Satuilevia pikkulapsia ei kuulustella, haasteta eikä laiteta todistamaan. Mikään ei ole muuttunut Tukholman noitarovioista. Arvostelu ja kirja kannattaa lukea:
https://www.ts.fi/kulttuuri/1074001254
Jan Guillou: Noitien asianajaja 2004
-
Tuhannet lapset ilmiantoivat noitia ja sepittelivät kertomuksia myös omista Blåkullan matkoistaan. Kertomukset olivat usein hyvin yksityiskohtaisia.
Kidutus sielunhoitoa
Noitahysteria levisi laajoille alueille Pohjois-Ruotsiin ja myös Tukholmaan. Tuloksena oli kolmisen sataa noitina teloitettua ihmistä.
-
Noitahysterian laukaisijoita eivät ensi sijassa olleet vallanpitäjät (tosin osalla papistosta oli siinä keskeinen rooli), vaan se kumpusi ennen kaikkea rahvaan omista riveistä. Ihmiset joutuivat
kollektiivisen hulluuden valtaan.
-
Guillou korostaa yksilöiden merkitystä historian kulussa. Hän mainitsee useita pappeja ja virkamiehiä, jotka kylmäpäisyydellään pelastivat satojen tai tuhansien ihmisten hengen. Nämä aikansa individualistit ja skeptikot eivät antaneet joukkohysterian sumentaa mieltään. ANNELISTIT
Kirjansa lopussa Guillou pudottaa poleemisen pommin. Hän käsittelee paljon esillä olevaa pedofiliakysymystä. Guillou vetää yhtäläisyysmerkit noitavainojen ja monien pedofiliasyytösten välille. Hän mainitsee groteskeja esimerkkejä siitä, millaisia pedofiliatutkimuksia ja -oikeudenkäyntejä Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa on käyty. Hän keskittyy päiväkodeissa tapahtuneiksi väitettyihin pedofiliatapauksiin. Lasten kertomukset voivat asteittain saada järjettömiä ulottuvuuksia: eräänkin päiväkodin setä oli muka järjestänyt kymmenille lapsille seksiorgioita maanalaisessa kammiossa Mustanaamioksi pukeutuneena ynnä muuta yhtä uskottavaa. Mitään materiaalisia todisteita ei ollut löytynyt, mutta
vanhemmat ja psykologit olivat vakuuttuneita miehen syyllisyydestä.
Guillou viittaa noitavainojen lapsitodistajiin, joiden kertomukset Blåkullassa käynneistä olivat yksityiskohtaisia ja aikalaisten mielestä täysin uskottavia. Yhtä uskottavia, kuin moniin pedofiliatapauksiin nykyisin liittyvät kertomukset.
Guillou toteaa alakuloisena, että ihminen ei opi historiasta mitään.
JARI LYBECK
Professori JP Roos
Oikeusmurha 3: erittäin lyhyt tiivistelmä. Anneli Auer todetaan syyttömäksi Jukka Lahden murhaan. Syyttäjät etsivät muuta syytettävää ja saavat Auerin veljeltä lasten kertomukset, paitsi vanhinta lasta joka kiistää kaiken. Asiantuntijat ottavat kertomukset vakavasti vaikka ne ovat täynnä
mahdottomia yksityiskohtia. Mukaan kuvaan tulee onneton gynekologi joka tutkii ultraviolettivalolla lasten oletettuja arpia. Lopputuloksena Auer ja hänen silloinen miesystävänsa tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Myöhemmin nuoremmat lapset peruvat kertomuksensa. KKO päättää purkaa tuomion ja määrää käräjäoikeuden tutkimaan asian uudelleen huolimatta siitä, että ainoa syytettä tukeva asia ovat gynekologin UV tutkimukset. Auer roikkuu uudelleen löysässä hirressä.
Uskomaton tapaus. Suomalaisen oikeuslaitoksen ehkä suurin yksittäinen vääryys. Eikä yksikään juristi tee mitään. Ei oikeuskansleri, ei oikeusasiamies. Miksi?