Hypnoosimuisti on siis ollut lievästi sanottuna valikoiva. Julkisuuteen on ilmeisesti päässyt lähinnä vain tuo tuntomerkkiosuus.Koska tutkintatoimenpiteet eivät olleet tuottaneet tulosta, suoritti Kivelän sairaalan ylilääkäri tri Stenbäck 2 – 5.7. välisenä aikana mainitussa sairaalassa Gustafssonin hypnotisointeja tarkoituksella saada jotain valaistusta asiaan. Hypnoottisessa tilassa ollessaan Gustafsson kertoi tapauksista suunnilleen samoin kuin aikaisemminkin, mm. hän ei muistanut likööripullosta mitään eikä hän myöskään sanonut käyneensä Boismanin luona tämän ollessa toisella niemellä onkimassa. Samoin hän kielsi kaikki sukupuoliset toiminnat illan ja yön aikana. Itse varsinaisesta tapauksesta Gustafsson sai esille sen, että teltan katto oli pudonnut heidän päälleen ja että hän kuuli tyttöjen huutavan ja että joku löi heitä sekä jollain raudalla että puukolla. Nämä havainnot Gustafsson oli saanut tehdyksi telttaan tulleesta reiästä, joten hän ei ollut voinut nähdä hyökkääjää kokonaisuudessaan. Gustafssonin antamista tuntomerkeistä saatiin koottua seuraavanlainen miehenhahmo:
Noin 20-30 vuotias (ei nuori eikä vanha), noin 173-175 sentin pituinen, vartaloltaan tavallinen; pyöreähkökasvoinen ja finnejä otsassa ja poskissa: tukka vaalea, pitkä ja taaksepäin kammattu; korvat tavalliset, ei ulkonevat ja korvanlehti pyöreähkö; otsa korkeahko ja ryppyjä epätasaisesti myös nenän päällä; silmät suuret ja nenä suora joka puolelta, ei pitkä eikä lyhyt; kulmakarvat tavalliset, vaaleat ja huulet paksuhkot; leuka voimakas ja poskiluut hieman ulkonevat; kaula lyhyt; hampaat valkoiset eikä ole tietoa puuttuuko niitä; kädet vaikuttivat paksuilta ja sormet suurilta; poskien väri oli punakka. Vaatetuksena oli paksukankainen, ruudullinen, tumma pusero, jossa oli pienet mustat napit ja se oli napitettu ylös asti; puserossa oli montaa väriä – ainakin mustaa ja vihreätä sekä päälleasetut rintataskut.
Mutta jos Asser vielä eläisi, hän varmasti osaisi johdatella puheen myös silmämunaan