Pieni liekki kirjoitti: Su Huhti 27, 2025 7:53 pm
Olisivatko ne eläinten uhraustarinat voineet lähteä liikkeelle siitä, kun lapset olivat kokeneet pelottavana tapahtumana ennen isän surmaamista sen, kun jonkun tuntemattomaksi jääneen henkilön irrallaan juosseet koirat olivat raadelleet naapurien lemmikkikanin, jonka raato oli löytynyt heidän pihaltaan?
Ensimmäisen saatananpalvontaan liittyvään, silloin 12-16 –vuotiaiden tyttöjen muodostamaan ja
iäkkäämmän naisen johtamaan ryhmään törmäsin jo n. 1989. Eräs äiti otti minuun yhteyttä, sillä
hänen
tyttärensä oli alkanut käyttäytyä hyvin poikkeuksellisesti. Pian kävi ilmi, että tytär oli alkanut pinnailla
koulusta muutamien tyttöjen kanssa.
Tyttö kertoili puolivalheellisesti asioita…. Kävi ilmi että viikolla
pinnatessaan koulusta tytöt olivat vain kuljeskelleet ostoskeskuksissa ja kauppaliikkeissä. Viranomaiset
olivat saaneet pari tyttöä kiinni myymälävarkaudesta [
Anneli opetti lapsia varastamaan ja valehtelemaan].
Kuulustelujen aikana tytöt eivät ilmoittaneet muuta syytä varkauteen kuin sen, että piti hakea jännitystä
elämään….
Lopulta tytär kertoi, ettei selviäisi hengissä, mikäli jengin pomo, tämä huomattavasti iäkkäämpi nainen
[
Anneli], saisi tietää tyttären vasikoineen jengin puuhista. …. Äiti lähti selvittämään asioita tyttöjengin
pomon luo. Täällä hän sai kuulla,
kuinka huono kasvattaja hän oikeastaan oli. Tytär oli paennut naisen
turviin perheen huonoa kohtelua [
Amandan ja sijaisperheen konflikti]. Kaikenlainen henkinen pakko oli
aivan vierasta tässä ryhmässä. Tarjolla oli aina ”virikkeitä”, videoita, musiikkia ja muuta viihdettä. Äiti
huomautti, että oli kyseenalainen kunnia tarjota koulupinnarille kouluaikaan turvapaikkaa. Tämä sai naisen
raivoihinsa. Kauniin kuoren alta paljastui juuri se hirveä peto ja tyttöjen hyväksikäyttäjä [
Anneli], minkä
tytär oli äidilleen kuvaillutkin…”
Tytär kertoo, että jossain vaiheessa nainen oli kysynyt, haluaisivatko nämä ottaa yhteyttä henkiin.
Spiritismiä pelattiin ja kaikki tuntui jännittävältä ja kivalta. ”Tuntui luonnolliselta totella ryhmämme pomoa.
Pienet tehtävät, joita hän määräsi, selitettiin uskollisuustesteiksi. Siksi niihin liittyi näpistyksiä
tavarataloista.”
Lopulta pidettiin istunto, joka aloitettiin kutsumalla saatanaa ja ”polttamalla piriä”. ”Pomo oli tuonut
mukanaan eläimen, jonka hän asetti eteemme muovin päälle pöydälle makaamaan [
Anneli uhrasi eläimiä,
kuolleita eläimiä oli ruokapöydässä]. Tuntui siltä, että pomo olisi kasvanut silmissä ja hänen kasvonsa
muuttuivat petomaisiksi. Hän tarttui eläintä niskasta ja kohotti sen pystyyn. Pomo otti esiin veitsen, jolla
hän leikkasi hirveästi huutavan eläimen etujalat poikki [
Anneli ja Amanda viiltelivät eläimiä ja jättivät ne
kitumaan tai tappoivat]. ”Näin käy sille, joka uskaltaa kertoa ulkopuolisille toiminnastamme!” Sitten hän
leikkasi takajalat poikki, ja sanoi näin käyvän sille, joka yrittää lähteä ilman hänen lupaansa pois jengistä.
Lopulta pomo leikkasi eläimen kaulan poikki ja sanoi: ”näin käy luopioille!”. Sitten hän keräsi veren
kannuun, jonka jälkeen kukin meistä nautti verta saatanan nimissä!”[
Jukan verta kerättiin kannuun]
Tämmöisiä kerrotaan eräässä Mäkisen/Rämön haastatteleman todistajan kirjoittamassa kirjassa (hakasulkulauseet omiani). Ihmeen paljon muistuttavat lasten kertomuksia ja sijaisvanhempien kuvaamia asioita.