Ulrica kirjoitti: To Heinä 17, 2025 9:51 pm
Pedofilia ja insesti ovat johdon hyväksymiä ehkäisykeinoja.
Onko tästä jossain mustaa valkoisella? Tai edes joku haastattelu, jossa joku henkilö sanoo sen sillä tavalla, ettei se ole mikään katkera retorinen tuhahdus? Tyyliin "vanhimmisto vei meiltä tuhkatkin pesästä", vaikka takuulla eivät kirjaimellisesti ole olleet koskaan siivoamassa kenenkään takkaa. Tai jos olisivat, niin sehän olisi vain ystävällistä.
Minulle tulee vähän sellainen olo näistä Ulrican teksteistä, että kyseessä on botti, joka luovasti yhdistelee aikaisemmin keskustelussa sanottua, toistaa yksittäisiä toteamuksia ja heittää ilmaan kieliopillisesti korrekteja mutta varsinaisesti mihinkään liittymättömiä jatkokysymyksiä.
Tai sitten toteaa jotain tyyliin "Tommy ja Karoliina ovat murhaajiin verrattavia, suorastaan lastensa sielujen murhaajia, ja heidän päänsä kuuluisi ehdottomasti pölkylle", mutta sanoo sen samaan sävyyn tai samalla tavalla keskellä jotain irtolauseiden jonoa kuin "tänään taitaa olla torstai, ja se tarkoittaa sitä, että viikonloppu lähestyy". Siis vähän kuin tekstistä puuttuisi tunne kokonaan. Tai ymmärrys siitä, että jotkut lausahdukset ovat omiaan loukkaamaan tai provosoimaan. Riippumatta siitä, onko itse, tai onko lukija niistä samaa vai eri mieltä.
"Raiskaaminen ja kännissä riehuminenhan ovat tunnetusti suomalaisen miehen pakollinen aikuistumisrituaali." Arvomme seuraavan lauseen.
Tai sitten tämä on osa jotain mielikuvitusleikkiä. Pelin tehtävänanto on, että vanhoillislestadiolaisia johtaa mielivaltainen patriarkaatti. Keksi siis asioita, joita mielivaltainen patriarkaatti voisi määrätä. Tappaminen, vammauttaminen ja silpominen on suljettu pois pelistä, mutta ruumiillinen kuritus, seksuaaliset teot, taloudelliset väärinkäytökset ja luottamusaseman väärinkäyttö ovat kaikki mukana. Pelin seuraava taso on keksiä korneja ja iljettäviä mutta teologisen kuuloisia oikeutuksia näille määräyksille.
Ulrica kirjoitti: To Heinä 17, 2025 9:51 pm
Puutun yleisellä tasolla keskusteluun. Yksikin tapaus on liikaa. Uhri on yksi ihminen. Yksi ihminen.
Paitsi jos on raiskattu niin pahasti, että on sairastunut dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön. Siinä tapauksessa voidaan hyvällä syyllä väittää, että uhri on useampi ihminen.
Sanoin toisaalla, että voisin rallatella jotain trauman olemuksesta. Yhtä hyvin voisin tehdä sen nyt. Traumalla tarkoitetaan asiaa, kokemusta tai tilannetta, jonka tapahtumisen syitä henkilö ei kykene käsittämään tai älyllisesti hyväksymään. Tommyn pikkuveljen kuolemasta käsittääkseni kerrottiin, että autoon oli jäänyt tupakansytytin, joka kuumeni auringossa ja syttyi palamaan. Siis onnettomuuden eteneminen fyysisellä tasolla tiedetään. Kuten joku raiskauksen tai insestin uhri osaa kertoa, että kuka tuli mihin aikaan ja minkä asioiden tapahduttua hänen sänkynsä viereen ja sanoi ja teki mitä. "Vaari. Joka perjantai. Otettuaan viinaa ja valojen sammuttua."
Trauma koostuu siitä, että henkilö ei ymmärrä, miksi tämä asia tapahtui juuri hänelle. Joskus tapahtumalle ei ole mitään järkevää syytä, kuten Tommyn pikkuveljen tapauksessa. Paitsi jos voidaan sanoa, että juuri kyseisen tyyppinen sytytin oli syttynyt palamaan monissa eri yhteyksissä, eli he joutuivat jonkinlaisen tyyppivian uhriksi. Sitten jää selittämättä vain se, että miksi auton ovet sattuivat olemaan lukossa, vaikka pikkuveli oli sisällä.
Joskus taas löytyy joku selitys. Joku sukulainen tai vanhempi käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen siksi, että on joutunut itse samanlaisen hyväksikäytön kohteeksi. Järki sanoo, että jos itse tietää, miten hirveää se oli, niin eikö silloin sitä suuremmalla syyllä haluaisi olla tekemättä sitä itse kenellekään toiselle? Mutta kun traumat eivät toimi niin. Traumoihin sisältyy usein toistamisen pakko sillä tavalla, että trauma on joko aiheutettava itselle uudelleen ja uudelleen, mutta siinä uskossa, että sillä kertaa se voi päättyä eri tavalla, tai sillä kertaa siitä saa yliotteen.
Tai sitten sen aiheuttaa toiselle sillä tavalla, että asettaa itsensä uhrin asemaan. Siis samaistuu uhriin. Jos näkee uhrin selviävän, niin voi samaistumisen kautta kokea itsekin selviävänsä. Tai sitten niin, että yrittää voittaa trauman roolien kääntämisen kautta. Jos olet tullut raiskaajaksi, niin jonkin alkukantaisen logiikan mukaan olet silloin itse turvassa raiskatuksi tulemiselta.
Jos joku mies on joutunut vaikka lapsena kokemaan paljon väkivaltaa ja huonoa kohtelua isältään, niin hän tahtoisi kyetä puolustautumaan raivoavaa isäänsä vastaan. Eihän pieni lapsi tietenkään kykene. Joten hän etsii aikuisena sellaisia, joita vastaan uskaltaa puolustautua. Paradoksi on siinä, että hän ei uskalla puolustautua niitä vastaan, jotka oikeasti tarkoittavat loukata häntä. Joten hän puolustautuu niitä vastaan, jotka eivät tarkoita loukata häntä. Esimerkiksi omat lapset, joille hän sitten raivoaa erehdyksistä, unohduksista, väärinkäsityksistä ja osaamattomuudesta. Tai valmennettavat. Tai oppilaat. Tai palveluskoirat, jos erehtyy sellaisia alkamaan kouluttaa.
Trauma siis on irrationaalinen kokemus, joka etsii monenlaisia irrationaalisia ratkaisuja, kun ainoa ratkaisu olisi löytää rationaalinen tapa suhtautua irrationaaliseen. Tässä on siis yritys tuoda järkeä johonkin, missä ei järkeä ole. Joko sitä järkeä haetaan itse tapahtuman toistamisesta. Tai sitä haetaan muista uhreista. Joko vertaisryhmän kautta, tai tekemällä itse lisää uhreja. Tai siitä logiikasta, että maailma on kova paikka, siis raiskaa tai tule raiskatuksi, alista tai tule alistetuksi, loukkaa tai tule loukatuksi. Trauman lopullinen taakse jättäminen onnistuu vain sillä tavalla, että hyväksyy, ettei kaikissa tapahtumissa yksinkertaisesti ole järkeä.
Tämä taas johtaa kriisiin, jossa joutuu miettimään sitä, että jos opettaja, vanhempi, isovanhempi, sukulainen, uskonyhteisö tai maailma yleensä ei ole turvallinen, niin mikä sitten on? Jos heissä ja heidän toiminnassaan ei ole järkeä, niin missä sitten on?
Trauman taakse jättäminen edellyttää siis loogisesti myös sitä, että siihen löytää jotain tilalle. Tästä syystä traumat eivät parane puhumalla eivätkä puhumatta jättämisellä. "Tämä asia pitää paikkansa. Tämä uusi taito, tieto tai kokemus. Ei se, mitä trauma sinusta kertoisi. Tapahtumat jättivät sinut väärään käsitykseen itsestäsi ja maailmasta, joka kuitenkin täysin ymmärrettävistä syistä tuntui oikealta silloin, ja on tuntunut oikealta myös sen jälkeen."
En ole koskaan tehnyt mitään analyysiä vanhoillislestadiolaisuudesta. Jos sellaisen tähän tekisin, niin varmasti pitäisin rationaalisena sellaista, mitä tämän päivän kadunmies pitäisi irrationaalisena, ja päinvastoin.
Ulrica kirjoitti: Pe Heinä 18, 2025 12:15 am
Jehovat jättävät yksilön omaksi ratkaistavaksi perheluvun, lestat eivät.
Vaikka tässä tapauksessa on edelleen hyvä muistaa kaksi asiaa. Toinen on se, että Karfit eivät ole vanhoillisia, vaan rauhansanalaisia, jotka ottavat korkeintaan hyvin miedosti kantaa lapsilukuun. Toisena se, että eivät ne lapset sitä lapsilukua kuitenkaan missään tapauksessa päätä.
Yksi teema tässä näyttää olevan sellainen, että seksiä pidetään jonain vastustamattomana luonnonvoimana, kuin vuorilta valuvaa puroa, joka aina murtautuu jostain läpi ja löytää uomansa. Jos sitä yrittää padota, niin se lopulta murtaa padon, ja huuhtoo asioita tuhoisasti alleen padon alapuolella.
Modernina ideaalina on jotenkin, että yksilön pitää antaa löytää seksuaalisuudelleen uoma mistä tahansa, mistä häntä itseään huvittaa se löytää. Kunhan sillä ei tehdä väkivaltaa kenellekään. Joka siis sulkee pois alaikäisiin sekaantumisen. Moderni luterilaisten herätysliikkeiden kanta on, että tuollainen vapaus on tuhoisaa, ja turvallinen uoma seksille löytyy avioliitosta. Homot ja lesbot taas enimmäkseen eivät kykene pitkäaikaisiin monogaamisiin suhteisiin, joten heidän seksuaalisuutensa on aina väistämättä yksilöstä lähtevää, eikä sopeudu mihinkään yhteiskunnan instituutioon. Ennen oli poikkeus, että heteropari ei käyttäytynyt instituution arvon mukaisesti. Nykyään on käsittääkseni edelleen tilastojen nojalla poikkeus, että homopari käyttäytyy instituution arvon mukaisesti.
Logiikka siis menee, että lestadiolaiset kieltävät ehkäisyn. Mutta seksuaalinen tarve ei mene mihinkään. Joten suunnattuna omaan vaimoon se tuottaisi liikaa lapsia. Jos sitä ei voi suunnata talouspaperiin, suihkun viemäriin tai maksullisiin, niin se pitää suunnata vaikka omiin lapsiin tai sisarusten lapsiin. Jos on kymmenlapsisesta perheestä itse, ja jokainen sisarus on myös perustanut kymmenlapsisen perheen, niin siinä riittää sedillä ja enoilla mistä makupalansa valita.
Teoria sisältää sellaisen välttämättömän oletuksen, että kielto talouspaperia tai maksullisia koskien on vahvempi kuin kielto omia tai veljen tai siskon tenavia koskien. Tämä on vähän sellainen juttu, mitä kukaan ei uskaltaisi kovinkaan monesta etnisestä ryhmästä tai edes poliittisesta puolueesta sanoa.
Katolisuus taas opettaa, kuten mielestäni kristinusko on aina historiallisesti opettanut, että tunteet ja mielialat saattavat nousta ihmisen irrationaalisista reaktioista asioihin, mutta rationaalinen ymmärrys muuttaa näitä irrationaalisia reaktioita. Seksuaalisuutta voi muuttaa tiedolla. Sitä ei voi hallita pelkällä tahdonvoimalla. Eikä sitä voi hallita pelkillä käskyillä ja määräyksillä, jotka eivät lisää yksilön tietoa ja ymmärrystä omista haluistaan, niiden merkityksestä ja niiden seurauksista.
Luterilaisuuden, kuten myös modernin katolisuuden, mutta sitä kautta myös lestadiolaisuuden ja modernien luterilaisten herätysliikkeiden heikkous on siinä, että ne eivät usko tällaiseen tietoon. Kuten ei usko maallinen yhteiskuntakaan. Ne uskovat joko sääntöjen ja käskyjen autuaaksitekevään voimaan, tai sitten ihmisen luontaiseen hyvään tahtoon. Mutta siitä huolimatta tuollaisten heittojen esittäminen insestin käyttämisestä virallisena ehkäisykeinona ei kuulu ihmisten tapoihin.
Historia on täynnä lohkaisuja, joista ei tiedä, kuka ne on sanonut, ja mihin ne perustuvat, jos perustuvat yhtään mihinkään. "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" ei koskaan ollut Katolisen kirkon oppi mistään asiasta, eikä edes kuvannut kirkon oppia mistään. Olisi hyvä tehdä ero sen välille, että milloin pilkataan tai irvaillaan, ja milloin puhutaan asiaa.
