Mariangel kirjoitti: Su Touko 11, 2025 9:02 pm
Se, että damfinin nuoruuteen on kuulunut joukkopano ym., ei kyllä tarkoita, että kaikki muutkin tytöt humaltuessaan... Jne.
Mutta ei se - eikä mikään muukaan - tarkoita myöskään sitä, että kukaan koskaan missään ei voisi tehdä niin. Vai tarkoittaako?
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn: Kun ilmeisesti olet lukenut tämän jutun oikeuden pöytäkirjan, niin ylittyykö sinun mielestäsi näyttökynnys rikosnimikkeelle "törkeä raiskaus", mitä syyttäjä alunperin vaati, vai vaatisiko toisenlainen ratkaisu jotain lisänäyttöä? Jos ei, niin mikä oikeudelle esitetty näyttö mielestäsi postaa varteenotettavan epäilyn vastaajien tai jonkin heistä syyllisyydestä?
Tähän juttuun liittyen Hesarin jossain aiemmassa Hesarin jutussa mielestäni viitattiin voimaan tulleeseen lainmuutokseen, jossa tunnusmerkistöä laajennettiin tuohon suostumukseen liittyen. Tänään hesarin sivuilla (en tiedä onko printtiversiossa?) tunnustmerkistöä ja näyttöä puntaroitiin otsikolla:
Syyttäjät ja poliisit kertovat miten uusi raiskauspykälä on toiminut: ”On vaikeaa”. Jutussa pyöritellään sitä, mitä jo ennen lain voimaan tuloakin uumoiltiin: Lakiuudistus toi mukanaan laajemman tunnusmerkistön raiskausrikoksen täyttymiselle sillä perusteella että suostumusta ei ole annettu, muttei mitenkään tietenkään voinutkaan tuoda mitään lisää näytön hankkimiseen suostumuksen suhteen, joten eihän se homma silloin kovin hyvin toimi. Jos oikein ymmärrän yleisesti ajatellen, niin esitutkinta- ja syyttämiskynnys aleni. Aiemmin piti olla väkivaltaa tai sillä uhkaamista (toki ikäpykälät lisäksi), mutta nyt riittää tunnusmerkistöksi ehkä hiuksia halkoen riittää, "ettei asianomistaja sanonut eikä tehnyt mitään", ja rumasti sanottuna "antoi vastaajan vaan hoitaa asiansa loppuun". Kun ymmärtääkseni painotus ajattelussa kallistuu siihen suuntaan, että suostumus tulee olla nimenomaisesti annettu, mutta suostumuksen antamatta jättämistä ei tarvitsisi ilmaista mitenkään.
Erikoissyyttäjä Niina Huttunen:
Epäillylle raiskausrikokselle on Huttusen mukaan vain harvoin silminnäkijätodistajia, valvontakameratallenteita tai muuta vastaavaa niin sanottua ulkoista näyttöä.
”Jos sukupuoliyhteys on riidattomasti tapahtunut, ei oikeuslääketieteellisillä tutkimuksilla eikä esimerkiksi dna-tutkimuksilla ole saatavissa lisänäyttöä vapaaehtoisuuteen tai sen puuttumiseen.”
”Siihen, onko toinen antanut suostumuksensa vai ei, on lähes mahdoton saada mitään kirjallista näyttöä. Mikään lääkärintodistus tai tutkimus ei tuo lisänäyttöä siihen, mitä keskustelua osapuolten kesken on käyty ennen sukupuoliyhteyden aloittamista.”
Rikostarkastaja Heidi Niemi I-U:n poliisipiiristä
”Aika usein seksuaalirikoksissa on sana vastaan sana -tilanne. Esitutkinnassa kuulusteluissa kirjataan hyvin tarkasti tapahtumien kulku ennen epäiltyä tekoa, teon aikana ja teon jälkeen. Esitutkinnassa selvitetään tarkkaan asianosaisilta, miten vapaaehtoisuus on ilmaistu sanallisesti, käytöksellä tai muulla tavoin”, Niemi sanoo.
L-U:n pliisin rikoskomisaario Jyrki Kallio:
”Joissakin tapauksissa on hyvin vaikea saada lisäselvitystä kertomusten tueksi, vaikka teemme kaikkemme rikosten selvittämiseksi”, Kallio sanoo.
Kallio pitää joka tapauksessa hyvänä, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden merkitys korostui lakiuudistuksessa.
”Se antaa poliisille mahdollisuuden lähteä tutkimaan matalalla kynnyksellä epäiltyä rikosta”, Kallio sanoo.
Alue syyttäjä Eila Hyppönen (syyttäjänä Malmin tapauksessa):
”Näytön arviointi raiskausrikoksissa ei ole muuttunut uuden suostumuspykälän myötä”, sanoo aluesyyttäjä Elina Hyppönen.
”Yleensä syytekynnyksen ylittymiseen ja syyksi lukevaan tuomioon siis tarvitaan asianomistajan kertomuksen lisäksi muutakin välillistä näyttöä kuten tähänkin asti. Mikäli muuta välillistä näyttöä ei ole, on vaikea todistaa, että suostumusta ei ollut. Tällaista näyttöä voivat olla esimerkiksi viestit, lääkärinlausunto tai se, että asianomistaja on kertonut tapahtuneesta jollekin”, Hyppönen kertoo.
Kaikki lainaukset:
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011211827.html