Poliisi etsii Karfin perhettä

[Inehmo]

Tätä ei ilmeisesti täällä vielä ollut:

https://www.academia.edu/142914845/

"Artikkeli valottaa Tommy ja Karoliina Karfin tapausta, seitsemänlapsisen pohjanmaalaisperheen, joka pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen sosiaaliviranomaisten kanssa päätti vapauttaa lapsensa ja mennä maan alle. ...Artikkeli tarjottiin Vasabladetille/Pohjanmaan Sanomille, jotka kieltäytyivät julkaisemasta, vaikka olivat levittäneet vääriä syytöksiä perhettä vastaan. Tämä paljastaa toisen puolen nykypäivän oikeudettomuudesta: joukkotiedotusvälineet eivät harjoita kriittistä viranomaisten valvontaa, mutta antavat perheen tulla parjatuksi koko kansan edessä vastaamatta siihen."
...
Tekoälysuomennos:

Viranomaishäirintä katoamisen taustalla

Joukkotiedotusvälineissä on voitu lukea ja kuulla seitsemänlapsisesta perheestä, jossa vanhemmat sosiaalitoimen kanssa syntyneen riidan jälkeen menettivät lapsensa ja päättivät vapauttaa heidät ja mennä maan alle. Huomionarvoinen piirre uutisoinnissa on se, että keskitytään siihen, että perhe pysyttelee viranomaisten ulottumattomissa, kun taas tämän epätoivoisen teon taustaa on suurelta osin sivuutettu ja pidättäydytään viranomaisten toiminnan kriittisestä tarkastelusta. Tämä siitä huolimatta, että lastensuojeluviranomaisten oikeusturvan vakavia puutteita ovat käsitelleet juristit ja selvitysmiehet. Katso Leeni Ikonen: Salassa pidettävä – suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?

Tommy ja Karoliina Karfin perhe, jossa on tänään kahdeksan 1–17-vuotiasta lasta, on vuodesta 2016 lähtien joutunut Pedersören/Pietarsaaren lastensuojelun asiattoman kohtelun kohteeksi. Kyseessä on tapaus, joka pohjautuu konfliktiin Tommyn vanhempien kanssa ja jota on sittemmin tulkittu eri tavoin. Vanhemmat eivät ole tehneet ilmoituksia, mutta heidän tuttavansa, jotka ovat kuulleet pojan perheestä, ja myöhemmin muut, ovat tehneet ilmoituksia, joissa on väitetty lasten olevan eristyksissä, että he ovat huolissaan perheenisän – eivät lasten! – hyvinvoinnista ja valittavat lasten kotiopetuksesta. Yksi ilmoittajista kertoo minulle, että hän halusi ilmoituksellaan pakottaa Tommyn sopimaan vanhempiensa kanssa. Merkittävä kirjallinen dokumentaatio on osoittanut ilmoitusten olevan perusteettomia, ja hallinto-oikeus on myöhemmin vahvistanut, etteivät ne ole peruste huostaanotolle.

Koska asia oli selvä ja lisäselvitys oli aiheetonta, vanhemmat eivät suostuneet perheen yksityisyyden loukkaamiseen. Tähän vaikuttavat myös aiemmat kielteiset kokemukset lastensuojelusta ja siitä johtuva pelko joutua vääristelyjen ja loputtomien keskustelujen kohteeksi. Lastensuojelu jatkoi silti vaatimuksiaan päästä puuttumaan perheen asioihin. Vaikka oikeusasiamies ja hallinto-oikeus ovat todenneet asian ylittäneen reilusti lakisääteisen kolmen kuukauden määräajan, asia on jatkunut vuosia, ja se johti 15.1.24 lainvastaiseen kiireelliseen sijoitukseen ja suunnitelmiin huostaanotosta.

Se mikä alkoi suhteellisen pienenä asiana on ajan myötä paisunut valtavaksi vyyhiksi, jossa sosiaalitoimen vallan väärinkäyttö on muodostunut noidankehäksi. Laittomien häirintöjen vuoksi uhkasi syytteen nostaminen, ja vanhemmat ilmoittivat heillä olevan korvausvaatimuksia. Siksi asian keskeyttäminen ja virheiden myöntäminen muodostui vaikeaksi tai mahdottomaksi. Sen sijaan piti tuottaa epäilyksiä ja viitteitä päästäkseen itse pälkähästä. Yhä useampia toimijoita vedettiin mukaan prosessiin, ja heitä ohjasi sosiaalitoimen luoma ennakkokäsitys.

Huostaanoton perusteeksi valittiin nyt jälkikäteen puutteelliset asumisolot. Nämä puutteet tulee lain mukaan korjata siten, että kunta järjestää perheelle paremman asunnon. Sen sijaan kunta irtisanoi perheen laittomasti ja asumisolot huononivat. Lain perusteluissa (HE 252/2006) sanotaan nimenomaisesti, ettei asumisolojen puutteet saa johtaa vanhempien ja lasten erottamiseen. Perhe sai lupauksen vuokrata hyväkuntoisen asunnon, mutta sosiaalitoimi katsoi olevansa oikeutettu hylkäämään sen, koska se ei ollut riittävän keskeisellä paikalla.

Lapset ovat selvästi traumatisoituneet sosiaalitoimen suorittamasta poisviennistä, minkä lastenkodin yksikön päällikkö on todistanut, ja he viihtyivät huonosti sijoituspaikassa. He saivat 28.3. jälkeen tavata vanhempiaan vain pari kertaa viikossa ja ainoastaan valvotusti. Vanhempia ei kuultu ennen tätä päätöstä. Myös oikeutta tavata tukihenkilöitä rajoitettiin. He eivät vankeutensa aikana voineet tavata ystäviään kuin joissain poikkeustapauksissa. Heidät riistettiin rutiineistaan ja heiltä puuttui mielekästä tekemistä, ja kotiopetus vaikeutui vakavasti. Sosiaalitoimen tarkoituksena oli hajottaa lapset sijoittamalla nuoremmat lapset jonnekin muualle. Pienet lapset vieraantuvat nopeasti vanhemmistaan ja sisaruksistaan tällaisissa olosuhteissa.

Rajoitustoimenpiteitä perusteltiin sillä, että se häiritsee yksikössä oleskelevaa kahdeksatta lasta (14-vuotias) ja että se häiritsi lasten rutiineja. Ilmeisesti kyseessä oli tekosyy. On vaikea ymmärtää, miten 14-vuotiasta voisi häiritä se, että muut lapset saavat ottaa vastaan vieraita. Mitään rutiineja ei ollut ja lapset kaipasivat jatkuvasti vanhempiaan.

Poliisi suoritti pian kiireellisen sijoituksen jälkeen kotietsinnän Karfin perheen kodissa, ja perusteeksi ilmoitettiin epäily törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä pahoinpitelystä. Se on ilmeisesti keksitty tekosyyksi päästä penkomaan perheen omaisuutta toivossa löytää jotain kompromittoivaa. Rikosepäilyltä puuttuu teokuvaus, ja siksi on mahdotonta löytää mitään vihjettä siitä, että kyseessä olisi jokin muu kuin mielivalta. Vanhempien on myös mahdotonta puolustautua syytöksiä vastaan. Nämä syytökset ovat äärimmäisen vakavia, koska niitä voidaan käyttää perheen vahingoittamiseen – mikä on juuri se, mitä on tapahtunut. Sosiaalitoimi vetosi näihin tukena suunnitelmiinsa ottaa lapset huostaan.

Poliisiratsauksen aikaan vesiputket olivat jäätyneet ja käytännön askareet vaikeutuivat siitä, että perheen auto oli käyttökelvoton. Ei ole ihme, että näytti siltä kuin lapset olisi pakotettu elämään kurjissa oloissa. Mutta viranomaiset olivat aiheuttaneet tämän tilanteen. Ne, jotka tuntevat vanhemmat, tietävät heidän olevan kunnollisia ja vastuullisia.

Antaakseen asialle legitimiteettiä sosiaalitoimi asetti asiantuntijaryhmän, joka antoi lausunnon Karfin perheestä, jossa esitettiin äärimmäisiä väitteitä perhedynamiikasta ja suositeltiin huostaanottoa määräämättömäksi ajaksi. Kukaan asiantuntijaryhmästä ei kuitenkaan ollut koskaan tavannut ketään perheestä. He lähtivät ennakkoluuloista ja sivuuttivat saatavilla olevan dokumentaation. Asiantuntijaryhmän lausunto on jotain epäpätevintä mitä olen nähnyt, ja siitä puuttuu tuntemus oikeuspsykiatristen tutkimusten pätevistä kriteereistä (ks. Ahlgrén-Rimpiläinen ym.: Oikeuspsykiatria, s. 198–206).

Asiantuntijaryhmä välitti sosiaalitoimen käsityksen, että lapset on otettava huostaan, koska vanhemmat eivät tule heitä vastaan suostumalla perhe-elämän yksityisyyden loukkaamiseen. Mutta huostaanotto saa lain mukaan tapahtua vain todetun vaaran vuoksi, mistä ei ole voitu esittää mitään viitteitä. Lain noudattamisen vaatiminen ei ole yhteistyöhaluttomuutta, vielä vähemmän lasten vaarantamista.

Vanhempien pelko sosiaalitoimea ja sen kätyrejä kohtaan kasvoi prosessin aikana. Häirintä aiheutti sen eristäytymisen, jota todistettavasti ei pitkään aikaan ollut. Tässä tilanteessa, kun heidän pahimmat pelkonsa toteutuivat, he päättivät vapauttaa lapset ja mennä maan alle. Tämä oli vakava virhe, mutta se ei olisi koskaan tapahtunut ilman törkeitä provokaatioita. Kyseessä on perhe, jolla on ongelmansa, mutta he eivät ole ansainneet tätä kohtelua.

Viranomaiset ovat pitkään häirinneet perhettä, altistaneet lapset traumoille, estäneet heidän opetustaan ja pitäneet heitä eristyksissä. Kaikki tämä on maksanut huikeita summia – yli 400 000 euroa – mikä kaikki menee todellisten avuntarvitsijoiden kustannuksella, jotka jäävät ilman sitä tukea, jota varten sosiaalitoimi on olemassa. Vaikka nyt yritetään kieltää se, on dokumentoitu että kotiopetus oli kynnyskysymys. Päiväkirjamerkinnät osoittavat myös, että uskonnolliset ennakkoluulot olivat mukana kuvassa. He tietävät toimineensa lainvastaisesti ja vaarantavansa seuraamuksia, ja siksi heillä on epätoivoinen tarve tuottaa viitteitä, jotka antavat vaikutelman, että heillä on ollut perusteet toiminnalleen. Siksi he pitivät asian auki loputtomiin lain vastaisesti, tekivät kaikkensa vääristelläkseen kaiken tiedon ja riistivät vanhemmilta heidän lapsensa. Koko tarina on syvästi traaginen esimerkki siitä, miten viranomaiset voivat ajaa perheen epätoivoon uskoen tekevänsä hyvää, miten virheet johtavat uusiin virheisiin ja oikeusturva menetetään sekä miten avuton on, kun asiat on päätetty etukäteen ja dokumentaatio sivuutetaan. Miten luottamusta ylläpidetään, kun toimitaan näin?

Joakim Förars, 17.6.25

Tässäpä tekstiä, jota ei kannata sivuuttaa. Huomionarvoista on, että siellä komeilee sana ennakkokäsitys. Jotenkin vaistoni sanoi jo aika päiviä sitten, että siinä on ollut yksi viranomaisten virheellisten toimenpiteiden syy.

[Ulrica]

Jos ajatellaan aikajanaa, niin lastensuojeluongelmat ovat alkaneet perheen kanssa Tommyn isän välirikon jälkeen. Ei heidän varsinaisesti tarvitse olla ilmoitusten takana, vaan uskonveljien.

V 2025-2019 lapset terveitä, sosiaalisia, toinen vanhempi töissä.

Jos ilmoitusten takana on jokin systemaattinen taho, voidaan kai kysyä ovatko he onnistuneet tavoitteessaan ja mahdollisesti horjuttaneet perheen tilannetta ja lapsien llosuhteita toiminnallaan.

Kantelu on hovioikeudessa, ja hyvä niin.

[ruusumaa]

Sivulla 266 MurderScullyn linkittämä Johan Förarsin artikkeli perheestä (en osaa lainaustoimintoa vielä hienosti ja teksti oli todella pitkä) oli mielenkiintoinen. Objektiivista näkökulmaa siinä ei ollut, jota teologian maisterilta olisi voinut toivoa.

Artikkelin pääanti minulle oli, että syyllisiä kaikkeen on Tommy Karfin vanhempien ystävät ja viranomaiset. Myös se, että lapset olivat eristettyjä paukkupakkasten aikana omien eritteiden keskelle, syy oli viranomaisten. Mä olen asioita pohtinut paljon vanhempien näkökulmasta, mutta tuo jumittaminen neljän seinän sisään vesivahingon jälkeen, kertoo sen, että viranomaisten huoli ei ole ollut missään vaiheessa täysin aiheeton.

Gösta ja Marita Karf näkyvät käyvän varsin tiukkaa keskustelua tämän Johan Förarsin FB-seinällä.

[Saunabad]

Kaikkialle EU:n sisällä, minne pääsee maata pitkin, voi mennä ilman papereita.

Jep. Ja Juutinrauman sillan yli kun hurauttaa, niin siinähän sitä on Schengen-aluetta edessä vaikka Ateenaan tai Algarveen saakka. Jonkun porukan hoivissahan Karfit ovat. Ehkä jossain yhteiskuntavastaisten hippikommuunissa? No, spekua tämä, mutta kyllä Euroopassa sellaisia on. Eri asia, kuinka hyvin siellä pystyisi piileskelemään. Syrjäinen talo omassa rauhassaan on todennäköisempi vaihtoehto.

Niinpä. Piiloon meneminen Ruotsiin rajan yli on helpompaa ja vaati vähemmän monimutkaisia järjestelyjä, mutta pitkän päälle piilossa pysyminen syrjäisessä talossa on hankalampaa. Hiljaisille teille ilmestyy vieraita autoja, ostokset pitää tehdä isommista marketeista kauempaa, eikä lähiseudun pikkukaupoista, Pohjoismaissa pääsee yleensä talon ovelle ja pihalle kurkkimaan ikkunoista, valot ja piipun savut näkyvät kauas. Siksi ajattelen, että olisi helpompaa pysyä piilossa espanjalaisessa turistirysässä linnoittautuneena suomalaisen avustajan omistamaan taloon. Ympärillä on korkeat muurit, väkeä ja kauppoja riittää. Siksi varmaan niin moni suomalainen on hakeutunut Espanjaan haastemiestä pakoon. Monilla ehkä homma kaatuu siihen, että tulevat mökkihöperöiksi, mutta tämä porukka on neljän seinän sisällä kököttämisen ammattilaisia.

[UkiUkas]

Sivulla 266 MurderScullyn linkittämä Johan Förarsin artikkeli perheestä (en osaa lainaustoimintoa vielä hienosti ja teksti oli todella pitkä) oli mielenkiintoinen. Objektiivista näkökulmaa siinä ei ollut, jota teologian maisterilta olisi voinut toivoa.

Artikkelin pääanti minulle oli, että syyllisiä kaikkeen on Tommy Karfin vanhempien ystävät ja viranomaiset. Myös se, että lapset olivat eristettyjä paukkupakkasten aikana omien eritteiden keskelle, syy oli viranomaisten. Mä olen asioita pohtinut paljon vanhempien näkökulmasta, mutta tuo jumittaminen neljän seinän sisään vesivahingon jälkeen, kertoo sen, että viranomaisten huoli ei ole ollut missään vaiheessa täysin aiheeton.

Gösta ja Marita Karf näkyvät käyvän varsin tiukkaa keskustelua tämän Johan Förarsin FB-seinällä.

Gösta ja Marita ovat sitä mieltä että tää Joakim valehtelee.

[EmmaSofia]

Olen tätä palstaa nyt hetken lukenut ja niin paljon herännyt omia ajatuksia, että päätin osallistua keskusteluun.

Omista pohdinnoista eilen nousi päällimmäiseksi se, että missä muualla perhe voi olla, jos eivät ole Suomessa. Ainoa järkevä paikka on Ruotsi tai Norja. Tämän olen päätellyt yksinkertaisesti siitä, että pitää olla maa, jossa lapsilla ei tarvitse olla henkilöllisyystodistuksia sinne pääsemiseksi.

Täällä on ollut lennokkaita pohdintoja, pidän niistä vaikka niissä ei järkeä olisikaan. Avaa omaa pohdintaa, kun lukee niitä. Väärennetyt henkkarit tai se, että ei ole henkkareita ollenkaan, aiheuttaa piilopaikkamaassa suuria ongelmia, jos/kun asia paljastuu. Ja koska on lapsia matkassa mukana, riski tälle paljastumiselle kasvaa. Haluaisiko tukijoukotkaan ottaa riskiä, että Suomen viranomaisten lisäksi piilopaikkamaan viranomaiset kiinnostuvat maansa lakien mahdollisista rikkomisista?

Kaikkialle EU:n sisällä, minne pääsee maata pitkin, voi mennä ilman papereita.

Kyllä. Mutta jos tulee tilanne, jossa paljastuvat viranomaisille vaikkapa Espanjassa, miten Espanjan viranomaiset suhtautuu tietoon, että perhe tullut maahan ilman henkkareita?

Kun on lapsia, niin sattuu ja tapahtuu. Voi tulla tilanne, jossa tarvitaan sairaalaan menoa. On riskialtista ajatella ettei perhe voisi tarvita missään tilanteessa apua tukijoiden ulkopuolelta. Näkisin, että liikaa riskejä joutua hankaluuksiin muidenkin maiden viranomaisten kanssa.

[UkiUkas]

Olen tätä palstaa nyt hetken lukenut ja niin paljon herännyt omia ajatuksia, että päätin osallistua keskusteluun.

Omista pohdinnoista eilen nousi päällimmäiseksi se, että missä muualla perhe voi olla, jos eivät ole Suomessa. Ainoa järkevä paikka on Ruotsi tai Norja. Tämän olen päätellyt yksinkertaisesti siitä, että pitää olla maa, jossa lapsilla ei tarvitse olla henkilöllisyystodistuksia sinne pääsemiseksi.

Täällä on ollut lennokkaita pohdintoja, pidän niistä vaikka niissä ei järkeä olisikaan. Avaa omaa pohdintaa, kun lukee niitä. Väärennetyt henkkarit tai se, että ei ole henkkareita ollenkaan, aiheuttaa piilopaikkamaassa suuria ongelmia, jos/kun asia paljastuu. Ja koska on lapsia matkassa mukana, riski tälle paljastumiselle kasvaa. Haluaisiko tukijoukotkaan ottaa riskiä, että Suomen viranomaisten lisäksi piilopaikkamaan viranomaiset kiinnostuvat maansa lakien mahdollisista rikkomisista?

Kaikkialle EU:n sisällä, minne pääsee maata pitkin, voi mennä ilman papereita.

Kyllä. Mutta jos tulee tilanne, jossa paljastuvat viranomaisille vaikkapa Espanjassa, miten Espanjan viranomaiset suhtautuu tietoon, että perhe tullut maahan ilman henkkareita?

Kun on lapsia, niin sattuu ja tapahtuu. Voi tulla tilanne, jossa tarvitaan sairaalaan menoa. On riskialtista ajatella ettei perhe voisi tarvita missään tilanteessa apua tukijoiden ulkopuolelta. Näkisin, että liikaa riskejä joutua hankaluuksiin muidenkin maiden viranomaisten kanssa.

Jos aikoo oleskella Espanjassa yli kolme kuukautta, niin siellä tarttee oleskeluluvan, joka on nimellä "residencia". Kaupungintalolle on rekisteröitävä oleskelu. Se tapahtuu hankkimalla NIE-numero ja rekisteröitymällä virallisesti asukkaaksi "empadronamiento" Mukana pitää olla NIE-numero tai residencia-kortti, passi, vuokrasopimus, kuitti vuokranmaksusta sekä kaikista kopiot.

Meillä on kakkoskoti Espanjassa joten nämä Espanjan kuviot on tuttuja.

Espanjassa poliisit kyselee kadulla henkkareita jos heillä herää epäluulo. Siellä onkin suositeltavaa kantaa mukanaan kopiota passista tai henkilökortista.

Eli ei Karfit siellä ihan huoleti voi olla jos sinne ovat menneet. Paitsi jos jossain maaseudulla jollain fincalla ovat piilossa.
Mutta kuka sellaista elämää loputtomiin jaksaa että pitää koko ajan piilossa olla.

[dead_calm]

Tässäpä tekstiä, jota ei kannata sivuuttaa. Huomionarvoista on, että siellä komeilee sana ennakkokäsitys. Jotenkin vaistoni sanoi jo aika päiviä sitten, että siinä on ollut yksi viranomaisten virheellisten toimenpiteiden syy.

Tekstiä ei ole kuitenkaan lehdessä julkaistu, ja ymmärrän hyvin miksi. Aivan ensimmäiseksi siinä mainitaan sijoituspaikassa asunut kahdeksas lapsi. Sen, että tällaisen tiedon jakaminen on sopimatonta, ja asettaa myös asiasta kertoneet ihmiset, oli kyse sitten Tommysta ja Karoliinasta tai virkasalaisuuden rikkoneesta sosiaalipuolen henkilöistä, todella ikävään valoon luulisi olevan selvää kaikille tapausta millä tahansa ennakkokäsityksillä seuranneille. Se, että Forsnäs jatkaa tiedon jakamista omalla Facebook-seinällään julkisessa kirjoituksessa taas osoittaa mielestäni aivan erityistä ymmärtämättömyyttä.

Gösta ja Marika Karfilla taas on mielestäni tämän kirjoituksen perusteella täysi syy tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja/tai yksityiselämää lokkaavasta tiedon jakamisesta. Oli perheellä ollut riitaa tai ei, sen riita-asian puinti ja nostaminen esille tässä yhteydessä ei minusta mitenkään vuoden 2023-24 tapahtumiin.

[Inehmo]

Sivulla 266 MurderScullyn linkittämä Johan Förarsin artikkeli perheestä ...

Gösta ja Marita Karf näkyvät käyvän varsin tiukkaa keskustelua tämän Johan Förarsin FB-seinällä.

Ei minulla näy Facebookissa Johan Förarsia. Edit: Näkyy JOAKIM Förars.

[Saunabad]

Olen tätä palstaa nyt hetken lukenut ja niin paljon herännyt omia ajatuksia, että päätin osallistua keskusteluun.

Omista pohdinnoista eilen nousi päällimmäiseksi se, että missä muualla perhe voi olla, jos eivät ole Suomessa. Ainoa järkevä paikka on Ruotsi tai Norja. Tämän olen päätellyt yksinkertaisesti siitä, että pitää olla maa, jossa lapsilla ei tarvitse olla henkilöllisyystodistuksia sinne pääsemiseksi.

Täällä on ollut lennokkaita pohdintoja, pidän niistä vaikka niissä ei järkeä olisikaan. Avaa omaa pohdintaa, kun lukee niitä. Väärennetyt henkkarit tai se, että ei ole henkkareita ollenkaan, aiheuttaa piilopaikkamaassa suuria ongelmia, jos/kun asia paljastuu. Ja koska on lapsia matkassa mukana, riski tälle paljastumiselle kasvaa. Haluaisiko tukijoukotkaan ottaa riskiä, että Suomen viranomaisten lisäksi piilopaikkamaan viranomaiset kiinnostuvat maansa lakien mahdollisista rikkomisista?

Kaikkialle EU:n sisällä, minne pääsee maata pitkin, voi mennä ilman papereita.

Kyllä. Mutta jos tulee tilanne, jossa paljastuvat viranomaisille vaikkapa Espanjassa, miten Espanjan viranomaiset suhtautuu tietoon, että perhe tullut maahan ilman henkkareita?

Kun on lapsia, niin sattuu ja tapahtuu. Voi tulla tilanne, jossa tarvitaan sairaalaan menoa. On riskialtista ajatella ettei perhe voisi tarvita missään tilanteessa apua tukijoiden ulkopuolelta. Näkisin, että liikaa riskejä joutua hankaluuksiin muidenkin maiden viranomaisten kanssa.

Tottahan tuo, mutta ongelma on periaatteessa ihan sama Ruotsissa ja Espanjassa. Ja silti moni asia helpompi hoitaa huomaamatta Espanjan turistirysissä. Siellä myös lähin lääkäri ja klinikka on max muutaman kilsan päässä, mitäpä teet Ruotsissa tiettömien taivalten takana. Sairaalariski on kumminkin aika pieni, kun ollaan eristyksissä lähinnä sisällä tai pienellä pihalla.

[dead_calm]

Kaikkialle EU:n sisällä, minne pääsee maata pitkin, voi mennä ilman papereita.

Kyllä. Mutta jos tulee tilanne, jossa paljastuvat viranomaisille vaikkapa Espanjassa, miten Espanjan viranomaiset suhtautuu tietoon, että perhe tullut maahan ilman henkkareita?

Kun on lapsia, niin sattuu ja tapahtuu. Voi tulla tilanne, jossa tarvitaan sairaalaan menoa. On riskialtista ajatella ettei perhe voisi tarvita missään tilanteessa apua tukijoiden ulkopuolelta. Näkisin, että liikaa riskejä joutua hankaluuksiin muidenkin maiden viranomaisten kanssa.

Jos aikoo oleskella Espanjassa yli kolme kuukautta, niin siellä tarttee oleskeluluvan, joka on nimellä "residencia". Kaupungintalolle on rekisteröitävä oleskelu. Se tapahtuu hankkimalla NIE-numero ja rekisteröitymällä virallisesti asukkaaksi "empadronamiento" Mukana pitää olla NIE-numero tai residencia-kortti, passi, vuokrasopimus, kuitti vuokranmaksusta sekä kaikista kopiot.

Meillä on kakkoskoti Espanjassa joten nämä Espanjan kuviot on tuttuja.

Espanjassa poliisit kyselee kadulla henkkareita jos heillä herää epäluulo. Siellä onkin suositeltavaa kantaa mukanaan kopiota passista tai henkilökortista.

Eli ei Karfit siellä ihan huoleti voi olla jos sinne ovat menneet. Paitsi jos jossain maaseudulla jollain fincalla ovat piilossa.
Mutta kuka sellaista elämää loputtomiin jaksaa että pitää koko ajan piilossa olla.

Tämä on yleinen käytäntö EU:n alueella. Vapaan liikkuvuuden perusteella voi EU-kansalainen oleskella toisessa maassa max. 3 kk esim. työttömänä työnhakijana. Tämän jälkeen on rekisteröidyttävä asukkaaksi kunkin maan lain edellyttämällä tavalla. Ja tosiaan monessa Euroopan maassa yli 18-vuotiailla (ja nuoremmillakin) on laillillinen velvoite pitää mukana henkilöpapereita. Maita ovat ainakin Italia ja muistini mukaan Ranska.

[Ulrica]

Tässäpä tekstiä, jota ei kannata sivuuttaa. Huomionarvoista on, että siellä komeilee sana ennakkokäsitys. Jotenkin vaistoni sanoi jo aika päiviä sitten, että siinä on ollut yksi viranomaisten virheellisten toimenpiteiden syy.

Tekstiä ei ole kuitenkaan lehdessä julkaistu, ja ymmärrän hyvin miksi. Aivan ensimmäiseksi siinä mainitaan sijoituspaikassa asunut kahdeksas lapsi. Sen, että tällaisen tiedon jakaminen on sopimatonta, ja asettaa myös asiasta kertoneet ihmiset, oli kyse sitten Tommysta ja Karoliinasta tai virkasalaisuuden rikkoneesta sosiaalipuolen henkilöistä, todella ikävään valoon luulisi olevan selvää kaikille tapausta miltä tahansaseuranneille. Se, että Forsnäs jatkaa tiedon jakamista omalla Facebook-seinällään julkisessa kirjoituksessa taas osoittaa mielestäni aivan erityistä ymmärtämättömyyttä.

Gösta ja Marika Karfilla taas on mielestäni tämän kirjoituksen perusteella täysi syy tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja/tai yksityiselämää lokkaavasta tiedon jakamisesta. Oli perheellä ollut riitaa tai ei, sen riita-asian puinti ja nostaminen esille tässä yhteydessä ei minusta mitenkään vuoden 2023-24 tapahtumiin.

Mä olen puolestaan ajatellut tämän olevan sen Karfien kannanoton, jota harkitsivat tekevänsä.

Tuosta sukuriidasta ja alkurumbasta voi myös tulkita Tommy-isän mielenterveysongelmien ja psykiatristen ongelmien perusteettoman keskustelun alkaneen.

[EmmaSofia]

Sivulla 266 MurderScullyn linkittämä Johan Förarsin artikkeli perheestä ...

Gösta ja Marita Karf näkyvät käyvän varsin tiukkaa keskustelua tämän Johan Förarsin FB-seinällä.

Ei minulla näy Facebookissa Johan Förarsia. Edit: Näkyy JOAKIM Förars.

Kiitos oikaisusta, mulla paha kirjoitusvirhe! Nimet olisi kohteliasta muistaa oikein

JOAKIMin artikkelista vielä. Hän painotti, että lasut tehtiin, koska oltiin huolissaan Tommysta, ei lapsista. Jos ajattelen lasten näkökulmasta asiaa, niin hyvähän koko perheen tilanne on tsekata, jos toisen vanhemman käytös on huolestuttavaa.

Tästä tuli mieleen, että jos tehdään jostain vanhemmasta huoli-ilmoitus, niin tarkastetaanko myös tämän vanhemman huollettavien lasten tilanne?

[Neonataali]

Sivulla 266 MurderScullyn linkittämä Johan Förarsin artikkeli perheestä (en osaa lainaustoimintoa vielä hienosti ja teksti oli todella pitkä) oli mielenkiintoinen. Objektiivista näkökulmaa siinä ei ollut, jota teologian maisterilta olisi voinut toivoa.

Artikkelin pääanti minulle oli, että syyllisiä kaikkeen on Tommy Karfin vanhempien ystävät ja viranomaiset. Myös se, että lapset olivat eristettyjä paukkupakkasten aikana omien eritteiden keskelle, syy oli viranomaisten. Mä olen asioita pohtinut paljon vanhempien näkökulmasta, mutta tuo jumittaminen neljän seinän sisään vesivahingon jälkeen, kertoo sen, että viranomaisten huoli ei ole ollut missään vaiheessa täysin aiheeton.

*Joakim Förars näyttäisi olevan sen verran kontroversiaali hahmo, etten ihmettele miksi ei ole miehen kirjoitusta julkaistu. Siis sen lisäksi, että kirjoitus itsessään on yhtä paksua kuin pitkääkin. No mutta, Joakimista piti sanomani, että on se kumma kun maltillisen, maailmankatsomukseltaan avoimen eikä yhtään ääriliikkeisiin kallellaan olevan Karfin perheen taustajoukot tuntuu järjestään olevan kristillisen fundamentalismin puuhamiehiä. Naispappeuden vastustamisen voisin vielä jotenkin ymmärtää teologian kannalta, homoseksualisuuden demonisointia ja ehdytyshoitojen ajamista on sitten jo vähän vaikeampi perustella.

Edit. Lisäys. Joakimin tekstissä on pari kohtaa joista saa mielestäni suht merkittävää lisävalaisua tähän huostaanottosaagaan. Ensinnäkin, perheen tilanne on mitä ilmeisimmin viety hva:lla moniammatillisen työryhmän arvioitavaksi ennen huostaanottoon päätymistä. Moniammatillinen tiimi on lyhyesti selitettynä vaikeissa asiakastilanteissa arviointia tukeva työryhmä, jossa on konsultoivia asiantuntijäjäseniä eri toimialoilta. Esim. lääkäri, lastenpsysykiatri, psykologi, poliisi, lakimies jne. Kokoonpano voi vaihdella sen mukaan, millaista asiantuntemusta arvioinnissa tarvitaan.

Toinen asia. Menin mielenkiinnosta katsomaan mihin Joakim viittaa moniammatillisen tiimin arviossa, kun käyttää lähteenä oikeuspsykiatria- teosta. Tarkalleen ottaen Joakim viittaa lukuun, joka on Hannu Lauerman kirjoittama, ja käsittelee vaarallisuusarviota. Äkkiä yhdistelemällä veikkaan, että moniammatillisen työryhmän arviossa on lausuttu jotain liittyen siihen, että lasten (ehkä muidenkin?) turvallisuudesta on perusteltu syy olla huolissaan. Samaan viittaa toki myös se, että tapaamiset on järjestetty valvotuissa tiloissa.

[Inehmo]

Tässä vielä hyvä, jäsennelty tiivistelmä Joakim Förarsin kirjoituksesta:

"Viranomaishäirinnän anatomia: Karf-perheen tapaus (tiivistelmä)

Kirjoittaja: Sami ja Heini Minkkinen

(Linkki alkuperäiseen ruotsinkieliseen PDF:n tämän artikkelin lopussa.)

Suora lainaus, Joakim Förars kertoo syyn alkuperäisen artikkelin julkaisulle:

"Artikkeli valottaa Tommy ja Karoliina Karfin tapausta, seitsemänlapsisen pohjanmaalaisperheen, joka pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen sosiaaliviranomaisten kanssa päätti vapauttaa lapsensa ja mennä maan alle.

Kirjoittaja esittää, että viranomaisten toimintaa ovat leimanneet asiattomat ja lainvastaiset toimenpiteet, muun muassa virheelliset ilmoitukset, mielivaltaiset puuttumiset ja perusteettomat epäilyt laiminlyönneistä. Huolimatta hallinto-oikeuden ja oikeusasiamiehen huomautuksista oikeusturvan puutteista, lastensuojelu jatkoi prosessia useiden vuosien ajan, mikä johti traumaattisiin eroihin, vanhempien yhteydenpitorajoituksiin lasten kanssa ja asunto-olosuhteiden heikkenemiseen.

Artikkeli korostaa, kuinka pieni konflikti kehittyi laajaksi ja kalliiksi oikeusprosessiksi, joka kirjoittajan mukaan osoittaa lastensuojelun rakenteellisia ongelmia ja puutteellista kunnioitusta perheen koskemattomuutta ja lakisääteisiä oikeuksia kohtaan.

Artikkelia tarjottiin Vasabladetille/ Pohjanmaan Sanomille, jotka kieltäytyivät julkaisemasta sitä, vaikka olivat levittäneet vääriä syytöksiä perheestä. Tämä paljastaa toisen puolen nykypäivän oikeudettomuudesta: joukkotiedotusvälineet eivät harjoita kriittistä viranomaisten valvontaa, mutta antavat perheen tulla parjatuksi koko kansan edessä vastaamatta siihen."

Joakim Förarsin dokumentti paljastaa järkyttävän esimerkin siitä, miten lastensuojelujärjestelmä voi muuttua perheiden vainoajaksi. Kahdeksanlapsisen Karf-perheen kohtalo Pedersöressä/Pietarsaaressa on varoittava esimerkki viranomaisten kontrolloimattomasta vallankäytöstä.

Tapauksen ydin

Vuodesta 2016 lähtien Tommy ja Karoliina Karfin perhe on joutunut lastensuojelun järjestelmällisen häirinnän kohteeksi. Alkusysäyksenä toimi konflikti Tommyn vanhempien kanssa, josta ulkopuoliset tekivät lastensuojeluilmoituksia. Yksi ilmoittajista myönsi avoimesti, että hänen motiivinsa oli painostaa Tommy sopimaan vanhempiensa kanssa. Ei siis aito huoli lasten hyvinvoinnista.

Dokumentaatio osoittaa ilmoitukset perusteettomiksi. Sekä oikeusasiamies että hallinto-oikeus ovat todenneet, ettei huostaanotolle ole perusteita. Silti prosessi jatkui vuosia, ylittäen räikeästi lakisääteisen kolmen kuukauden määräajan.

Miten viranomaiset toimivat?

Lastensuojelun toimintatavat muistuttavat häirintää:

- Kun perhe ei suostunut yhteistyöhön perusteettomien epäilyjen pohjalta, tulkittiin tämä "yhteistyöhaluttomuudeksi"
- Perheen asumisolosuhteet käännettiin aseeksi: kunta irtisanoi perheen laittomasti, pahensi tilannetta ja käytti sitten itse luomaansa ongelmaa huostaanoton perusteena.

Kotiopetus ja perheen uskonnollinen vakaumus näyttävät olleen todellisia syitä viranomaisten toimille.

Eskaloituminen vuonna 2024

Tammikuussa 2024 tilanne kärjistyi:

- Lapset vietiin laittomasti kiireellisellä sijoituksella.
- Tapaamisoikeuksia rajoitettiin rajusti: vain pari kertaa viikossa valvotusti
- Lapset traumatisoituivat, minkä lastenkotiyksikön johtajakin vahvisti
- Sosiaalitoimi suunnitteli sisarusten hajottamista eri sijoituspaikkoihin
- Poliisi teki kotietsinnän väittäen rikosepäilyksi "törkeä vapaudenriisto ja törkeä pahoinpitely", mutta ilman minkäänlaista kuvausta siitä, mitä konkreettista tekoa epäillään tapahtuneen, milloin tai kenelle. Tämä vaikuttaa puhtaalta yritykseltä löytää "mitä tahansa" raskauttavaa materiaalia.

Asiantuntijaryhmän farssi

Sosiaalitoimi asetti "asiantuntijaryhmän", joka suositteli huostaanottoa määräämättömäksi ajaksi. Käsittämätöntä on, että yksikään ryhmän jäsenistä ei ollut koskaan tavannut ketään perheenjäsentä. Lausunto perustui pelkästään ennakkoluuloihin ja kaikki olemassa oleva dokumentaatio sivuutettiin täysin.

Taloudellinen ja inhimillinen hinta

- Yli 400 000 euroa verorahoja käytetty perheen häirintään
- Kahdeksan lasta traumatisoitu
- Vanhemmat ajettu epätoivoon
- Todelliset avuntarvitsijat jääneet ilman resursseja.

Lopputulos

Perhe teki traagisen ratkaisun: he "vapauttivat" lapsensa ja menivät maan alle. Förars korostaa, että vaikka tämä oli vakava virhe, se ei olisi koskaan tapahtunut ilman viranomaisten järjestelmällistä provosointia.

Kriittisiä kysymyksiä

Miten on mahdollista, että:

- Viranomaiset voivat jatkaa perheen häirintää vuosia ilman laillisia perusteita?
- Oikeusasiamiehen ja hallinto-oikeuden päätöksiä voidaan sivuuttaa?
- Asumisongelmat, jotka kunnan pitäisi ratkaista, käännetään perusteeksi lasten viemiselle?
- "Asiantuntijat" voivat tehdä suosituksia tapaamatta koskaan perhettä?
- Uskonnollinen vakaumus ja kotiopetus ovat käytännössä riskitekijöitä?

Förarsin dokumentti paljastaa systemaattisen vallan väärinkäytön, jossa viranomaisten oma etu, välttää vastuuta ja myöntää virheitä, ajaa todellisen lastensuojelun edelle. Kyse ei ole yksittäisestä virheestä vaan rakenteellisesta ongelmasta, jossa kontrolli on karannut käsistä.

Lähde:
¹ Förars, Joakim (2025). "Myndighetstrakasserier bakom försvinnande". Academia.edu. https://www.academia.edu/142914845/"

Tiivistelmä löytyy täältä: https://yirah.fi/artikkelit/18.7.2025-v ... n-anatomia.

Oma kommentti: Vaikuttaa siltä, että tämän tragedian/farssin oikeat syylliset löytyvät ihan muualta kuin Karfin perheestä.