Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Hurjimus]

Tuo lapio mysteeriö voisi olla sellainenkin, että Runar valoisan aikana tutki lähistöä ja näki lapion työmaalla, jonka tekojensa jälkeen kävi sitten hakemassa.
Mutta se Elina

[Cohle]

Lopulta näissä mysteerien ratkomisissa pitää nojata kokonaisarviointeihin, ja pyrkiä niistä muodostamaan tekijäehdokas.

Täytyy katsoa, milloin ehtisin Öhman-muistiinpanoni toimittaa jäsenneltyyn muotoon. Varsin paljonhan kirja on 1920–60-lukujen ajankuvaa ja mielenterveydeltään nyrjähtäneen suomenruotsalaisen kriminaalin sielunmaisemaa. Loppupuolelta löytyy sitten Tulilahti-tutkinnan kannalta kiinnostavia seikkoja niillekin, jotka ovat Runar Holmströmin viivanneet yli tekijäehdokkaiden listalta.

En tiedä, onko monikaan ainakaan kovaan ääneen viivannut Runaria yli tekijäehdokkaiden listalta. Itse olen edelleen sitä mieltä, että intuitiivinen lähestymistapa, aihetodisteet (varsinkin toiminta rikospaikalla), aikalaiskertomukset ja kriminologian tilastot huomioiden syyttävä sormi osoittaa edelleen paikallisiin.

Myönnän, että tässäkin teoriassa on omat ongelmansa. Jopa niin, että kaikki on ihan puutaheinää, ja tekijä tosiaan oli Runar. Mutta toistaiseksi löytyy Runaria todennäköisemmät tekijäehdokkaat.

Tuo Kololammen löydös on kyllä tehty hätäpäissään ja sellaisessa paikassa rinteessä, ettei sitä ole tarkoitettu löydettäväksi.

Vaikea sanoa. Aika hyvin tuo Kolonlammen seutukin oli mukana maastoetsinnöissä elokuussa 1959 ennen ruumislöytöä (21.8.).
Täällä taidettiin tämä jo todetakin, mutta jos tavarat vietiin sinne ruumislöydön jälkeen, niin ne on pitänyt viedä sopivasti syrjään - ei liian näkyville. Hätäisyyttä ja ehkä kieroutuneisuuttakin on mukana kuitenkin ollut. Jokin syy sille on, että tavaroita ei yksinkertaisesti hävitetty vaikka polttamalla, vaan ne jätettiin niin, että joku ne joskus löytäisi.

[Cohle]

Kopioin tänne nyt vielä nostona Alibin kirjeen (5/1985), ettei tarvitse metsästää ketjun syövereistä. Miksi tällaista kukaan keksisi kirjoittaa yli 25 vuotta rikoksen jälkeen? Nimettömänä.

Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui.

Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena maanantai-iltana vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä. Kaksi maantien varressa seisoskelevaa paikkakuntalaista miestä näki kahden kevyesti pukeutuneen nuoren naisen ajavan tietä pitkin polkupyörillä. "Nuo ovat varmaan menossa sinne uudelle leirintäalueelle", toinen miehistä sanoi "Eiköhän lähdetä perästä". Näillä sanoillaan mies herätti nukkuvan karhun.

Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen. Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, kutsuttakoon häntä Alibin Antajaksi, sammutti moottorin ja synkkä parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.

Vaimean kiroilun lomasta voi erottaa Alibin Suojaaman - kutsutaan häntä siten, toteavan, että he eivät näköjään olleet ainoat joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla. Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään.

Kun pojat olivat poistuneet veneellään, tapahtumia seuranneet miehet ymmärsivät, että tytöt olisivat tuskin heille suosiollisempia kuin aikaisempia yrittäjiäkään kohtaan. Tilanne oli selvä. Oli keskiyö ja tarvittiin kovempia otteita mikäli yöjalasta aiottiin hyötyä.

Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu.

Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan. Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa.

Se oli yhteiskunnasta eristäytyneen pääsyytetyn todellinen rooli Tulilahden kaksoismurhassa. Tirkistelijä ei juuri puheillaan kehuskele. Siksi Holmströmkään ei osannut liikkumisiaan Heinävedellä sen paremmin selittää.

Tuona murhayönä Alibin Antaja ja Alibin Suojaama tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten Alibin Antaja ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja Alibin Suojaama lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään.

Paljon puhuttu talon koira tuskin edes höristeli korviaan puhumattakaan, että olisi nostanut äläkän, koska lapion hakijan askeleet olivat sille tutut kuukausien ajalta tällä uudisrakennustyömaalla ja muutenkin tutut vuosien takaa lähinaapurin liikuttua kyläreissuilla kyseisessä talossa miltei päivittäin.

Miesten kaivettua haudan ja peitettyä tyttöjen ruumiit Alibin Antaja jäi kätkemään telttakangasta ja loppuja tavaroita. Alibin Suojaama muisti tyttöjen polkupyörät ja meni hakemaan niitä. Lähtiessään hän otti mukaansa tyttöjen intiimejä vaatekappaleita myöhempiä perverssejä rituaaleja varten. Vaatteet Alibin Suojaama kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.

Tällä välin Alibin Antaja oli alkanut hermostua, vaikka hänellä riitti töitä murhapaikan siivoamisessa ja naamioimisessa. Työn hän teki tosiaan hyvin, sillä tämän kertomuksen allekirjoittanutkin oleskeli ja liikkui murhapaikalla muutaman päivän kuluttua huomaamatta mitään erikoista.

Alibin Suojaaman vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan. Se ei sijainnut keskellä lahtea vaan lähempänä toista rantaa salmen suulle päin. Alibin Suojaama tunsi paikan hyvin pyydystettyään lahdella katiskoilla kalaa jo pikkupojasta asti. Pyörät löydettiin tästä paikasta vasta usean etsintäkerran jälkeen

Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin.

Alibin Suojaama jatkoi Alibin Antajan luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä muuraushommia pitemmäksi aikaa.

Sinne mennessään hän otti mukaansa perunakuoppaan piilottamansa tyttöjen tavarat ja piilotti ne sisätiloihin. Talven mentyä hän alkoi epäillä piilopaikan varmuutta, haki tavarat pois ja vei ne tien varteen metsään. Sieltä ne löydettiin vähän ajan kuluttua eikä kukaan osannut selittää mitenkä ne olivat säilyneet talven yli metsässä niin hyvässä kunnossa. Ehkäpä kettu oli kuljettanut ne keväällä luolastaan?

Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee Alibin Suojaamaa. Alibin Antaja ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu.

[Hurjimus]

Olen kyllä lukenut, että tienvarret oli noin 10 m laajuudelta katsottu. Tuskinpa Kololammen seutua sen kummemmin on tutkittu, miksi olisi

[Cohle]

^ Tässä kertauksena Laatikaisen viesti elokuun etsinnöistä.

Heinäveden-Rummukkalan-Niinimäen-Varkauden välisen tien ympäristö tosiaan tutkittiin kahteen otteeseen elokuussa 1959 ennen ruumiiden löytymistä, osittain jopa satojen metrien etäisyydeltä. Kolonlammen alue oli elokuun puolivälin paikkeilla etsintöjen painopistealuetta:

Helsingin Sanomat uutisoi 16.8.1959:
"Sunnuntaina suoritettavista etsinnöistä ei vielä ole tehty tarkkaa suunnitelmaa, mutta tapahtunee se sotilasvoimin Heinäveden ja Leppävirran kuntien alueilla. Lähinnä joutunee uuden tutkimuksen kohteeksi Varkaus—Rummukkala—Heinävesi-maantie."

...ja jatkoi 17.8.:
"Etsintöjä suoritettiin Savon Prikaatin sotilasosaston avustuksella Rummukkala—Varkaus-maantien varrella. Erikoisesti tutkittiin järvien ja lampien rannat."

Toisaalta tutkinnanjohtaja Arvi Vainio oli todennut, että Kolonlampi ei ollut etsintäaluetta. Tämän tiedon luotettavuutta heikentää Vainion Runar-psykoosi, eikä hänen töppäilynsä muutenkaan tee kunniaa suomalaiselle rikostutkinnalle.

[Hurjimus]

Miten ihmeessä on osattu kymmenien km.n päässä tuo alue noin tarkkaan etsiä. Jos todella noin, ei oo järkee sitten löydettäväksi viedä noita, etsimättömälle alueellehhan ne olisi pitänyt hylätä
Olisi tj.ltä aika rohkeaa valehdella tuosta etsinnästä, käryhän tuosta tulisi satavarmasti. Olisi saattanut olla entinen tj

[Ezmery]

Kopioin tänne nyt vielä nostona Alibin kirjeen (5/1985), ettei tarvitse metsästää ketjun syövereistä. Miksi tällaista kukaan keksisi kirjoittaa yli 25 vuotta rikoksen jälkeen? Nimettömänä.

Uteliaisuudesta tein joku aika sitten kokeilun, jossa vaihdoin tuohon kirjeeseen Alibin Antajan tilalle Koposen ja Alibin Suojaajan tilalle Pölläsen. Tulokseksi sain tooodella (siis jopa hämmentävän) lukukelpoisen, selkeän ja vakuuttavan kirjeen jossa kaikki tällä palstalla esiin tuodut seikat ja todistelut näistä kahdesta epäillystä sujahtivat paikoilleen.

Se, kuka kirjeen on kirjoittanut, onkin sitten toinen juttu. Komppaan muutamaa muuta siinä, että mielestäni rivien välistä paistaa naispuolinen kynäilijä, joka on elänyt samaa arkea tekijöiden kanssa. Ollaanko sitten Pöllästen, Koposten, Kauhasten, Koikkalaisten, Laatikaisten, Ruuskasten, Pelkosten vai ihan jonkun muun pirtin pöydän ääressä kaipaakin niitä kärpäsiä lisää kattoon. Kaikki ne kärpäset ovat ilmeisesikin jo lätkänsä kohdanneet...

[Der Fanhder]

^^Kirjeessä saattaa hyvinkin olla jotain totta takana. Itse ihmettelen kuitenkin sitä, miksei kirjeen kirjoittaja -jos kerran ihan silminnäkijä oli- mennyt tietojensa kanssa poliisin pakeille, vaan tyytyi kirjoittamaan vihjailevan tarinan sensaatiohakuiseen rikoslehteen. Kirjeen julkaisu Alibi-lehdessä jo vähentää sen uskottavuutta omissa silmissäni.

[Cohle]

Uteliaisuudesta tein joku aika sitten kokeilun, jossa vaihdoin tuohon kirjeeseen Alibin Antajan tilalle Koposen ja Alibin Suojaajan tilalle Pölläsen.

Alibin Suojaamalla viitataan 100 % varmuudella Pölläseen, ja vaikea tuohon Alibin Antajaksi on muuta sovittaa kuin Koposta.

Komppaan muutamaa muuta siinä, että mielestäni rivien välistä paistaa naispuolinen kynäilijä, joka on elänyt samaa arkea tekijöiden kanssa.

Joo, kirjoittaja vaikuttaa naiselta, joka on asunut Rasimäessä, ja juuri niin kuin sanoit, niin on eletty samaa arkea.

miksei kirjeen kirjoittaja -jos kerran ihan silminnäkijä oli- mennyt tietojensa kanssa poliisin pakeille, vaan tyytyi kirjoittamaan vihjailevan tarinan sensaatiohakuiseen rikoslehteen. Kirjeen julkaisu Alibi-lehdessä jo vähentää sen uskottavuutta omissa silmissäni.

Tämä on tosi hyvä kysymys. Yhteisöllisyys, oman kylän maine ja lojaalius omia kohtaan? Ehkä myös valtasuhteet ja väkivallan pelko? Ehkä kirjoittaja on kertonutkin asiansa poliisille, mutta vasta vuosien jälkeen. Onni Happosen murha kannattaa muistaa. Tapaukseen liittyi kyräilyä, uhkailuja ja ilkivaltaa vielä vuosikymmenien päästäkin.

Onhan tuossa kirjeessä värikynää, se on selvä. Esim. onkohan tuo perunakuopan näköhavainto totta? Melko huono paikka piilottaa rikossaalista tuohon aikaan maailmaa.

[Haudankaivaja]

Onkohan palstalaisilla mielenkiintoa Öhmanin kirjan suomenkielistä tiivistelmää kohtaan, jos sellaisen kirjoittaisin?

Todellakin olisi!

Kyllä olisi

[Laatikainen]

Syvyyskäyrien lähde näköjään jäi ilmoittamatta. Ne on kuvakaapattu https://app.karttaselain.fi/ :stä niin, että sekä

• syvyyskartta I (Tarkat, Traficomin toimittamat syvyystiedot meri- ja järvialueilta lisättynä maastokartta-aineistoihin. Syvyyskartta I:n aineistojen piirtotapa soveltuu erinomaisesti esimerkiksi kalastuksen apuvälineenä käytettäväksi. Suosittelemme kokeilemaan Syvyyskarttoja I ja II ja valitsemaan omaan käyttöön parhaiten soveltuvan aineiston.) että

• syvyyskartta II (Tarkat, Traficomin toimittamat syvyystiedot meri- ja järvialueilta lisättynä maastokartta-aineistoihin. Syvyyskartta II sisältää aina uusimmat aineistot ja mukana on upeita uusia syvyyskarttoja mm. useilta pienvesiltä.) on ollut valittuna.

Noiden molempien syvyyskarttojen saman aikainen valinta aiheuttaa sen, että syvyyskäyrät näyttävät risteävän.

Kiitos selvityksestä. Olisihan tuo pitänyt nähdä, kun olisi huolella katsonut

Palvelun syvyyskäyrien lähtöaineisto näyttää Tulilahden kohdalla olevan sama kuin vanhoissa peruskartoissa eli Merenkulkuhallituksen mittaukset 1940-luvulla. Ne ovat hyvä lähtökohta mutta tietty kriittisyys on paikallaan. Sinällään kysymys lahden syvimmästä kohdasta on saanut keskustelussa ehkä tarpeettoman suuren painoarvon. Pyörien upotuksen kannalta ei ole keskeistä, onko vettä viisi vai kuusi metriä.

Lopulta näissä mysteerien ratkomisissa pitää nojata kokonaisarviointeihin, ja pyrkiä niistä muodostamaan tekijäehdokas.

Tuossapa tiivistät yhteen virkkeseen minunkin lähestymistapani.

Tulilahden jutusta voidaan esittää erilaisia teorioita, kertomuksia, narratiiveja. Yksittäisiä seikkoja voidaan kytkeä valittuun kertomukseen tai selittää ne sen kannalta merkityksettömiksi. Jokin painava seikka voi antaa aiheen kertomuksen muuttamiseen tai jopa sen hylkäämiseen kokonaan. Olen yrittänyt ja yritän jatkossakin tarkastella seikkojen, esimerkiksi Kolonlammen tavaroiden tai eri todistajien lausumien, todistusarvoa ensin itsessään ja sitten suhteessa erilaisiin kertomuksiin. Paras esimerkki siitä, miten eri tavalla asioihin voi suhtautua, on varmasti Elina Haaviston kertomus. Sitähän joku voi hyvin perustellusti pitää vahvana ja luotettavana näyttönä kahden paikkakuntalaisen miehen osallisuudesta rikoksiin tai vaihtoehtoisesti joku toinen mitätöi sen merkityksen voi kokonaan väittämällä, että unta se vaan oli

Johdonmukainen lähdekritiikki on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti yritän välttää sellaista putkinäköisyyttä, että alkaisin puoliväkisin runnaamaan yksityiskohtia teoriaan sopivaksi. Ja mitä eri teorioihin tulee, kovin tylsäksihän keskustelu täälläkin menisi jos kaikki olisimme samaa mieltä

^^Kirjeessä saattaa hyvinkin olla jotain totta takana. Itse ihmettelen kuitenkin sitä, miksei kirjeen kirjoittaja -jos kerran ihan silminnäkijä oli- mennyt tietojensa kanssa poliisin pakeille, vaan tyytyi kirjoittamaan vihjailevan tarinan sensaatiohakuiseen rikoslehteen. Kirjeen julkaisu Alibi-lehdessä jo vähentää sen uskottavuutta omissa silmissäni.

Viisasta pohdintaa. Nimetön kirje kohulehteen ei oikein tue sen alussa olevaa ihmettelyä. Selvää on, että kirjettä on elävöitetty yksityiskohdilla ja vuorosanoilla. Tuon kuoren alta voi yrittää löytää kertomuksen keskeiset elementit. Tämän jälkeen esittäisin kirjeen kirjoittajalle melkeinpä joka kappaleen jälkeen yhden ja saman kysymyksen: "Mistä tiedät, että näin tapahtui?"

Kirjettä on ehkä Alibin toimituksessa stilisoitu, mutta saan silti kuvan jossain määrin tottuneesta kirjoittajasta. Johdonmukainen ja oikeakielinen teksti.

[Ezmery]

Olen tutkinut ankarasti karttoja (niistä ehkä enemmänkin tuonnempana...).
Yksi asia, jonka huomasin, on Lyytikäisten tontti (jos tuo tosiaan on Lyytikäisten talo). Vuoden 1974 kartassa mahdollisen pihapiirin halkoo oja tai joenpahanen. Mustalla merkitty on päärakennus ja kaksi muuta aitta (jossa Lauri nukkui murhayönä) ja sauna. Pohdiskelin, että jos sauna on rakennettu ojan toiselle puolelle ja lapio on ollut siellä työmaalla, ei siellä hiippailleista öillisistä henkilöistä varmasti olisi ollut kenelläkään havaintoja. Lapion hakijan on mielestäni pitänyt sen sijainnin tietää, se ei mielestäni ole voinut näkyä tielle. Lyytikäisillä on varmasti ollut oma oikopolkusa rantaan (vai onko mitään polkuja edes tarvittu, ennemminkin ehkä vain oikoreitti) ja sitä kauttahan voisi kuvitella saapuvansa suoraan tuohon Tulilhaden puoleiselle rakennukselle. Mitä mieltä olette? Ollaanko edes oikeassa talossa?

[Cohle]

Ollaanko edes oikeassa talossa?

Lyytikäisten talo on se seuraava, jonne leiritie tavallaan päättyy.

Merkillepantavaa tuossa on, että maasto oli 50-luvulla vähän avonaisempaa kuin nykyään.

[Ezmery]

Lyytikäisten talo on se seuraava, jonne leiritie tavallaan päättyy.

Merkillepantavaa tuossa on, että maasto oli 50-luvulla vähän avonaisempaa kuin nykyään.

Onko tuo ympyröimäni talo sitten Karvinen?

[Cohle]

Onko tuo ympyröimäni talo sitten Karvinen?

Tietääkseni on.