Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Doctor Lecter kirjoitti: Ti Elo 20, 2024 1:06 pm
Jos vuosilukua penäätte, niin 1974-1976. Noin suurinpiirtein.
Aizerbaidzan kirjoitti: Ma Joulu 24, 2012 12:01 pm
Vuonna 1976 hän siirtyi astetta rankempaan vaiheeseen ja surmasi puukottamalla ryyppykaverinsa. Vapaus koitti vuoden 1981 alussa.
Juu, se oli 1976. Nyt löysin siihen uutisen:
HS 15.4.1976.
Luukkaisen_teko.jpg (74.9 KiB) Katsottu 1245 kertaa
Kovin pitkään Luukkaisen vapaus ei kestänyt, kun kuolo hänet jo korjasi. Karmako iski?
Jotain sellaista.
Luukkainen, ei Luukkonen kuten kirjoitin edelliseen viestiin.
Doctor Lecter kirjoitti: Ma Joulu 24, 2012 1:14 pm
Helsingin Sanomat uutisoi likakaivosurmasta 9.11.1982:
Aizerbaidzan kirjoitti: Ti Elo 20, 2024 8:03 pm"Vanhaan hyvään aikaan" ei aikailtu tuomioiden kanssa, sillä jo 23.12.1982 Helsingin Sanomat uutisoi Pertti Luukkaisen likakaivosurman tuomioista lehdessään. Siinä, toisin kuin Poliisi kertoo -kirjoissa, ei käytetty peitenimiä tietystikään. Uutisen mukaan taposta kymmenen vuoden tuomion saanut oli 30-vuotias Kari Ampuja.
Lahden kartan mukaan "Mukana häärinyt Anja Sohkanen sai 1 v 4 kk ja naapuriapua antanut Eino Korhonen saman verran".
Heidän tuomioihin syyttäjä oli tyytymätön.
- Kartassa oli näemmä mainittu myös Kari Ampuja ja tämä että vuonna 1976 Luukkainen teki henkirikoksen. Less is more.
Tarinan henkilöiden elämäntyylit huomioiden käy mielessä, että onkohan tämän tapauksen osapuolista kukaan enää elävien kirjoissa? Kari Ampujakin olisi nyt hieman päälle seitsemänkymmenen.
Vähissä ovat - jos ovat enää ollenkaan. Pertti Luukkainen on haudattu Levon hautausmaalle Lahteen. Ikänsä puolesta sopiva Eino Korhonen, vuonna 1982 38-vuotias, on kuollut 1992, syntymävuosi 1943. Hänkin sai leposijan Levon hautausmaalta.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Olkkarin uunissa oli uhrin tavarat saaneet kylmää kyytiä tulen avulla:
Uuni
IMG_20250302_021246.jpg (129.85 KiB) Katsottu 926 kertaa
Surman jälkeisenä aamuna Anja ja "Rane" olivat saaneet yllättävän siivouspuuskan. Jälki ei kuitenkaan ollut mainittavan huolellista, keittiöön oli jäänyt veritahroja ja vereen tahriintunut moppi oli jätetty puuskan äkillisesti lopahdettua niille sijoilleen..
Keittiö
IMG_20250302_021016.jpg (145.23 KiB) Katsottu 926 kertaa
Kuolema likakaivossa Ylikonstaapeli Pertti Malminen
Perjantaina, marraskuun 5 päivänä 1982 kello 16.15 Lahden rikospoliisiin tuli puhelu. Tuntematon miesääni ilmoitti, että lähemmin mainitussa osoitteessa sijaitsevan kaupungin omistaman kiinteistön pihamaalla sijaitsevassa likakaivossa oli miehen ruumis. Ilmoittaja ei suostunut sanomaan nimeään ja katkaisi puhelun. Puhelua ei onnistuttu jäljittämään.
Rikoskomisario mukanaan rikospoliisimiehiä lähti viipymättä paikalle. Heidän kantapäillään paikalle saapui myös teknistä henkilökuntaa.
Poliisimiehet voivat vain todeta, että tuntemattoman tekemä ilmoitus piti paikkansa.
Kuin temmellyskenttä
Ilmoitetussa osoitteessa olevalla tontilla oli kaksi rakennusta, vanha puurakenteinen ja puulämmitteinen omakotirakennus, sekä myös asuttava piha rakennus. Rakennusten pihapiirissä oli vesikaivo ja siitä vielä noin 10 metrin päässä etelään likakaivo.
Rakennusten pihamaa oli kuin temmellyskenttä. Päärakennuksen edessä lumessa näkyi epäselviä jalanjälkiä, joista kuitenkin voi havaita, että ne olivat useammanlaisten jalkineiden jättämiä. Portaiden oikealla puolella näkyi jälkiä, niin kuin vasemmallakin puolella, missä oli runsaasti sekä tallaus- että raahausjälkiä, jotka johtivat rakennuksesta etelään.
Portaiden vasemmassa päädyssä seinässä oli verijälkiä ja joitakin jälkiä portaiden vieressä oli peitetty hiekalla. Seinän ja portaiden vierestä löytyi verisiä kattotiilen palasia.
Kaivolle johtava polku oli kovin tallattu ja sitä pitkin oli raahattu jotain. Likakaivon renkaan ulkopuolellakin oli verijälkiä. Likakaivo oli noin 1,2 metrin syvyinen ja siinä oli jonkin verran vettä ja lietettä.
Vainaja makasi kaivossa kaksin kerroin jalat ylöspäin ja pää veden alla. Vainajalla oli yllään sukat, farmarit, alushousut, aluspaita ja villapaita.
Vainaja vietiin Päijät-Hämeen Keskussairaalaan ruumiinavauksen toimittamista varten.
Päärakennuksen eteläpäässä sijaitsevassa asunnossa oli läsnä sen haltija koneasentaja Rane, hänen ystävänsä Kirre ja tämän tyttöystävä Airi, jotka kaikki saivat seurata poliisin mukana rikos poliisiin. Rane oli edellisenä päivänä käynyt tekemässä rikosilmoituksen Peraa vastaan. Asunto suljettiin tutkimuksia varten.
Seuraavana päivänä Lahden alueen tutkimus keskuksen miehet tulivat tutkimaan edellisenä päivänä suljettua asuntoa.
Olohuoneen sohvasta, seinältä ja lattialta ole vasta pahvilaatikosta löytyi verijälkiä, samoin keittiöstä eri paikoista. Olohuoneen uunista löytyi siinä poltettujen vaatekappaleiden, kukkaron ja vyön osia. Muuten huone näytti olevan kohtuullisessa järjestyksessä.
Rakennuksen ulkopuolella suoritetussa tarkastuksessa todettiin, että portaiden vieressä oleva hiekka oli tuotu kuistin alta. Kun hiekka poistettiin sen alta, löytyi paljon verisiä jälkiä, verisiä puun kappaleita ja veriset silmälasit.
Kaikki todistusaineisto otettiin poliisin haltuun lähempiä teknisiä tutkimuksia varten.
Rikoksen uhri — sillä rikoksesta tässä aivan ilmeisesti oli kyse — oli poliisin vanha tuttu. Vaikka vainajaa oli runnottukin, kyllä poliisi hänet tunsi. Hän oli taidemaalari” Perä, sekä poliisin että kavereidensa varsinainen kiusankappale. Eihän lopun silti olisi tarvinnut tällainen olla...
Perä
Elokuun kolmantena päivänä 1930 syntyi Viipurissa poika, jolla oli oikeakin nimi, mutta joka sai kutsumanimen Perä ilmeisesti jo Viipurissa ollessaan. Sodan jälkeen Perä joutui vanhempineen Lahteen muiden evakoiden joukossa.
Perällä oli taipumuksia taidemaalariksi, mutta ilmeisesti hän ei koskaan saanut mitään oppia maalauksessa. Hän erikoistui tekemään koriste- maalauksia esimerkiksi kapiokirstuihin ja muihin vastaaviin esineisiin. Perän harrastukset eivät kuitenkaan jääneet pelkästään maalaukseen, sillä hän joutui poliisin karissa tekemisiin jo viisitoista vuotta täytettyään. Tällä saralla Perä ehti kunnostautua huomattavasti enemmän kuin maalauksessa ja vuoteen 1976 mennessä hänellä oli ansioluettelossaan jo ainakin 25 törkeätä varkautta, lukuisia varkauksia, näpistyksiä, vangin karkaamisia, väärentämisiä ynnä muita vähäisempiä rikkomuksia.
Vuonna 1976 Perä kruunasi uransa tappamalla ryyppykaverinsa iskemällä häntä puukolla rintaan. Perä ei joutunut kuitenkaan kovinkaan montaa vuotta sovittamaan tätä tekoaan ja hän pääsi vapaalle jalalle jo vuoden 1981 alussa. Lahteen Perä oli kotiutunut niin pysyvästi, että ei osannut lähteä muualle ja samoin olivat hänen elämäntapansakin pysyneet entisellään.
Vanhana tuttuna poliisille Perä joutui tietenkin usein kiinni tekemistään rötöksistä ja vuoden 1982 syyskuuhun mennessä Lahden rikospoliisi oli tehnyt Perästä jo kymmenen pöytäkirjaa oikeudelle. Eikä Peräkään sentään kaikista rikoksistaan kärynnyt ja hän ehti jo tässäkin välissä olla linnassa huilaamassa, joten ahkerana hän oli.
Varsinaiseen työntekoon ei hänelle kuitenkaan ollut mitään erityisiä haluja.
Hän ei myöskään nähnyt tarpeelliseksi hankkia itselleen omaa asuntoa ja niinpä hän asettuikin taloksi, milloin mihinkin entisen linna- tai ryyppykaverin luo.
Yleensä näissä Perän majapaikoissa asusti porukkaa, joka ei pannut pahakseen uutta jäsentä seurueessa tai uuden jäsenen epäsosiaalisia harrastuksia. Perä kuitenkin laiskana miehenä ei viitsinyt lähteä edes kovin pitkälle rikoksia tekemään, vaan hän hakkasi ja putsasi omia seuralaisiaan.
Tätä ei tietenkään katsota kovinkaan suopeasti minkäänlaisissa piireissä ja "hullusta Perästä” puhuttiinkin usein jopa poliisillekin hammasta purren. Porukan jäsenet tekivät Peraa vastaan jopa rikosilmoituksia, joka ei ole kovinkaan tavallista. Porukka kun yleensä maksaa itse takasin eikä asioista puhuta edemmäs. "Kasvojen muodon" perusteella myös Perä sai useaankin kertaan pikaoikeuden tuomion tekosistaan. Musta silmä oli hänellä paremminkin sääntö kuin poikkeus.
Väkisin muuttaja
Asuntoa valitessaan Perä ei yleensä kysynyt asunnon haltijan mielipidettä, saisiko hän muuttaa vai ei. Tietenkin Perä sentään valitsi asuntoaan sen verran, että tunsi olevansa asunnon haltijaa vahvempi.
Kesällä -82 Perä majoittui vanhan linna- ja ryyppykaverinsa asuntoon. Asunto sijaitsi kaupungin omistaman talon piharakennuksessa. Asunnon haltija, nimeltään Kirre, ei päässyt lausumaan omaa mielipidettään siitä, että hänen kämppäänsä perustettiin taidemaalaamo. Tosin Kirrellä oli harrastuksia hyvin runsaasti muualla eikä hän paljonkaan ehtinyt olla Perän vaivoina asunnossaan.
Perä kuljetti siis kaikessa rauhassa Kirren asunnolle ryyppyporukkaa ja hallitsi yhden huoneen asuntoa ja sen irtainta omaisuutta kuin omaansa.
Elokuun puolessa välissä Perä vei asuntoon itselleen naisseuralaisen, joka luonnollisesti kuului "alan miehiin".
Jossain vaiheessa Perä huomasi, että rahaa ei hänellä ollutkaan niin paljon kuin omien laskujen mukaan piti olla. Hän epäili heti pahinta ja epäili seuralaisensa vieneen rahat. Tämä kävi Perän kunnialle ja vaikka hän oli itse lukemattomat kerrat tehnyt samanlaisen tempun toisille, niin itse hän ei sellaista sietänyt.
Perä otti jalastaan korkeakorkoisen Cowboy saappaan, jolla huiteli seuralaistaan oikein olan takaa. Tästä lähti taju ja verta tuli hyvin runsaasti. Tosin alkoholimyrkytystä lähentelevä humalatila sammutti naisen niin nopeasti, ettei Perän sentään tarvinnut itseään läkähdyttää hakkaamisella.
Kirren asunto kärsi tapauksen yhteydessä huomattavasti suurempia vaurioita kuin naisseuralainen. Verta oli roiskunut kaikkialle katosta lähtien.
Kirre lienee pahoittanut tästä mielensä, sillä pikapuoliin tämän jälkeen Perä kokosi ”ateljeensa” ja siirtyi muitta mutkitta päärakennuksessa asuvan Ranen kämppäkaveriksi. Rane itse ei ollut kotona Perän tehdessä muuttoa. Huolellisena miehenä Rane oli lukinnut ovensa ja sulkenut ikkunat. Niinpä Perä joutui särkemään ikkunan päästäkseen sateensuojaan.
Asiasta tehtiin vahingontekoilmoitus, mutta tämän jälkeen Perä onnistui kuitenkin suostuttelemaan Ranen siihen, että sai jäädä ainakin väliaikaisesti asumaan Ranen asuntoon.
Rane kimpaantuu
Rane oli tavallaan joutunut syyhyttä saunaan, sillä hän ei kuulunut varsinaisesti Perän vakioporukkaan. Rane oli aivan kunnollinen nuori mies, jonka työttömyys oli ajanut ajoittain ryypiskelemään pihassa asuvan porukan kanssa.
Rane oli työssä ollessaan hankkinut hienot, usean tuhannen markan arvoiset stereot sekä muu takin irtaimistoa asuntoonsa. Näistä hän huolehti kuin silmäterästään ja piti asuntonsa tip-top kunnossa.
Perän mielestä hyvää viinarahaa ei kuitenkaan kannattanut pitää kiinni moisessa roinassa ja hän ehdotti Ranelle useaan otteeseen, että ”myyhän kamasi, niin saadaan kunnon känni”.
Koska Ranella oli kotivakuutus, Perä ehdotti hänelle, että ”mitähän jos myisit ne kamasi salaa ja tekisit ilmoituksen, että ne on varastettu. Näin olisi voitto kaksinkertainen ja tulisi vieläkin parempi känni”.
Rane oli kuitenkin hyvin vastahakoinen ja Perä uhkasi viedä tavarat itse myyntiin. Lisäksi Perä oli saanut Ranesta toisenlaisenkin kiusan. Rane ei Kirren tavoin luuhannut kaupungilla, vaan nukkui omassa asunnossaan. Tästä syystä Perä joutui pariinkin otteeseen häätämään Ranen puukolla uhaten häntä yöksi katuja mittaa maan.
Rane oli 4.11. aamupäivällä ollut ryyppäämässä kavereittensa kanssa olutta jossain baarissa. Myös Perä oli tullut sinne ja uhannut jotenkin Ranea. Seurueeseen kuuluivat myös aikaisemmin mainitut Kirre ja Airi. Rane oli kertonut heille kovasta kohtalosta, jonka uhriksi hän oli joutunut. Nämä yllyttivät Ranen tekemään rikosilmoituksen Peraa vastaan ja varsinkin Kirrellä oli jo omaakin kokemusta siitä, millainen terroristi Perä saattoi olla.
Kun Ranella vielä oli jonkinlainen oikeustaju tallella, hän noudatti kehotusta ja lähti rikospoliisiin tekemään rikosilmoitusta Peraa vastaan.
Rane oli rikospoliisissa käydessään melko selvä ja hän kertoi, että hän oli ottanut Perän pari kuukautta aikaisemmin väliaikaisesti asuntoonsa asumaan, koska Perällä ei ollut omaa asuntoa. Tämän jälkeen Perä oli pitänyt asuntoa kuin omaansa ja käyttänyt Ranen irtaimistoa osoittamatta merkkejäkään poislähdöstä. Rane kertoi pelkäävänsä Peraa ja tämän käytöstä, kun tämä jatkuvasti vilautteli puukkoaan ja uhkaili häntä tappamisellakin. Rane sanoi kuulleensa, että Perä oli joskus aikaisemminkin syyllistynyt henkirikokseen ja nyt hän oli sanonut uskaltavansa tehdä sellaisen uudestaankin.
Erityisesti Ranea vaivasi se, että Perä oli vaatinut häntä osallistumaan rikollisiin tekoihin. Mutta Rane vakuutti, että hän halusi pysyä rehellisenä ja tehdä työtä, kun siihen vain tarjoutui tilaisuus.
Rane kertoi, että Perä oli uhannut varastaa hänen rehellisellä työllä ansaitsemillaan rahoilla hankkimansa stereot, jonka jälkeen Ranen tulisi tehdä rikosilmoitus ja nostaa vakuutusrahat.
Rane oli epätoivoinen. Hänellä ei oman kertomansa mukaan ollut enää ollenkaan kotirauhaa ja hän sai jatkuvasti pelätä henkeään. Mutta itse Rane ei uskaltanut käskeä Peraa poistumaan ja siksi hän oli tullut pyytämään poliisilta apua.
Rane kertoi, että tällä hetkellä Perä ei ollut hänen asunnossaan ja niin sovittiin, että Rane tulisi seuraavana päivänä uudelleen rikospoliisiin ja sitten lähdettäisiin yhdessä nostamaan Perän ateljee pihalle.
Mitkä näkymät seuraavana päivänä olivat, sen jo tiedättekin...
Ja sitten...
Rikosilmoituksen teon jälkeen mentiin kolmisin Airin asunnolle missä oluen juontia jatkettiin. Tässä puuhassa tuntui myös rohkeus lisääntyvän samaan tahtiin kuin pullot tyhjenivät. Lopulta tehtiin päätös lähteä heittämään Perä omin voimin pihalle.
Airi jopa ehdotti lähdettäessä, että tapetaan se, kun siitä on jatkuvasti harmia. Airi ja Kirre tunsivat myötätuntoa Ranea kohtaan, joka oli hiljainen ja surkea hissukka kovaotteisen Perän käsissä.
Kolmikko marssi suoraan Ranen asunnolle ja he löysivät Perän makuulta. Tietenkin Ranen makuusijalta. Kirre ilmoitti Perälle lyhykäisesti, että ”se on lähtöä nyt”. Perä taas oli itse sitä mieltä, että jos joku lähtee niin ei ainakaan hän. Samalla hän otti esille puukon, joka kuului hänen varusteisiinsa kiinteämmin kuin maalarinpensseli.
Rane tunnustaa
Poliisin saatua aikaisemmin kerrotulla tavalla nimettömän ilmiannon Ranen asuman talon likakaivossa olevasta ruumiista ja todettua, että ilmoitus piti paikkansa, oli aivan kuin selviö, että Rane oli syyllinen. Hänen edellisenä päivänä Peraa vastaan tekemänsä rikosilmoitus oli kuin tunnustus.
Ranea tietenkin kuulusteltiin syylliseksi epäiltynä Perän ottamiseen hengiltä.
Rane oli oikeudenmukainen ihminen ja hän tunnusti tekonsa. Hän kertoi yksin surmanneensa Perän kenenkään muun siihen osallistumatta.
Asiaa lähemmin tutkittaessa Ranen kertomus osoittautui kuitenkin paikkansapitämättömäksi. Hän ei ollut surmannut Peraa, vaan Kirre ja Airi, jotka sitten monien kuulustelujen jälkeen kertoivatkin asian oikean laidan.
Ranenkin oli pakko myöntää, että asia ei ollut hänen kertomallaan tavalla, mutta koska hän katsoi, että koko tapahtumaketju oli saanut alkunsa hänestä, hän katsoi olevansa siitä myös vastuussa.
Asia oli painanut häntä ja hän oli halunnut ottaa syyt niskoilleen ystävänsä Kirren sijasta.
Miten Perä lähti
Tapahtumaketju oli seuraavanlainen: Kirre, joka oli nuori ja riuska mies, löi Peraa heti. Nyrkiniskussa oli vihan tuomaa ruutia ja Perä lensi selälleen kamarin lattialle. Perä kömpi jaloilleen, mutta liikkeet lienevät olleet jo jonkin verran haparoivia, sillä Kirre ehti ottaa käsiinsä pullon, jolla iski Peraa päähän.
Perä kaatui tajuttomana lattialle ja Kirre täydensi työtä potkaisemalla muutaman kerran Peraa päähän. Jossain välissä myös Airi ehti mukaan ja pisti Peraa puukolla selkään.
Rane katseli touhua silmät pyöreinä vierestä, eikä ottanut osaa koko mekastukseen. Tajuton Perä oli vielä kamarin lattialla, mistä hänet raahattiin ulos ja pudotettiin lähes parimetristen portaiden päältä jäiseen maahan, jonne hän jäi suulleen makaamaan. Vielä pihallakin Kirre rusikoi Peraa hakkaamalla pihalta löytämällään kattotiilellä Peraa kasvoihin.
Tämän jälkeen kolmikko poistui takaisin Airin asunnolle, missä he jatkoivat ryypiskelyään. Kirren mieleen tuli kuitenkin myöhemmin illalla, että ”eihän sitä Peraa voi siihen rapun pieleen jättää”. Hänellä ei kuitenkaan ollut mielessä Perän mahdollinen pelastaminen, vaan hänen maallisten jäännöstensä hävittäminen.
Tässä tarkoituksessa suunnattiin askeleet jälleen takaisin Ranen asunnolle.
Piharakennuksen toisessa päässä asui naapurina eräs mies ja Kirre meni herättämään hänet. Kirre kertoi, että portaiden pielessä makaava Perä täytyisi viedä likakaivoon.
Vielä unen tokkurassa oleva naapuri sanoi, että mikäpäs siinä ja hän avusti toisesta käsivarresta Kirreä heidän raahatessaan kuolleelta vaikuttavaa Peraa läheiseen likakaivoon. Perää katsoessaan naapuri ei liene epäillyt hetkeäkään, etteikö Perä olisi ollut kuollut.
Miten Perä oli kuollut tai ruumiin piilottaminen taas lienevät tuntuneen naapurista yhdentekevältä, koska asia ei häneen mitenkään tuntunut vaikuttavan.
Perä siis työnnettiin likakaivoon pää edellä. Kaivo oli kuitenkin melko matala, joten jalkoja täytyi työntää oikein toden teolla, että kansi saatiin suljetuksi.
Tämän jälkeen nelikko meni Ranen asuntoon, ja tapauksen kunniaksi juotiin sinne jääneet Perän viinakset. Aamulla Rane ja Airi siivosivat asuntoa ja polttivat joitain Perälle kuuluneita tavaroita.
Rane vapautetaan
Lahden raastuvanoikeus antoi asiassa päätöksensä joulukuun 30 päivänä 1982.
Oikeus totesi, että Perä ei ollut kuollut kaivoon pantaessa, vaan vasta vedettyään keuhkoihinsa likakaivossa ollutta vettä. Tämä seikka oli osoitettu ruumiinavauksessa.
Rane, joka oli ollut vangittuna yllytyksestä tappoon syytettynä, vapautettiin kokonaan.
Airi tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen, mutta päästettiin vapaalle jalalle odottamaan kutsua rangaistustaan kärsimään.
Naapuri, joka avusti Perän kantamisessa kaivoon, tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Kirre, jutun päätekijä, tuomittiin taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Mihin ehtiikään...
Vapaalle jalalle päästyään Airi on elänyt kuin viimeistä päivää. Hän on ollut sen jälkeen lukuisista rikoksista syylliseksi epäiltynä, ja sekä pidätettynä että vastaamassa oikeudessa. Humalassa ollessaan hän on kertonut jonkin asian painavan häntä Perän tapossa. Kuitenkaan hänestä ei kuulusteluissa ole saatu sen enempää irti.
Hän on ehtinyt olla mukana jo useissa törkeissä pahoinpitelyissä, laittomissa uhkauksissa ym. rikoksissa joko vain paikalla olleena todistajana tai itse syyllisenä. Hänestä tuntuu tulevan jonkinlainen lenkki siihen henkirikosten ketjuun, joka edellä kerrotun tapauksen ympärillä olevien henkilöiden taustaan liittyy.
Perä oli aikoinaan tappanut Pentti-nimisen miehen. Pentin veli oli ampunut haulikolla erään linnakaverinsa. Perän tappoa koskevassa jutussa todistamassa ollut Siru oli tappanut avomiehensä muutamaa vuotta aikaisemmin ja Airi oli mukana jutussa, jossa erään kaksoismurhan tapahtumapaikan läheisyydessä anastettiin runsaasti omaisuutta.
Mitä ehtiikään, jos kyllin pitkään elää saa...
