Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Ross Sullivan]

Eihän Runarin epäillyksi nostamisessa mitään erikoista ole, mutta mitenkään aukotontakaan se ei nykytiedon valossa ole.

Toisaalta sitten taas tänä päivänä elävistä ihmisistä Runarin elämästä kaiketi parhaiten kartalla oleva, Runarin elämästä ja rikoksista kirjan kirjoittanut Magnus Öhman ei pitänyt Runaria syyllisenä Tulilahteen.

Öhman päätyi lopputulokseen, jossa Runar oli kyllä Tulilahdella murhien aikana, mutta ei tehnyt murhia. Omasta mielestäni tuo on melko halpa loppupäätelmä, mutta ymmärrän samalla paineet syytöksistä ym.
Tulilahden suhteen Öhmanilla ei ollut parasta tietämystä, mutta Runarin elämäkertana kirja on hyvä. Kannattaa lukea.

Keskisarjan kirjaa on haukuttu aika paljon. Selvästi julkaisuaikataulu alkoi painaa päälle, mikä näkyi. Mielestäni on kuitenkin hyvä teos, ja pisteet erityisesti tarkoista lähdeviitteistä. Pennanen ei ollut samaa vaivaa nähnyt. Keskisarja tiimeineen uskalsi myös kertoa oman mielipiteensä mysteeristä. Pitää myös muistaa, että Öhmanin kirjoitus- ja aineistonkeruutyö piteni monivuotiseksi prosessiksi.

Jommassa kummassa Tulilahti-kirjassa, Pennasen tai Keskisarjan, muistaakseni kerrottiin Keijon seurustelleen aiemmin itseään vanhemman naisen kanssa. En muista nimeä.

Eikös se ollut niin, että Teuvo Kauhasen tyttöystävä oli deittaillut hetken Keijo Ruuskasta? Täysin epäolennainen asia murhien suhteen, mutta Salatut Elämät ja näin.

Mikäli Lapissa kadonnut pariskunta ja Tulilahti ovat saman tekijän tekoja, voisi se olla Runar.

Se(kään) ei ole millään tavalla harhainen ajatus, että Runar olisi Saaraisen ja Soukan katoamisen takana. Eräs minfolainen toi hyvin esille, että Runar Pohjanmaalla alkukesästä 1959 kertoi, että "lähtee katsomaan keskiyön aurinkoa", mikä viittaa selvästi Pohjois-Suomeen. Viimeinen varma havainto Saaraisesta ja Soukasta on juhannuksen jälkeen Rovaniemeltä.

Fakta on, että useimmiten kadonneet ihmiset löytyvät, valtaosa elävänä, pieni osa kuolleena. Saaraisesta ja Soukasta ei ole löytynyt jälkeäkään, ei retkeilyvarusteita tai muuta.

Menee aika monimutkaiseksi, että ensin siellä käy herustusreissulla tuokkos-pojat väkisinsuuteluineen ja sitä seuraa pusikosta Runar, kunnes sitten thö murhaaja hoitaa homman.

Vaikea tässä ketjussa on todeta mitään "omaa" sivulla useampi sata, mutta mielestäni Runarin möläytys/tunnustus on raskauttava. Henkilökohtaisesti en usko, että ihminen painostettuna (tai varsinkaan painostamatta) myöntää sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, jos sillä tiedolla on todennäköisetsi raskauttavia ja ankaria seuraamuksia. Esimerkkinä vaikkapa Nils Gustafsson tai Vikin Sallyn murhaaja, josta jäljempi ainakin on tehnyt biisejäkin.

[Kyo_Saki2]

Olen samaa mieltä tuosta, etä Runarin sitoo yhdeksi pääepäillyksi juurikin tuo tunnustus. Pitkälle samalla lailla ajattelen myös Anneli Auerin tunnustuksesta Ulvilan murhakeississä. Noilla nousee pääepäiltyjen joukkoon ja pysyy niin kauan, kunnes mahdollisesti oikeat tekijät paljastuvat. Tai tunnustavat vieläkin vakuuttavammin.
Todennäköisesti nämä keissit eivät kuitenkaan varsinaisesti ja lopullisesti taida enää selvitä. Toki toivon olevani väärässä tässä.

[folklore]

Eihän Runarin epäillyksi nostamisessa mitään erikoista ole, mutta mitenkään aukotontakaan se ei nykytiedon valossa ole.

Toisaalta sitten taas tänä päivänä elävistä ihmisistä Runarin elämästä kaiketi parhaiten kartalla oleva, Runarin elämästä ja rikoksista kirjan kirjoittanut Magnus Öhman ei pitänyt Runaria syyllisenä Tulilahteen.

Öhman päätyi lopputulokseen, jossa Runar oli kyllä Tulilahdella murhien aikana, mutta ei tehnyt murhia. Omasta mielestäni tuo on melko halpa loppupäätelmä, mutta ymmärrän samalla paineet syytöksistä ym.
Tulilahden suhteen Öhmanilla ei ollut parasta tietämystä, mutta Runarin elämäkertana kirja on hyvä. Kannattaa lukea.

Keskisarjan kirjaa on haukuttu aika paljon. Selvästi julkaisuaikataulu alkoi painaa päälle, mikä näkyi. Mielestäni on kuitenkin hyvä teos, ja pisteet erityisesti tarkoista lähdeviitteistä. Pennanen ei ollut samaa vaivaa nähnyt. Keskisarja tiimeineen uskalsi myös kertoa oman mielipiteensä mysteeristä. Pitää myös muistaa, että Öhmanin kirjoitus- ja aineistonkeruutyö piteni monivuotiseksi prosessiksi.

Jommassa kummassa Tulilahti-kirjassa, Pennasen tai Keskisarjan, muistaakseni kerrottiin Keijon seurustelleen aiemmin itseään vanhemman naisen kanssa. En muista nimeä.

Eikös se ollut niin, että Teuvo Kauhasen tyttöystävä oli deittaillut hetken Keijo Ruuskasta? Täysin epäolennainen asia murhien suhteen, mutta Salatut Elämät ja näin.

Sanoisin, että sille skenaariolle on noin 0% todennäköisyys, jossa Runar olisi kökkinyt illan jossain Tulilahden leiripaikan paskahuussin takana, mutta ei olisi tekijä. Mutta mitään todistetta sille, että Runar olisi tuolla ollut tai että olisi ollut ylipäätään edes Heinävedellä, ei ole. Tien vieressä kiinni olleista lähitaloista huomattiin kyllä kaikki, jotka tuonne kulkivat, mutta sitten yksi mopedimies olisi jäänyt kaikilta noteeraamatta. Piipahtipa vielä lapiovarkaissakin ja hoiteli piilotustyöt lähes yli-inhimillistä vauhtia. Yksinään kenenkään huomaamatta toki. Varsin kriittisesti suhtautuisin Runariinkin tekijäehdokkaana, mikä ei toki tarkoita, etteikö tämä sitä olisi voinut olla tai olla kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa todennäköisin yksittäinen tekijäkandidaatti.

Case Runarissa oikeastaan eniten ihmetystä herättää se Arnen vaikerointi siitä, kun uteli jossain paikallisessa, että minkähänlaisen tuomion sitä mahtaisi Suomessa saada, jos on asetellut näreitä haudalle tms. Jos olisi pakko veikata, sanoisin, että Runarin ollessa syypää, on tällä melkeinpä ollut pakko olla velipoika apunaan jossain vaiheessa piilotusoperaatiota. Tosin ei Runar olisi tuolla Heinävedellä ihan hirveästi voinut pyöriä, tulematta tunnistetuksi, vieläpä ruotsinkielisenä.

Keskisarjan kirjassa tosiaan taisi olla maininta tuosta, että Kauhasen murhien aikainen tyttöystävä oli heilastellut aiemmin Ruuskasen kanssa. Olennaisempaa oikeastaan oli se, että lähes saman tien murhien jälkeen Kauhanen oli ilmoittanut tälle haluavansa erota, eikä samaisen kirjan mukaan enää myöhemmin edes tervehtinyt tätä ja vaihtoi kadun puolta tämän kävellessä vastaan. Sama Kauhasen ex-tyttöystävä oli poliisikuulusteluissa sanonut, että murhia edeltävänä sunnuntaina olivat Kauhasen kanssa soutelemassa, eikä Kauhasella silloin ollut mitään vammaa kämmenensä kanssa. Kauhanen puolestaan itse sanoi saaneensa haavan kämmeneensä rikkoutuneesta viinapullosta murhia edeltävänä lauantaina ryyppyreissulla Lyytikäisten kanssa saaressa. Lyytikäisistä kukaan ei kuulusteluissa muistanut, että Kauhanen olisi tuolla reissulla loukannut kämmentään. Samalla reissulla kirvesmies-Kauhasen puukko oli pompannut veneen lattialta Tulilahden pohjaan... Tulilahden pohjassa se toki saattaa maata edelleen.

Tuon perusteella, olisiko Kauhasen tyttöystävä saattanut epäillä jotain, mikä olisi suututtanut oikeudessakin pyörtyneen Kauhasen ja lopulta johtanut eroon? Lisäksi, kun tiedämme, mihin suuntaan ja millä aikataululla Kauhasen elämä tuosta hetkestä lähti lipsumaan alamäkeen ja Linnea Kauhasen (sekä Aili Kauhasen) valheelliset todistukset, alkaa vähän turhan monta sattumaa kasautumaan Kauhasenkin suuntaan.

[folklore]

Olen samaa mieltä tuosta, etä Runarin sitoo yhdeksi pääepäillyksi juurikin tuo tunnustus. Pitkälle samalla lailla ajattelen myös Anneli Auerin tunnustuksesta Ulvilan murhakeississä. Noilla nousee pääepäiltyjen joukkoon ja pysyy niin kauan, kunnes mahdollisesti oikeat tekijät paljastuvat. Tai tunnustavat vieläkin vakuuttavammin.
Todennäköisesti nämä keissit eivät kuitenkaan varsinaisesti ja lopullisesti taida enää selvitä. Toki toivon olevani väärässä tässä.

Kiinnostaisi tietää sen KRP:lle keväällä lähetetyn kirjeen sisältö sekä se, miten KRP tuohon kirjeeseen suhtautui ja miksi se vuodettiin julkisuuteen.

Joku isommilla muskeleilla toimiva toimittaja (kröhöm Marko kröhöm Niemi) tuon kirjoittajan saattaisi saada kaivettua esiinkin (tai siis kirjoittajan ottamaan toimittajaan yhteyttä), jota kautta voisi sen taustat vielä ehkä avautua. Toki koko kirje saattaa olla myös jotain täyttä fantasiaakin, vailla mitään totuuspohjaa.

Samat sanat siihen 90-luvun Alibin kirjeeseen.

[Ross Sullivan]

Olen samaa mieltä tuosta, etä Runarin sitoo yhdeksi pääepäillyksi juurikin tuo tunnustus. Pitkälle samalla lailla ajattelen myös Anneli Auerin tunnustuksesta Ulvilan murhakeississä. Noilla nousee pääepäiltyjen joukkoon ja pysyy niin kauan, kunnes mahdollisesti oikeat tekijät paljastuvat. Tai tunnustavat vieläkin vakuuttavammin.
Todennäköisesti nämä keissit eivät kuitenkaan varsinaisesti ja lopullisesti taida enää selvitä. Toki toivon olevani väärässä tässä.

Kiinnostaisi tietää sen KRP:lle keväällä lähetetyn kirjeen sisältö sekä se, miten KRP tuohon kirjeeseen suhtautui ja miksi se vuodettiin julkisuuteen.

Joku isommilla muskeleilla toimiva toimittaja (kröhöm Marko kröhöm Niemi) tuon kirjoittajan saattaisi saada kaivettua esiinkin (tai siis kirjoittajan ottamaan toimittajaan yhteyttä), jota kautta voisi sen taustat vielä ehkä avautua. Toki koko kirje saattaa olla myös jotain täyttä fantasiaakin, vailla mitään totuuspohjaa.

Samat sanat siihen 90-luvun Alibin kirjeeseen.

No ainakin Iltalehden tietojen perusteella:

"Kirjeessä mainitaan murhaaja nimeltä. Kirjoittaja ottaa myös kantaa kyseisen henkilöön liittyen. Rikosylikomisario Töyräs kuitenkin toppuuttelee liikaa innostumasta asiasta.

– Kun vertaan tätä siihen infoon, mitä minulla on tapauksesta, se ei sinänsä tuo esiin mitään sellaista, mitä poliisilla ei jo aikanaan olisi ollut tiedossa. Kirjoittaja ei välttämättä tiedä, mitä kaikkea poliisi on tässä tehnyt."

Ja:

"Kirje oli kirjoitettu hyvällä ja selkeällä suomen kielellä. Töyräksen mukaan sen sisällöstä kävi ilmi, että lähettäjä oli hyvinkin perehtynyt ja nähnyt vaivaa Tulilahden kaksoismurhaa tutkiessaan.

– Olen lukenut sen mielenkiinnolla, Töyräs sanoo.

Hän toteaa, ettei sinällään epäile viestin lähettäjän tietoja.

– Mutta jos minä epäilen jotakuta tekijäksi, se ei vielä vie maaliin, Töyräs huomauttaa."

Jää käsitykseen, että joku on vahvistanut tiettyjä poliisin käsityksiä.

[Ross Sullivan]

Eihän Runarin epäillyksi nostamisessa mitään erikoista ole, mutta mitenkään aukotontakaan se ei nykytiedon valossa ole.

Toisaalta sitten taas tänä päivänä elävistä ihmisistä Runarin elämästä kaiketi parhaiten kartalla oleva, Runarin elämästä ja rikoksista kirjan kirjoittanut Magnus Öhman ei pitänyt Runaria syyllisenä Tulilahteen.

Öhman päätyi lopputulokseen, jossa Runar oli kyllä Tulilahdella murhien aikana, mutta ei tehnyt murhia. Omasta mielestäni tuo on melko halpa loppupäätelmä, mutta ymmärrän samalla paineet syytöksistä ym.
Tulilahden suhteen Öhmanilla ei ollut parasta tietämystä, mutta Runarin elämäkertana kirja on hyvä. Kannattaa lukea.

Keskisarjan kirjaa on haukuttu aika paljon. Selvästi julkaisuaikataulu alkoi painaa päälle, mikä näkyi. Mielestäni on kuitenkin hyvä teos, ja pisteet erityisesti tarkoista lähdeviitteistä. Pennanen ei ollut samaa vaivaa nähnyt. Keskisarja tiimeineen uskalsi myös kertoa oman mielipiteensä mysteeristä. Pitää myös muistaa, että Öhmanin kirjoitus- ja aineistonkeruutyö piteni monivuotiseksi prosessiksi.

Jommassa kummassa Tulilahti-kirjassa, Pennasen tai Keskisarjan, muistaakseni kerrottiin Keijon seurustelleen aiemmin itseään vanhemman naisen kanssa. En muista nimeä.

Eikös se ollut niin, että Teuvo Kauhasen tyttöystävä oli deittaillut hetken Keijo Ruuskasta? Täysin epäolennainen asia murhien suhteen, mutta Salatut Elämät ja näin.

Sanoisin, että sille skenaariolle on noin 0% todennäköisyys, jossa Runar olisi kökkinyt illan jossain Tulilahden leiripaikan paskahuussin takana, mutta ei olisi tekijä. Mutta mitään todistetta sille, että Runar olisi tuolla ollut tai että olisi ollut ylipäätään edes Heinävedellä, ei ole. Tien vieressä kiinni olleista lähitaloista huomattiin kyllä kaikki, jotka tuonne kulkivat, mutta sitten yksi mopedimies olisi jäänyt kaikilta noteeraamatta. Piipahtipa vielä lapiovarkaissakin ja hoiteli piilotustyöt lähes yli-inhimillistä vauhtia. Yksinään kenenkään huomaamatta toki. Varsin kriittisesti suhtautuisin Runariinkin tekijäehdokkaana, mikä ei toki tarkoita, etteikö tämä sitä olisi voinut olla tai olla kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa todennäköisin yksittäinen tekijäkandidaatti.

Case Runarissa oikeastaan eniten ihmetystä herättää se Arnen vaikerointi siitä, kun uteli jossain paikallisessa, että minkähänlaisen tuomion sitä mahtaisi Suomessa saada, jos on asetellut näreitä haudalle tms. Jos olisi pakko veikata, sanoisin, että Runarin ollessa syypää, on tällä melkeinpä ollut pakko olla velipoika apunaan jossain vaiheessa piilotusoperaatiota. Tosin ei Runar olisi tuolla Heinävedellä ihan hirveästi voinut pyöriä, tulematta tunnistetuksi, vieläpä ruotsinkielisenä.

Keskisarjan kirjassa tosiaan taisi olla maininta tuosta, että Kauhasen murhien aikainen tyttöystävä oli heilastellut aiemmin Ruuskasen kanssa. Olennaisempaa oikeastaan oli se, että lähes saman tien murhien jälkeen Kauhanen oli ilmoittanut tälle haluavansa erota, eikä samaisen kirjan mukaan enää myöhemmin edes tervehtinyt tätä ja vaihtoi kadun puolta tämän kävellessä vastaan. Sama Kauhasen ex-tyttöystävä oli poliisikuulusteluissa sanonut, että murhia edeltävänä sunnuntaina olivat Kauhasen kanssa soutelemassa, eikä Kauhasella silloin ollut mitään vammaa kämmenensä kanssa. Kauhanen puolestaan itse sanoi saaneensa haavan kämmeneensä rikkoutuneesta viinapullosta murhia edeltävänä lauantaina ryyppyreissulla Lyytikäisten kanssa saaressa. Lyytikäisistä kukaan ei kuulusteluissa muistanut, että Kauhanen olisi tuolla reissulla loukannut kämmentään. Samalla reissulla kirvesmies-Kauhasen puukko oli pompannut veneen lattialta Tulilahden pohjaan... Tulilahden pohjassa se toki saattaa maata edelleen.

Tuon perusteella, olisiko Kauhasen tyttöystävä saattanut epäillä jotain, mikä olisi suututtanut oikeudessakin pyörtyneen Kauhasen ja lopulta johtanut eroon? Lisäksi, kun tiedämme, mihin suuntaan ja millä aikataululla Kauhasen elämä tuosta hetkestä lähti lipsumaan alamäkeen ja Linnea Kauhasen (sekä Aili Kauhasen) valheelliset todistukset, alkaa vähän turhan monta sattumaa kasautumaan Kauhasenkin suuntaan.

Kirjoitat usein asiaa, mutta tässä seikassa olet mielestäni väärässä: "Mutta mitään todistetta sille"

On siitä viitteitä. Ei sellaista täysin varmaa todistetta ole, mutta viitteitä kuitenkin on, kuten silminnäkijähavainnot, joista Tuokkos-poikien havainnot sitovat Runarin lähes tapahtumapaikalle. Siitä on myös todisteena Runarin oma myöntö, jonka hän sittemmin myöhemmin peruutti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aiemmalla sittemmin peruutetulla kertomuksella ei olisi todisteluarvoa oikeudessa.

Kauhasesta kirjoitat täyttä asiaa ja olen samaa mieltä.

[Cohle]

Kaikkia lainauksia lyhennetty.

Mutta mitään todistetta sille, että Runar olisi tuolla ollut tai että olisi ollut ylipäätään edes Heinävedellä, ei ole. Tien vieressä kiinni olleista lähitaloista huomattiin kyllä kaikki, jotka tuonne kulkivat, mutta sitten yksi mopedimies olisi jäänyt kaikilta noteeraamatta.

On siitä viitteitä, kuten R. Sullivan kirjoittikin. Joku leiritien asukeista kertoi nähneensä mopedin, en nyt muista enää, että ketä. Lisäksi vuosia sitten Minfoon kirjoittanut "Anyone" kertoi olevansa täysin varma, että näki Matilda Ahon kanssa juuri Runarin Heinäveden keskustassa murhailtana. Toki puolen vuosisadan viive lausunnon antamisessa alentaa sen merkitystä, mutta on niitä harvoja lausuntoja, joissa oltiin varmoja asiasta.

Tuon perusteella, olisiko Kauhasen tyttöystävä saattanut epäillä jotain, mikä olisi suututtanut oikeudessakin pyörtyneen Kauhasen ja lopulta johtanut eroon? Lisäksi, kun tiedämme, mihin suuntaan ja millä aikataululla Kauhasen elämä tuosta hetkestä lähti lipsumaan alamäkeen ja Linnea Kauhasen (sekä Aili Kauhasen) valheelliset todistukset, alkaa vähän turhan monta sattumaa kasautumaan Kauhasenkin suuntaan.

Kauhanen on ihan ok epäilty. Mutta tuo käytös exänsä suhteen on heikko aihetodiste, jos aihetodiste lainkaan. Ihmiset käyttäytyvät huomattavan kömpelösti eron hetkellä ja nykyäänkin ihmisiä dumpataan pikaviestipalveluissa. Kauhasen pyörtymiseen on voinut vaikuttaa kesähelle, täyteen ahdettu Heinäveden kansakoulu olemattomalla ilmanvaihdolla, tietämys ja stressi syyllisehdokkuudesta sekä Jallu-lehti, jota joutui selittelemään. Kauhasen alkoholisoituminenkaan ei oikein käy minkäänlaisesta todisteesta, koska viina voi ruveta maistumaan niin monesta syystä. Tai eihän siihen edes tarvita mitään varsinaista syytä. Kännissä on aluksi kivaa, kunnes ei enää voikaan olla ilman.

Joku isommilla muskeleilla toimiva toimittaja (kröhöm Marko kröhöm Niemi) tuon kirjoittajan saattaisi saada kaivettua esiinkin (tai siis kirjoittajan ottamaan toimittajaan yhteyttä), jota kautta voisi sen taustat vielä ehkä avautua. Toki koko kirje saattaa olla myös jotain täyttä fantasiaakin, vailla mitään totuuspohjaa.

Samat sanat siihen 90-luvun Alibin kirjeeseen.

Olisihan se kiinnostavaa tietää. Alibin kirjeessä (1985) pidetään syyllisenä Pöllästä ja Koposta, se on varmaa. Kirje perustuu oikeastaan täysin siihen, että Pöllänen tunnettiin Rasimäessä aggressiivisena ja kotiväkivaltaan taipuvaisena (siksi luultavasti otti 1. avioeronkin). Ei ollut muutenkaan pidetty henkilö. Lisäksi tiesi Lyytikäisten saunatyömaan, oli naisiin- ja viinaanmenevä, tunsi Tulilahden, sai monoa kasvattivanhemmiltaan, muutti pois Heinävedeltä, jne. Mutta mitään todisteita häntä vastaan ei ollut, ja itse arvelen, että koko "Alibin kirje" on toimittajan kirjoittama juttu. Pohjautuu toimittajan Heinävedellä kuulemiin kylätarinoihin, joita toimittaja on värittänyt itse keksimillään yksityiskohdilla.

[Laatikainen]

ABC:n ja Cohlen tavoin olen miettinyt Tulilahden tapauksen mahdollista liityntää Lapissa kadonneeseen pariskuntaan.

Hyrynsalmelaiset Marja-Terttu Saarainen, 21, ja Veli Soukka, 17, lähtivät 19.6.1959 linja-autolla Rukan kautta Rovaniemelle, josta tarkoitus oli jatkaa Kilpisjärvelle ja mahdollisesti poiketa Norjan puolellekin. Kortti Rovaniemeltä kotiväelle leimattiin postissa 23.6., ja Ounasvaaran vieraskirjaan he kirjoittivat nimensä 24.6. Siihen päättyvät jäljet.

Useamman kuin yhden ihmisen katoaminen pysyvästi on harvinaista. Samoin yllättävän harvinaisia ovat retkeilijöihin tai leiriytyjiin kohdistuvat verityöt tässä tuhansien järvien ja sinisten salojen maassa. Äkkiseltään mieleen muistuvat Tulilahti 1959, Bodominjärvi 1960 ja Hyvinkään Kytäjä 1972. Naapurimaasta voi mainita Ruotsin Appojauren telttasurmat 1984. Tähän suppeahkoon joukkoon sattuu noin kuukauden aikavälille kahden retkeilijän katoaminen ja kahden suunnilleen samanikäisen retkeilijän selvittämättömät murhat.

Alkukesällä 1959 Saarainen ja Soukka varmaankin suunnittelivat Pakkasen ja Nyyssösen tavoin innokkaina tulevaa matkaansa. Samaan aikaan 600 kilometrin päässä Pohjanmaan Siipyyssä paiski savottahommia Anton Potinkara, oikealta nimeltään Erik Runar Holmström. Siivosti elellyt mies lähti seudulta kesäkuussa 1959 ilmoittaen palaavansa maisemiin syksyllä. Erään lähteen mukaan hän kertoi majapaikkansa väelle lähtevänsä katsomaan juhannusyön aurinkoa. Sehän on Pohjois-Suomessa kuuluisa nähtävyys, joka veti aikanaan tuhansia ihmisiä Ounasvaaran rinteille...

Harmillisesti draaman kaari lässähtää tähän. Juhannusaattoa vieteltiin 19.6., ja seuraavana päivänä Sven Hemdahl näki sotaväestä tuntemansa Holmströmin ajelemassa sinisellä Soliferilla Purmossa Pohjanmaalla. Tuo havainto on mielestäni melko luotettava. Sitä lähteet eivät kerro, pääsikö Holmström ihailemaan juhannusaurinkoa Purmon Ilveskiveltä. Heinäkuun lopussa Holmström oli omien sanojensa mukaan liikuskellut Sodankylän suunnalla. Tätä kummemmin ei mikään lähde sido Holmströmiä hyrynsalmelaisparin kohtaloon, mutta onpahan tullut mietityksi.

Lopuksi vielä lehtileike. Vasabladet 14.2.1960 kertoo Potinkara-Holmströmin toimista Siipyyssä:

Vasabladet 14.2.1960, Holmström i Sideby.png (263.71 KiB) Katsottu 343 kertaa

[Ross Sullivan]

ABC:n ja Cohlen tavoin olen miettinyt Tulilahden tapauksen mahdollista liityntää Lapissa kadonneeseen pariskuntaan.

Hyrynsalmelaiset Marja-Terttu Saarainen, 21, ja Veli Soukka, 17, lähtivät 19.6.1959 linja-autolla Rukan kautta Rovaniemelle, josta tarkoitus oli jatkaa Kilpisjärvelle ja mahdollisesti poiketa Norjan puolellekin. Kortti Rovaniemeltä kotiväelle leimattiin postissa 23.6., ja Ounasvaaran vieraskirjaan he kirjoittivat nimensä 24.6. Siihen päättyvät jäljet.

Useamman kuin yhden ihmisen katoaminen pysyvästi on harvinaista. Samoin yllättävän harvinaisia ovat retkeilijöihin tai leiriytyjiin kohdistuvat verityöt tässä tuhansien järvien ja sinisten salojen maassa. Äkkiseltään mieleen muistuvat Tulilahti 1959, Bodominjärvi 1960 ja Hyvinkään Kytäjä 1972. Naapurimaasta voi mainita Ruotsin Appojauren telttasurmat 1984. Tähän suppeahkoon joukkoon sattuu noin kuukauden aikavälille kahden retkeilijän katoaminen ja kahden suunnilleen samanikäisen retkeilijän selvittämättömät murhat.

Alkukesällä 1959 Saarainen ja Soukka varmaankin suunnittelivat Pakkasen ja Nyyssösen tavoin innokkaina tulevaa matkaansa. Samaan aikaan 600 kilometrin päässä Pohjanmaan Siipyyssä paiski savottahommia Anton Potinkara, oikealta nimeltään Erik Runar Holmström. Siivosti elellyt mies lähti seudulta kesäkuussa 1959 ilmoittaen palaavansa maisemiin syksyllä. Erään lähteen mukaan hän kertoi majapaikkansa väelle lähtevänsä katsomaan juhannusyön aurinkoa. Sehän on Pohjois-Suomessa kuuluisa nähtävyys, joka veti aikanaan tuhansia ihmisiä Ounasvaaran rinteille...

Harmillisesti draaman kaari lässähtää tähän. Juhannusaattoa vieteltiin 19.6., ja seuraavana päivänä Sven Hemdahl näki sotaväestä tuntemansa Holmströmin ajelemassa sinisellä Soliferilla Purmossa Pohjanmaalla. Tuo havainto on mielestäni melko luotettava. Sitä lähteet eivät kerro, pääsikö Holmström ihailemaan juhannusaurinkoa Purmon Ilveskiveltä. Heinäkuun lopussa Holmström oli omien sanojensa mukaan liikuskellut Sodankylän suunnalla. Tätä kummemmin ei mikään lähde sido Holmströmiä hyrynsalmelaisparin kohtaloon, mutta onpahan tullut mietityksi.

Lopuksi vielä lehtileike. Vasabladet 14.2.1960 kertoo Potinkara-Holmströmin toimista Siipyyssä:

Vasabladet 14.2.1960, Holmström i Sideby.png

Voihan siellä Lapissa eksyä erämaahankin. Tosin en tuota tapausta tunne muuten kuin siten, miten sitä on lyhyehkösti sivuttu Pennasen ja Keskisarjan kirjoissa.

Runarin toimista annettu lausunto pn positiivinen:

"Runar Holmström oli kaikin puolin kunnollinen ja käyttäytyi asiallisesti tänä aikana. Hän maksoi vuokransa täsmällisesti eikä käyttänyt päihteitä.Kallträskin suomalainen talonväki on siksi erittäin hämmästynyt Holmströmin laittomista puuhista.Kun Holmström lähti paikkakunnalta tavanomaiseen tapaan, hän pyysi saada jättää tavaransa asuttamansa tuvan ullakolle. Siellä tavaroita myös säilytettiin aina siihen asti, kunnes talonväki näki Holmströmin valokuvan sanomalehdessä."

[HÖPELÖ]

Olen samaa mieltä tuosta, etä Runarin sitoo yhdeksi pääepäillyksi juurikin tuo tunnustus. Pitkälle samalla lailla ajattelen myös Anneli Auerin tunnustuksesta Ulvilan murhakeississä. Noilla nousee pääepäiltyjen joukkoon ja pysyy niin kauan, kunnes mahdollisesti oikeat tekijät paljastuvat. Tai tunnustavat vieläkin vakuuttavammin.
Todennäköisesti nämä keissit eivät kuitenkaan varsinaisesti ja lopullisesti taida enää selvitä. Toki toivon olevani väärässä tässä.

Joo oikeushenkilöitä ei ole enää eikä oikeudellista näyttöä eikä sitä saada asia varmasti lähiaikoina raukeaa kun oletetut henkilöt liittyen tapaukseen ovat varmuudella jo edesmenneitä jo ikänsäkkin puolesta.Ja juttu jää selvittämättömäksi.
Olisihan se hienoa jos dnata voisi käyttää hyväksi tässäkin tapauksessa.

En muista laitoinko tänne sen lehtileikkeen jo jossa Runar on todennut että kuuli lehdistä mitä leirialueella on tapahtunut.On toki muutenkin voinut päätellä ja kuulla.

Kimuranttinen juttu mutta voi olla lopulta yksinkertainenkin.

Ihmisten tapa käsitellä ja prosessoida tapahtumia ja mikä on tekijän se ns sielunmaisema ja motivaattori ollut voi vain arvailla.

Ei näillä neitokaisilla ollut varmasti paljoa ryöstettävääkään että onko kannattanut tälläistä riskiä ottaa seksuaalinen motiivi voi olla rinnalla ja se fetissi ryöstellä jännitys keräily jne.

Minusta sopisi hyvin kyllä henkilöön jolla on joku himo.Himo tappaa himo ryöstää himo väkivaltaan.Tarve saada jännitystä.

[HÖPELÖ]

Eihän Runarin epäillyksi nostamisessa mitään erikoista ole, mutta mitenkään aukotontakaan se ei nykytiedon valossa ole.

Toisaalta sitten taas tänä päivänä elävistä ihmisistä Runarin elämästä kaiketi parhaiten kartalla oleva, Runarin elämästä ja rikoksista kirjan kirjoittanut Magnus Öhman ei pitänyt Runaria syyllisenä Tulilahteen.

Öhman päätyi lopputulokseen, jossa Runar oli kyllä Tulilahdella murhien aikana, mutta ei tehnyt murhia. Omasta mielestäni tuo on melko halpa loppupäätelmä, mutta ymmärrän samalla paineet syytöksistä ym.
Tulilahden suhteen Öhmanilla ei ollut parasta tietämystä, mutta Runarin elämäkertana kirja on hyvä. Kannattaa lukea.

Keskisarjan kirjaa on haukuttu aika paljon. Selvästi julkaisuaikataulu alkoi painaa päälle, mikä näkyi. Mielestäni on kuitenkin hyvä teos, ja pisteet erityisesti tarkoista lähdeviitteistä. Pennanen ei ollut samaa vaivaa nähnyt. Keskisarja tiimeineen uskalsi myös kertoa oman mielipiteensä mysteeristä. Pitää myös muistaa, että Öhmanin kirjoitus- ja aineistonkeruutyö piteni monivuotiseksi prosessiksi.

Jommassa kummassa Tulilahti-kirjassa, Pennasen tai Keskisarjan, muistaakseni kerrottiin Keijon seurustelleen aiemmin itseään vanhemman naisen kanssa. En muista nimeä.

Eikös se ollut niin, että Teuvo Kauhasen tyttöystävä oli deittaillut hetken Keijo Ruuskasta? Täysin epäolennainen asia murhien suhteen, mutta Salatut Elämät ja näin.

Sanoisin, että sille skenaariolle on noin 0% todennäköisyys, jossa Runar olisi kökkinyt illan jossain Tulilahden leiripaikan paskahuussin takana, mutta ei olisi tekijä. Mutta mitään todistetta sille, että Runar olisi tuolla ollut tai että olisi ollut ylipäätään edes Heinävedellä, ei ole. Tien vieressä kiinni olleista lähitaloista huomattiin kyllä kaikki, jotka tuonne kulkivat, mutta sitten yksi mopedimies olisi jäänyt kaikilta noteeraamatta. Piipahtipa vielä lapiovarkaissakin ja hoiteli piilotustyöt lähes yli-inhimillistä vauhtia. Yksinään kenenkään huomaamatta toki. Varsin kriittisesti suhtautuisin Runariinkin tekijäehdokkaana, mikä ei toki tarkoita, etteikö tämä sitä olisi voinut olla tai olla kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa todennäköisin yksittäinen tekijäkandidaatti.

Case Runarissa oikeastaan eniten ihmetystä herättää se Arnen vaikerointi siitä, kun uteli jossain paikallisessa, että minkähänlaisen tuomion sitä mahtaisi Suomessa saada, jos on asetellut näreitä haudalle tms. Jos olisi pakko veikata, sanoisin, että Runarin ollessa syypää, on tällä melkeinpä ollut pakko olla velipoika apunaan jossain vaiheessa piilotusoperaatiota. Tosin ei Runar olisi tuolla Heinävedellä ihan hirveästi voinut pyöriä, tulematta tunnistetuksi, vieläpä ruotsinkielisenä.

Keskisarjan kirjassa tosiaan taisi olla maininta tuosta, että Kauhasen murhien aikainen tyttöystävä oli heilastellut aiemmin Ruuskasen kanssa. Olennaisempaa oikeastaan oli se, että lähes saman tien murhien jälkeen Kauhanen oli ilmoittanut tälle haluavansa erota, eikä samaisen kirjan mukaan enää myöhemmin edes tervehtinyt tätä ja vaihtoi kadun puolta tämän kävellessä vastaan. Sama Kauhasen ex-tyttöystävä oli poliisikuulusteluissa sanonut, että murhia edeltävänä sunnuntaina olivat Kauhasen kanssa soutelemassa, eikä Kauhasella silloin ollut mitään vammaa kämmenensä kanssa. Kauhanen puolestaan itse sanoi saaneensa haavan kämmeneensä rikkoutuneesta viinapullosta murhia edeltävänä lauantaina ryyppyreissulla Lyytikäisten kanssa saaressa. Lyytikäisistä kukaan ei kuulusteluissa muistanut, että Kauhanen olisi tuolla reissulla loukannut kämmentään. Samalla reissulla kirvesmies-Kauhasen puukko oli pompannut veneen lattialta Tulilahden pohjaan... Tulilahden pohjassa se toki saattaa maata edelleen.

Tuon perusteella, olisiko Kauhasen tyttöystävä saattanut epäillä jotain, mikä olisi suututtanut oikeudessakin pyörtyneen Kauhasen ja lopulta johtanut eroon? Lisäksi, kun tiedämme, mihin suuntaan ja millä aikataululla Kauhasen elämä tuosta hetkestä lähti lipsumaan alamäkeen ja Linnea Kauhasen (sekä Aili Kauhasen) valheelliset todistukset, alkaa vähän turhan monta sattumaa kasautumaan Kauhasenkin suuntaan.

Tuo Kauhasen puukkojuttu on erikoinen.
Linneahan kertoi lehtihaastattelussa että ei ollut sanonut että juuri ne tytöt tulivat leirialueelta.Ja toisessa todistuksessa tuokkoset nähneet olivat erehtyneet päivästä.
Kauhasessa on myös maakellari tosin piha on pieni ja maakellari on niin keskeisellä paikalla että tietämättä siellä tuskin on voinut käydä saati siellä jotain säilyttänyt.Yleisiä nuo perunakellarit olleet tuohon aikaan.


Niin onhan se voinut Kauhasta närästää jos on saanut tietää että Ruuskanen on heilastellut samaa naista ennen häntä.

Lainaan tähän tuota:"Tuon perusteella, olisiko Kauhasen tyttöystävä saattanut epäillä jotain, mikä olisi suututtanut oikeudessakin pyörtyneen Kauhasen ja lopulta johtanut eroon?"

Entäs jos tämä tyttöystävä on ollut vaikka töissä puhelinkeskuksessa vanhassa pitäjätalossa (jonka yhteydessä on ollut posti) ja joka sijaitsi vastapäätä kansakoulua (jossa taas oli poliisin tutkintakeskus)?

Eikös juuri Kauhasen veritahroja sisältänyt näytepaketti jotenkin mokattu lähettäessä?Kuitenkin ymmärsin että poliisin omat miehet veivät ne kyydeillään tutkittavaksi.

Huhujahan lehdissäkin oli että poliisi olisi kuunnellut puheluita huhu joka sittemmin kumottiin poliisin toimesta.

[Cohle]

Useamman kuin yhden ihmisen katoaminen pysyvästi on harvinaista.

Tämä on huomionarvoista.

Juhannusaattoa vieteltiin 19.6., ja seuraavana päivänä Sven Hemdahl näki sotaväestä tuntemansa Holmströmin ajelemassa sinisellä Soliferilla Purmossa Pohjanmaalla. Tuo havainto on mielestäni melko luotettava. Sitä lähteet eivät kerro, pääsikö Holmström ihailemaan juhannusaurinkoa Purmon Ilveskiveltä.

Samaa mieltä Hemdahlin lausunnon luotettavuudesta.

Voihan siellä Lapissa eksyä erämaahankin.

Toki voi. Keskikesällä olosuhteet eivät ole kuitenkaan voineet olla äärimmäisen haastavat. Suurimmat haasteet lienevät rankkasateet, mahdolliset yöpakkaset ja itikat. Marjoja ja puhdasta vettä on saatavilla. EDIT: tai joo, marjakausi ei varmaan kesäkuussa ole vielä meneillään.
Itsekään en ole tutustunut tapaukseen kuin pintapuolisesti. Nopeasti luin, että omaisten mukaan nuoret eivät olisi olleet taipuvaisia varsinaisiin erämaavaelluksiin. Mutta juuri se on kummallista, että nuorista ei löytynyt jälkeäkään koskaan. Tämä kasvattaa rikoksen todennäköisyyttä hitusen.

[Kyo_Saki2]

HÖPELÖ: "Kimuranttinen juttu mutta voi olla lopulta yksinkertainenkin." Siinä mielessä toki "yksinkertainen", että vain yhdellä tavallahan se kaikki aikoinaan tapahtui. Itse epäilen seksuaalista motivaatiota keskeisimmäksi. Toinen nuorista naisista sai surmansa todennäköisesti silminnäkijänä eli todistajana.

[Laatikainen]

Voihan siellä Lapissa eksyä erämaahankin.

Totta. Kairaan jäämiselle on monia täysin mahdollisia skenaarioita, vaikkapa ensin suonenveto uimareissulla ja sitten pelastusta yrittävän kiskominen kuolonkauhussa pinnan alle. Tällaisia tapauksia en kuitenkaan ole löytänyt kadonneet-osiosta tai lehdistä. Useamman ihmisen erämaakatoamisia on, mutta vainajat on ennemmin tai myöhemmin löydetty, esimerkiksi Kemihaaran pariskunta 2017 tai Kevon saksalaiset 1982. Tiettävästi Saarainen ja Soukka eivät olleet varsinaisesti vaeltamassa vaan liikkuivat linja-autolla paikasta toiseen. Saattoivat toki poiketa patikoimaankin.

Linneahan kertoi lehtihaastattelussa että ei ollut sanonut että juuri ne tytöt tulivat leirialueelta.Ja toisessa todistuksessa tuokkoset nähneet olivat erehtyneet päivästä.

Linnean kertomus leirialueelta 28.7. poistuneista naisista on kieltämättä arvoituksellinen. Olisiko ajoittanut väärin jonkun toisen parivaljakon poistumisen? Vielä arvoituksellisempi on väitetty tuokkospoika- ja tuokkoshavainto aamulta 28.7. Linja-auton rahastajan luulisi olevan perillä vapaapäivistään, ja ne lienee voitu myöhemmin todentaa. Vaan olisiko tässäkin kysymyksessä väärä ajoitus, ja Pellikainen olisi nähnyt samat tuokkoset kuin Simposen perhe perjantaina 24.7.?

Vaasa 25.8.1959 (tämän on Höpelö saattanut jo lähettää, mutta tulkoon varmuudeksi):

Vaasa 25.8.1959, Tuokkospojat rannassa.jpeg (304.78 KiB) Katsottu 143 kertaa

[folklore]

Kirjoitat usein asiaa, mutta tässä seikassa olet mielestäni väärässä: "Mutta mitään todistetta sille"

On siitä viitteitä. Ei sellaista täysin varmaa todistetta ole, mutta viitteitä kuitenkin on, kuten silminnäkijähavainnot, joista Tuokkos-poikien havainnot sitovat Runarin lähes tapahtumapaikalle. Siitä on myös todisteena Runarin oma myöntö, jonka hän sittemmin myöhemmin peruutti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aiemmalla sittemmin peruutetulla kertomuksella ei olisi todisteluarvoa oikeudessa.

Onhan noista mopoilijoista tuolta ajankohdalta se "miljoona" vihjettä, joista noin 95% täyttä paskaa. Pelkonen taisi muistaa kuulusteluissa jonkun "mopomiehen" seisomassa levähdyspaikalla moponsa kanssa. Tosin tuokaan ei ensimmäisissä kuulusteluissa tullut esiin, vaan todennäköisesti vasta sen jälkeen, kun Pelkonen oli jo lukenut sanomalehdistä mopoilijasta. Vaikka mopoilijan hän todella olisikin nähnyt ja saanut yhtäkkiä palautettua sen muistiinsa myöhemmässä kuulustelussa, ei hänelläkään ollut tarjota mitään, joka todistaisi tämän olleen juuri Runar.

Kukaan leiritien vieressä asuneista ei ollut nähnyt mopoilijan ajavan leirialuetta kohti tuona päivänä, eikä kenelläkään ollut ainoatakaan havaintoa Runarin tuntomerkkeihin sopivasta miehestä noilla main. Jos kerran Riitta ja Eine jäivät mieleen tuolla pyöriessään, on melkoinen ihme, ettei mopoileva muukalainen, vieläpä ruotsia äidinkielenään puhuva jäänyt. Lähitaloista havaittiin (ja juoruttiin) jopa salaparista kävelemässä kohti leirialuetta, mutta mopoilijasta ei mainintaa.

Ainoa havainto mahdollisesti ulkopuolisesta henkilöstä tuolla leirialueella on se Puustisen ja Koistisen näkemä hahmo, jonka tuntomerkit eivät täsmänneet Runariin, sekä seuraavana aamuna Lyytikäisen muorin näkemä Pöllänen etsimässä polkupyöräänsä hautapaikan lähistöltä.

Todenmukaisin Runar-havainto noilta seuduilta lienee se seuraavan päivän mopedin etuhaarukan korjaus Varkaudesta. Tuntuisi vähän liian suurelta sattumalta, mikäli joku muu kuin Runar olisi käynyt tuona päivänä Varkaudessa korjauttamassa mopedinsa etuhaarukkaa. Toki tuossakin ihmetyttää, ettei mopedikorjaamon työntekijöistä kukaan muistanut Runaria tai edes ruotsia tai heikkoa suomea puhunutta miestä.

Kauhanen on ihan ok epäilty. Mutta tuo käytös exänsä suhteen on heikko aihetodiste, jos aihetodiste lainkaan. Ihmiset käyttäytyvät huomattavan kömpelösti eron hetkellä ja nykyäänkin ihmisiä dumpataan pikaviestipalveluissa. Kauhasen pyörtymiseen on voinut vaikuttaa kesähelle, täyteen ahdettu Heinäveden kansakoulu olemattomalla ilmanvaihdolla, tietämys ja stressi syyllisehdokkuudesta sekä Jallu-lehti, jota joutui selittelemään. Kauhasen alkoholisoituminenkaan ei oikein käy minkäänlaisesta todisteesta, koska viina voi ruveta maistumaan niin monesta syystä. Tai eihän siihen edes tarvita mitään varsinaista syytä. Kännissä on aluksi kivaa, kunnes ei enää voikaan olla ilman.

Olisihan se kiinnostavaa tietää. Alibin kirjeessä (1985) pidetään syyllisenä Pöllästä ja Koposta, se on varmaa. Kirje perustuu oikeastaan täysin siihen, että Pöllänen tunnettiin Rasimäessä aggressiivisena ja kotiväkivaltaan taipuvaisena (siksi luultavasti otti 1. avioeronkin). Ei ollut muutenkaan pidetty henkilö. Lisäksi tiesi Lyytikäisten saunatyömaan, oli naisiin- ja viinaanmenevä, tunsi Tulilahden, sai monoa kasvattivanhemmiltaan, muutti pois Heinävedeltä, jne. Mutta mitään todisteita häntä vastaan ei ollut, ja itse arvelen, että koko "Alibin kirje" on toimittajan kirjoittama juttu. Pohjautuu toimittajan Heinävedellä kuulemiin kylätarinoihin, joita toimittaja on värittänyt itse keksimillään yksityiskohdilla.

Kauhasen, toki sangen erikoista toimintaa en sinällään minään aihetodisteena pidä tai ylipäätään Kauhasta edes pääepäiltynä, mutta vähän liian monta sattumaa häneenkin vain osuu. Lisäksi tuohon rikokseen sopii lähialueiden tuntemus ja asuminen lähistöllä, yksin kotona vietetty yö jne..

Se on toki selvää, ketä tuossa 1985 vuoden Alibin kirjeessä pidetään syyllisinä, mutta kiinnostaisi tosiaan kirjoittajan taustat, mistä on saanut tiedot, miksi tuntuu olleen niistä niin varma jne. Mitään tuokaan ei toki todistaisi, mutta vähän samaan tapaan Marko Niemi sai kaivettua podcastissaan esille Kirkkonummen kolmoissurmaan liittyen vastaan kirjeen Alibiin kirjoittaneen. Eihän sekään mikään todiste ollut, mutta tarjosi lisää lihaa luiden ympärille. Toki tämän Tulilahti-kirjeen kirjoittaja lienee jo menehtynyt.

Linneahan kertoi lehtihaastattelussa että ei ollut sanonut että juuri ne tytöt tulivat leirialueelta.Ja toisessa todistuksessa tuokkoset nähneet olivat erehtyneet päivästä.

Jep. Linnea sanoi myöhemmin erehtyneensä ja tyttärensä Ailikin sanoi erehtyneensä. Erehtymisen ja erehdyttämisen ero on kuitenkin hiuksenhieno.

Linnea puhui "hattutytöistä" ja juuri murhia seuranneesta aamusta. Kaikille aikalaisille lienee selvää, että hattutytöillä viitattiin nimenomaan Eineen ja Riittaan. Silminnäkijöiden mukaan "noin suuria hattuja ei kylällä ennen ollut nähty", millaisia Eine ja Riitta käyttivät. Jälkikäteen selittely kuulostaa lähinnä Peltokankaan Maurilta selittelemässä, kuinka kirjoitti "afkaani", joten eihän se silloin tarkoittanut afgaania.

Tuostahan olisi voinut vielä jatkokuumotella, että miten solkenaan sieltä Tulilahden leirialueelta on 28.7. aamuna sitten hattupäisiä naiskaksikkoja polkupyörillä sitten oikein poistunut...

Tyttärensä Aili Kauhanen sen sijaan muisti nähneensä tuokkoset 28.7. leirialueen rannalla, mutta hänkin tosiaan havaintonsa lopulta perui.