Kaveripiirissämme oli poika, joka tykkäsi oleilla enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa, kuunteli enemmän "tyttöjen" musiikkia ja ei muutenkaan ollut niin kiinnostunut poikien lumisodista tai leikkitappeluista. Yllättävästi koulumme kiusaajaporukka sai tästä hyvän kimmokkeen ottaa tämän pojan silmätikukseen. Haukkuminen (nimenomaan homoksi), potkiminen, töniminen, ilkeiden viestien kirjoittelu julkisiin tiloihin nimen kera sunmuut mahdolliset kiusaustavat käytiin läpi. Joskus kiusaajatyypit jopa nimenomaan seurasivat kotiovelle asti ja jatkoivat sieltä huutelujaan.
Tyttöjen mielestä tämä poika taas oli aivan ihana! Kiltti, hauska, ymmärsi tyttöjä ja niiden juttuja ja kuunteli aina kun oli jotain sanottavaa ja jopa kommentoi/kertoi oman mielipiteensä asiasta kuin asiasta.
Kunnes sitten koitti päivä, kun tätä tyyppiä ei näkynyt koulussa. Kiusaajien temput teki tehtävänsä; aamunavauksessa koulumme rehtori kertoi tämän ko.pojan tehneen kotonaan itsemurhan edellisenä iltana.
Olemme kaveriporukan kanssa siitä päivästä asti miettinyt, että saattoiko tuo kiusaaminen vaikuttaa NIIN paljon tuon pojan henkiseen hyvinvointiin, ettei vain nähnyt enään muuta mahdollisuutta elämälleen?
Tiesimme, että hänellä oli kotona kaikki hyvin. Ystäviäkin hänellä oli riittämin, rakas harrastus ja oli hyvä koulussa kaikesta huolimatta.
Tiedä sitten, vastausta en tule varmaan tuohonkaan ikinä saamaan mutta tulipahan tämä tapaus mieleen koulukiusaamisesta.
Kevennykseksi, joku aiemmin mainitsi että on kiusattu isoista tisseistä tms. Avomiestäni kiusattiin pitkään ala-asteella hänen isokokoisten pal.. kivespussien koosta. Onhan siinäkin hyvä syy kiusata..
