Puhuttujen kielten tulkkeja koulutetaan Suomessa yliopistoissa, joko käännöstieteen oppiaineessa tai monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelmassa (tai vain muutaman johdantokurssin verran osana jonkin kielen ja kulttuurin opintoja) ainakin Joensuussa ja Tampereella. Turussa järjestettiin 2000-luvun alussa jo maisteriksi valmistuneille konferenssitulkin erikoistumiskoulutusta.
Monet tulkit ovat erikoistuneet tiettyihin aihepiireihin tai työskentelevät pääosin tietyissä tulkkaustilanteissa. Suurin osa tulkeista on Asioimistulkkeja. Asioimistulkki voi olla mukana esimerkiksi viranomaisen ja maahanmuuttajan välisissä asiointitilanteissa. Asioimistulkiksi voi opiskella suorittamalla asioimistulkkauksen ammattitutkinnon. Oikeustulkilla on puolestaan tärkeä rooli kun oikeudessa on vieraskielinen henkilö esimerkiksi vastaajan tai todistajan asemassa. Suorittamalla oikeustulkkauksen erikoisammattitutkinnon saa tulkki hakeutua oikeustulkkirekisteriin, joka osoittaa, että tulkki on riittävän pätevä toimimaan oikeudellisissa asioissa. Näiden lisäksi on koulutuksia muun muassa mielenterveystulkeille.
Viittomakielentulkkeja, kirjoitustulkkeja ja puhevammaisten tulkkeja koulutetaan ammattikorkeakouluissa.
Yhteistä näille että tulkiksi on myös KOULUTUS, jossa opetetaan myös tulkkauksen OIKEUSPERIAATTEITA. Joihin kuuluu tosiaan tuo ettei tulkki ala tulkitsemaan käännettäviä vastauksia kuulijan haluamiksi vastauksiksi. Pelkkä kielien osaaminen ei tässä riitä.
Tai siis ei pitäisi riittää. Toisten kielien koulutettuja tulkkeja ei vaan ole riittävästi, joten vaatimustasosta on tingitty... Ja onko ihme että esimerkiksi somalinkielen tulkeille annetaan vähän erivapauksia. Somalin kirjakieli kun luotiin vuonna 1971...