ABC kirjoitti:
Paitsi että nyt USA:lla on Irakin öljyt...
Eipä tuo nyt ole pahemmin näyttänyt USA:n taloudellista tilannetta auttaneen...

Sitä paitsi, jos öljy olisi alunperinkin ollut USA:n
ainoa motiivi, niin miksei Pappa-Bush painanut aikoinaan samantein tankeillaan Bagdadiin asti. Tuolloinhan hänellä sentään olisi ollut melkoinen maailman myötätuntokin takanaan, toisin kuin pojalla sitten myöhemmin.
En edelleenkään vetäisi yhtäläisyysmerkkejä salaliittoja epäilevien salaliittoteoreetikoiden ja uskovaisten välille. Siitä tulee nihkeä olo, vähän samalla tavalla kuin luonnontieteilijää usein syytetään tiedeuskovaiseksi vain alan perusteella.
En sanonutkaan, että täysi yhtäläisyys, sen sijaan melkoista wittgensteinilaista perheyhtäläisyyttä olen kyllä ollut havaitsevinani kuten kuvailinkin. Olen ollut parissa 9/11 -aiheisessa tilaisuudessa tarkkailemassa tunnelmia ja käytettyjä puheenvuoroja, ja tiettyjä yhtäläisyyksiä niiden, rajatietotilaisuuksien ja herätyskokousten välillä kiistämättä on. On sitten toki erojakin.
En puhu Jungin todisteista, vaan antropologisista.
Antropologiasta vai antropologisista (mistä)?
Jungilaisen psykologian ansio on siinä, että nimenomaan hän toi ensimmäisen esiin sen mahdollisuuden, että symbolit saattaisivat olla yhteisiä ihmisille kulttuurista riippumatta. Hän ei toki ollut ainoa, jolle ajatus on pälkähtänyt päähän, mutta hänen ansiostaan siitä tuli nopeasti suosittu.
No, kyllähän teema löytyy jo pythagoralaisilla ja Platonilla, teologisesti virittyneistä Jumalan merkkien tulkitsijoista nyt puhumattakaan. Arkkityyppiopin suurin ongelma on lähinnä siinä, että se irrottaa arkkityypit irti siitä todellisesta materiaalisesta kontekstista, jossa ajattelevat mielet tulkitsevat niitä. Ei sellaisia tarvita minään omina entiteetteinään, koska erinäisten symbolien laajempi yleisyys kuin joidenkin toisten voidaan aivan yhtä hyvin selittää evoluutiolla ja naturalistisella antropologialla.
Kuten siis symbolitkin. Tässä kohtaa pitää vain muistaa historiallinen perspektiivi: nykyaikana symboliikka on paljolti menettänyt merkitystään entisiin aikoihin verrattuna, uskontojen merkityksen ja hyvin ylhäältä ohjattujen yhdenmukaisten yhteiskuntien kadotessa.
Ei tuolla itse mekanismeihin juuri vaikutusta ole, lähinnä sisältöihin ja niille annettuihin merkityksiin.
Ethän vain muuten niputa Freudia ja Jungia samaan kastiin? Välirikkohan niille tuli kun ajatukset erosivat liikaa. Historiallisina vaikuttajina molemmilla on arvonsa. Mielestäni muuten nykypsykologiassakin on paljon (liikaa?) todistamattomiin väitteisiin nojaavia teorioita, mutta ei nyt siitä enempää.
Senpä takia empiiristä ja kognitiivis-neurotieteellisesti suuntautunutta otetta psykologiassa tarvitaankin yhä enemmän ja perinteistä nojatuolipohdiskelua vastaavasti vähemmän, vaikka hyvä sitäkin aina silloin tällöin on harrastaa. Freudilla ja Jungilla on tunnetut eronsa ja riitansa, joita koko psykoanalyyttisen ja analyyttisen psykologian koulukuntien historia on muutenkin täynnä ja mikä osaltaan tekee niistä enemmän suljettuja lahkoja kuin avointa tiedettä. Kannattaa muistaa, ettei näidenkään raja ole jyrkkä. Moni tieteenä alkanut suuntaus vajoaa lahkolaisuuteen kun sen avoin kriittinen asenne alkaa antaa tilaa Mestareiden arvovallalle ja näiden opetuslasten auktorisoiduille tulkinnoille Mestarin sanoista. Ikävä kyllä muutosta toiseen suuntaan taitaa olla huomattavasti harvemmin. Ei nyt ainakaan äkkiseltään tule tapauksia mieleen...
Joskus se evidenssi salaliitoille löytyy vasta vuosisatojen kuluttua, kun asioita voidaan tarkastella kaikkia lähteitä käyttäen. Emme ole nyt tieteellisellä foorumilla, joten voimme esittää arveluitakin. Eikä monografiaakaan voi pitää tieteellisen artikkelin veroisena, joten salaliittokirjat menevät samaan kastiin vaikka olisivat mitä...
Kyllä niilläkin tietenkin eronsa on, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että mitä riehakkaampi väite, sen paremman evidenssin se vaatii taakseen ja on hyvä muistaa kenellä se todistustaakka kulloinkin on...
Tutkijana omalla nimellään on syytä sanoa vain sellaista, minkä on valmis allekirjoittamaan tieteellisessä artikkelissa. Eikä niissä julkaista spekulaatioita.
Tieteessä niitä kutsutaan hypoteeseiksi ja ne ovat hyvinkin sallittuja, usein suorastaan suotavia. Toki sitten pitää myös olla perusteita niiden tueksi.
Mutta tutkijankin intuitio ohjaa häntä, ja yksityishenkilönä hän voi pitää jotain asia todennäköisenä, vaikkei sitä voitaisi todistaa. Munaa vain itsensä, jos menee esittelemään mielipiteitään julkisesti. Lisäksi rahoituskuviot rajoittavat sanomisia, kenen leipää syöt sen lauluja laulat; on hyvin vähän tutkijoita joilla on varaa olla piittaamatta tästä seikasta.
Rahoitus-, valta- ym. kuviot vaikuttavat toki tutkimuksen suuntaamiseen ja painotuksiin, mutta eivät (ainakaan normaalitieteessä) saa vaikuttaa tuloksiin. Meillä on ihan riittävästi varoittavia esimerkkejä (lysenkolaista kasvinjalostusta ym.) mitä alkaa tapahtua, jos tuo unohdetaan, ja siitä tutkijat ovat tai ainakin näiden pitäisi olla koko ajan tietoisia.
Eräänlainen salaliittoteoria tuokin.
Aivan, mutta todennäköisesti ei sieltä huonoimmasta päästä...!
