[/quote]
Nuoruudessa tuli tuttuja paljonkin. Muiden muassa neljä veljestä. Joista ainoastaan vanhin integroitui yhteiskuntaan jo nuorena.
Kolmesta muusta tuli pudokkaita ja päihdeongelmaisia. Ja taparikollisuuttakin siinä ohella.
Jostain 1985 alkaen en tiennyt heistä enää oikeastaan mitään,,,
paitsi että veljeksistä nuorin, oli joidenkin rikosten jälkeen saanut 7 kuukauden tuomion ja joutunut sitä lusimaan ensikertalaisena siinä 80-luvun alkupuolella mutta jo alle kuukaudessa hirttänyt itsensä sellin kaltereihin, täytettyään 25 vuotta samoihin aikoihin. Toiseksi nuorin oli vapautunut hieman ennen sitä. Siviilissäkin tämä toiseksi nuorin olisi pärjännyt ja töitä ollut koska hänellä oli nuoruuden ilmastointi- ja metallialan koulutukset. Mutta niistä hyötyi vain vankiloiden rempparyhmät.
Hänellä oli kaljan lisäksi pilleriongelmat ja siellä 80 luvun lopulla 32 vuotiaana hän oli kuollut - en tiedä vaikka olisi sortunut muihinkin aineisiin mutta myrkytys joka tapauksessa.
Se kolmas, kolmikosta vanhin ei ollut töissä koskaan ja saanut myöhemmin kaiketi jonkun houru-eläkkeen. Väkivaltainen ja seko, tukiasunto jossain Malminkartanossa. Lusinut pikku tuomioita silloin tällöin. Veljesköörihän asui äitinsä nurkissa (äiti oli töissä käyvä) varmaan siihen saakka, kun äiti syystä tai toisesta (tai kuollut) lopettanut paapomisen.
Ja tämä kolmaskin oli sitten kuollut tällä vuosituhannella päälle 50 vuotiaana. Malmille kaikki 3 on haudattu mutta eri hautoihin.
[/quote]
Harva selviää päihde ja vankila kierteessä eläkeikään,meitä oli viisi suurin piirtein saman ikäistä kaverusta,aloitettiin harjoitella keskikaljalla -70 luvun loppupuolella,siitä sitten kun opittiin niin viina ja pillerit tuli mukaan kuvioihin.Pilveä poltettiin mutta kovemmat huumeet oli itä-suomessa siihen aikaan harvinaisia ja pirun kalliita,mikä oli ainakin omalta osalta varmaan pelastus.Meistä viidestä yksi tapettiin,yksi teki itsarin ja kaksi kuoli tämän vuosituhannen alkupuolella pitkästä päihteiden käytöstä johtuen.Itse raitistuin jostakin syystä -90 luvun alkupuolella,muuten olisin tehnyt väistämättä kavereille seuraa.
Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
[/quote]
Harva selviää päihde ja vankila kierteessä eläkeikään, meitä oli viisi suurin piirtein saman ikäistä kaverusta, aloitettiin harjoitella keskikaljalla -70 luvun loppupuolella, siitä sitten kun opittiin niin viina ja pillerit tuli mukaan kuvioihin. Pilveä poltettiin mutta kovemmat huumeet oli itä-suomessa siihen aikaan harvinaisia ja pirun kalliita, mikä oli ainakin omalta osalta varmaan pelastus. Meistä viidestä yksi tapettiin, yksi teki itsarin ja kaksi kuoli tämän vuosituhannen alkupuolella pitkästä päihteiden käytöstä johtuen. Itse raitistuin jostakin syystä -90 luvun alkupuolella, muuten olisin tehnyt väistämättä kavereille seuraa.
[/quote]
Joo tosi kauan maakuntien päihdelähteet oli keskikalja, kilju, viina, pontikka ja varmaan korvikkeetkin jossain määrin. Maakuntia sanottiin lintu kodoiksi verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun johon eskaloitui myös huumemaailma ja pikkuhiljaa isompiin kaupunkeihin.
Ja päihdeongelmiinhan ei liity välttämättä edes vankilakierteitä, kun johonkin asuinpaikalle jääneet tai töiden perässä maailmalle lähteneet ovat alkoholisoituneet ajan kanssa. Toki huumeisiinkin sekaantuen.
Moni kykeni hallitsemaan alkoholiongelman (se oli) niin kauan kun oli töitä. Mutta 90-luvulta alkaen kun alkoi lomautukset ja firmojen alasajot päihdeongelmista tuli monelle joka päiväistä. Ja elämä jäi lyhyeksi. Monille oli saavutus täyttää 50 vuotta. Vielä harvempi näki 60 vuotis päiviään. Niitä tunsin monia. Niin se on ollut vankilakierteessä elävillekin.
Itä-Suomessa 50- ja 60- ja 70- luvuilla hautaan vei Läski, Voi, geenit ja sydänsairaudet. Kun ne saivat aisoihin, vapautui keskikalja ja hautaan vei kalja ja kilju ja epäterveelliset ruokatottumukset.
Nuoremman väen kohtaloksi alkoi muodostua huumeet 90-luvulta alkaen.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Takavuosina 70- luvulla miehet väärensivät postipankin säästäkirjoja, [ nykyään Danske Bank ] Avatessa kirjan vasemmassa alakulmassa oli 760 markkaa, josta miehet nostivat 650 markkaa. Nosto kirjautui seuraavalle sivulle oikeaan yläkulmaan. Ei tuo 650 mk kauaa kestänyt rällatessä ja oli uuden noston vuoro. He repivät oikean sivun pois ja näytti, että säästäkirjassa oli yhä 760 markkaa. Tästä miehet tekivät noston ja pankkivirkailija kirjoitti noston oikean sivun yläkulmaan lyöden leiman päälle merkiksi. Jos pankkivirkailija ei katsonut sivujen numeroa, vaan toimi, ei asiaa heti huomattu. Yleensä noista ennemmin tai myöhemmin seurasi käry, ja tuomiot olivat aika kovat. Summat mitä kirjoitin olivat esimerkkejä, ja jos vasemmalla puolella oli suurempi summa olivat nostotkin suurempia.
Jotkut rullasivat homoseksuaaleja. Yks kertoi, että ravintolassa oli homo. Kysyttiin, no mitä sinä, ja hän vastasi: Nostin sen. Tällaisia nostajia oli monta ja väkisinkin näin jälkeenpäin tulee mieleen, ensin paahtaneet täysillä ja homma on nostajalla alkanut inhottaa ja lavasti sen rullaamiseksi. Yksi oli näissä asioissa ovela. Kysyin mistä sinä tunnistat homon ravintolassa. Hän sanoi flirttailevansa heille. Niin kävi yhdessä ravintolassa. Mies oli härnännyt vielä homoa sanoen: Otetaan nuo tytötkin matkaan. Ei ei oli jyrkkä vastaus. He lähtivät miehen asunnolle. Aamulla mies heräsi kotoaan ja siellä oli videot. [ videot olivat 80- luvulla aivan eri asemassa kuin nyt] Videon viejälle tuli paniikki, ja hän otti videot ja ne pussissa polki polkupyörällä tämän homppelin asunnolle. Ei ollut kotona. Rullaaja vei videot rautatieaseman säilytykseen ja väsäsi kirjeen jossa kiitti lainasta ja laittoi samaan kirjekuoreeen tallelokeron avaimet. Asiasta tuli tietenkin rikosjuttu. Rullaaja pysyi kuulusteluissa kertomuksessaan ja juttu kuivui kokoon.
Jotkut rullasivat homoseksuaaleja. Yks kertoi, että ravintolassa oli homo. Kysyttiin, no mitä sinä, ja hän vastasi: Nostin sen. Tällaisia nostajia oli monta ja väkisinkin näin jälkeenpäin tulee mieleen, ensin paahtaneet täysillä ja homma on nostajalla alkanut inhottaa ja lavasti sen rullaamiseksi. Yksi oli näissä asioissa ovela. Kysyin mistä sinä tunnistat homon ravintolassa. Hän sanoi flirttailevansa heille. Niin kävi yhdessä ravintolassa. Mies oli härnännyt vielä homoa sanoen: Otetaan nuo tytötkin matkaan. Ei ei oli jyrkkä vastaus. He lähtivät miehen asunnolle. Aamulla mies heräsi kotoaan ja siellä oli videot. [ videot olivat 80- luvulla aivan eri asemassa kuin nyt] Videon viejälle tuli paniikki, ja hän otti videot ja ne pussissa polki polkupyörällä tämän homppelin asunnolle. Ei ollut kotona. Rullaaja vei videot rautatieaseman säilytykseen ja väsäsi kirjeen jossa kiitti lainasta ja laittoi samaan kirjekuoreeen tallelokeron avaimet. Asiasta tuli tietenkin rikosjuttu. Rullaaja pysyi kuulusteluissa kertomuksessaan ja juttu kuivui kokoon.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Ennen Kööpenhamina oli paljon puhuttu ja käyty paikka. Moni meni sinne kuka mistäkin syystä. Pitihän minunkin nähdä tuo kaupunki. Juha Vainio laulaa: Hakkaraisen Masan krouvin oven suussa näin ja Tivolista kaikui musta blues. Nyhaven on tuo paikka mutta, että ääni tulisi tivolista ei oikein täsmää. Nyhavenilta tivoliin on reilu kilometri, mutta annetaan taiteilijalle taiteilijan vapaus. Tekivätpä jotkut vintiöt siellä ansiotyötä, josta tuli myöhemmin eläkettä, muuan Kid ainakin.
Paljon ennen näitä reissuja muorena, olisiko 10- 12- vuotiaana olimme katsomassa jalkapallopeliä. Meitä oli kolme poikaa ja lähdimme juoksemaan kesken pelin kentän läpi. Kun toisessa päässä hyökkäys kääntyi tuli meille hätä. Kerettiin kuitenkin alta pois. Sitä ihmettelen kun kukaan pelin vastaavista ei puhunut meille asiasta mitään.
Telkkarissa näkyi uutisissa muutama päivä sitten kuvaa Seinäjoen vanhoista putkatiloista. Ne olivat joskus Alvar Aallon suunnittelemia osa suurempaa kokonaisuutta ja suojeltuja. Juttua selostava nainen mietti niiden mahdollista käyttöä. Putka ja putkan käytävä näkyi, ja näkymä oli melkein kuin mistä vaan Suomen -70 luvun putkasta. Putkassa ennen pärjäsi hyvin kun oli tupakkaa ja lukemista. Kun huolto pelasi ja sai kahvia ym. voileipää, oli jo luksusta. Ruotsissa noihin aikoihin oli täysin erilaista. Selliin sai radion ja muita etuja pidätettynä ollessa. Vähästä se on kiinni, mutta jos kuulustelija päästi vapaalle oli yhtä juhlaa. Kun taas päiviä kului, arvasi ettei siviiliä näe vähään aikaan.
Paljon ennen näitä reissuja muorena, olisiko 10- 12- vuotiaana olimme katsomassa jalkapallopeliä. Meitä oli kolme poikaa ja lähdimme juoksemaan kesken pelin kentän läpi. Kun toisessa päässä hyökkäys kääntyi tuli meille hätä. Kerettiin kuitenkin alta pois. Sitä ihmettelen kun kukaan pelin vastaavista ei puhunut meille asiasta mitään.
Telkkarissa näkyi uutisissa muutama päivä sitten kuvaa Seinäjoen vanhoista putkatiloista. Ne olivat joskus Alvar Aallon suunnittelemia osa suurempaa kokonaisuutta ja suojeltuja. Juttua selostava nainen mietti niiden mahdollista käyttöä. Putka ja putkan käytävä näkyi, ja näkymä oli melkein kuin mistä vaan Suomen -70 luvun putkasta. Putkassa ennen pärjäsi hyvin kun oli tupakkaa ja lukemista. Kun huolto pelasi ja sai kahvia ym. voileipää, oli jo luksusta. Ruotsissa noihin aikoihin oli täysin erilaista. Selliin sai radion ja muita etuja pidätettynä ollessa. Vähästä se on kiinni, mutta jos kuulustelija päästi vapaalle oli yhtä juhlaa. Kun taas päiviä kului, arvasi ettei siviiliä näe vähään aikaan.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Joensuun Elli nimisestä henkilöstä Esa Pakarinen laulaa. Tällainen nainen oli olemassa elävässä elämässäkin. Olin matkustamassa junalla jonnekin, sellaisessa vaunussa missä oli neljä penkkiä kummallakin puolella ja liukuovi. Olin yksin ja nukuin. Heräsin kun joku puhui ja veteli liukuovea auki. Sisään tuli pienoinen vanha nainen joka kysyi: Onko merimiehiä. Aika oli joskus -70 luvulla. Saatuaan kielteisen vastauksen nainen lähti pois.
Joillekin aina sattui ja tapahtui halusi tai ei. Sitten jos asia tapahtui julkisuudessa jotkut ryntäsivät katsomaan. Itse olin menossa tien yli ja huikkasin yhdelle autolle, että olisi asiaa. Kuski ruuvasi ikkunan auki ja laitoin käteni siihen ikkunan päälle. Olisin kysynyt kyytiä, mutta ukko painoikin kaasua ja alkoi ruuvata ikkunaa kiinni. Ajattelin, nyt sitä liisterissä ollaan kun sormi ikkunan ja sen yläosan tiivisteen välissä. Karjaisin lujaa ja potkaisin autoa. Ukko ruuvasi ikkunaa auki sen verran, että sain sormeni välistä pois. Näitä päivystäviä haaskalintuja juoksi lujaa paikalle, olivathan he nähneet vasta ihmisen jolta odottivat ihan mitä vaan. Kun sain käteni vapaaksi koko juttu raukesi ja kävelin pois.
Lapsena asuimme kerrostalossa asunnossa jonka alapuolella oli ravintola. Ravintolan kiinni mentyä ja joskus ennenkin ikkunan olla oli raakoja pahoinpitelyjä. Joskus tappelun tyylinen mies miestä vastaan, mutta usein taas raakoja missä kaksi- tai kolme hakkasi yhtä. Usein myös jostain kuului hysteerinen huuto: Älkää menkö mihinkään poliisit on soitettu! Luulisi, että sitten vasta niitä menohaluja löytyikin. Tämä oli vastenmielistä katseltavaa lapselle, ja jäi jotenkin mieleen. Tuo oli 60- luvun loppua jolloin poliisiautona oli usein Volga.
Joillekin aina sattui ja tapahtui halusi tai ei. Sitten jos asia tapahtui julkisuudessa jotkut ryntäsivät katsomaan. Itse olin menossa tien yli ja huikkasin yhdelle autolle, että olisi asiaa. Kuski ruuvasi ikkunan auki ja laitoin käteni siihen ikkunan päälle. Olisin kysynyt kyytiä, mutta ukko painoikin kaasua ja alkoi ruuvata ikkunaa kiinni. Ajattelin, nyt sitä liisterissä ollaan kun sormi ikkunan ja sen yläosan tiivisteen välissä. Karjaisin lujaa ja potkaisin autoa. Ukko ruuvasi ikkunaa auki sen verran, että sain sormeni välistä pois. Näitä päivystäviä haaskalintuja juoksi lujaa paikalle, olivathan he nähneet vasta ihmisen jolta odottivat ihan mitä vaan. Kun sain käteni vapaaksi koko juttu raukesi ja kävelin pois.
Lapsena asuimme kerrostalossa asunnossa jonka alapuolella oli ravintola. Ravintolan kiinni mentyä ja joskus ennenkin ikkunan olla oli raakoja pahoinpitelyjä. Joskus tappelun tyylinen mies miestä vastaan, mutta usein taas raakoja missä kaksi- tai kolme hakkasi yhtä. Usein myös jostain kuului hysteerinen huuto: Älkää menkö mihinkään poliisit on soitettu! Luulisi, että sitten vasta niitä menohaluja löytyikin. Tämä oli vastenmielistä katseltavaa lapselle, ja jäi jotenkin mieleen. Tuo oli 60- luvun loppua jolloin poliisiautona oli usein Volga.
Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset
Muistan myös Joensuun Ellin ja hänen kysymyksensä vaunun ovelta: Onko täällä merimiehiä? Näin hänet pari kolme kertaa junassa 70-luvun lopulla. Pienikokoinen nainen, joka ei ollut enää nuori, ei ehkä keski-ikäinenkään. Silloin kerrottiin hänen elävän junissa ja että hänen sukulaisensa kustantaisivat hänen jatkuvan matkustelunsa ympäri Suomea. En tiedä oliko asia todellisuudessa näin.Clarence kirjoitti: Pe Elo 21, 2026 8:25 pm Joensuun Elli nimisestä henkilöstä Esa Pakarinen laulaa. Tällainen nainen oli olemassa elävässä elämässäkin. Olin matkustamassa junalla jonnekin, sellaisessa vaunussa missä oli neljä penkkiä kummallakin puolella ja liukuovi. Olin yksin ja nukuin. Heräsin kun joku puhui ja veteli liukuovea auki. Sisään tuli pienoinen vanha nainen joka kysyi: Onko merimiehiä. Aika oli joskus -70 luvulla. Saatuaan kielteisen vastauksen nainen lähti pois.
