psavo kirjoitti: To Tammi 08, 2026 7:17 am
Njord kirjoitti: Ke Tammi 07, 2026 8:06 pm
psavo kirjoitti: Ke Tammi 07, 2026 7:27 pm
Niinpä, lähes kaikki tehty asuntojen ulkopuolella. Linkkaamasi tilastotiedon mukaan alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään useimmiten tuttavien kesken.
Mutta kuten aiemminkin kirjoitin, niin kun alkoholi jätetään tapahtuneesta pois, niin silloin ollaankin taas takaisin siinä samassa tilanteessa, jossa tekijä on yleensä toinen puolisoista, kun henkirikos tapahtuu perheen asunnossa. Samat linkkaamasi uutiset olen kyllä nähnyt lehdissä silloin kun ne on tapahtuneet, mutta jos laiskuudeltasi viitsit katsoa oikeita tilastoja Suomen henkirikoksista, klikkiotsikoitten linkittämisen sijaan, niin niistä näkisit millaisia ne yleisimmin ovat.
Lisäksi murhat täysin ilman minkäänlaista murhaajan aikaisempaa yhteyttä uhriin, ovat todella todella harvinaisia, vaan aina kun tapauksia on tarkemmin tutkittu, jokin yhteys on lopulta löytynyt, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Annukan paikallaolon lisäksi, ulvilassa ei ole mitään konkreettista näyttöä ulkopuolisesta ”psykotappajasta”

.
Mutjoo odotoan innolla lisää klikkiotsikkolinkkauksia, ilman ymmärrystä vuosikymmenten aikana tehtyjen rikosten tiedoista kerätyistä tilastoista…..
Ps. lyhensin kilometrin pituista postausta klikkiotsikkolinkkeineen, sen näkee aikaisemmasta viestistä.
Hahhahaa.! Taas tuli tilastotietoa ilman ainoatakaan tilastoa, kuten odottaa saattoi. Aloitus on sellaista tilastomatemaatikon käsialaa, että huomaan tulleeni liian kovaan seuraan. Mutta kerro nyt vielä perustelut tälle, haluan yrittää ymmärtää. Eli. Jos kahdeksasta tapausesimerkistä. Eli jos viidessä tapauksessa kahdeksasta uhri tapetaan asunnossa, niin tarkoittaako se että ”lähes kaikki” tapettiin asunnon ulkopuolella? Kun minusta suuri osa eli 5/8 on tapahtunut asunnossa. Jos uheja lasketaan, niin heitä oli 8 asunnossa tapettua ja 3 asunnon ulkopuolella tapettua. Nuo voisi kaikki kaivaa vaikka niiden poistettujen klikkiotsikoiden takaa.


Sinulla oli vielä se tuntemattomuus tekijäkin mukana ja siihen viittasinkin tuossa, eli ne tuntemattomat "psykotappajat" iskevät yleensä aina kohdalle sattuvaan ennestään tuntemattomaan uhriin, mutta sitten kun ollaan asunnossa sisällä, onkin yleensä aina uhrin ja tekijän välillä kytkös, joko he ovat tuttuja tai tuntevat jonkun kautta ja ovat näin ollen asunnossa jostakin syystä. Mutta sitten ne sellaiset tapaukset, joissa "psykotappajasi" tunkeutuu täysin ennalta tuntemattoman ihmisen asuntoon ja murhaa hänet, niin niitä sattuu lähes lottovoittoon verratun harvoin. Noissakin sinun esimerkeissä taisi vain se puumalan puutkotus olla ainut sellainen, eikä siitäkään voi vielä varmuudella sanoa, oliko heillä jokin kytkös, vaikkapa netin kautta, jossa nainen oli yöllä pelailemassa englantilaisen kanssa, kun tuli puukotetuksi. Voihan se yhteys löytyä lopulta vaikka sieltä nettipeleistä. Maailmalla on esim. tapaus, joissa henki on käyty ottamassa uhrilta siksi, että hän varasti pelissä virtuaalisen puukon toiselta käyttäjältä, joka sitten kävi sen kostamassa tosielämässä.
Katsotaanpa taas:
Henkirikosten osapuolten väliset suhteet voidaan luokitella tuttavien, parisuhteen osapuolien, perheenjäsenten ja ennestään toisilleen tuntemattomien henkilöiden välisiksi teoiksi (taulukko 2). Lähes puolet (47 prosenttia) olivat tuttavien välisiä, parisuhdetappoja noin viidennes (22 prosenttia, noin viidessä prosentissa teoista uhri ja tekijä olivat jo eronneet), perheenjäsenten välisiä tekoja 15 prosenttia ja ennestään tuntemattomaan henkilöön kohdistuneita 13 prosenttia
Parisuhdetappojen osuus on siis 22 prosenttia, siinä missä entuudestaan tuntematon on tappajana 13 prosentissa tapauksia. Ero ei ole mielestäni ainakaan massiivinen.
Jos mietitään tilastojen valossa sitä, kuinka todennäköistä on, että mies kuolee parisuhdetapon tuloksena, niin:
Miehistä kahdeksan prosenttia oli joutunut puolison, seurustelukumppanin tai entisen kumppanin surmaamaksi
Hyvin harvinaista on, että henkirikoksessa menehtyneen miehen on tappanut "nyksä" tai "eksä". Hyvin harvinaista! Harvinaisempaa kuin se, että tekijä on entuudestaan tuntematon.
Kolikolla on sillä tavalla tietty toinenkin puolensa, että:
Naisten tekemien henkirikosten uhri oli useimmiten joko tekijän puoliso, (nykyinen tai entinen) seurustelukumppani (42 %) tai tekijän lapsi (23 %). Muut sukulaiset muodostivat kuusi prosenttia katsauskauden naissyyllisten uhreista, tuttavat 25 prosenttia ja tekijälle ennalta tuntemattomat henkilöt kolme prosenttia.
Naiset siis nimenomaan ovat lähisuhdetappajia. Ennalta tuntemattomia henkilöitä naisten uhreiksi valikoituu todella vähän.
Miehillä taas on paljon tavanomaisempaa tappaa tuntematon:
Miesten uhreista tuttavat ja ystävät muodostivat 52 prosenttia ja puolisot, seurustelukumppanit ja entiset kumppanit 20 prosenttia. Tekijälle ennalta tuntemattomia uhreista oli ollut 14 prosenttia. Lähiomaisia uhrina oli
kymmenessä prosentissa miesten henkirikoksia ja tekijän omia lapsia kahdessa prosentissa.
Jos Anneli olisi tappaja, niin Jukka olisi todennäköinen uhri. Jos Jukka olisi uhri, niin tekijä tuskin olisi Anneli. Eivätkö tilastot olekin ihmeellisiä! Siitäkään huolimatta niillä ei henkirikoksia ratkota ja niihiin viittaaminen on jopa turhaa. Erityisesti tässä tapauksessa.
Jatketaan silti:
Suomalainen henkirikollisuus on viime vuosikymmeninä keskittynyt yksityisasuntoihin. 67 prosenttia katsauskauden rikoksista oli tehty yksityisasunnoissa ja 41 prosenttia uhreista oli surmattu kotonaan. Vuosina 2003–
2009 osuudet olivat 72 prosenttia ja 40 prosenttia.
Miesten tekemistä henkirikoksista 13 prosenttia siis kohdistui tuntemattomiin, naisten osalta sama osuus oli 3 prosenttia. Henkirikoksista taas suurin osa eli 67 prosenttia tapahtui yksityisasunnoissa. On kai siis sanomattakin selvää, että "sitten kun ollaan asunnossa sisällä, onkin yleensä aina uhrin ja tekijän välillä kytkös, joko he ovat tuttuja tai tuntevat jonkun kautta ja ovat näin ollen asunnossa jostakin syystä." On aina
huomattavasti todennäköisempää, että tekijän ja uhrin välillä on kytkös. Sisällä ja ulkona. Onko tämä vaikea ymmärtää?
Mistään ei löydy vertailevaa tilastoa koskien esittämääsi varmaa tietoa siitä, että "tuntemattomat "psykotappajat" iskevät yleensä aina kohdalle sattuvaan ennestään tuntemattomaan uhriin". Tässä viitannet siis siihen, että tekopaikka on melkein aina julkinen. Tästä asiasta ei ole tilastotietoa! Paitsi sinulla tietysti.
No mutta, eteenpäin
Mutta sitten ne sellaiset tapaukset, joissa "psykotappajasi" tunkeutuu täysin ennalta tuntemattoman ihmisen asuntoon ja murhaa hänet, niin niitä sattuu lähes lottovoittoon verratun harvoin.
Kuten jo aiemmin kirjoitin niin, vuonna 2023 henkirikoksen uhrina kuoleminen oli ylipäänsäkin verrattavissa lottovoittajan todennäkäisyyteen: 54 uhria vs 52 lottokierrosta.
Se että mies kuolee kotonaan parisuhdetapon tuloksena on kuitenkin kaikkien aikojen eurojackpot, kuten tuolta aiemmin saatoit jo lukea. Mitä sinulla on tähän sanottavaa? Kun kerran on äärimmäisen epätodennäköistä, että tällaisia henkirikoksen uhreja edes syntyy, niin miksi Annelia pitää edes epäillä?
Sinulta taitaa mennä lähes kaikki lukemasi aika täydellisesti ohi ja yli, mut jatkan vielä vähän kun joku muukin saattaa tätä lukea. Kaivoin siis keskustelun aiemmassa vaiheessa henkirikoksia, joissa tekijän ja uhrin välinen suhde oli joko todennetusti tuntematon tekohetkellä tai sitten rikos oli pimeänä eikä tuttavapiiristä tuntunut löytyneen ketään jotain varsinaisesti epäillä.
Näistä suuri osa oli tapahtunut uhrin kotona . Kuuden kotona tapetun osalta tapaus oli joko edelleen pimeä tai sitten tapaus oli ollut pimeänä poikkeuksellisen kaun, yli vuoden. Pimeitä henkirikoksia oli tarkastelujaksona 2009-2023 yhteensä 13. Kaikki itse löytämäni tapaukset eivät suinkaan sijoittuneet tälle tarkastelujaksolle, mutta kuitenkin riittävän lähelle sitä. Kuusi pimeän henkirikoksen uhria oli tapettu kotonaan. Mitään massiivisia megatrendejä jotka olisivat muuttaneet suomalaisen henkirikollisuuden kokonaiskuvaa ei ole tapahtunut. Määrät/vuosi luokkaa 50-150 ja selvitysprosentti paria pinnaa vaille 100.
-------> Voidaan todeta:
Mikään saatavilla oleva tilastotieto ei viittaa siihen, että tuntemattoman tekemät henkirikokset tapahtuisivat lähes poikkeuksetta julkisessa tilassa. Päinvastoin tekijän oma koti näyttäisi valikoituvan tekopaikaksi aivan yhtä todennäköisesti kuin henkirikollisuudessa yleensä
Tämän jälkeen psavo en vastaa enää stetsonista heittämiisi todennäköisyyksiin. Esitä joko argumenttiasi tukeva tilasto tai jätä nollaväitteesi esittämättä.
Omat lukemani otin seuraavasta:
https://helda.helsinki.fi/server/api/co ... b0/content