Muutamia omia ajatuksia viime viikosta ennen kuin huomenna alkaa taas:
1. Alkuperäisessä nuorimman tytön kuulemisessa sijaisperheestä kysely. Tyttöhän sulkeutui kuin simpukka! Omat epäilykset olisivat kyllä heränneet, että millaista siellä kotona nyt oikein on. Kontrasti on iso siihen, miten hän kertoo niistä seksuaalirikoksista. Miksi hän ei samalla tavalla kerro uusista "vanhemmistaan", jos siellä olisi ollut kaikki hyvin?
Muutenkin ajatelma alkup. kuulemisten tarkastelussa on ollut se, että kun sitä kertomusta syntyy vuolaasti, sen on pakko olla totta. Onkohan siellä yhtään ajateltu, miten "mukavaa" sentyyppisistä teoista kertominen lapsista on ollut, kun kuulijana on ollut täysin entuudestaan tuntematon henkilö? (Paitsi pojan tapauksessa.) Juuri luin tänään [href=
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008992150.html]Hesarista[/href] eräästä perheväkivalta-casesta naisen näkökulmasta, miten eksässä oli ehkä viitteitä siihen, että olisi ollut lapsille väkivaltainen myös seksuaalisesti. Lapset kuultiin samanlaisessa oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä kuin Auerin lapset. Mutta psykologien mielestä seksuaaliväkivallasta ei ollut viitteitä, koska lapsi ei alkanut avautumaan siitä heti vaan alkoi vaivaantumaan.
2. Mark Hudsonin lausunto. Ihan oletettava lopputulema sieltä tuli, eli ettei mikään löydös viittaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Kiinnitin itse huomiota siihen, että kotomaassaan hän toimii suurimmaksi osaksi tuomiolaitoksen ja syyttäjien "puolella". Itse asiassa puolustukselle toimitettava toimeksianto oli ensimmäinen laatuaan. Siellähän oikeudenkäynnit on yhtä teatteria ja jakolinjat eri osapuolten välillä vahvemmat kuin täällä meillä. Ja sitten syyttäjän argumentti on
asenteellisuus. Eikä tietenkään M J-E:n lausunto ole asenteellisuutta nähnykään! Toki sikäläisillä voi olla vähän raflaavammat johtopäätökset, en ole tätä lausuntoa itse nähnyt, mutta tuo oli syyttäjältä aika paksua puhetta.
Muutenkin tämän jutun syyttäjät, tai ainakin Leena Koivuniemi, ovat suoraan sanottuja aika paskoja argumentointitaidoiltaan ja julkiselta esiintymiseltään. Kritisoidaan lääkäriä siitä, että hän ei ole itse tutkinut lapsia. No, okei, joo, ei voi tehdä johtopäätöksiä tapaamatta lapsia.
Mutta kun Hudson arvioi sitä Joki-Erkkilän lausuntoa! Muutenkin on melko vaikeaa käyttää aikakonetta ja mennä tekemään tutkimukset vuonna 2011, kun lapset olivat nuoria ja "teoista" oli vähän aikaa. Ei taida rouva Koivuniemi tietääkään, että useimmiten seksuaaliväkivaltatapauksissa paras somaattinen näyttö saadaan max viikon sisään teosta. :p
Julkisen esiintymisen helmi oli kuitenkin se, että Koivuniemeltä kysyttiin, valehteleeko tyttö syyttäjien mielestä, ja hän sanoi, että heidän mielestään tytön kertoma ei pidä paikkaansa. Ah. Lakimiehet.
Leena Koivuniemi on alkeellisen googlettelun perusteella erikoistunut viimeisen kymmenen vuoden sisään seksuaalirikoksiin. Ylellä oli joku merkityksetön haastattelu työstä yleisesti, mutta muuten hänen juttujaan ollaan käsitelty vaan suljettujen ovien takana. Mtv:llä taisi olla joku kuubalaisjuttu, johon kommentti oli, että ei voi kommentoida.
Koivuniemen siis voidaan sanoa olevan kokematon esiintyjä. Ihmekös tuo, kun tässäkin keississä se on ollut epätoivoista lillukanvarsiin takertumista ja veteen piirtelyä.