KRP aloittaa Ulvilan murhan tutkinnan

[Ross Sullivan]

https://yle.fi/a/3-9822177

Täysin pimeä henkirikos joka paljastui 15 vuotta myöhemmin oma-aloitteisen tunnustamisen perusteella. Henkilö jota kuka ei osannut mitenkään murhaan liittää päätti vain yhtäkkiä tunnustaa. Vahvemmaksi vakuudeksi hän kertoi poliisille minne oli murha-aseen piilottanut ja poliisi sen ko paikasta kävi hakemassa.

Aivan kovin ihmeellisiä laatuvaatimuksia ei Käräjäoikeus motiiville asettanut:

”Syytetty myönsi teon esitutkinnassa ja kertoi myös motiivistaan.

Syyttäjän mukaan mies oli riidellyt tyttöystävänsä kanssa, minkä jälkeen hän oli päättänyt, että tappaa jonkun”

Minusta tuo ei ole edes motiivi vaan surmaamispäätös selvitetty tapahtumienkulku. Ei vaaditttu edes vitutusta naamaa kohtaan.

Mielestäni tuota Turun tapausta ei ole käsitelty yhtä laajasti julkisuudessa kuin Ulvilaa, eikä siitä ollut tunnustamisvaiheessa julkaistu esitutkintamateriaalia tai oikeudenkäynnin aineistoja. Itse asiassa väittäisin, että monikaan ei ole tuosta Turun tapauksesta kuullutkaan. Vertaus on surkea.

"Vahvemmaksi vakuudeksi hän kertoi poliisille minne oli murha-aseen piilottanut ja poliisi sen ko paikasta kävi hakemassa." Jos/kun murha-ase vastaa täysin tutkintaa ja sen johtopäätöksiä, niin onhan se yksistään jo vahva viite syyllisyydestä. Siihen päälle mahdolliset tolppatiedot ja tyttöystävän kertomukset jne.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... php?t=7606

Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu. Turkulaisena kuulin myös huhuja koskien valtavaa verinääröä tapahtumapaikalla, joka ihan kaupungin keskustassa.


= hyvin aikaisin oli jo tiedossa että moraa heilutettu oikein kunnolla. Uskottavan tekotavan kertominen ei ole vaatinut esitutkinta tai oikeuden pöytäkirjoja

"Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu." Nämähän ovat ihan yleisen tason tietoja.

"Esitutkinnassa mies näytti poliisille paikan, jonne oli kätkenyt käyttämänsä teräaseet." En tiedä oletko itse lukenut linkittämääsi juttua, mutta ihan tämä seikka jo mainittiin siinä lyhyessä jutussa. Sen lisäksi oletettavasti poliisi on muillakin tavoin täsmäyttänyt tunnustajan kertomia tietoja omiin tutkinnallisiin tietoihinsa. Ei todellakaan synny vaikutelmaa, että pelkkä kertomus olisi riittänyt tuomioon.

Jos olet eri meiltä, niin postaa esitutkinta-aineisto, tai edes tuomio, kiitos. Lupaan poistaa nikkini Minfosta, jos ilmenee, että pelkästään tekijän kertomuksella joku tuomittaisiin henkirikoksesta. Suomessa henkirikosasioissa tuomitsemiskynnys on todella korkealla. Kiitos Suomen taistolaiskommunisteille siitä, että uhrin oikeukset ovat vähempiarvoisia rikollisten oikeuksiin verrattuna.

[Njord]

Mielestäni tuota Turun tapausta ei ole käsitelty yhtä laajasti julkisuudessa kuin Ulvilaa, eikä siitä ollut tunnustamisvaiheessa julkaistu esitutkintamateriaalia tai oikeudenkäynnin aineistoja. Itse asiassa väittäisin, että monikaan ei ole tuosta Turun tapauksesta kuullutkaan. Vertaus on surkea.

"Vahvemmaksi vakuudeksi hän kertoi poliisille minne oli murha-aseen piilottanut ja poliisi sen ko paikasta kävi hakemassa." Jos/kun murha-ase vastaa täysin tutkintaa ja sen johtopäätöksiä, niin onhan se yksistään jo vahva viite syyllisyydestä. Siihen päälle mahdolliset tolppatiedot ja tyttöystävän kertomukset jne.

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... php?t=7606

Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu. Turkulaisena kuulin myös huhuja koskien valtavaa verinääröä tapahtumapaikalla, joka ihan kaupungin keskustassa.


= hyvin aikaisin oli jo tiedossa että moraa heilutettu oikein kunnolla. Uskottavan tekotavan kertominen ei ole vaatinut esitutkinta tai oikeuden pöytäkirjoja

"Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu." Nämähän ovat ihan yleisen tason tietoja.

"Esitutkinnassa mies näytti poliisille paikan, jonne oli kätkenyt käyttämänsä teräaseet." En tiedä oletko itse lukenut linkittämääsi juttua, mutta ihan tämä seikka jo mainittiin siinä lyhyessä jutussa. Sen lisäksi oletettavasti poliisi on muillakin tavoin täsmäyttänyt tunnustajan kertomia tietoja omiin tutkinnallisiin tietoihinsa. Ei todellakaan synny vaikutelmaa, että pelkkä kertomus olisi riittänyt tuomioon.

Jos olet eri meiltä, niin postaa esitutkinta-aineisto, tai edes tuomio, kiitos. Lupaan poistaa nikkini Minfosta, jos ilmenee, että pelkästään tekijän kertomuksella joku tuomittaisiin henkirikoksesta. Suomessa henkirikosasioissa tuomitsemiskynnys on todella korkealla. Kiitos Suomen taistolaiskommunisteille siitä, että uhrin oikeukset ovat vähempiarvoisia rikollisten oikeuksiin verrattuna.

Niin. Tarvittiin myös murha-aseen osoittaminen. Näinhän minä kerroin heti alkuun. Motiivia ei tarvittu. Mikä tämän ymmärtämisestä tekee vaikeaa.

Talstolaiskommunisteja voit syyttää naurettavan kevyistä tuomioista. Siitä, että Suomessa tuomioiden näyttökynnys on länsimaisella tasolla, voit olla kiitollinen ihan toiselle poliittiselle laidalle.

[Ross Sullivan]

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... php?t=7606

Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu. Turkulaisena kuulin myös huhuja koskien valtavaa verinääröä tapahtumapaikalla, joka ihan kaupungin keskustassa.


= hyvin aikaisin oli jo tiedossa että moraa heilutettu oikein kunnolla. Uskottavan tekotavan kertominen ei ole vaatinut esitutkinta tai oikeuden pöytäkirjoja

"Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu." Nämähän ovat ihan yleisen tason tietoja.

"Esitutkinnassa mies näytti poliisille paikan, jonne oli kätkenyt käyttämänsä teräaseet." En tiedä oletko itse lukenut linkittämääsi juttua, mutta ihan tämä seikka jo mainittiin siinä lyhyessä jutussa. Sen lisäksi oletettavasti poliisi on muillakin tavoin täsmäyttänyt tunnustajan kertomia tietoja omiin tutkinnallisiin tietoihinsa. Ei todellakaan synny vaikutelmaa, että pelkkä kertomus olisi riittänyt tuomioon.

Jos olet eri meiltä, niin postaa esitutkinta-aineisto, tai edes tuomio, kiitos. Lupaan poistaa nikkini Minfosta, jos ilmenee, että pelkästään tekijän kertomuksella joku tuomittaisiin henkirikoksesta. Suomessa henkirikosasioissa tuomitsemiskynnys on todella korkealla. Kiitos Suomen taistolaiskommunisteille siitä, että uhrin oikeukset ovat vähempiarvoisia rikollisten oikeuksiin verrattuna.

Niin. Tarvittiin myös murha-aseen osoittaminen. Näinhän minä kerroin heti alkuun. Motiivia ei tarvittu. Mikä tämän ymmärtämisestä tekee vaikeaa.

Talstolaiskommunisteja voit syyttää naurettavan kevyistä tuomioista. Siitä, että Suomessa tuomioiden näyttökynnys on länsimaisella tasolla, voit olla kiitollinen ihan toiselle poliittiselle laidalle.

Ei varmaan motiivia vaadittu, kun sitä ei selvästikään ollut. Miten tämä Turun tapaus liittyy ketjun tapaukseen, tai yhtään mihinkään muuhunkaan?
Että avoin tapaus voi ratketa 8 vuotta myöhemmin? Aha, kukaan ei ole varmaan tiennytkään sellaisesta.

Kyllä Suomessa on maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ei se pelkästään lainsäädännöstä johdu.

[Njord]

"Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että uhri oli pultsari, 53 vuotias, tarkahko tekoaika, välineellä aiheutettu, pitkäkestoista kärsimystä aiheutettu." Nämähän ovat ihan yleisen tason tietoja.

"Esitutkinnassa mies näytti poliisille paikan, jonne oli kätkenyt käyttämänsä teräaseet." En tiedä oletko itse lukenut linkittämääsi juttua, mutta ihan tämä seikka jo mainittiin siinä lyhyessä jutussa. Sen lisäksi oletettavasti poliisi on muillakin tavoin täsmäyttänyt tunnustajan kertomia tietoja omiin tutkinnallisiin tietoihinsa. Ei todellakaan synny vaikutelmaa, että pelkkä kertomus olisi riittänyt tuomioon.

Jos olet eri meiltä, niin postaa esitutkinta-aineisto, tai edes tuomio, kiitos. Lupaan poistaa nikkini Minfosta, jos ilmenee, että pelkästään tekijän kertomuksella joku tuomittaisiin henkirikoksesta. Suomessa henkirikosasioissa tuomitsemiskynnys on todella korkealla. Kiitos Suomen taistolaiskommunisteille siitä, että uhrin oikeukset ovat vähempiarvoisia rikollisten oikeuksiin verrattuna.

Niin. Tarvittiin myös murha-aseen osoittaminen. Näinhän minä kerroin heti alkuun. Motiivia ei tarvittu. Mikä tämän ymmärtämisestä tekee vaikeaa.

Talstolaiskommunisteja voit syyttää naurettavan kevyistä tuomioista. Siitä, että Suomessa tuomioiden näyttökynnys on länsimaisella tasolla, voit olla kiitollinen ihan toiselle poliittiselle laidalle.

Ei varmaan motiivia vaadittu, kun sitä ei selvästikään ollut. Miten tämä Turun tapaus liittyy ketjun tapaukseen, tai yhtään mihinkään muuhunkaan?
Että avoin tapaus voi ratketa 8 vuotta myöhemmin? Aha, kukaan ei ole varmaan tiennytkään sellaisesta.

Kyllä Suomessa on maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ei se pelkästään lainsäädännöstä johdu.

Suomessa maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen? Kaikkea voi väittää. Itse jätän varsinaisesti ottamatta asiaan kantaa kun ei sellaista kantaa ole kovin luontevaa muodostaa. Asiaa ei käsittääkseni ole edes tutkittu. Mikä ymmärrettävää metodologisten ongelmien takia. Japanissa esim on ns 'processional screening system' ja syyttäjät ajavat käytännössä vain varmoja juttuja. Syyte on käytännössä sama asia kuin tuomio. Tietenkään tästä ei voi vetää johtopäätöstä että Japanissa olisi matala näyttökynnys. USA:ssa on plea bargain -järjestelmä eli mahdollisuus tunnustamiseen ja sitä kautta kevyempään tuomioon jo ennen varsinaista oikeujdenkäyntiä. Syytetty ei välttämättä uskalla ottaa riskiä tuhatkertaisesti ankarammasta tuomiosta ja asia "sovitaan" lievempänä tuomiona, joka sekin yleensä varsin tuntuva suomi-tuomioihin. Suomalainen järjestelmä on samantyyppinen kuin oikeusjärjetelmät Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Korkeahko syytekynnys, ammattituomarit (vs jury) ja korostus muodollisessa kirjallisessa näytössä. Oletettavaa on että näyttökynnyskin on samalla tasolla kuin muissa saman oikeuskulttuurin maissa.

[Vespa velutina]

Ulvilan ikiliikkuja on todistanut, ettei henkirikoksiin tuomitsemisen näyttökynnys kovin kummoinen ole, Suomessakaan. Murhakäräjien tuomiossa on alaotsikko: "onko syytteessä mainittu teonkuvaus mahdollinen", jossa todetaan, että on, seurauksena elinkautinen surmatun leskelle.
Toisin sanoen tuomio tulee, jos syyttäjä sanailee jotain, mikä periaatteessa voi olla mahdollista. Syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä.
Omasta häiriintyneestä suvustani löytyy myös tapaus, tietääkseni 80-luvulta, jossa tätini silloinen mies (tai kihlattu, en edes tiedä, olivatko naimisissa virallisesti) sai henkirikostuomion, syyttömänä. En ole jaksanut perehtyä tapaukseen enkä ole tarkistanut, löytyykö casesta jotain lankaa esim. tältä foorumilta.
Mutta tädin mies tuomittiin jonkun häiskän tappamisesta, vaikkei hän sitä ollut tehnyt. Mies oli juoppo ja kyseessä oli känniriita jossain ryyppyluukussa Keski-Suomessa. Aamulla löytyi vainaja ja tädin mies sammuneena samasta asunnosta, jossa toki oli ollut illan/yön mittaan muitakin, muun muassa se oikea murhaaja.
No, hän sai oliko peräti elinkautisen, joka tapauksessa monta vuotta linnaa. Oli harmiton, mutta huono-osainen ja nuorena alkoholisoitunut ns. nobody. Ei hän itseään kovin pontevasti osannut puolustaa eikä pennittömänä varmaan saanut erityisen paneutunutta asianajajaakaan.
Miten tapaus sitten selvisi?
Oikea murhaaja tuli uskoon ja tunnusti poliisille. Ilmeisesti kertoi niin uskottavan tarinan, että se mätsäsi todisteisiin. Tädin mies oli ehtinyt istua monta vuotta ja raitistua vankilassa. Sai korvauksia syyttömänä tuomittuna, mutta ne menivät kokonaisuudessaan johonkin, kenties ulosottovelkoihin. Tädillä oli jo uusi mies ja lapset väännetty tälle uudelle. Muistan kuinka suvussamme suihkittiin, miten jo aikanaan ihmeteltiin ettei murha-asetta pystytty ns. kovin todistein yhdistämään tuomittuun, joka muutenkin tunnettiin hyvin rauhallisena kaverina.
Mitä tästä opimme?
Ehkä ei mitään. Tai no sen opin, että aina roiskuu kun rapataan. Eikä ne näytöt niin ihmeellisiä ole. Jos poliisi jostain keksii motiivin, niin se pistää todisteet sopimaan vaikka väkisin. Ulvila-casessa esim. verenkuivumisrekot, vaikkei tiedetä, kuinka paljon uhri vuoti millekin alustalle ja siitä huolimatta, että uhrin kuolinhetki on periaatteessa kiistaton.
Japanissa muuten saa kuolemantuomion murhasta, joten siellä näyttökynnyksen ylittymiseen saatetaan vaatia muutakin kuin mahdollinen motiivi. Suomessa ajatellaan, ettei jonkun deekun tuomitseminen huononna hänen elämänlaatuaan lainkaan, joten antaa mennä vaan.

[42 päivää ryypännyt]

Kyllähän tämäkin tapaus osoittaa, että Suomessa on erittäin korkea näyttökynnys henkirikoksissa. Edes vahva näyttö (kuten hovioikeus näyttöä syyllisyydestä luonnehti) ei riitä. Tässäkin tapauksessa kaikki ymmärtävät (jotkut toki esittävät etteivät ymmärrä) että annulihan se oli.

[Cohle]

Oho. Huolimatonta. Syvimmät pahoitteluni. Joka tapauksessa sen verran aikaa oli kulunut että juttu oli jo passiivitutkinnassa ts ei enää tutkittu ja selviäminen jätetty herran haltuun.

Saat anteeksi. Ottaen huomioon sinun tänne kirjoittamiesi viestien sävyn ja perusajatuksen, en usko tuon luvun livahtaneen sinne huolimattomuuttasi. Liioittelu ja väritys.

[Ross Sullivan]

Niin. Tarvittiin myös murha-aseen osoittaminen. Näinhän minä kerroin heti alkuun. Motiivia ei tarvittu. Mikä tämän ymmärtämisestä tekee vaikeaa.

Talstolaiskommunisteja voit syyttää naurettavan kevyistä tuomioista. Siitä, että Suomessa tuomioiden näyttökynnys on länsimaisella tasolla, voit olla kiitollinen ihan toiselle poliittiselle laidalle.

Ei varmaan motiivia vaadittu, kun sitä ei selvästikään ollut. Miten tämä Turun tapaus liittyy ketjun tapaukseen, tai yhtään mihinkään muuhunkaan?
Että avoin tapaus voi ratketa 8 vuotta myöhemmin? Aha, kukaan ei ole varmaan tiennytkään sellaisesta.

Kyllä Suomessa on maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ei se pelkästään lainsäädännöstä johdu.

Suomessa maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen? Kaikkea voi väittää. Itse jätän varsinaisesti ottamatta asiaan kantaa kun ei sellaista kantaa ole kovin luontevaa muodostaa. Asiaa ei käsittääkseni ole edes tutkittu. Mikä ymmärrettävää metodologisten ongelmien takia. Japanissa esim on ns 'processional screening system' ja syyttäjät ajavat käytännössä vain varmoja juttuja. Syyte on käytännössä sama asia kuin tuomio. Tietenkään tästä ei voi vetää johtopäätöstä että Japanissa olisi matala näyttökynnys. USA:ssa on plea bargain -järjestelmä eli mahdollisuus tunnustamiseen ja sitä kautta kevyempään tuomioon jo ennen varsinaista oikeujdenkäyntiä. Syytetty ei välttämättä uskalla ottaa riskiä tuhatkertaisesti ankarammasta tuomiosta ja asia "sovitaan" lievempänä tuomiona, joka sekin yleensä varsin tuntuva suomi-tuomioihin. Suomalainen järjestelmä on samantyyppinen kuin oikeusjärjetelmät Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Korkeahko syytekynnys, ammattituomarit (vs jury) ja korostus muodollisessa kirjallisessa näytössä. Oletettavaa on että näyttökynnyskin on samalla tasolla kuin muissa saman oikeuskulttuurin maissa.

Niin, sinä väität, että Suomessa ei olisi maailman korkeimpia näyttökynnyksiä henkirikoksiin liittyen. Väitehän on täysin mielisairas. Missä maassa muka näyttökynnys on vedetty korkeammalle? Jos Suomi ei ole kärkipäässä, niin listaatko sellaiset 20-100 maata?

" Asiaa ei käsittääkseni ole edes tutkittu" Sinun käsitykselläsi ei ole mitään merkitystä. Et sinä olet millään tavalla orientoitunut oikeustieteeliseen tutkimukseen.

"Syyte on käytännössä sama asia kuin tuomio." Oletko tietoinen, mikä on Suomessa syyttäjän voittoprosentti? Jenkit onkin hyvä esimerkki tässä keskustelussa. Maa, jossa teloitetaan kehitysvammaisia.

[Ross Sullivan]

Ulvilan ikiliikkuja on todistanut, ettei henkirikoksiin tuomitsemisen näyttökynnys kovin kummoinen ole, Suomessakaan. Murhakäräjien tuomiossa on alaotsikko: "onko syytteessä mainittu teonkuvaus mahdollinen", jossa todetaan, että on, seurauksena elinkautinen surmatun leskelle.
Toisin sanoen tuomio tulee, jos syyttäjä sanailee jotain, mikä periaatteessa voi olla mahdollista. Syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä.
Omasta häiriintyneestä suvustani löytyy myös tapaus, tietääkseni 80-luvulta, jossa tätini silloinen mies (tai kihlattu, en edes tiedä, olivatko naimisissa virallisesti) sai henkirikostuomion, syyttömänä. En ole jaksanut perehtyä tapaukseen enkä ole tarkistanut, löytyykö casesta jotain lankaa esim. tältä foorumilta.
Mutta tädin mies tuomittiin jonkun häiskän tappamisesta, vaikkei hän sitä ollut tehnyt. Mies oli juoppo ja kyseessä oli känniriita jossain ryyppyluukussa Keski-Suomessa. Aamulla löytyi vainaja ja tädin mies sammuneena samasta asunnosta, jossa toki oli ollut illan/yön mittaan muitakin, muun muassa se oikea murhaaja.
No, hän sai oliko peräti elinkautisen, joka tapauksessa monta vuotta linnaa. Oli harmiton, mutta huono-osainen ja nuorena alkoholisoitunut ns. nobody. Ei hän itseään kovin pontevasti osannut puolustaa eikä pennittömänä varmaan saanut erityisen paneutunutta asianajajaakaan.
Miten tapaus sitten selvisi?
Oikea murhaaja tuli uskoon ja tunnusti poliisille. Ilmeisesti kertoi niin uskottavan tarinan, että se mätsäsi todisteisiin. Tädin mies oli ehtinyt istua monta vuotta ja raitistua vankilassa. Sai korvauksia syyttömänä tuomittuna, mutta ne menivät kokonaisuudessaan johonkin, kenties ulosottovelkoihin. Tädillä oli jo uusi mies ja lapset väännetty tälle uudelle. Muistan kuinka suvussamme suihkittiin, miten jo aikanaan ihmeteltiin ettei murha-asetta pystytty ns. kovin todistein yhdistämään tuomittuun, joka muutenkin tunnettiin hyvin rauhallisena kaverina.
Mitä tästä opimme?
Ehkä ei mitään. Tai no sen opin, että aina roiskuu kun rapataan. Eikä ne näytöt niin ihmeellisiä ole. Jos poliisi jostain keksii motiivin, niin se pistää todisteet sopimaan vaikka väkisin. Ulvila-casessa esim. verenkuivumisrekot, vaikkei tiedetä, kuinka paljon uhri vuoti millekin alustalle ja siitä huolimatta, että uhrin kuolinhetki on periaatteessa kiistaton.
Japanissa muuten saa kuolemantuomion murhasta, joten siellä näyttökynnyksen ylittymiseen saatetaan vaatia muutakin kuin mahdollinen motiivi. Suomessa ajatellaan, ettei jonkun deekun tuomitseminen huononna hänen elämänlaatuaan lainkaan, joten antaa mennä vaan.

Joo, ei ole kummoinen. Vaaditaan noin 90 prosentin syyllisyystodennäköisyys. Asiaa on myös tutkittu (sekä kotimaassa että globaalisti).

[Pieni liekki]

Onko se kiellettyä, että KRP tiedottaisi, mitkä kaikki ovat heidän tutkimustensa perusteella ne syyt, jotka osoittavat Annelin syyttömyyden Ulvilan murhaan? Onko tietoa, osaako poliisi kertoa, mikä on virallinen tapahtumakuvaus Tähtisentieltä tällä erää? Onko mahdollisesti palattu Joutsenlahden tutkinnanjohtajuuden aikaiseen tapahtumakuvaukseen uusien tutkimusten perustana?

[Elpram]

Onko se kiellettyä, että KRP tiedottaisi, mitkä kaikki ovat heidän tutkimustensa perusteella ne syyt, jotka osoittavat Annelin syyttömyyden Ulvilan murhaan? Onko tietoa, osaako poliisi kertoa, mikä on virallinen tapahtumakuvaus Tähtisentieltä tällä erää? Onko mahdollisesti palattu Joutsenlahden tutkinnanjohtajuuden aikaiseen tapahtumakuvaukseen uusien tutkimusten perustana?

Niin, siis oletatko, että tutkinnassa on olemassa jotain syyttömyyttä tukevia seikkoja, joita viranomaiset eivät kerro muille? Poliisilla ei ole velvollisuutta julkaista tutkinnan sisältöä keskeneräisessä tapauksessa.

Koska syyllistä ei ainakaan tiettävästi vielä ole tiedossa, niin poliisilla ei siten myöskään ole velvollisuutta julkaista mitään "syyttömyyttä osoittavia syitä”.

Tapahtumankuvaus on jo olemassa oikeuden asiakirjoissa sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä julkiseksi pystytty saattamaan. Rikostutkinta ei toimi niin, että poliisi julkaisee fanikultin toiveesta reaaliajassa uusia versioita tapahtumista jokaisen itseään muita tärkeämpänä pitävän henkilön toiveiden mukaan.

En myöskään oikein ymmärrä tätä ajattelutapaa, että juuri Anneli Auerin kannalta pitäisi jotenkin erikseen selostaa poliisin tutkinnan sisältöä. Auer on jo saanut Suomessa aivan poikkeuksellisen paljon palstatilaa joko itse hakemalla hakien tai sitten hänelle on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kertoa oman versionsa tapahtumista. Hän on saanut julkaista kirjankin asiasta, mikä on enemmän kuin useimmille murhasta epäillyille tai rikosprosessin osapuolille koskaan suodaan.

Itse pidän kirjan julkaisemista todella kyseenalaisena, koska syyllistä ei tiedetä varmuudella ja vedenpitävästi vieläkään ja hän on edelleen epäilty. Ilman faktoja voi tarinaa muokata mielen mukaan ja omalla agendalla. Tätähän te olette jopa viranomaisten kertonut tehneen.

Jos hän joskus osoittautuu jossain vaiheessa kiistatta sitten syyttömäksi, niin silloinhan hänen pitäisi päinvastoin muuttua täysin tavalliseksi tyypiksi, nobodyksi, josta ei raportoida tai keskustella sanaakaan enää. Ei Anneli ole mikään julkinen instituutio, vaan katoaa sitten kokonaan pois parrasvaloista, kun juttu henkilöityy toiseen ihmiseen. Vai haluaako hän itse, että nimi nostetaan vastedeskin framille tavalla tai toisella huomiota saadakseen, vaikka olisikin syytön? 

Miksi?

Aika harhaista on välillä tämä keskustelu täällä, ei voi muuta sanoa.

[MikaK]

https://yle.fi/a/3-9822177

Täysin pimeä henkirikos joka paljastui 15 vuotta myöhemmin oma-aloitteisen tunnustamisen perusteella. Henkilö jota kuka ei osannut mitenkään murhaan liittää päätti vain yhtäkkiä tunnustaa. Vahvemmaksi vakuudeksi hän kertoi poliisille minne oli murha-aseen piilottanut ja poliisi sen ko paikasta kävi hakemassa.

Aivan kovin ihmeellisiä laatuvaatimuksia ei Käräjäoikeus motiiville asettanut:

”Syytetty myönsi teon esitutkinnassa ja kertoi myös motiivistaan.

Syyttäjän mukaan mies oli riidellyt tyttöystävänsä kanssa, minkä jälkeen hän oli päättänyt, että tappaa jonkun”

Minusta tuo ei ole edes motiivi vaan surmaamispäätös selvitetty tapahtumienkulku. Ei vaaditttu edes vitutusta naamaa kohtaan.

Tuon ratkeaminen perustui tosiaan tunnustamiseen. Tässä ei nyt mikään viittaa siihen kun 20 vuotta on jo kulunut että Anneli olisi tunnustamassa (uudelleen).

[Pieni liekki]

...
Niin, siis oletatko, että tutkinnassa on olemassa jotain syyttömyyttä tukevia seikkoja, joita viranomaiset eivät kerro muille? Poliisilla ei ole velvollisuutta julkaista tutkinnan sisältöä keskeneräisessä tapauksessa.

Olen ymmärtänyt, että sinä pidät jostain syystä Annelia murhaajana. Uskoisin, että poliisi on vaikuttanut osaltaan näihin käsityksiisi. Poliisi on tehnyt tutkinnassaan monia virheitä, joiden johdosta syytöntä ihmistä alettiin kirjoittaa syylliseksi toisten ihmisten tekemiin rikoksiin. Eikö sinun mielestäsi poliisin pitäisi tällaisessa tapauksessa vääntää rautalangasta suurelle yleisölle ne seikat, joiden perusteella Annelin syyttömyys voidaan todistaa?

Koska syyllistä ei ainakaan tiettävästi vielä ole tiedossa, niin poliisilla ei siten myöskään ole velvollisuutta julkaista mitään "syyttömyyttä osoittavia syitä”.

Olisiko sinusta ok, että sinusta kirjoitettaisiin rikollinen toisen henkilön tekemään rikokseen eikä asiaa oikaistaisi virheiden tullessa ilmi?

Tapahtumankuvaus on jo olemassa oikeuden asiakirjoissa sellaisenaan kuin se on tällä hetkellä julkiseksi pystytty saattamaan. Rikostutkinta ei toimi niin, että poliisi julkaisee fanikultin toiveesta reaaliajassa uusia versioita tapahtumista jokaisen itseään muita tärkeämpänä pitävän henkilön toiveiden mukaan.

Jos tapahtumakuvaus on jotain muuta kuin minkä edesmennyt alkuperäinen tekninen päätutkija on aikoinaan selvittänyt, niin poliisissa nojataan edelleen väärään tapahtumakuvaukseen.

En myöskään oikein ymmärrä tätä ajattelutapaa, että juuri Anneli Auerin kannalta pitäisi jotenkin erikseen selostaa poliisin tutkinnan sisältöä. Auer on jo saanut Suomessa aivan poikkeuksellisen paljon palstatilaa joko itse hakemalla hakien tai sitten hänelle on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kertoa oman versionsa tapahtumista. Hän on saanut julkaista kirjankin asiasta, mikä on enemmän kuin useimmille murhasta epäillyille tai rikosprosessin osapuolille koskaan suodaan.

Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka ovat tuoneet esiin ja pitäneet esillä Anneliin ja hänen perheeseensä kohdistunutta oikeusmurhaamista.

Itse pidän kirjan julkaisemista todella kyseenalaisena, koska syyllistä ei tiedetä varmuudella ja vedenpitävästi vieläkään ja hän on edelleen epäilty. Ilman faktoja voi tarinaa muokata mielen mukaan ja omalla agendalla. Tätähän te olette jopa viranomaisten kertonut tehneen.

Itse pidän Kuusirannan ja Palménin kirjojen julkaisemista todella kyseenalaisena, sillä molemmat kirjat sisältävät hyvin suuren joukon virheitä ja harhaan johtavaa tietoa. Siinä olet oikeassa, että Ulvilan murha on edelleen selvittämättä ja murhaaja tavoittamatta. Voi olla, että teko jää pimeäksi ja Anneliakin puukottanut henkilö tavoittamatta. Ehkä murhan teki mieshenkilö, joka kosti Jukalle joitain omassa elämässään katkeruutta aiheuttaneita tapahtumia.

Jos hän joskus osoittautuu jossain vaiheessa kiistatta sitten syyttömäksi, niin silloinhan hänen pitäisi päinvastoin muuttua täysin tavalliseksi tyypiksi, nobodyksi, josta ei raportoida tai keskustella sanaakaan enää. Ei Anneli ole mikään julkinen instituutio, vaan katoaa sitten kokonaan pois parrasvaloista, kun juttu henkilöityy toiseen ihmiseen. Vai haluaako hän itse, että nimi nostetaan vastedeskin framille tavalla tai toisella huomiota saadakseen, vaikka olisikin syytön? 

Miksi?

Jos meillä on ammattitaitoinen ja osaava poliisi, niin Anneli on aika helppo todeta kiistatta syyttömäksi ja tavalliseksi läheisistään huolehtivaksi mallikansalaiseksi. Hän on henkilö, joka ei todellakaan viihdy parrasvaloissa.

Aika harhaista on välillä tämä keskustelu täällä, ei voi muuta sanoa.

Tuohon en osaa ottaa kantaa. Sinut olen havainnut pitkäaikaisella seurannalla asialliseksi kirjoittajaksi. Sen takia olen ihmetellyt, kuinka sinulle ei ole vuosien varrella selvinnyt, miten Jukka S. Lahti aikoinaan murhattiin. Toivon, että jatkat asioihin perehtymistä.

[Njord]

Ulvilan ikiliikkuja on todistanut, ettei henkirikoksiin tuomitsemisen näyttökynnys kovin kummoinen ole, Suomessakaan. Murhakäräjien tuomiossa on alaotsikko: "onko syytteessä mainittu teonkuvaus mahdollinen", jossa todetaan, että on, seurauksena elinkautinen surmatun leskelle.
Toisin sanoen tuomio tulee, jos syyttäjä sanailee jotain, mikä periaatteessa voi olla mahdollista. Syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä.
Omasta häiriintyneestä suvustani löytyy myös tapaus, tietääkseni 80-luvulta, jossa tätini silloinen mies (tai kihlattu, en edes tiedä, olivatko naimisissa virallisesti) sai henkirikostuomion, syyttömänä. En ole jaksanut perehtyä tapaukseen enkä ole tarkistanut, löytyykö casesta jotain lankaa esim. tältä foorumilta.
Mutta tädin mies tuomittiin jonkun häiskän tappamisesta, vaikkei hän sitä ollut tehnyt. Mies oli juoppo ja kyseessä oli känniriita jossain ryyppyluukussa Keski-Suomessa. Aamulla löytyi vainaja ja tädin mies sammuneena samasta asunnosta, jossa toki oli ollut illan/yön mittaan muitakin, muun muassa se oikea murhaaja.
No, hän sai oliko peräti elinkautisen, joka tapauksessa monta vuotta linnaa. Oli harmiton, mutta huono-osainen ja nuorena alkoholisoitunut ns. nobody. Ei hän itseään kovin pontevasti osannut puolustaa eikä pennittömänä varmaan saanut erityisen paneutunutta asianajajaakaan.
Miten tapaus sitten selvisi?
Oikea murhaaja tuli uskoon ja tunnusti poliisille. Ilmeisesti kertoi niin uskottavan tarinan, että se mätsäsi todisteisiin. Tädin mies oli ehtinyt istua monta vuotta ja raitistua vankilassa. Sai korvauksia syyttömänä tuomittuna, mutta ne menivät kokonaisuudessaan johonkin, kenties ulosottovelkoihin. Tädillä oli jo uusi mies ja lapset väännetty tälle uudelle. Muistan kuinka suvussamme suihkittiin, miten jo aikanaan ihmeteltiin ettei murha-asetta pystytty ns. kovin todistein yhdistämään tuomittuun, joka muutenkin tunnettiin hyvin rauhallisena kaverina.
Mitä tästä opimme?
Ehkä ei mitään. Tai no sen opin, että aina roiskuu kun rapataan. Eikä ne näytöt niin ihmeellisiä ole. Jos poliisi jostain keksii motiivin, niin se pistää todisteet sopimaan vaikka väkisin. Ulvila-casessa esim. verenkuivumisrekot, vaikkei tiedetä, kuinka paljon uhri vuoti millekin alustalle ja siitä huolimatta, että uhrin kuolinhetki on periaatteessa kiistaton.
Japanissa muuten saa kuolemantuomion murhasta, joten siellä näyttökynnyksen ylittymiseen saatetaan vaatia muutakin kuin mahdollinen motiivi. Suomessa ajatellaan, ettei jonkun deekun tuomitseminen huononna hänen elämänlaatuaan lainkaan, joten antaa mennä vaan.

Joo, ei ole kummoinen. Vaaditaan noin 90 prosentin syyllisyystodennäköisyys. Asiaa on myös tutkittu (sekä kotimaassa että globaalisti).

Ei muuten ole. Laita ihmeessä linkkiä tutkimukseen josta tämä selviää.

[Ross Sullivan]

Ulvilan ikiliikkuja on todistanut, ettei henkirikoksiin tuomitsemisen näyttökynnys kovin kummoinen ole, Suomessakaan. Murhakäräjien tuomiossa on alaotsikko: "onko syytteessä mainittu teonkuvaus mahdollinen", jossa todetaan, että on, seurauksena elinkautinen surmatun leskelle.
Toisin sanoen tuomio tulee, jos syyttäjä sanailee jotain, mikä periaatteessa voi olla mahdollista. Syytetyn tulee todistaa syyttömyytensä.
Omasta häiriintyneestä suvustani löytyy myös tapaus, tietääkseni 80-luvulta, jossa tätini silloinen mies (tai kihlattu, en edes tiedä, olivatko naimisissa virallisesti) sai henkirikostuomion, syyttömänä. En ole jaksanut perehtyä tapaukseen enkä ole tarkistanut, löytyykö casesta jotain lankaa esim. tältä foorumilta.
Mutta tädin mies tuomittiin jonkun häiskän tappamisesta, vaikkei hän sitä ollut tehnyt. Mies oli juoppo ja kyseessä oli känniriita jossain ryyppyluukussa Keski-Suomessa. Aamulla löytyi vainaja ja tädin mies sammuneena samasta asunnosta, jossa toki oli ollut illan/yön mittaan muitakin, muun muassa se oikea murhaaja.
No, hän sai oliko peräti elinkautisen, joka tapauksessa monta vuotta linnaa. Oli harmiton, mutta huono-osainen ja nuorena alkoholisoitunut ns. nobody. Ei hän itseään kovin pontevasti osannut puolustaa eikä pennittömänä varmaan saanut erityisen paneutunutta asianajajaakaan.
Miten tapaus sitten selvisi?
Oikea murhaaja tuli uskoon ja tunnusti poliisille. Ilmeisesti kertoi niin uskottavan tarinan, että se mätsäsi todisteisiin. Tädin mies oli ehtinyt istua monta vuotta ja raitistua vankilassa. Sai korvauksia syyttömänä tuomittuna, mutta ne menivät kokonaisuudessaan johonkin, kenties ulosottovelkoihin. Tädillä oli jo uusi mies ja lapset väännetty tälle uudelle. Muistan kuinka suvussamme suihkittiin, miten jo aikanaan ihmeteltiin ettei murha-asetta pystytty ns. kovin todistein yhdistämään tuomittuun, joka muutenkin tunnettiin hyvin rauhallisena kaverina.
Mitä tästä opimme?
Ehkä ei mitään. Tai no sen opin, että aina roiskuu kun rapataan. Eikä ne näytöt niin ihmeellisiä ole. Jos poliisi jostain keksii motiivin, niin se pistää todisteet sopimaan vaikka väkisin. Ulvila-casessa esim. verenkuivumisrekot, vaikkei tiedetä, kuinka paljon uhri vuoti millekin alustalle ja siitä huolimatta, että uhrin kuolinhetki on periaatteessa kiistaton.
Japanissa muuten saa kuolemantuomion murhasta, joten siellä näyttökynnyksen ylittymiseen saatetaan vaatia muutakin kuin mahdollinen motiivi. Suomessa ajatellaan, ettei jonkun deekun tuomitseminen huononna hänen elämänlaatuaan lainkaan, joten antaa mennä vaan.

Joo, ei ole kummoinen. Vaaditaan noin 90 prosentin syyllisyystodennäköisyys. Asiaa on myös tutkittu (sekä kotimaassa että globaalisti).

Ei muuten ole. Laita ihmeessä linkkiä tutkimukseen josta tämä selviää.

Rikosoikeus (toim. Matti Lappi‑Seppälä ym., painos 2018): mainittu noin 90 prosentin syyllisyystodennäköisyys

Yleinen rikosoikeus (Heli Korkka‑Knuts, Dan Helenius, Dan Frände & Markus Wahlberg, painos 2020): mainittu, että syyllisyyden pitää olla noin 85-100% varmaa, jotta tuomitsemiskynnys ylitetään.

Tosin molemmissa todetaan itsestäänselvyys: todennäköisyys on laskennallinen. Lappi-Seppälän kirjassa viitataan tutkimuksiin, joissa tuomareita olisi haastateltu Suomessa (perustuisi siis arvioon/keskiarvo). Tutkimusta ei ole mainittu kirjassa.

Mitkä olivatkaan vasta-argumentit, että 90 prosentin raja ei olisi hyvin oikeansuuntainen? fiilis vai?