Tuo käyttätymisen logiikka on muuten aika haastavaa useilla laumisroduilla siksi, että jokainen koirista on yksilö omilla tavoillaan ja taipumuksillaan.
Meillä on kolme laumanvartijaa, jotka on kaikki veljeksiä, tosin vanhin on melkein kaksi vuotta vanhempi kuin kaksi, saman pentueen nuorempaa. Joka koira on täysin erillainen, siis kun vertaan mun aiempiin kokemuksiin saku joka oli ensimmäinen oma koira nuorena, sen jälkeen doppereista ja myöhemmin mastiffeista, niin näillä kavereilla korostuu se persoonallisuus ihan eri tavalla kuin muilla koirilla, voisi sanoa liioitellusti että persoonallisuus joissain asiaoissa on enempi jopa melkein ihmismäinen kuin koiramainen.
Se tekee näistä haastavia, koska se ns. nyrkkisääntö mikä pätee moniin muihin koiratyyppeihin ja rotuihin ei päde samalla tapaa näihin koiriin kun jokainen on oikeasti oma yksilönsä ja täysin oma persoonansa, eikä se rodulle tyypillinen asenne "en muuten tee noin kun ei nyt kiinnosta, mee puhumaan vaikka kiville jos niitä kiinnostaa" auta kyllä yhtään asiaa.
Tämä on juuri se, mitä olen yrittänyt sanoa "haluan ja tuollaisen söpön nallekarhun" tuumanneille ihmisille, että jos nyt et kuitenkaan ihan noin ensikoiraksi, vaikka nuo on lempeitä ja ystävällisiä vieraillekin, niin se toinen puoli on sitten kaikkea muuta kuin söpö, varsinkin jos haukunta, murina ja pepsodenttihymy ei mene perille sillä joka koetaan uhkaavaksi, eli väärin kasvatettuna on sitten katastrofia luvassa, tosin tämä nyt pätee vaikka mäyräkoiraankin, sillä kyllähän sekin ylettää kipeästi vaikka persiistä tai pallukoista puremaan.