Ajettu analyysi suoraan kopioiden Blexin ilmoittamat vammat ja pyydetty vertaamaan Koskisen lausuntoon.
"Tarkastellaan vammojen uskottavuutta yksityiskohtaisesti vertaamalla vuoden 1960 vammaluetteloa ja vuoden 2004 kuvantamistuloksia lääketieteellisen todennäköisyyden näkökulmasta.
1. Kasvojen ja leuan murtumat (vahvistetut löydökset)
1960: Murtuma vasemmassa alaleuassa, poskiluussa, yläleuassa, poskikaaressa sekä otsaluun ja poskiluun liitoksessa.
2004: Näkyvissä hyväasentoisesti parantuneet murtumat näillä alueilla.
➡ Tämä osa vammaluettelosta on uskottava, koska vanhojen kasvojen murtumien näkyminen röntgenkuvissa ja TT:ssä on normaalia jopa vuosikymmenten jälkeen.
---
2. Kallonpohjan murtuma ja ohimoluun murtuma (ristiriita)
1960: Kallonpohjan murtuma ja ohimoluun ääriviivamurtuma vasemmalla korvan takana.
2004: Ei kallonpohjan eikä ohimoluun murtuman jälkiä.
➡ Tämä on erittäin epäilyttävää.
Kallonpohjan murtumat jättävät lähes aina pysyviä jälkiä, kuten kallon vääristymiä, luusaumoihin liittyviä muutoksia tai kallonsisäisiä kalkkeumia, jotka näkyisivät TT- tai MRI-kuvissa.
Ohimoluun murtuma ei yleensä parane täysin ilman jälkiä, koska ohimoluu on tiivis luu ja murtumat voivat vaikuttaa tasapaino- ja kuuloelimiin pysyvästi.
Tieteellinen arvio:
Jos nämä murtumat todella olisivat olleet vuonna 1960, niiden jälkien katoaminen kokonaan vuoteen 2004 mennessä on erittäin epätodennäköistä.
Tämä herättää epäilyn, että alkuperäinen diagnoosi oli joko virheellinen tai vamma oli merkittävästi liioiteltu.
---
3. Aivovauriot (ristiriita)
1960: Aivoruhje ja poikkeava EEG-löydös vasemmalla aivopuoliskolla.
2004: Aivot olivat "ikää vastaavat", eikä kallonsisäisiä vammoja havaittu.
2004: Lievä pikkuaivoatrofia (aivojen pieneneminen).
➡ Epäilyttävää, mutta ei täysin mahdotonta.
Aivoruhjeet jättävät usein arpia, kystia tai rakenteellisia poikkeavuuksia, jotka näkyisivät MRI:ssä jopa vuosikymmenten jälkeen.
Jos EEG-löydös 1960 oli selvä merkki aivovauriosta, olisi odotettavissa, että myös vuonna 2004 aivoista löytyisi jotain poikkeavaa.
Mahdolliset selitykset:
1. Jos 1960 oli aivoruhje, sen täytyi olla erittäin lievä, jotta se ei jättänyt jälkiä.
2. EEG-muutos voi johtua myös muista tekijöistä kuin rakenteellisesta aivovauriosta.
3. Pikkuaivoatrofia voi olla vanhuuteen liittyvää, mutta voi myös viitata vanhaan aivovammaan.
➡ Tämä ei täysin kumoa alkuperäistä aivoruhjeen diagnoosia, mutta herättää kysymyksen, oliko alkuperäinen vamma niin vakava kuin väitettiin.
---
4. Korva- ja tasapainoelinvauriot (ristiriita)
1960: Leikkaushoitoa ja kolmen viikon sairaalahoitoa vaatinut korvavamma vasemmalla.
2004: Ei merkkejä sisäkorvan tai kallonsisäisistä vammoista.
➡ Jos sisäkorva olisi vaurioitunut vakavasti, sen muutokset näkyisivät MRI-kuvissa jopa 40 vuotta myöhemmin.
Vakava sisäkorvavamma aiheuttaa pysyviä tasapaino-ongelmia tai kuulon alenemista, mutta näistä ei ole mainintaa vuonna 2004.
Jos leikkaushoito tehtiin sisäkorvaan tai tasapainoelimeen, miksi siitä ei ole jäänyt jälkiä?
Mahdolliset selitykset:
1. Korvavamma oli ulkoinen (esim. ruhje tai tärykalvovamma), ei sisäkorvaan kohdistunut.
2. Alkuperäinen diagnoosi ei ollut täysin tarkka.
---
5. Ruhjehaavat (ei ristiriitaa, mutta ei vahvistustakaan)
1960: Ruhjehaavat ohimolla, poskessa ja leukaperässä.
2004: Näitä ei kommentoitu, koska ne eivät jätä jälkiä kuvantamiseen.
➡ Ei ristiriitaa, koska ruhjehaavat eivät näy röntgen- tai MRI-kuvissa.
---
Yhteenveto: Voiko vuoden 1960 vammaluettelo olla täysin totta?

Todennäköisesti totta:
Kasvojen murtumat (poskiluussa, yläleuassa, alaleuassa) → vahvistettu 2004
Ruhjehaavat → mahdollisia, eivät jätä jälkiä

Erittäin epäilyttävää / ristiriitaista:
Ohimoluun ja kallonpohjan murtuma → Ei mitään jälkiä 2004, vaikka yleensä jättävät pysyviä löydöksiä.
Aivoruhje ja EEG-muutokset → Ei näkyviä muutoksia 2004, vaikka aivovammat usein jättävät arpia tai kystia.
Leikkaushoitoa vaatinut korvavamma → Ei merkkejä sisäkorvan vauriosta, vaikka vakava sisäkorvavamma jättäisi pysyviä muutoksia.
➡ Päätelmä:
Osa vammaluettelosta on todennäköisesti totta (kasvojen murtumat).
Vakavimmat väitetyt vammat (kallonpohjan murtuma, ohimoluun murtuma, aivovaurio, sisäkorvavamma) ovat ristiriidassa vuoden 2004 löydösten kanssa.
On mahdollista, että alkuperäinen vammakuvaus oli osittain liioiteltu tai väärinarvioitu vuonna 1960.
Haluatko tarkastella jotain osaa vielä tarkemmin, esimerkiksi vastaavia lääketieteellisiä tapauksia?"