Naurattaa murhainfossa (Ketju 2)

[Ross Sullivan]

Ja täällä se damfin edelleen on kesälomalla, naureskelemassa kuinka collie ei vaan pääse yli damfinistä

Minusta tuntuu, että jotkut muut eivät pääse yli tästä, koska he kyselevät minulta aiheesta tämän tästä. Viimeisimpänä tässä ketjussa nimimerkki Ross Sullivan, ja sitten sinä itse. Itsehän puhuin ihan muista aiheista, kun joku taas tuli damfinnistä kyselemään. Tietävänä ja etevänä ihmisenä yritän tietenkin vastata kaikille kyseleville. Ei siinä sen kummempaa, naurattaa vaan.

Mitä minä ole kysellyt aiheesta?

Kirjoitin: "Käsittääkseni Damfinni nimenomaan kamppailee ala-asteikäisten kanssa Minfossa. En ole kyseisestä papparaisesta sen erityisemmin kiinnostunut."

Kirjoitit: "Saiko damfinni pataansa ala-asteikäisiltä vai vaihtoiko nimimerkkiä? Siinäpä haasteellista vertauskuvaa kerrakseen."

[Donald McRonald]

ja juuri silloin oli tullut käyttöön vielä se kenttäradioon kytkettävä palikka jolla komennot lähetettiin tekstiviestinä, joku nimikin sillä oli mutta en muista mikä.

SanLa, Sanomalaite. Siinä oli edistyksellinen kapteeninappi, joka nykyään löytyy lähes jokaiselta nettisivulta.
Tai pienennetty versio ParSa, Partiosanomalaite.

[Collie]

↑↑ Noni, tuossa se taas kyselee eikä pääse yli damfinnistä. Jatkakaa keskenänne, ei minua enää kiinnosta.

[Rescuer]

Itselleni iski nakki tulenjohtoryhmän radiomiehen hommasta, luulin ensin että pääsisin helpommalla mutta totuushan oli se että tulenjohtoryhmä aina harjoituksissa rynni sinne kaikkein pisimmälle etulinjaan ja se perkeleen amerikkalainen kenttäradio piti radiomiehen kantaa sitten muiden varusteiden lisänä, ja juuri silloin oli tullut käyttöön vielä se kenttäradioon kytkettävä palikka jolla komennot lähetettiin tekstiviestinä, joku nimikin sillä oli mutta en muista mikä.

Eihän se venttiseiska ja sanla yhteensä painaneet kuin vajaa 10 kg. Tuon Vietnamin sodan aikaisen AN/PRC77:n koosta tuntuu tulleen jonkinlainen standardi, kun niin LV217M, LV241 kuin ruotsalaisten Radio 180 on kaikki tehty saman kokoiseen runkoon.

Vekaranjärveltä jäi parhaiten mieleen Sotilasmestari Korhonen joka oli päätynyt ammusvaraston hoitajaksi sen jälkeen kun oli tarinan mukaan taakse-poistuttanut alokkaita lammen jäälle ja jää oli pettänyt, Korhonen oli niitä vanhoja kunnon karjuja joka ammunnoissa esitteli kuinka kevyellä konekiväärillä voi tiukassa tilanteessa ampua lonkalta, ja veti pitkän sarjan kovilla hullun kiilto silmissä.

Noita tarinoitahan riittää, ovat ihan yhtä uskottavia kuin Rupla-Ljudmilan upseerin ura. Samat tarinat kiertää varuskunnasta toiseen.
Kerrottiin meidänkin asevarastolla työskennelleen ylivääpelin olleen ylenemiskiellossa ja joutuneen asevarastolle poistutettuaan varusmiehiä kertojasta riippuen lampeen lomapuvussa tai suksien kanssa katolta alas. Todellisuudessa kyseinen ylivääpeli oli värvätty aseseppä, joka ei ollut missään vaiheessa kouluttanut varusmiehiä.

[RL11/6]

ja juuri silloin oli tullut käyttöön vielä se kenttäradioon kytkettävä palikka jolla komennot lähetettiin tekstiviestinä, joku nimikin sillä oli mutta en muista mikä.

SanLa, Sanomalaite. Siinä oli edistyksellinen kapteeninappi, joka nykyään löytyy lähes jokaiselta nettisivulta.
Tai pienennetty versio ParSa, Partiosanomalaite.

Nämä olivat valmistettu Äänekoskella Televan tiloissa. Olivat yhtä luotettavia vihollisen näkökulmasta partion paikantamisessa kuin nykyiset kännykät.
Suomen Afrikan siirtomaahan sijoitetun everstitappeluyksikön pääviestintälaite on E (sanasta eversti) -kaukokirjoitin, joka perustuu Ouija-lauta ja osoitin -teknologiaan. Viestinvälitys on siis miltein mahdotonta siepata, koska se perustuu henkimaailmaan. Everstitappeluyksikkö toteuttaa pelkästään lähitaistelua (30 cm-3m), eikä pelkurimaista tykistökantaman välimatkan päästä vaikuttamista. Tästä syystä johtuen everstitaisteluyksikkö taistelee pelkästään jalkaväkilähitappelutyylillä itäsaksalaisilla paraatimiekoilla. Taistelussa heitä tukee isktr-erikoisjoukko-osasto sturmgewehr 44 -rynnäkkökivääreillä. Suomen Afrikan siirtomaa tunnetaan Afrikassa nimellä Äyräpää ja se sijaitsee Suomen valtameren itäpuolella lähellä Norsunluurannikkoa, aivan Schwabenland -nimisen Saksan siirtomaavaltion liepeillä. Äyräpään everstitappeluyksikön erikoisuus piilee siinä, että se tuottaa aitoja everstejä. Kaikki muut everstit ovat tuoteväärennöksiä, kuten kristillisenä pelastajana esiintyvä Ruscuer, joka ei tosiasiallisesti pysty pelastamaan edes omaa sieluaan ryssän helvetiltä.

[Rescuer]

Sanla oli kylläkin Nokian valmistama, ja siinä vaiheessa kun noita ruvettiin enemmän valmistamaan oli Televa Oy jo historiaa...

[RL11/6]

Sanla oli kylläkin Nokian valmistama, ja siinä vaiheessa kun noita ruvettiin enemmän valmistamaan oli Televa Oy jo historiaa...

Laitteen kokoonpano tapahtui Televan tiloissa Äänekoskella. Saattoi olla tosin jo silloin Nokian nimissä koko yritys, mutta laitteen kehitystyöstä vastasi Televa.

[damfin]

Itselleni iski nakki tulenjohtoryhmän radiomiehen hommasta, luulin ensin että pääsisin helpommalla mutta totuushan oli se että tulenjohtoryhmä aina harjoituksissa rynni sinne kaikkein pisimmälle etulinjaan ja se perkeleen amerikkalainen kenttäradio piti radiomiehen kantaa sitten muiden varusteiden lisänä, ja juuri silloin oli tullut käyttöön vielä se kenttäradioon kytkettävä palikka jolla komennot lähetettiin tekstiviestinä, joku nimikin sillä oli mutta en muista mikä.

Eihän se venttiseiska ja sanla yhteensä painaneet kuin vajaa 10 kg. Tuon Vietnamin sodan aikaisen AN/PRC77:n koosta tuntuu tulleen jonkinlainen standardi, kun niin LV217M, LV241 kuin ruotsalaisten Radio 180 on kaikki tehty saman kokoiseen runkoon.

Vekaranjärveltä jäi parhaiten mieleen Sotilasmestari Korhonen joka oli päätynyt ammusvaraston hoitajaksi sen jälkeen kun oli tarinan mukaan taakse-poistuttanut alokkaita lammen jäälle ja jää oli pettänyt, Korhonen oli niitä vanhoja kunnon karjuja joka ammunnoissa esitteli kuinka kevyellä konekiväärillä voi tiukassa tilanteessa ampua lonkalta, ja veti pitkän sarjan kovilla hullun kiilto silmissä.

Noita tarinoitahan riittää, ovat ihan yhtä uskottavia kuin Rupla-Ljudmilan upseerin ura. Samat tarinat kiertää varuskunnasta toiseen.
Kerrottiin meidänkin asevarastolla työskennelleen ylivääpelin olleen ylenemiskiellossa ja joutuneen asevarastolle poistutettuaan varusmiehiä kertojasta riippuen lampeen lomapuvussa tai suksien kanssa katolta alas. Todellisuudessa kyseinen ylivääpeli oli värvätty aseseppä, joka ei ollut missään vaiheessa kouluttanut varusmiehiä.

Kymmenisen kiloahan se radio painoi, plus pakollinen vara-akku, eihän se tavallaan paljon ollut mutta kun se tuli rinnan päälle muiden varusteiden lisänä niin kyllä se vähän kyrsi varsinkin täysvaruste-marsseilla umpihangessa.

Tuo taakse-poistuttamis tarina saattoi hyvinkin olla kiertävä urbaanilegenda, mutta konekiväärillä lonkalta ampumisen näin itse, samoin katsoin vieressä kun tuo Korhonen kevyen heittimen kovapanosammunnoissa ravisteli putkeen jääneen kranaatin maahan kääntämällä putken ylösalaisin porukan juostessa karkuun, Korhonen vaan nauroi että mihis ne pojat juoksi, ei se kranaatti räjähdä ellei ole lentänyt virittyäkseen, ja oikeassahan tuo oli, ei räjähtänyt

Korhonen tosiaan ei osallistunut koulutukseen muuten kuin kovapanosammunnoissa ja ylivääpelihän tuo saatoi arvoltaan olla.

[Rescuer]

Ei tuo konekiväärillä lonkalta ampuminen mikään ihme juttu ole, on sitä kerran itsekin tullut tehtyä kun piti kertauksessa radalla ampua ammunnoista yli jääneet patit pois. Kouluttajan kanta kun oli, että vajaita laatikoita ei palauteta... Toki nykyisillä varomääräyksillä siitä tulisi sanomista, vaikka ainakin omalla joukolla ammunnat on paljon vapaampia varusmiehiin verrattuna.

Eikä se korohoron iskusytytin tosiaan aktivoidu ennen laukaisua, eikä sitä putkeen jäänyttä kranaattia oikein muutenkaan sieltä pois saa.

[SYLWAR]

Nämä olivat valmistettu Äänekoskella Televan tiloissa. Olivat yhtä luotettavia vihollisen näkökulmasta partion paikantamisessa kuin nykyiset kännykät.

SanLa kyllä ei itsessään ole kyllä paikallistettavissa, sillä se on pääte ilman lähetintä/vastaanotinta.

[Ross Sullivan]

↑↑ Noni, tuossa se taas kyselee eikä pääse yli damfinnistä. Jatkakaa keskenänne, ei minua enää kiinnosta.

Erikoista, että käytät itsestäsi se-pronominia.

[JanitaSlim]

↑↑ Noni, tuossa se taas kyselee eikä pääse yli damfinnistä. Jatkakaa keskenänne, ei minua enää kiinnosta.

Erikoista, että käytät itsestäsi se-pronominia.

kaikki alkaa itsensä hyväksymisestä. annetaan raikuvat aplodit röhnökille. hyvähyvä röhnökki. jatka samaa rataa taputapu.

[RL11/6]

Nämä olivat valmistettu Äänekoskella Televan tiloissa. Olivat yhtä luotettavia vihollisen näkökulmasta partion paikantamisessa kuin nykyiset kännykät.

SanLa kyllä ei itsessään ole kyllä paikallistettavissa, sillä se on pääte ilman lähetintä/vastaanotinta.

Mietippä uudelleen.

[Rescuer]

Mietippä uudelleen.

Mieti itse uudelleen. Todella harvoin kun se sanla suoraan kiinni siinä radiossa oli. Radio toki oli paikannettavissa, mutta itse sanla ja sitä käyttävä viestimies jossain 500m säteellä siitä

[damfin]

Mietippä uudelleen.

Mieti itse uudelleen. Todella harvoin kun se sanla suoraan kiinni siinä radiossa oli. Radio toki oli paikannettavissa, mutta itse sanla ja sitä käyttävä viestimies jossain 500m säteellä siitä

Ei siinä sanlassa kyllä ainakaan KRH:n tulenjohtoryhmän käytössä 80-luvulla mitään 500m johtoja ollut, muutaman metrin johto korkeintaan.
Mutta se on kyllä totta että ei sitä itse sanlaa pystynyt paikantamaan vaan sen radion.

Voi kyllä olla että jollain tykistöllä joka oli pidempään asemissa samalla paikalla saattoi olla jokin pitkä johto käytössään.