Ulvilan vuoden 2012 seksuaalirikostuomion uusintakäsittely 2025

[peltirumpu]

Ennemmin tällaisten marraskuun alun valaehtoisten lausuntojen jälkeen jos vielä joku tuomari pitää syyttömänä niin matkaa kortistoon.
Nää teot on siis aivan SAIRAITA:

Eikös se tyttö kertonut, että hän teki ne valkoiset naarmut itse?

Mun lempparikohta on kikkelistä raahaaminen ja tikalla otsaan heittäminen

[peltirumpu]

En muista kuulleeni tästä v. 2015 kieltäytymisestä aiemmin. Jos tai kun noin on tapahtunut syitä voisi olla aiemman todistuksensa valheellisuus tai murrosikäisen vastenmielisyys hyväksikäytön fyysisten yksityiskohtien julkiseen vatvomiseen.

Lähiomaisen ei tarvitse todistaa toista vastaan. Poika oli oikeudessa vain etäyhteydellä hetken, eikä sanonut mitään, pudisti vain päätään, kun kysyttiin, haluaako todistaa.

Minä taas luulen, että poika sai neuvon olla todistamatta, koska tiedettiin ettei tarinat pidä paikkaansa. Ja todistajalla on velvollisuus pysyä totuudessa. Poika olisi joutunu hankaluuksiin jos olisi todistanut.

[Inanna]

Olen aina ajatellut, että kaikki ymmärtävät Annelin ja Jensin olevan syyllisiä, mutta kyseessä on lähinnä ollut se, voidaanko se osoittaa. Ajatus, että he olisivat viattomia uhreja, kuulostaa hyvin hämmentävältä. Mistä tulevat nämä ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita systeemin ja sijaisvanhempien katalasti juonineen näitä kahta vastaan? Jokainen ymmärtää, että ainoa mahdollinen tekijä Ulvilan murhaan on Anneli. Hän on siis ihminen, joka kykenee suunnitelmalliseen murhaan. Nopeasti sen jälkeen hän on lyöttäytynyt yhteen tämän erikoisen tapauksen Jensin kanssa. On hyvinkin luultavaa, että heitä ovat alusta asti yhdistäneet yhteiset perversiot.

Hyvin kiteytetty. Kaikkien tietojen valossa näyttää juuri tältä.

Ainut mikä on mennyt pieleen on todisteiden / näytön puute lopulliseen tuomioon. Nyt se on sinnepäin, mutta ei maalissa.

Pitää palata lähtöasetelmiin.

Anneli halusi avioeroa murha aikaan.

Hän oli ainoa paikalla ollut aikuinen uhrin lisäksi, varmuudella + tietenkin lapset, joista vanhin hereillä.

Jukan tuntenut on kuulusteluissa kertonut uhrin olleen huolestunut, että anneli saattaisi tehdä jotain lapsille. Ajattelematta kenties, että hänelle itselleen. Mieheltä tuo on jo melkoinen avaus avio-ongelmista. Riita murhayönä on siis voinut koskea avioeron myötä lasten huoltajuutta, maksuja jne. kuka asuu ja missä.

Anneli on kuulusteluissa kertonut, että menivät normaalisti ajoissa nukkumaan, naapuri on todistanut toista. Asunnossa on valot epätyypillisesti palaneet yöllä vielä. Aamulla piha täynnä poliisiautoja.

Sotkuinen asunto ei sinällään kerro, että potentiaalinen murhaaja, mutta kertoo kyllä siitä, että äiti ei ole jaksanut tai välittänyt tehdä pienten 4 lapsen ympäristöä viihtyisäksi. Mihin sitten aikansa käyttänyt, kun ei ainakaan lapsiin ja kodin kuntoon. Kävikö töissä vai oliko se "työ" jotain blogin pitämistä kotoa käsin ?

Pahin skenaario tässä on se, että sekä anneli että armaansa herra kukka kuittaavat mojovat korvaukset valtiolta ja jatkavat vapaudessa.

Mieheltä riistettiin henki ja 4 lapselta lapsuus. Sellainen vuoden äiti.

[Pieni liekki]

...

Oletko lukenut Rami Mäkisen ja Matti Rämön tänä vuonna ilmestyneen kirjan "Oikeusmurha"? Siinä olisi sinullekin tuhtia lukemista. Voisit tehdä asioista omia johtopäätöksiä, jotka perustuvat faktoihin. Vai onko sinulla jokin henkilökohtainen motiivi sekoitella selvää pakkaa?

[a574323]

Olen aina ajatellut, että kaikki ymmärtävät Annelin ja Jensin olevan syyllisiä, mutta kyseessä on lähinnä ollut se, voidaanko se osoittaa. Ajatus, että he olisivat viattomia uhreja, kuulostaa hyvin hämmentävältä. Mistä tulevat nämä ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita systeemin ja sijaisvanhempien katalasti juonineen näitä kahta vastaan? Jokainen ymmärtää, että ainoa mahdollinen tekijä Ulvilan murhaan on Anneli. Hän on siis ihminen, joka kykenee suunnitelmalliseen murhaan. Nopeasti sen jälkeen hän on lyöttäytynyt yhteen tämän erikoisen tapauksen Jensin kanssa. On hyvinkin luultavaa, että heitä ovat alusta asti yhdistäneet yhteiset perversiot.

Hyvin kiteytetty. Kaikkien tietojen valossa näyttää juuri tältä.

Ainut mikä on mennyt pieleen on todisteiden / näytön puute lopulliseen tuomioon. Nyt se on sinnepäin, mutta ei maalissa.

Pitää palata lähtöasetelmiin.

Anneli halusi avioeroa murha aikaan.

Hän oli ainoa paikalla ollut aikuinen uhrin lisäksi, varmuudella + tietenkin lapset, joista vanhin hereillä.

Jukan tuntenut on kuulusteluissa kertonut uhrin olleen huolestunut, että anneli saattaisi tehdä jotain lapsille. Ajattelematta kenties, että hänelle itselleen. Mieheltä tuo on jo melkoinen avaus avio-ongelmista. Riita murhayönä on siis voinut koskea avioeron myötä lasten huoltajuutta, maksuja jne. kuka asuu ja missä.

Anneli on kuulusteluissa kertonut, että menivät normaalisti ajoissa nukkumaan, naapuri on todistanut toista. Asunnossa on valot epätyypillisesti palaneet yöllä vielä. Aamulla piha täynnä poliisiautoja.

Sotkuinen asunto ei sinällään kerro, että potentiaalinen murhaaja, mutta kertoo kyllä siitä, että äiti ei ole jaksanut tai välittänyt tehdä pienten 4 lapsen ympäristöä viihtyisäksi. Mihin sitten aikansa käyttänyt, kun ei ainakaan lapsiin ja kodin kuntoon. Kävikö töissä vai oliko se "työ" jotain blogin pitämistä kotoa käsin ?

Pahin skenaario tässä on se, että sekä anneli että armaansa herra kukka kuittaavat mojovat korvaukset valtiolta ja jatkavat vapaudessa.

Mieheltä riistettiin henki ja 4 lapselta lapsuus. Sellainen vuoden äiti.

Tuo nyt on vain täyttä spekulaatiota vailla todisteita.

[psavo]

Tuo nyt on vain täyttä spekulaatiota vailla todisteita.

Niinpä, mutta toisaalta ainoa, joka todistettavasti on ollut sisällä talossa tapahtuman aikaan on Anneli, sekä tietenkin lapset.

[Susku London]

Niinpä, mutta toisaalta ainoa, joka todistettavasti on ollut sisällä talossa tapahtuman aikaan on Anneli, sekä tietenkin lapset.

Odotan parempaa osaamista poliisilta Suomessa, kuin syyttää paikalla olleita.

[psavo]

Niinpä, mutta toisaalta ainoa, joka todistettavasti on ollut sisällä talossa tapahtuman aikaan on Anneli, sekä tietenkin lapset.

Odotan parempaa osaamista poliisilta Suomessa, kuin syyttää paikalla olleita.

On kuitenkin parempi lähteä hakemaan tekijää sellaisista todellisista henkilöistä, jotka todistettavasti on ollut tapahtumapaikalla, kuin sellaisista, joiden paikalla olosta, saati olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Lisäksi he lähtevät aikaisempien vastaavanlaisten rikosten peruusteella tehdyillä oletuksilla, että useimmiten uhri ja tekijä tuntevat toisensa ja yli neljännes rikoksista tapahtuu parisuhdeväkivaltana ja lähes puolet tapahtuu tutun tai ystävän tekemänä.

[peltirumpu]

On kuitenkin parempi lähteä hakemaan tekijää sellaisista todellisista henkilöistä, jotka todistettavasti on ollut tapahtumapaikalla, kuin sellaisista, joiden paikalla olosta, saati olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Senkin jälkeen, kun on kaksi kertaa totaalisesti epäonnistuttu eikä ole löydetty ensimmäistäkään todistetta? Eikä edes teonkuvausta osata kertoa? Vieläkin vaan jatketaan seinän särkemistä omalla tyhjällä päällä? Näinkö sen pitää mennä?

[psavo]

On kuitenkin parempi lähteä hakemaan tekijää sellaisista todellisista henkilöistä, jotka todistettavasti on ollut tapahtumapaikalla, kuin sellaisista, joiden paikalla olosta, saati olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Senkin jälkeen, kun on kaksi kertaa totaalisesti epäonnistuttu eikä ole löydetty ensimmäistäkään todistetta? Eikä edes teonkuvausta osata kertoa? Vieläkin vaan jatketaan seinän särkemistä omalla tyhjällä päällä? Näinkö sen pitää mennä?

Ilmeisesti kuitenkin varteenotettava epäillys syyllisestä/syyllisyydestä on olemassa, kun kahdesti on jo näin tehty. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?

[Ross Sullivan]

On kuitenkin parempi lähteä hakemaan tekijää sellaisista todellisista henkilöistä, jotka todistettavasti on ollut tapahtumapaikalla, kuin sellaisista, joiden paikalla olosta, saati olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Senkin jälkeen, kun on kaksi kertaa totaalisesti epäonnistuttu eikä ole löydetty ensimmäistäkään todistetta? Eikä edes teonkuvausta osata kertoa? Vieläkin vaan jatketaan seinän särkemistä omalla tyhjällä päällä? Näinkö sen pitää mennä?

Ilmeisesti kuitenkin varteenotettava epäillys syyllisestä/syyllisyydestä on olemassa, kun kahdesti on jo näin tehty. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?

Hovin tuomiosta:

"Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissulkeminen edellyttäisi, että avoimiksi jääviin kysymyksiin annettaisiin syytetyn vahingoksi vastauksia, jotka perustuisivat ratkaisevasti Anneli Auerin peruuttamiin esitutkintalausumiin ja myös liiaksi tuomarin omaan vakuuttuneisuuteen siitä, mitä asiassa on hänen näkemyksensä mukaan "oikeasti" tapahtunut. Tämä ei ole sallittua. Näin ollen syytteen tueksi esitetty näyttö ei riitä siihen, että Anneli Auerin katsottaisiin surmanneen Jukka Lahden syytteen teonkuvausten mukaisesti ja että hänet tuomittaisiin tästä rikoksesta rangaistukseen. Hovioikeudelle ei siten jää muuta vaihtoehtoa kuin hylätä syyte. Asia on ratkaistava epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi ( in dubio pro reo )."

Ei tässä nyt ihan sellainen vaikutelma synny, että "ei löydetty ensimmäistäkään todistetta". Vapauttava tuomio perustuu nimenomaan siihen, että syyllisyyskysymys jää avoimeksi: Jos vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettava epäily, on syyte hylättävä.

Tuomion perusteluissa olisi voitu mainita esim. "syyttömyys on todennäköisempää kuin syyllisyys" tai "syyksiluettavaa näyttöä on vähän". Bodom-tuomiossa on esim. otettu kantaa, että Nisse olisi todennäköisemmin syytön kuin syyllinen. Pakollista edellä mainittu perusteleminen ei ole.

[Ross Sullivan]

On kuitenkin parempi lähteä hakemaan tekijää sellaisista todellisista henkilöistä, jotka todistettavasti on ollut tapahtumapaikalla, kuin sellaisista, joiden paikalla olosta, saati olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Senkin jälkeen, kun on kaksi kertaa totaalisesti epäonnistuttu eikä ole löydetty ensimmäistäkään todistetta? Eikä edes teonkuvausta osata kertoa? Vieläkin vaan jatketaan seinän särkemistä omalla tyhjällä päällä? Näinkö sen pitää mennä?

Ilmeisesti kuitenkin varteenotettava epäillys syyllisestä/syyllisyydestä on olemassa, kun kahdesti on jo näin tehty. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?

Mutta vielä erikseen: "Ehkä kolmas kerta toden sanoo?"

Lähes varmasti ei sano. Vapauttavan tuomion purkaminen henkirikosasiassa edellyttää käytännössä sellaista näyttöä, että syyllisyys voitaisiin osoittaa täysin varmasti, ja sellaista tuskin saadaan.

[Pieni liekki]

Tuo nyt on vain täyttä spekulaatiota vailla todisteita.

Niinpä, mutta toisaalta ainoa, joka todistettavasti on ollut sisällä talossa tapahtuman aikaan on Anneli, sekä tietenkin lapset.

Ihan yhtälailla sinne talolle on sisään ja terassille jäänyt jälkiä, jotka voivat olla ulkopuolisen tappajan aiheuttamia. Kaksi silminnäkijää on tehnyt havaintoja ulkopuolisesta tappajasta. Onko kukaan poliisista edes vaivautunut kysymään matkan varrella hätäkeskusvirkailijalta, mitä taustaääniä hän on mahdollisesti havainnoinut Annelin soittaman hätäkeskuspuhelun aikana?

[Ulrica]

Odotettavaa oli, että peitepoliisi jää niihin asemiin, jossa kuuluukin tässä oikeudenkäynnissä olla.

Lähde
https://www.ts.fi/uutiset/6820845

Otsikko
Auerin puolustus vaati peitepoliisi "Sepon" henkilöllisyyden paljastamista, tuore päätös torppasi toiveen

Tiina Sanomat, 12.11.2025

[kirjakeräilijä]

Muutamia omia ajatuksia viime viikosta ennen kuin huomenna alkaa taas:

1. Alkuperäisessä nuorimman tytön kuulemisessa sijaisperheestä kysely. Tyttöhän sulkeutui kuin simpukka! Omat epäilykset olisivat kyllä heränneet, että millaista siellä kotona nyt oikein on. Kontrasti on iso siihen, miten hän kertoo niistä seksuaalirikoksista. Miksi hän ei samalla tavalla kerro uusista "vanhemmistaan", jos siellä olisi ollut kaikki hyvin?

Muutenkin ajatelma alkup. kuulemisten tarkastelussa on ollut se, että kun sitä kertomusta syntyy vuolaasti, sen on pakko olla totta. Onkohan siellä yhtään ajateltu, miten "mukavaa" sentyyppisistä teoista kertominen lapsista on ollut, kun kuulijana on ollut täysin entuudestaan tuntematon henkilö? (Paitsi pojan tapauksessa.) Juuri luin tänään [href=https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008992150.html]Hesarista[/href] eräästä perheväkivalta-casesta naisen näkökulmasta, miten eksässä oli ehkä viitteitä siihen, että olisi ollut lapsille väkivaltainen myös seksuaalisesti. Lapset kuultiin samanlaisessa oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä kuin Auerin lapset. Mutta psykologien mielestä seksuaaliväkivallasta ei ollut viitteitä, koska lapsi ei alkanut avautumaan siitä heti vaan alkoi vaivaantumaan.

2. Mark Hudsonin lausunto. Ihan oletettava lopputulema sieltä tuli, eli ettei mikään löydös viittaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Kiinnitin itse huomiota siihen, että kotomaassaan hän toimii suurimmaksi osaksi tuomiolaitoksen ja syyttäjien "puolella". Itse asiassa puolustukselle toimitettava toimeksianto oli ensimmäinen laatuaan. Siellähän oikeudenkäynnit on yhtä teatteria ja jakolinjat eri osapuolten välillä vahvemmat kuin täällä meillä. Ja sitten syyttäjän argumentti on asenteellisuus. Eikä tietenkään M J-E:n lausunto ole asenteellisuutta nähnykään! Toki sikäläisillä voi olla vähän raflaavammat johtopäätökset, en ole tätä lausuntoa itse nähnyt, mutta tuo oli syyttäjältä aika paksua puhetta.

Muutenkin tämän jutun syyttäjät, tai ainakin Leena Koivuniemi, ovat suoraan sanottuja aika paskoja argumentointitaidoiltaan ja julkiselta esiintymiseltään. Kritisoidaan lääkäriä siitä, että hän ei ole itse tutkinut lapsia. No, okei, joo, ei voi tehdä johtopäätöksiä tapaamatta lapsia. Mutta kun Hudson arvioi sitä Joki-Erkkilän lausuntoa! Muutenkin on melko vaikeaa käyttää aikakonetta ja mennä tekemään tutkimukset vuonna 2011, kun lapset olivat nuoria ja "teoista" oli vähän aikaa. Ei taida rouva Koivuniemi tietääkään, että useimmiten seksuaaliväkivaltatapauksissa paras somaattinen näyttö saadaan max viikon sisään teosta. :p

Julkisen esiintymisen helmi oli kuitenkin se, että Koivuniemeltä kysyttiin, valehteleeko tyttö syyttäjien mielestä, ja hän sanoi, että heidän mielestään tytön kertoma ei pidä paikkaansa. Ah. Lakimiehet.

Leena Koivuniemi on alkeellisen googlettelun perusteella erikoistunut viimeisen kymmenen vuoden sisään seksuaalirikoksiin. Ylellä oli joku merkityksetön haastattelu työstä yleisesti, mutta muuten hänen juttujaan ollaan käsitelty vaan suljettujen ovien takana. Mtv:llä taisi olla joku kuubalaisjuttu, johon kommentti oli, että ei voi kommentoida. Koivuniemen siis voidaan sanoa olevan kokematon esiintyjä. Ihmekös tuo, kun tässäkin keississä se on ollut epätoivoista lillukanvarsiin takertumista ja veteen piirtelyä.