poliisikoiran pentu kirjoitti: Ke Kesä 11, 2025 5:16 am
Sellainenkin tuli vielä mieleen, että olisiko lasuun tarttunut samaa ilmiötä kuin terveydenhuoltoon? Eli yksityinen terveydenhuolto haluaa mieluusti helpoimmat, vielä suhteellisen terveet potilaat. Kadonneen perheen lapset saattoivat hyvinkin olla niitä helppoja ja fiksuja, omatoimisesti opiskelevia.
Vaikeasti oireilevat jäävät sitten ilman sijoituspaikkoja? Ne jotka oikeasti tarvitsivat huostaanottoa ja pääsyä pois kodista?
Vieläkö löytyy ihmisiä, joiden mielestä lastensuojelu = sijoitus? Ja sosiaalityöntekijät ovat ihmishirviöitä, jotka vaanivat hyvien perheiden lapsia, että saavat jättää oikeasti apua tarvitsevat lapset huomioimatta

Ihan tosi, ei meillä ole mitään kiintiötä siinä, kuinka paljon lapsia pitää sijoittaa. Tavoite on aina päinvastainen - kukaan ei halua turhaan hajottaa perhettä. Ihan jo lastensuojelulakikin velvoittaa käyttämään ensijaisesti avohuollon tukitoimia, joihin voi sisältyä melkeinpä mitä vaan mitä lapsi tai perhe tarvitsee (esim. tehostettu perhetyö, perhekuntoutus kotona tai laitosmuotoisesti, päihdekuntoutus, erilaiset terapiat, tukihenkilötyö, tukiperhe, päiväkotipaikka, iltapäiväkerho, lapsiperheiden kotipalvelu, lastenhoitoapu kotiin jne. )
Jos perheen asuinolosuhteet on lapselle sopimattomat, tilanne pitää lastensuojelulain mukaan korjata. Esim. autetaan etsimään asunto, hommataan muuttofirma, tuetaan muuttokustannuksissa, järjestetään hoitoapua muuton ajaksi jne. Jos taas lastensuojelun tarve johtuu perheen rahatilanteesta, tämäkin pitää saman pykälän mukaan korjata. Eli autetaan mahdollisessa kriisitilanteessa, ohjataan hakemaan asiaankuuluvat etuudet, tuetaan velkojen selvittelyssä. Lasta ei koskaan jätetä näkemää nälkää, eikä lapsi voi myöskään jäädä asunnottomaksi.
Pykälä on lastensuojelulain 35 §:
Toimeentulon ja asumisen turvaaminen.
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.
—> Taloudellinen tilanne tai asuinolosuhteet eivät pääsääntöisesti kuulu huostaanoton perusteisiin. Asia muuttuu vasta silloin, kun vanhempi on kroonisesti kyvytön huolehtimaan siitä, että pysyy katto pään päällä, sähköt maksettuna ja ruokaa pöydässä, eikä tilanne yrityksistä huolimatta korjaannu.
Huostaanotto on työntekijälle työläs ja aikaavievä prosessi, eikä kukaan odota kieli pitkällä että saisinpa ottaa kerralla huostaan seitsemän lasta. Siinä on ihan jäätävästi hommaa ja aikataulu on tiukka.