Deckarist_3 kirjoitti: Ma Kesä 23, 2025 11:47 pm
En tiedä kiinnostaako useaa, mutta Rauhan Sanalla on tietysti oma YouTube-kanava.
Paljon videoita ja samoja miehiä usein puhujina: muutama herra Vähäkangas (Karoliina Karf, os. Vähäkangas), Minfossa jo syyttäjänä mainitulla Ville Väkeväisellä on ilmeisesti ahkerasti puhuva pappiskaima (vai onko syyttäjä itse lukenut myös teologiaa?), puhujana usein myös useampi mies mainitulla Rahja-sukunimellä. Rauhansanalaisille lie paljon lapsia, joten varmasti siksikin samoja sukunimiä on monia. Veljiä, serkkuja ja serkunserkkuja on paljon.
Esirukouksia jos jättää, niin niitä pyydetään sitten Jumalaa kuulemaan ja toteuttamaan.
Voi vaikka toivoa uutta aviomiestä auttamaan neljän erityislapsen hoidon kanssa. Voi toivoa jokaiselle uskovaiselle nuorelle uskovaista ystävää. Voi toivoa tukea koululaista joka kokee tulleensa koulukiusatuksi. Ja kaikenlaista muuta.
Livetulkkaus usein ruotsiksi, ei hassumpaa..
https://youtube.com/@lahetysyhdistysrau ... -v5If_1Go3
Korjaus: Ville Väkeväinen näyttää olevan sekä pappi että nykyisin myös syyttäjä.
https://yle.fi/a/3-9214135?utm_source=s ... n=ylefiapp (2016)
Mietintää vielä: En tunne tässä kohtaa itse lakia tarpeeksi: jos teologian maisteri on toiminut pappisvirassa yli 10v mm. Ylitorniossa, Torniossa ja Simossa ja hän opiskelee sen jälkeen lakia ja työskentelee nyttemmin syyttäjänä, on tietysti kummassakin virassa vaitiolovelvollisuus, mutta vain erilainen: lain puolella juridinen, pappisvirassa sielullinen. Jos hypoteesina ajattelisi että Väkeväiseltä olisivat Karfit tai ehkä koko Rauhan Sana -yhteisö pyytäneet ’ohjausta’ köyhien vanhempien vaikeaan tilanteeseen, niin kumpaa vaitiolovelvollisuutta Väkeväisen pitäisi noudattaa poliisin ja lastensuojeluviranomaisten edessä juridisesti nyt?
Väkeväinen ei muuten 2016 tullut valituksi Tornion kirkkoherraksi ja hallinto-oikeuteen uhkaili vievänsä päätöksen vuonna 2016. Tuolloin hän ei ollut vielä syyttäjä, mutta luki yhä oikeustiedettä Simon kirkkoherruuden ohessa.
https://yle.fi/a/3-9220542?utm_source=s ... n=ylefiapp Tuo hallinto-oikeus särähti nyt vain Karfien monien valitusten vuoksi omaan korvaan. Kumpikaan heistä kun ei ole itse juristi. Mieleen nousi, että voihan se tietysti olla, että rauhansanalaisessa Väkeväisessä yhdistyy ainakin saman liikkeen jäsenille sekä oikeus- että uskonturva ja neuvonta.
"Papin vaitiolovelvollisuutta voidaan katsoa yhteiskunnallisena ja kirkollisena määräyksenä. Yhteiskunnallisesti se liittyy tiettyjen ammattien todistamiskieltoihin. Rippiin liittyvä vaitiolovelvollisuus varjelee auttajan ja autettavan välistä luottamuksellista suhdetta. Lainsäädäntö lähtee siitä, että pappi on kuullut ripissä uskotun asian Jumalan edustajana ja näin ollen vaitiolovelvollisuudessa ei ole kyse ihmisten välisestä keskinäisestä sopimuksesta. Tästä syystä pappien vaitiolovelvollisuus on erilainen kuin muiden ammattiryhmien, joiden vaitiolovelvollisuudesta on erikseen säädetty." (
https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/tur ... vollisuus/)
Jos rippisalaisuuteen lisätään asianajajan ja asiakkaan välinen luottamussuhde, siinähän on jo kaksi hyvää syytä olla kertomatta asioita eteenpäin. Eli eivätkö nämä kaksi vaitiolovelvollisuutta pikemminkin vahvista toisiaan eivätkä ole toistensa kanssa ristiriidassa? Ei silloin joudu valitsemaan, kumpaa noudattaa, kun molemmat sanovat: "Älä kerro eteenpäin."
Tarkoittaako tuo "tiettyjen ammattien todistamiskieltoihin" sitä, ettei tarvitse todistaa oikeudessa sielunhoidettavaa koskevissa asioissa?
Grok: "Suomessa papin vaitiolovelvollisuus on vahva, ja se perustuu lakiin sekä kirkon omiin säädöksiin. Papilla, esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon papilla, on sielunhoidollinen vaitiolovelvollisuus, joka kattaa sielunhoitokeskusteluissa saadut tiedot. Tämä vaitiolovelvollisuus on ehdoton, eikä pappi saa paljastaa näitä tietoja ilman sielunhoidettavan suostumusta, edes oikeudessa.
Kuitenkin oikeudenkäynnissä on poikkeuksia. Rikoslain (39/1889) 17 luvun 23 §:n mukaan pappi voi olla velvollinen todistamaan oikeudessa, jos kyseessä on vakava rikos, kuten henkirikos tai törkeä pahoinpitely, ja jos tuomioistuin katsoo, että papin todistaminen on välttämätöntä asian selvittämiseksi. Tällöin tuomioistuin voi vapauttaa papin vaitiolovelvollisuudesta. Käytännössä tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, ja tuomioistuin harkitsee tarkasti, onko todistaminen oikeuden toteutumisen kannalta välttämätöntä.
Lisäksi, jos pappi saa tietää sielunhoidossa rikoksesta, joka ei ole vielä tapahtunut mutta on uhkaava (esim. suunniteltu rikos), hänellä voi olla velvollisuus ilmoittaa asiasta viranomaisille, jos se on välttämätöntä rikoksen estämiseksi. Tämä perustuu rikoslain 15 luvun 10 §:ään, joka velvoittaa estämään rikoksen, jos se on mahdollista ilman suurta vaaraa.
Yhteenvetona: Pappi ei yleensä joudu todistamaan sielunhoidossa kuulemistaan asioista oikeudessa vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta tuomioistuin voi poikkeustapauksissa vapauttaa hänet tästä velvollisuudesta vakavien rikosten osalta."