudellisesti kestämätöntä väittää, että murhan ja tapon välinen ero ei perustuisi tekijän mielentilaan, harkintaan tai teko-olosuhteisiin. Tunnusmerkistön mukaisuuden arviointi edellyttää tapahtumien kulun ja tekijän intentioiden analysointia.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä murhan ja tapon rajanveto on aina perustunut kokonaisharkintaan, jossa arvioidaan muun muassa teon suunnitelmallisuutta, raakuutta ja tekijän käyttäytymistä ennen ja jälkeen teon. Tämä tarkoittaa, että tekijän ja uhrin välinen suhde, heidän historiansa ja tapahtumat ennen henkirikosta eivät ole sivuseikkoja, vaan keskeisiä oikeudellisia arviointikriteerejä. On suorastaan virheellistä väittää, ettei näillä tekijöillä olisi merkitystä rikosoikeudellisessa tarkastelussa.

Tahallisuus ei ole yksiselitteinen kysymys, vaan se jaetaan eri asteisiin. Murha edellyttää lähtökohtaisesti vakaata harkintaa tai erityistä raakuutta, mikä puolestaan edellyttää, että tekoa tarkastellaan laajemmassa kontekstissa. Syyllisyysperiaatteen mukaan rikosoikeudellinen vastuu määräytyy tekijän tahallisuuden ja teon olosuhteiden perusteella, joten teon taustojen jättäminen huomiotta olisi oikeudellisesti kestämätöntä.

Oikeusjärjestelmän tehtävä ei ole tehdä tunnepohjaisia moraalisia kannanottoja, vaan arvioida tapausta kokonaisvaltaisesti ja tehdä päätös lain ja oikeuskäytännön perusteella. Yritys rajata keskustelu vain lopputulokseen (kuolemaan) on oikeudellisesti epäjohdonmukaista ja jättää huomiotta sen millä perusteilla rikosoikeudellinen arviointi todellisuudessa tapahtuu. Tässä suhteessa on älyllisesti epärehellistä väittää, että teon taustojen huomioiminen tarkoittaisi murhan oikeuttamista tai uhrin syyllistämistä.

Tämä tapaus, kuten kaikki henkirikokset, vaatii oikeudellisesti perusteltua analyysia, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset seikat. Se, että joku haluaa yksinkertaistaa keskustelun mustavalkoiseksi ilman, että ottaa huomioon rikosoikeudelliset realiteetit, ei tee hänen argumentistaan kestävää. Se vain osoittaa haluttomuuden ymmärtää oikeudellisia perusperiaatteita.

Hyvin jäsenneltyä tekstiä. Valitettavasti sisältö vain on enemmän tai vähemmän itse kehiteltyjä oikeudellisia periaatteita, joilla ei ole juurikaan tekemistä rikosnimikettä arvioitaessa.

On suorastaan erikoista väittää, että rikosnimikkeen arviointi ei perustuisi niihin oikeudellisiin periaatteisiin, joita olen aiemmin esittänyt. Murhan ja tapon välinen rajanveto on vakiintuneesti perustunut kokonaisarviointiin, joka käsittää muun muassa teon suunnitelmallisuuden, raakuuden, tekijän mielentilan, harkinnan asteen ja muut tapauskohtaiset olosuhteet. Tämä ei ole mikään "itse kehitelty" teoria, vaan rikosoikeudellisen soveltamisen peruslähtökohta, joka ilmenee ihan korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä.

Korkein oikeus on useissa tapauksissa linjannut, että kyse ei ole pelkästään siitä, mitä on tapahtunut, vaan myös siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa teko on tapahtunut. Näitä tekijöitä arvioidaan kokonaisuutena, eikä rikosoikeudellinen harkinta voi perustua pelkästään lopputulokseen (kuolemaan) ilman huolellista analyysiä siitä, täyttyvätkö murhan tunnusmerkistön edellyttämät kriteerit.

Jos oikeudellinen analyysini olisi vain omaa "kehitelmääni", silloin täytyisi pystyä osoittamaan, että korkein oikeus ei olisi koskaan käyttänyt kokonaisarviointia rikosnimikkeen määrittämisessä. Tätä ei voida tehdä, koska käytäntö on nimenomaan tämä. Se, että joku väittää muuta, kertoo vain siitä, ettei hän tunne rikosoikeudellisen arvioinnin perusteita tai korkeimman oikeuden tulkintalinjoja.

Jos joku haluaa kiistää tämän, hänen olisi hyvä perustella väitteensä vaikka korkeimman oikeuden oikeuskäytännöllä, eikä pelkästään subjektiivisella tuntemuksella siitä, miten rikosnimikkeiden pitäisi määräytyä. Ilman oikeudellisia perusteita kyseessä ei ole juridinen argumentti, vaan mielipiteellinen heitto, joka ei kestä tarkastelua.

[Unhola]

Luulen, että vastaaja tuomitaan murhasta eikä taposta. Ei kai oikeudessa tuollainen selitys mene läpi, että on ollut juuri puhdistamassa asetta kun uhri tulee paikalle.

Tuntematta osapuolia on vaikea ottaa kantaa siihen, ovatko olleet ihmisinä mukavia vai täysiä mulkkuja. Myötätuntoni on uhrin puolella tietysti, mutta ei tekijääkään kateeksi käy. Kun ei murha muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että poikaystävä oli hänet jättänyt ja halusi toisen miehen. Päinvastoin tämä rikos vain varmisti sen, ettei yhteen palaaminen ole edes teoriassa mahdollista. Puhakka ja korkean statuksen lääkäri elivät onnellisina yhdessä loppuun saakka.

[Doris Watson]

Mitä motiivia tällä psykiatrilla olisi ollut keksiä tarinoita ja sepittää havaintojaan?

No väännän rautalankaa. En tiedä sepittikö ja mitä, tai paremminkin jättikö kertomatta.
Mut sä uskot psykiatreihin kuin jumalaan.
Ja kun (psykiatri!) ystävä ei mainitse pers häiriötä niin silloin sitä ei ole olemassa?!
Ei hänen tehtävänsä ole diagnosoida.
Jää nähtäväksi onko tarpeen kenenkään muunkaan diagnosoida. Taitaa olla aika selvä keissi. Melkoinen ihmishirviö tuo Rolffi

[Taalasmaan Ulla]

Mitä motiivia tällä psykiatrilla olisi ollut keksiä tarinoita ja sepittää havaintojaan?

No väännän rautalankaa. En tiedä sepittikö ja mitä, tai paremminkin jättikö kertomatta.
Mut sä uskot psykiatreihin kuin jumalaan.
Ja kun (psykiatri!) ystävä ei mainitse pers häiriötä niin silloin sitä ei ole olemassa?!
Ei hänen tehtävänsä ole diagnosoida.
Jää nähtäväksi onko tarpeen kenenkään muunkaan diagnosoida. Taitaa olla aika selvä keissi. Melkoinen ihmishirviö tuo Rolffi

Miksi välttelet varsinaista kysymystä ja yrität kiertää aiheen sen sijaan, että vastaisit suoraan? Kysyin, mikä motiivi psykiatrilla olisi ollut valehdella, mutta sen sijaan tarjoat epämääräisiä vihjailuja, retorisia kysymyksiä ja väitteitä, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tämä on klassinen esimerkki argumentaation välttelemisestä, kun todellisia perusteluja ei ole esittää.

Ensinnäkin, psykiatri ei ollut tässä tapauksessa syytetyn hoitava lääkäri, vaan henkilö, joka on tuntenut hänet vuosikymmeniä. Hänen tehtävänsä ei ollut tehdä diagnoosia, vaan kertoa oikeudelle, minkälaista käytöstä hän on pitkän tuttavuuden perusteella havainnut. Se, että psykiatri ei raportoinut persoonallisuushäiriöstä, ei tarkoita, etteikö hän olisi ollut kykenevä arvioimaan syytetyn käytöstä suhteessa siihen, mitä hän on vuosien mittaan havainnut. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan täysin normaali käytäntö todistajalausuntojen arvioinnissa.

Toiseksi, on huvittavaa, kuinka olet valmis hylkäämään psykiatrin lausunnon ilman mitään näyttöä sen epäluotettavuudesta, mutta samalla olet täysin varma omista johtopäätöksistäsi, vaikka et tunne syytettyä etkä ole nähnyt hänen käytöstään vuosien varrella. Oletko nyt itse se, joka kuvittelee omaavansa suurempaa psykologista asiantuntemusta kuin joku, joka on tuntenut syytetyn henkilökohtaisesti? Jos psykiatri olisi sanonut jotain, mikä tukee sinun narratiiviasi, olisitko suhtautunut häneen samalla epäilyksellä? Tuskinpa.

Lopuksi, jos ainoa argumenttisi on epämääräinen vihjailu siitä, että joku saattaa jättää asioita kertomatta, se ei ole argumentti lainkaan. Se on pelkkää spekulaatiota, jolla ei ole mitään oikeudellista painoarvoa. Oikeudessa ei tuomita sen perusteella, mitä joku kuvittelee jonkun ehkä jättäneen kertomatta, vaan sen perusteella, mitä voidaan objektiivisesti todistaa. Jos haluat tehdä vakavasti otettavaa analyysiä, esitä argumentteja, älä heittele tyhjiä olettamuksia, jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin omaan mieltymykseesi nähdä tapaus tietyllä tavalla.

[Yoshi]

Niin janne puhakka oli kiinnostunut itseään huomattavasti vanhemmista miehistä, joilla oli rahaa. Jannen sisko pitää itku/suru/-instaa ja raivoaa käräjäoikeudessa. No ehkä siskon toiminta vielä jotenkin ymmärrettävissä, mutta Jannesta kyllä paistoi heittämällä läpi, et vanhat ukot ,(janneen nähden), joilla oli rahaa, olivat sen juttu. Nordmon laitto vaihtoon, kun Nordmolla loppu rahat.

Ja en ole tyhmempää puolustusasianajaja kuullut. Elisa Trejtnar alkaa kertoa kuin sadusta, miten Nordmon juristitytär on opastanut isäänsä tarinoimaan. Ainoa, joka tässä kohtaatarinoi on Elisa Trejtnar itse. Tunsin myötähäpeää, kaikkien osallisten puolesta, kun Elisan tarinat lähtivät kunnolla laukalle. Ja vielä oikeasti rikosuhripäivystäjäkin noin villillä mielikuvituksella. Suosittelen et jatkaa vaan niiden akkareiden lukua paskalla käydessään ja keksiis niistä lisää satuja lapselleen.