Voisin kuvitella, että sodassa tapahtuu myös järkyttäviä tapahtumia ja vieläpä erityisen pitkäkestoisesti. Esim. suurhyökkäyksen alla keskitykset saattoivat kestää tunteja ja koko ajan viereltä kuoli ukkoa sisukset päälle räjähtäen. Lisäksi varmaan raajan irtoaminen yhdistettynä akuuttiin pitkäkestoiseen kuolemanpelkoon sen jälkeen, kun on todistanut saman joukkueen ukkojen poksahtelua on traumaattista.Karo79 kirjoitti: Pe Helmi 27, 2026 11:14 pm Dissosiatiivinen muistinmenetys tässä Nissen tilanteessa olisi täydellinen syy siihen miksi hän ei muista mitään sen jälkeen kun menivät viimeisen kerran nukkumaan. Mutta muistaa sen edeltävät tilanteet.
Ja oon itse aivan varma että tästä on kyse. Ei paljon järkyttävämpää tilannetta ihminen eläessään voi kohdata mitä Nisse joutui kohtaamaan murhaajan/murhaajien hyökätessä heidän teltan päälle.
Sotahistorian harrastamisesta huolimatta en ole tietoinen yhdestäkään dissosiatiivisesta muistinmenetyksestä Talvi- ja Jatkosodassa. Väitän, että sellaista ei ole kirjattu kertaakaan. Toki voi olla, että sodan käyneet eivät ole halunneet muistella kaikkea kokemaansa, mutta samanaikaisesti löytyy yksityiskohtaista kerrontaa siitä, kun on ammuttu (tahallaan tai vahingossa) omia tai sotavankeja, pelätty ja juostu karkuun.
Dissosiatiivinen muistinmenettäminen lienee harvinaista? Löytyykö tutkimuksia?