Luen viiveellä ketjua, joten pahoitteluni, jos joku näistä asioista on täällä jo maininnut.
Nonnalla oli tosi hyviä pointteja sivulla 58.
Naureskelu ei tosiaan kerro aina aidosta (iloon liittyvästä) naurusta. Myös esimerkiksi traumatisoituneet saattavat naureskella kertoessaan ihan hirveistä heihin kohdistuneista ja traumatisoivista asioista. Silloin se nauru on traumareaktio. Samanlaista naureskelua saattaa toki tosiaan aiheuttaa muutkin ilmiöt, joista osasta Nonna jo mainitsikin.
Mitä tulee narkkareihin ja heidän ulkonäköönsä, on muistutettava tässä vaiheessa, että esimerkiksi vaativan työnsä hyvin hoitava lääkäri saattaa olla narkomaani eikä hänestä sitä päällepäin näy. Mainittakoon sekin, että esimerkiksi itse olen ollut vuosia töissä lastensuojelussa; myös vauvojen vastaanottoyksikössä. Suuri osa jo synnäriltä huostaanotettujen vauvojen tai myöhemmin taaperoiden huumeidenkäyttäjä -äideistä oli tällaisia ulkonäöstään huolta pitäviä nuoria naisia/tai vielä tyttöjä. Varsin nättejäkin. (Sama oli joidenkin isien kohdalla. Sellaisen huomion kyllä tein, että vaikka jonkun vauvan/taaperon äiti ja isä olisivat olleet samanikäisiä, niin usein näistä miehistä huomasi helpommin sen käytön.) Välillä osastollemme (tai muihin yksikköihimme) sattui tulemaan vanhempien äitien, joko narkomaanien tai alkoholistien lapsia. Yleensä lähinnä näistä vanhemmista äideistä pystyi heti ulkoapäin näkemään, että on vedetty muutakin kuin pulkkaa. Ihan saman ilmiön huomasin työskennelläni päihdehuollossa. Huumeiden käyttöä ei voi aina todeta pelkästään ulkonäöstä. Ulkonäkö muuttuu ajan kanssa liittyen mm. geeneihin, mitä päihdettä on käytetty ja miten paljon ja kauan sitä on käytetty, miten paljon käytetty päihde vaikuttaa yksilön toimintakykyyn ml. käytös.
Sitten vielä tästä; joku, tai itse asiassa heitä taisi olla kaksi, avautui jossain tuolla sivujen 50-60 paikkeilla, että ns.keittiöpsykologit tekevät ketjusta raskaan lukea. Itselleni heräsi siitä mieleen seuraavia asioita:
• Mistä he ensinnäkään tietävät, että kyse on keittiöpsykologeista? Täällä, kun on jo vuosia kirjoittanut myös psykologian ja psykiatrian ammattilaisia ja itsekin kuulun heihin. Minäkin saatan heittää täällä esimerkkejä, mistä psyyken ilmiöstä saattaisi olla kyse. Omasta mielestäni on aina kiinnostavaa lukea kommentteja psyykestä, sen eri puolista ja kehityksestä, sen mahdollisista häiriöistä, sairauksista ym. - se, kun liittyy rikoksiin jollain tavalla aina. Luen mielelläni myös ns. keittiöpsykologien kommentteja.
Lisäksi, jos täällä maallikot "saavat" kirjoittaa vaikka oikeuteen ja lakipykäliinkin liittyvistä seikoista, niin miksi täällä ei maallikot saisi kirjoittaa psykologiasta ja psykiatriastakin (ynnä muista)?
Kyllähän sitä aina välillä alan ammattilaisena huomaa, että nyt meni asia kyllä ihan väärin, mutta se on tällaisessa kontekstissa inhimillistä ja, jos se ottaa niin kovasti päähän, niin aina voi korjata, jos kerran itse tietää paremmin.

Mulla itselläni ei yleensä koskaan ole siihen tarvetta, koska tämä on kaikille avoin julkinen keskustelupalsta ja tuo mukanaan ihmisiä sieltä sun täältä osaamisalalta, ammatillisia tai ei ja niitäkin, jotka luulevat tietävänsä, mutta eivät todellakaan tiedä. Eikä me ammattilaisetkaan ihan aina oikeaan osuta. Nykyään netti on täynnä luotettavia sivustoja mm. vaikka nyt siihen psyykeeseen ja sen häiriöihin ja lakipykäliin liittyen ja sen lisäksi kirjoittajilla on aina myös oma elämänkokemuksensa että tietoutensa, minkä kaiken johdosta maallikotkin välillä osuvat ihan oikeaan. En silti tietenkään väheksy vaikkapa meidän ammattilaisten kykyä tulkita ja analysoida sitä kaikkea tietoa eri tavalla; eihän meitä turhaan ole koulutettu. Mutta jos joku maallikko, harrastaja, keittiöpsykologi haluaa osallistua keskusteluun omilla rahkeillaan, niin miksipä ei? Hekin voivat oppia siinä uutta. Mieluummin mä heidän kommenttejaan täällä luen kuin näitä "väriseekö Lähi-Itä?" jne.jne. kommentteja.
Mitä tähän ketjun aiheeseen vielä tulee, niin ehdin sen oletetun lähiomaisen kommentin vielä lukea ja, vaikka saatan nyt olla "ilonpilaaja", niin kommentoin muutamia asioita. (Toivon kyllä myös, ettei tämä tai kukaan muukaan lähiomainen nyt tällä kriisin hetkellä näitä lue.)
Ensin: olen täysin samaa mieltä siitä, että yhdenkään epäillyn eikä syytetyn eikä syylliseksi todetunkaan läheisen tietoja pidä täällä netissä levitellä. Se menee jo ihan liian pitkälle. Kaikki rauha läheisille.
Mutta, mitä tulee näihin "tavallisiin ja rakastaviin perheisiin", niin on valitettavasti pakko kertoa, että joissain tapauksissa näin voi todeta lopulta vain näennäisesti. Huom. En nyt puhu juuri tämän ketjun epäillyn primääriperheestä. Puhun tästä esiin nousseesta asiasta yleisellä tasolla. Ja tämä tieto pohjautuu kaikkiin koulutuksiini sekä ammattitaitooni.
Eli. Vaikka vanhemmat/perhe näyttävät (ulospäin) hyvältä; esim. lapset ovat "reippaita", pärjäävät peruskoulussa ja harrastavat ties vaikka mitä (tai sitten "vain" jalkapalloa), vanhemmat käy hyvissäkin töissä ja kuskaavat lapsia harrastuksiin, on hieno koti ym., kaikki lomat lasketellaan kinoksilla tai uidaan lämpimillä rannoilla, voi perheessä silti kasvaa emotionaalisesti turvattomia lapsia. Valitettavasti Pohjoismaissa hyvin moni vanhempi on itse turvattomasti kiintynyt ja tätä samaa he jatkavat omien lastensa kanssa. He eivät pysty esim. olla lapsilleen emotionaalisesti läsnä. Läheisyys on välttelevää, ristiriitaista ja /tai näennäistä. Emotionaalisesti perheen lapset jäävät siis lopulta yksin ja se on aivan sama vaikka olisi ollut hieno kotitalo, koulutetut ja töissä käyvät vanhemmat, koulussa ja harrastuksissa käyvät ja hyvin pärjäävät lapset. Monille vanhemmille oli/on myös tosi tärkeää, että lapset pärjäävät mahdollisimman aikaisin mahdollisimman itsenäisesti. Pelkästään jo se aiheuttaa yleensä lapsen aivan liian varhaista emotionaalista yksinjäämistä sekä itseriittoisuutta, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa kaikissa yksilön ihmissuhteissa. Todellisuudessa se tarkoittaa sitä, että lasten piti pärjätä ihan liian yksin, ihan liian pieninä. Tutkimuksissa on todettu, että kaikki tämä vaikuttaa mm.siihen puhkeaako ko.yksilöllä joku mielenterveyshäiriö tai -sairaus tai vaikka kehittyykö hänelle persoonallisuushäiriö.
Huom. En siis tietenkään väheksy perushuollon hoitavia vanhempia, jotka hoitavat kotia, ansaitsevat rahaa tehdäkseen mm. tätä kaikkea ym.. En myöskään väheksy hyväosaisuutta. Mutta näennäinen hyväosaisuus ei poissulje sitä, että perheestä puuttuu pahimmillaan täysin esimerkiksi emotionaalinen läsnäolo ja tuki. Se puuttuu hyvin monista parisuhteistakin.
Lisäksi, mitä tämän ketjun pääepäillystä ilmenneisiin juoruihin (paino sanalla juoru) pohjaten tulee (lemmikin kuoliaaksi puristaminen jo lapsena, patologinen valehtelu ja ihmisten hyväksikäyttö:rahan lainaaminen je velkojen maksamatta jättäminen), niin omaan mieleeni tuli kaikenlaisen muun ohella myös se, että psykopatia on synnynnäistä ja biologista (esim. emotionaalinen kylmyys, laskelmoivuus), minkä ilmenemisen "lopputuotteeseen" vaikuttaa myös ympäristö. Kärjistäen: yksikään vanhempi EI voi valita, synnyttääkö psykopaatin. Mutta geenien aktivoitumiseen voi ympäristöllä vaikuttaa jonkun verran; niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Turvallinen ja rakastava lapsuus voi lieventää psykopatian piirteiden vaikutuksia.
Vrt.esim. vanha psykologinen sanonta, joka on saanut tieteellistä tukeakin (esim. Robert D. Hare):
"Psykopaatista voi tulla menestyvä johtaja rakastavassa kodissa - ja rikollinen sosiopaatti väkivaltaisessa kodissa."
Sanatarkkuudessa tästä lienee useampi versio, mutta tärkeintä oli nyt tuo pointti. Lisäksi sanonta on kärjistetty. Tosielämä on monimutkaisempaa ja lapsiin ja nuoriin vaikuttavat aina myös muut ympäristöt kuin oma koti ja vanhemmat. Ja huom! En tietenkään edes ammattilaisena voi sanoa, että tämän ketjun pääepäilty olisi psykopaatti (tai mitään muutakaan). Kyse oli omasta spekuloinnistani ja jo aiemmin omaamistani tiedoista.
En sen enempää nyt tähän ketjuun viitsi tästä kirjoittaa. Jos jotain kiinnostaa, niin myös näistä asioista löytää luotettavaa tietoa netistä.
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell