Poliisi etsii Karfin perhettä

[Deckarist_3]

Rauhan Sana tunnetaan reilu vuosikymmen lapsien hyväksikäyttövyyhdistä. Tässä tapauksessa ei ole puhuttu sellaista tapahtuneen aikuisten tai sisarusten toimesta julkisuudessa.

Vaikka em. uutisointia ei olisi koskaan ollutkaan, jää kuitenkin uskonnollisesta, ulkomaailmasta (muusta kuin uskontoon liittyvästä) täysin eristäytyneestä perheestä käsitys, mikä herättää mun hälytyskellot. Perhe on systemaattisesti hävinnyt kartalta aika ajoin ja nyt kun vuosi sitten kaikki lapset huostaanotettu ja juuri kun lapset olisivat hajaannetuttu ja saaneet aitoja uusia ulkomaailman kontakteja, heidät aivopestään pakomatkalle. Mä näen pakomatkan motiivin myös näissä aiheissa. Mitä lapset kertoisivat perheen sisäisistä asioista, jos rohkenisivat ja pystyisivät luottamaan?

Tällaisiin kysymyksiin toivoisin vastauksia. Olisi elintärkeää, että lapset tavoitettaisiin henkilökohtaisesti.

Minäkään en väitä Karfin perheessä tapahtuneen insestiä. Parissa huoneessa asuen seitsemän-kahdeksan lasta vauvasta teineihin toki tietävät ja kuulevat kaiken mitä usein lisääntyvät vanhemmat (joilta onanointi on Lutherin oppien mukaan aikamoisen kiellettyä) puuhailevat.

Mutta koska nyt aihetta googlailin, niin löysin vanhemman mutta aika mielenkiintoisen Duodecim-lääkärilehti artikkelin siitä, miten yhteisö voi suhtautua yhteisön sisällä ilmitulleeseen ja lapsiin tai lapseen kohdistuvaan ongelmaan ja rikokseen, insestiin.

Juttu on vuodelta 1992 ja käsittelee ongelmana ja rikoksena vain insestiä, mutta periaatteessa artikkeli voisi kertoa mistä vain lapsiin kohdistuvasta rikoksesta tiiviin yhteisön sisällä, missä yhteisö lähteekin ehkä aika yllättävästi suojelemaan itseään ja omaa mainettaan, eikä rikoksen uhriksi joutuneita lapsia.

Teksti kannattaa aiheen vuoksi ottaa med nypa salt, mutta minusta tämä artikkeli on edelleen lukemisen arvoinen.

Mielenkiintoista on, miten tiivis yhteisö voi tilkitä itsensä eristyksiin ja hiljaiseksi vaikeuksissa ja rikoksissa jotka kohdistuvat lapsiin, koska yhteisön aikuisjäsenet kokevat rikoksen tietyllä tavalla saastuttavan koko yhteisön, myös heidät itsensä, eli muutkin kuin väärintekijät. Rikos ja syyllisyyskin voi laajeta yhteisön jäsenten mielissä koskemaan koko yhteisöä. Minän rajat ovat yhteisössä hälvenneet.

Siksi tiedettyjäkin väärintekijöitä voidaan suojella ja väittää jopa koko yhteisön voimin selviäkin todisteita valheiksi, viranomaiset vain jahtaavat perhettä ja yhteisöä, asioita käännetään julkisuudessa ympäri miten halutaan, koska tiedossa on, että viranomaisia estää laki puhumasta julkisesti mitä lapsiin kohdistuvissa rikoksissa oikeasti on tapahtunut.

Yhteisö voi puolustaa omiaan ja itseään vaikka henki menisi.

Lapsien hyvinvoinnilla ei ole kaikissa yhteisöissä kovin suurta arvoa, yhteisön oma julkinen maine on lapsia arvokkaampaa, tärkeämpää.

Hyviä sanoja joka tapauksessa käytettäväksi myös Karfin vanhempiin ja heitä ympäröivään itserakennettuun moniuskovaiseen yhteisöön liittyen: salaisuussyndrooma ja yhteisöshokki.

https://www.duodecimlehti.fi/duo20056

[ksj001]

En tiedä Karfien tämänhetkistä olinpaikkaa
En voi varmuudella sanoa ovatko he elossa vai eivät.
Pyrin erottelemaan tarkasti huhupuheet ja oikean tiedon.
Toivon asioiden järjestyvän, ja heidän pystyvän palaamaan normaaliin elämään.
En tiedä onnistuuko se koskaan. Ennustajan kykyä ei ole.

Rauhan Sanan sisällä tietoa on alettu lokeroida tarkasti.
Rauhan Sanan edustajat ovat viimeisen päivän aikana käyneet useampia keskusteluja tälläkin keskustelupalstalla mainittujen " äärikonservatiivisten" pienten seurakuntien ihmisten kanssa.
Tähän minulla on hyvä tietopohja.
Jos ei ole aivan väärä käsitys, tutkiva journalismi on alkanut omalla tahollaan tonkimaan kustannuksia säästämättä Rauhan Sanaa ja muita seurakuntia.
Pelko kiusallisten asioiden tulemisesta ilmi saa aikaiseksi yhteistyötä, jos yksi laumasta avaa suunsa, seuraavan on helpompi toimia samalla tavalla.

Eräs keskustelija mainitsi syyttäjä Ville Väkeväisellä olevan jonkinlainen rikostutkinta valtakunnansyyttäjän virastossa, jossa häntä epäillään rikoksista.
Syyttäjän tapauksessa tutkintaa johtaa Oikeuskansleri.
Väkeväinen toimi vaimonsa kanssa aktiivisesti Karfien asiassa, aika näyttää onko tässäkin jutussa peräti rikostutkinnan mahdollisuus
Väkeväisen osuus voi kyllä hyvinkin kuittaantua papin oikeuksilla.

Tämä ei ole varmaa tietoa,, kuulin illalla ex pääministeri Juha Sipilän aikovan ottaa kantaa Karfien tilanteeseen.
Mielenkiintoista.
Sipilä kuitenkin edelleenkin on Rauhan Sanan ja Keskustapuolueen taustavoimissa, vaikka antaa ymmärtää muulla tavalla.


Epäily törkeästä pahoinpitelystä liittyy osittain lasten terveydenhoitoon.
Nimikkeessä voi olla mukana poliisin taktikointia.
Vakavalla nimikkeellä saadaan enemmän pakkokeinoja.

Keskusrikospoliisin tietokonepuoli on eri planeetalta kuin Pohjanmaan poliisilaitoksella, kansainvälisistä yhteyksistä puhumattakaan, muistutan KRP:n ja Suojelupoliisin tekevän läheistä yhteistyötä.
Aivan eri potentiaali verrattuna yksittäiseen poliisilaitokseen, olen myös liki varma että saatu tieto ei vuoda eteenpäin.
Resurssit kovaan etsintään parhaat Suomessa.
Jos halutaan, myös varmasti kykyä katsoa asioita läpi useammalta näkökannalta, eli käydä läpi koko ketju, miksi tilanne on nyt tämä.
Pohjanmaan poliisilaitos vuotaa seulan tavalla Karfien asiassa, Oulun poliisilaitos varmaan yhtä pahasti.
Syyttäjistä jätän jo kommentoimasta.

Yksi asia mikä keskustelufoorumilla ei ole tullut esille on Karfien vanhimman lapsen muutaman kuukauden päästä koittava täysi-ikäisyys.
18 vuotiaana hän voi kävellä juristinsa seurassa poliisiaseman tiskille ja pyytää peruuttamaan kuulutukset.
Hänellä ei ole velvollisuutta kertoa mitään tai todistaa perheenjäseniään vastaan

Pahoittelen välillä kulmikasta kirjoitustapaa.
Toisten kirjoittajien tekstin lainaus vaatii sekin vielä harjoittelua.
Muokkaan tosiaan tekoälyllä tekstin tyyliä tunnistamattonaksi

[ylämummeli]

Rauhan Sanan sisällä tietoa on alettu lokeroida tarkasti.
Rauhan Sanan edustajat ovat viimeisen päivän aikana käyneet useampia keskusteluja tälläkin keskustelupalstalla mainittujen " äärikonservatiivisten" pienten seurakuntien ihmisten kanssa.
Tähän minulla on hyvä tietopohja.
Jos ei ole aivan väärä käsitys, tutkiva journalismi on alkanut omalla tahollaan tonkimaan kustannuksia säästämättä Rauhan Sanaa ja muita seurakuntia.
Pelko kiusallisten asioiden tulemisesta ilmi saa aikaiseksi yhteistyötä, jos yksi laumasta avaa suunsa, seuraavan on helpompi toimia samalla tavalla.

Olen hyvin varovainen suhtautumisessani uusiin kirjoittajiin, mutta myönnän, että vihjailemasi lahko ja sen keinot suojella Karfien perhettä vaikuttavat mielenkiintoisilta ja ihan mahdollisilta. Et ole velvollinen todistelemaan minulle mitään, mutta koska se voisi auttaa uskomaan tätä kertomaasi niin rohkaistun kysymään, että mikä on sinun motiivisi puhua näistä asioista täällä? Tarkoitan siis sitä, että jos olet itse lahkon sisältä niin miksi et muiden rauhansanalaisten tavoin halua vaieta ja suojella Karfeja vaan sen sijaan tuoda näitä asioita julki? Pahoittelut, jos tästä viestistä saa töykeän kuvan. Tarkoitukseni ei ole olla töykeä, mutta en osaa oikein muotoilla kysymystäni tämän neutraalimmaksi.

[poliisikoiran pentu]

Jos et ksj001 halua tulla tunnistetuksi niin en suosittele vastaamaan kysymyksiin tai muutenkaan kirjoittamaan tänne. Ihmiset ovat hyviä päättelemään yllättävän vähästä kaikenlaista eikä se ole vain se tyyli. On myös ihan sairasta mielikuvitusta ja kadonneen perheen ja etenkin vanhempien ivaamista, missä ei ole mitään järkeä.

Eiköhän luoteta, että KRP löytää heidät (koska eihän se pakoilu voi jatkua ikuisesti), epäilyt tutkitaan ja totuus selviää viranomaisten toimesta. Toivotaan, että jokin toinen kunta hoitaa jatkossa heidän asioitaan.

[ksj001]

Arvoisa ylämummeli

Joskus vain asiat menevät yli
Ei Karfien tapaus ainoa juttu ole.
Löytyy muutakin.
Voisin kirjoittaa paljon rajumminkin, mutta siinä kävisi käry, itsestäni osaan pitää huolen, läheiset ovat isompi riski
IVäkeväisten ja Rahjan asiasta tietävien joukko kasvoi +20 henkeen, varovaisesti laskettuna.
Signal ryhmätkin ovat omasta mielestäni typerän isoja.
aivan varmasti joku vielä tallentaa viestiketjut puhelimeensa.

Karfien katoamiseen liittyy todella paljon ilkeää spekulaatiota, ja kuten poliisikoiran pentu totesikin myös mielikuvitusta.
On totta, ihmiset ovat hyviä päättelijöitä.
Tekoälyllä voi vaihtaa tyyliä, ei asioita, sekin on totta.

Olen muuten Murhainfon rekisteröimätön lukija reilusti yli 10 vuoden aikajaksolta.
Tätä palstaa seurataan yhteiskuntaluokasta ja uskonnosta riippumatta

[ruusumaa]

^Jos tuo kaikki, mitä olet kirjoittanut, on totta, perheen löytyminen on ajan kysymys.

Jo siitä auton löytymisestä lähti jonkinlainen lumipalloefekti, jonka vauhti pikkuhiljaa kiihtyy.

[ylämummeli]

Arvoisa ylämummeli

Joskus vain asiat menevät yli
Ei Karfien tapaus ainoa juttu ole.
Löytyy muutakin.
Voisin kirjoittaa paljon rajumminkin, mutta siinä kävisi käry, itsestäni osaan pitää huolen, läheiset ovat isompi riski
IVäkeväisten ja Rahjan asiasta tietävien joukko kasvoi +20 henkeen, varovaisesti laskettuna.

Kiitos vastauksestasi! Se on ihan ymmärrettävää, että vaikka olisi kuinka vahvasti uskossa ja muissa asioissa haluaisi olla lojaali omalle lahkolle niin toivoo kuitenkin jokaiselle lapselle hyviä lähtökohtia elämään ja Karfien tapa toimia voi olla se, joka ylittää sen oman hyväksynnän rajan.

[dead_calm]

Vaikea uskoa että sellaisesta menisi välit isovanhempiin. Vanhoillislestadiolaisillakin, jotka siis ovat jyrkimpiä lestoja, on sääntönä "rakastaa takaisin ne, jotka ovat jättäneet yhteisön" eli välejä ei katkaista.

Nämä seurakunnat, joiden toiminnassa Tommy ja Karoliina ovat mukana, eivät ole lestadiolaisia eivätkä osa mitään lestadiolaisuuden haaraa. Kyse on pienistä, itsenäisistä, konservatiivisista luterilaisista seurakunnista, jotka muodostavat oman uskonnollisen suunnan.

Okei, mutta kun vl:ia pidetään ehkä jyrkimpänä kristillisenä suuntauksena Suomessa, niin otaksun, etteivät nämä itsenäiset konservatiiviset luterilaiset seurakunnat olisi tässä asiassa huonompia. Jos mun logiikka enää toimii näin illalla.

Kyse on lähinnä kai samasta ilmiöstä, joka on tuttu lestadiolaisuuden piirissä: Voimakastahtoiset ja osittain kaiketi karismaattiset henkilöt, joille tulee skismaa suuremman uskonyhteisön kanssa lähtevät seuraaminen ja perustavat oman yhteisön.

Esimerkiksi Tommyn ja Karoliinan lastensa edunvalvojaksi esittämän S:t Martins församlingin perustaja Hjalmar Sandell oli eläkeikään asti evankelisluterilaisen kirkon pappi pk-seudulla. Pikaisella haulla löytyi tietoa tapauksista, joissa tuomiokapituli oli häntä moittinut. Hän on mm. kieltäytynyt jakamasta ehtoollista avioliitosta eronneille ja näyttänyt riparilla aborttivideon "keskustelun avaukseksi". Kun sitten saavutti täyden eläkkeen, ei suinkaan liittynyt johonkin lukuisista jo olemassa olevista yhteisöistä, vaan perusti täysin oman. Syy on ehkä ihan visuaalisesti havaittavissa henkilöhaastattelukuvasta jutussa, joka liittyy uuden seurakunnan perustamiseen: Hjalmar on pukeutunut Puolasta tilattuun katoliseen messukasukkaan. Teologisesti lähinnä kai fundamentalistiluterilainen pappi on selkeästi kuitenkin viehtynyt Rooman loistoon.

Linkkiä tuohon mainitsemaani juttuun etsiessäni muuten huomasin, että Sandell on käyttänyt "oikeuttaan tulla unohdetuksi", eli kaikki häntä koskevat hakutulokset ovat poistuneet Googlesta. Näiden näkymisenhän saa itse estettyä väliaikaisesti tai vaikka lopullisesti. Suosittelen siis ottamaan talteen linkit juttuihin tämän keissin avainhenkilöistä.

[~enigma~]

Siksi tiedettyjäkin väärintekijöitä voidaan suojella ja väittää jopa koko yhteisön voimin selviäkin todisteita valheiksi, viranomaiset vain jahtaavat perhettä ja yhteisöä, asioita käännetään julkisuudessa ympäri miten halutaan, koska tiedossa on, että viranomaisia estää laki puhumasta julkisesti mitä lapsiin kohdistuvissa rikoksissa oikeasti on tapahtunut.

Yhteisö voi puolustaa omiaan ja itseään vaikka henki menisi.

Lapsien hyvinvoinnilla ei ole kaikissa yhteisöissä kovin suurta arvoa, yhteisön oma julkinen maine on lapsia arvokkaampaa, tärkeämpää.

Hyviä sanoja joka tapauksessa käytettäväksi myös Karfin vanhempiin ja heitä ympäröivään itserakennettuun moniuskovaiseen yhteisöön liittyen: salaisuussyndrooma ja yhteisöshokki.

https://www.duodecimlehti.fi/duo20056

Kiitos tärkeästä nostosta. Tämä on hyvä tiedostaa tapausta pohtiessa. Näissä uskonnollisissa yhteisöissä usko ja yhteisön koherenssi nousevat lain yläpuolelle. Tämä on yhteisön sisältä käsin ymmärrettävää, koska ylin tuomitsija ei siinä ole maallinen tuomioistuin, vaan korkeampi voima. Siksi ulospäin vaikeneminen on yhteisössä myös oikeaksi koettu ja moraalisesti kestävä valinta - palveleehan se suurempaa hyvää.

Tapaukset ovat lastensuojelulle haastavia, koska uskonto on myös lain silmissä erityisessä suojeluksessa. Lapsen uskonnollista taustaa tulee kunnioittaa, eikä mikään pakkokeino tai ratkaisu saa estää uskonnon harjoittamista.

On erittäin haastavaa osoittaa, että jokin tietty asia ei enää kuulu uskonnon harjoittamisen ja uskonnon vapauden piiriin, vaan on vahingollista itsessään. Hyvin tavallisesti asianosaiset (vanhemmat) myös riitauttavat päätöksiä uskonnonvapauteen tai uskonnon varjolla tehtyyn syrjintään liittyen.

Tämän vuoksi vahvasti arvelen, että Pohjanmaalla on oltu erityisellä tavalla sensitiivisiä myös Karfien ratkaisujen suhteen ja puututtu on vasta kun puuttuminen on itsestään selvästi ollut välttämätöntä.

[Elizzza]

On erheellistä ajatella että jonkun tietyn sukunimen omaavat ja oikeasti siihen sukuun kuuluvat, kuuluisivat vain yhteen lestadiolais- tai luterilaisyhteisöön. Täällä on nyt luultu niin, joitain nimiä mainiten. Samaa sukua on voinut jäädä hajaannuksissa kahteen, kolmeen, jopa viiteen ryhmään. Tämä ei aina näy, koska naisten sukunimet vaihtuvat puolison ja talon nimiksi.

[Inehmo]

Kiitos kaikkien osalta hyvästä pohdinnasta ja kohteliaasta ja kunnioittavasta kirjoitustyylistä.

Kiitos Ksj001:lle vastauksista. Kommentoin niitä tarkemmin alempana. Se on totta, että välillä Karfeista on kirjoitettu ilkeästi. Se ei varmaan edesauta heidän nykyistä eikä tulevaa hyvinvointiaan.

Otan tähän seuraavaksi esille sen, mitä Sipi sanoi eilen. Referoin ulkomuistista, kun en viitsi selata taaksepäin. Hän sanoi, että lastensuojelu on itse pilannut maineensa. Ja että pakkokeinoja ja uhkauksia ei pitäisi käyttää mutta niitä kuitenkin käytetään. Niillä ei kuitenkaan synnytetä luottamusta perheeseen. Luottamushan Karfeillakin on mennyt. Ja pahasti.

Sitten Ksj001:n kirjoituksiin. Hän sanoo: "Epäily törkeästä pahoinpitelystä liittyy osittain lasten terveydenhoitoon. Nimikkeessä voi olla mukana poliisin taktikointia. Vakavalla nimikkeellä saadaan enemmän pakkokeinoja."

Eli just niin kuin epäilin. On keitetty kokoon raflaava rilosnimike ilmeisesti VÄÄRIN perustein. Toivon, että KRP tarttuu tähän ja toimii, niin kuin OIKEIN on. Lisäksi Pohjanmaan poliisi tosiaan on aiheuttanut perheelle lisää kärsimystä tuomalla asian julkisuuteen.

Ksj jatkaa: "Jos halutaan, [KRP:llä] myös varmasti kykyä katsoa asioita läpi useammalta näkökannalta, eli käydä läpi koko ketju, miksi tilanne on nyt tämä." Tämä olisi huojentavaa ja oikein, niin Karfien kuin asian saaman julkisuudenkin kannalta.

KSJ: "Yksi asia mikä keskustelufoorumilla ei ole tullut esille on Karfien vanhimman lapsen muutaman kuukauden päästä koittava täysi-ikäisyys.

18 vuotiaana hän voi kävellä juristinsa seurassa poliisiaseman tiskille ja pyytää peruuttamaan kuulutukset. Hänellä ei ole velvollisuutta kertoa mitään tai todistaa perheenjäseniään vastaan."

Täällä on kyllä käsitelty asiaa siltä kantilta, että miten vanhimman lapsen tulevaisuus järjestyy, koulutus ja työelämä. On pohdittu, voisiko hän saada uuden hetun ja nimen ilmoittamalla "sukupuolen vaihdoksesta" (voisi) ja jäisikö siitä jälkiä (poliisi voisi pyytää nähtäväksi entisen hetun ja nimen).

Tarkoitatko, että etsintäkuulutus voitaisiin peruuttaa jos tämä 18-vuotias ilmoittaa perheen olevan elossa? Mutta ei kai etsintäkuulutus sillä poistu, jos sillä on perusteena epäily "vakavasta pahoinpitelystä"? Toki perheen elossaoloa ei sen jälkeen tarvitsisi kyseenalaistaa.

Mutta tuo oli hyvä huomio, ettei tämän nuoren tarvitsisi todistaa perheenjäseniään vastaan.

Mutta voisiko poliisi tarkistaa hänen puhelimensa ja laittaa liikkeet seurantaan saadakseen selville, missä perhe on?

Näillä pohdinnoilla asetamme kyllä tämän nuoren aika stressaavaan tilanteeseen, jos hän lukee foorumia ja huomaa, että hänellä onkin nyt sekä valta että vastuu koko revohkan ratkaisussa.

Haluaisiko hän toimia itsenäisesti? Asettuisiko hän asiassa vanhempiensa käsitystä vastaan? Entä jos hänen esiintulonsa kuitenkin paljastaisivat perheen olinpaikan ennemmin tai myöhemmin niillä keinoilla, jotka mainitsin?

KSJ, sanot, ettet tiedä, onko perhe elossa. Ehkä sinulla ei olekaan asiasta vedenpitävää tietoa.

Kuitenkin Simo Similä -niminen oululainen kertoo nähneensä perheen hyvävointisina. Myös HSLDA:n juristi kertoo olleensa yhteydessä perheeseen. Joku random tyyppi voisi tietysti puhua lämpimikseen, mutta ison, arvostetun juridisen yhdistyksen asianajaja ei nähdäkseni millään voi valehdella tällaisesta asiasta.

[Inehmo]

Sellainen pohdinta vielä, että jos tämän Rauhan Sana -liikkeen jäsenet, joihin kuuluu syyttäjää, lääkäreitä, poliiseja ja muita koulutettuja, yhteiskunnallisesti arvostettuja ihmisiä, on suojellut perhettä ja huolehtinut siitä, minusta tämä osoittaa, että he ovat nähneet, että perhe on oikeassa ja viranomaiset töpeksineet. Eivät he olisi lähteneet näin raivokkaasti kätkemään perhettä, jos perheen asioissa olisi jotain vakavaa korjattavaa.

Rauhan Sanasta ja näistä tunnustuksellisista ryhmistä puheenollen me EMME puhu mistään sairaista ulkomaalaisista itsemurhakulteista vaan tavallisista vilpittömistä suomalaisista Jeesukseen uskovista ihmisistä, jotka pyrkivät toteuttamaan hänen opetuksiaan, ovat hyviä yhteiskunnan jäseniä ja jotka pitävät huolen perheistään ja toisistaan.

Arvostaisin kovasti, jos tämä kannanotto ei aiheuttaisi paskamyrskyä. Asiallisia perusteluita voin toki lukea.

Senkin tiedostan, että uskonyhteisöissä voi esiintyä insestiä, seksuaalista häirintää tms, mutta nämä ovat käsittääkseni poikkeus, ei normi.

[~enigma~]

Kiitos kaikkien osalta hyvästä pohdinnasta ja kohteliaasta ja kunnioittavasta kirjoitustyylistä.

Kiitos Ksj001:lle vastauksista. Kommentoin niitä tarkemmin alempana. Se on totta, että välillä Karfeista on kirjoitettu ilkeästi. Se ei varmaan edesauta heidän nykyistä eikä tulevaa hyvinvointiaan.

Otan tähän seuraavaksi esille sen, mitä Sipi sanoi eilen. Referoin ulkomuistista, kun en viitsi selata taaksepäin. Hän sanoi, että lastensuojelu on itse pilannut maineensa. Ja että pakkokeinoja ja uhkauksia ei pitäisi käyttää mutta niitä kuitenkin käytetään. Niillä ei kuitenkaan synnytetä luottamusta perheeseen. Luottamushan Karfeillakin on mennyt. Ja pahasti.

Tarkennan edelleen, että pakkokeinojen käyttö tulee suoraan lastensuojelulaista (keskeisesti 40§). Pykälä on velvoittava. Viranomaisella on siis velvollisuus toimia, ei vaihtoehtona jättää pykälän tarkoittamassa tilanteessa toimimatta. Näin ollen vapaaehtoinen "luottamuksen rakentaminen" on mahdollista vain tiettyyn rajaan saakka. Jos yhteiskunnassa halutaan muutosta pakkokeinojen ja vapaaehtoisuuden suhteen, se tulee tehdä lakia muuttamalla. Se, että viranomainen kertoo, mitä laki tilanteesta sanoo ja milloin on lain mukaan siirryttävä pakkokeinoihin, ei ole uhkaus, vaan liittyy viranomaisen velvollisuuteen informoida asianosaista ajantasaisesti ja ennakoiden. Tästä säädetään useammassa laissa myös.

[Inehmo]

Kiitos kaikkien osalta hyvästä pohdinnasta ja kohteliaasta ja kunnioittavasta kirjoitustyylistä.

Kiitos Ksj001:lle vastauksista. Kommentoin niitä tarkemmin alempana. Se on totta, että välillä Karfeista on kirjoitettu ilkeästi. Se ei varmaan edesauta heidän nykyistä eikä tulevaa hyvinvointiaan.

Otan tähän seuraavaksi esille sen, mitä Sipi sanoi eilen. Referoin ulkomuistista, kun en viitsi selata taaksepäin. Hän sanoi, että lastensuojelu on itse pilannut maineensa. Ja että pakkokeinoja ja uhkauksia ei pitäisi käyttää mutta niitä kuitenkin käytetään. Niillä ei kuitenkaan synnytetä luottamusta perheeseen. Luottamushan Karfeillakin on mennyt. Ja pahasti.

Tarkennan edelleen, että pakkokeinojen käyttö tulee suoraan lastensuojelulaista (keskeisesti 40§). Pykälä on velvoittava. Viranomaisella on siis velvollisuus toimia, ei vaihtoehtona jättää pykälän tarkoittamassa tilanteessa toimimatta. Näin ollen vapaaehtoinen "luottamuksen rakentaminen" on mahdollista vain tiettyyn rajaan saakka. Jos yhteiskunnassa halutaan muutosta pakkokeinojen ja vapaaehtoisuuden suhteen, se tulee tehdä lakia muuttamalla. Se, että viranomainen kertoo, mitä laki tilanteesta sanoo ja milloin on lain mukaan siirryttävä pakkokeinoihin, ei ole uhkaus, vaan liittyy viranomaisen velvollisuuteen informoida asianosaista ajantasaisesti ja ennakoiden. Tästä säädetään useammassa laissa myös.

Kiitos tarkennuksesta. Toivottavasti osataan myös soveltaa perheitä kunnioittaen eikä traumaattisimmalla mahdollisella tavalla.

[dead_calm]

Kiitos kaikkien osalta hyvästä pohdinnasta ja kohteliaasta ja kunnioittavasta kirjoitustyylistä.

Kiitos Ksj001:lle vastauksista. Kommentoin niitä tarkemmin alempana. Se on totta, että välillä Karfeista on kirjoitettu ilkeästi. Se ei varmaan edesauta heidän nykyistä eikä tulevaa hyvinvointiaan.

Otan tähän seuraavaksi esille sen, mitä Sipi sanoi eilen. Referoin ulkomuistista, kun en viitsi selata taaksepäin. Hän sanoi, että lastensuojelu on itse pilannut maineensa. Ja että pakkokeinoja ja uhkauksia ei pitäisi käyttää mutta niitä kuitenkin käytetään. Niillä ei kuitenkaan synnytetä luottamusta perheeseen. Luottamushan Karfeillakin on mennyt. Ja pahasti.

Tarkennan edelleen, että pakkokeinojen käyttö tulee suoraan lastensuojelulaista (keskeisesti 40§). Pykälä on velvoittava. Viranomaisella on siis velvollisuus toimia, ei vaihtoehtona jättää pykälän tarkoittamassa tilanteessa toimimatta. Näin ollen vapaaehtoinen "luottamuksen rakentaminen" on mahdollista vain tiettyyn rajaan saakka. Jos yhteiskunnassa halutaan muutosta pakkokeinojen ja vapaaehtoisuuden suhteen, se tulee tehdä lakia muuttamalla. Se, että viranomainen kertoo, mitä laki tilanteesta sanoo ja milloin on lain mukaan siirryttävä pakkokeinoihin, ei ole uhkaus, vaan liittyy viranomaisen velvollisuuteen informoida asianosaista ajantasaisesti ja ennakoiden. Tästä säädetään useammassa laissa myös.

Kiitos tarkennuksesta. Toivottavasti osataan myös soveltaa perheitä kunnioittaen eikä traumaattisimmalla mahdollisella tavalla.

Lapsia ihan varmasti kuunnellaan ja autetaan. Ja aikuisillekin on apua tarjolla, myös vankilassa.