Sipi kirjoitti: To Marras 05, 2026 12:32 am
ViperFace kirjoitti: Ke Marras 04, 2026 7:47 pm
Väkivaltaleffat ja pelit jne. ovat valtavirtakultuuria.
***
Nyt kun joku 25v z-sukupolven tutkiva journalisti törmää tällaiseen, hän kokee löytäneensä "uuden" pimeän puolen ihmisyydestä.

***
Varmaan näissä on jotain sukupolvien eroja, miten jengi kokee netissä näkemiään juttuja.
Loistavia pointteja. Olisin periaatteessa voinut lainata koko tekstin. Tuo kokemus ja kaikesta järkyttyminen on varmasti jenkeistä valunutta kulttuuria. Siihen en osaa sitten vastata, oliko vapaamman netin aikana enemmän fantasioiden toteuttajia kuin nyt, jolloin nettiä on siivottu. Toisaalta myöskään sen osoittaminen, että joku henkilö ei olisi koskaan syyllistynyt mihinkään hirveyteen ilman intenettiä ei sekään ole aivan helppoa.
Mistähän ne sarjaraiskaajat ja -murhaajat ovat ennen nettiä inspiraationsa saaneet... On siellä pään sisällä jo pakko olla asetukset otolliset ihan luonnostaan.
Kiitoksia
Sitä kun muistelee, millaisia faces of deat -pätkiä joskus yläaste-lukio- ikäisinä satunnaisesti katseltiin kaveriporukalla shokkivaikutusta kaiketi hakiessamme, niin nykyään - ainakin tämän moraalisäteilyn aikakautena - minua ja sen aikaisia kavereitani pidettäsiin varmaan jotenkin sairaina nuoremman polven taholta. Senkin muistan, että Saddam Husseinin hirttovideo katsottiin vanhempieni kanssa, kun sen jostain netistä melko vaivattomasti löysin. Goreahan se oli. En silti osaa pitää itseäni, äitiäni tai isääni mitenkään kieroutuneina. Ihan tavallinen keskiluokkainen perhe oltiin. Toki ei ollut mikään harrastus, minkä tiimoilta olisi tullut hakeuduttua toistuvasti sivustoille, missä tällaista oli vapaasti tarjolla. Morbid curiousity, kuten lontooksi sitä kutsuvat.
Joku tuossa yllä mainitsi, että tuollaisten sivustojen jutut eivät juuri eroa siitä, että joku pohtii kuinka tehdä täydellinen murha. Tällaisia ajatusleikkejä varmaan moni on päässään käynyt, mutta kuinka moni olisi oikeasti halukas toteuttamaan ajatuksiaan, ja kuinka moni tuollaisissa yhteisöissä aikaansa viettävä saa omassa mielessään "oikeutuksen" toteuttaa ajatuksensa siksi, että huomaa muidenkin pohtineen vastaavaa on iso kysymysmerkki.
Se voi olla nykyisen sensuroidun nettikeskustelun ongelma, että kun synkät keskustelunavaukset valtavirtapalstoilta poistetaan, niin tavan ihmiset eivät löydä niitä ja pääse antamaan kriittisiä kommentteja. Sitten nämä päätyvät tor-verkkoon omiin kupliinsa, missä heidän keskinäinen kaikukammionsa vahvistaa käsitystä, että heidän ajattelemansa toiminta olisi ok toteuttaa. Heiltä jää saamatta se palaute, mitä keskivertoyhteiskunta on asiasta mieltä, ja se saattaa vääristää näkemystä siitä, kuinka paheksuttua ajatusten toteuttaminen olisi yhtesikunnan yleisen näkemyksen mukaan.
Tästäkin näkökulmasta katsoen olen mieltä, että voisi jopa olla parempi antaa netin olla melko rajoittamaton kenttä sananvapaudelle, kuten se oli joskus 2000-luvulla, vaikka siellä näkikin melkoa raskasta tavaraa. Ainakin siinä oppi, että meitä on kaikkiin juniin ja oli mahdollisuus, että laajempi yleisö pääsi puhkomaan joitain syntymässä olevia synkkiä kuplia.