Tai niin no, kyllä varmaan, mutta voi sanoa että moni niitä ihannoi.
Ihan vaan sen perusteella uskoisin että jotakin 20 pvä tulee tapahtumaan.. tai sanotaan näin että moni ainakin silloin 'suunnittelee' jotakin..
Joo eih eih.. Se oli ihan lattee koko tyyppi.Mike Manner kirjoitti:Minne se Kreikkalaisen kaverin hehkutus jäi?
Kuten jo aiemmin totesin, niin minusta päivän "varastaminen" olisi aivan liian röyhkeää ja sellainen ei viittaa tapahtuman ja asianosaisten kunnioittamiseen.mallory1 kirjoitti:Onkohan yhtään kouluammuskelijaa, kuka ei olisi ihannoinut noita Columbinen tyyppejä??
Tai niin no, kyllä varmaan, mutta voi sanoa että moni niitä ihannoi.
Ihan vaan sen perusteella uskoisin että jotakin 20 pvä tulee tapahtumaan.. tai sanotaan näin että moni ainakin silloin 'suunnittelee' jotakin..
Meinasi sisukset kääntyä kropassa. Kuvauksesta voisi tunnistaa itsensä vaikka sokkona. Mutta todistettavasti kukaan ei allekirjoittaneen suunnitelmista (mistä suunnitelmista?) mitään edes tiennyt.Wildzared kirjoitti:Kahdeskymmenes päivä oli ja meni. Tapahtuiko mitään? Ei.
Suunniteltiinko paljon tapahtuvaksi? "Todistettavasti" kyllä.
Eräs ystävättäreni meinasi vielä hetki sitten tehdä jotain suhtkoht radikaalia kyseisenä päivänä, mutta hän löysi vuoden alussa elämänsä rakkauden, joten se meni sitten siinä. (ai miten rakkaus pelastaa?) Mutta tuo oli oikeastaan aika hienoa. Ja kyllä, hän edelleen ihannoi Ericia ja Dylania, kuljettaa heidän kuviaan lompakossaan. Ja kyllä, hän on avohoitopotilas
Lähes. Medaljonki vain on hieman stylempi.mallory1 kirjoitti:Onks sul Antoine lompsas poikien kuvat?
Coooooooool....Antoine kirjoitti:Lähes. Medaljonki vain on hieman stylempi.mallory1 kirjoitti:Onks sul Antoine lompsas poikien kuvat?
Useimmat meistä aikuisista kantavat kukkaroissaan/lompakoissaan lastensa kuvia. Niiden viattomien lasten, joita nämä surkimukset suunnittelevat listivänsä. Toivotaan että mahdollisimman moni tällaisista avohoitopotilaista saisi paikan suljetulta osastolta. Ehkä heidän hoitonsa ei paranisi mutta moni näistä viattomista säästyisi.ResistantX kirjoitti:Itse kannan Bastianin kuvaa kukkarossani ihan vain muistuttamassa eräistä itselleni tärkeistä asioista. Sitä paitsi on komia kun mikä
Ihan rehellisesti myönnän.
mallory1 kirjoitti:Heh hauska juttu tuli mieleen..
Sillon kun oli tää Hyvinkään paloittelu murhat, Jarno Elg jne.
Olin tuolloin 14.. tai 15, millon se nyt olikaan.. Niin kuitenkin, olin ihan et jee! Jarno Elg! Samalla kun pelkäsin sitä, niin jotenkin sairaalloisesti ihannoin..![]()
Laitoin sitten lehtileikkeen siitä Jarnosta seinälleni, muiden fani julisteiden sekaan..![]()
Broidi näki sen ja käski heti ottaa sen pois
Enpä nyt tiedä tarvitseeko siihen välttämättä juurikaan pokkaa, mikäli tarkoitat sillä rohkeutta. Jos ihminen on tarpeeksi masentunut, elämänhalunsa menettänyt, alistettu ja niin edelleen ja tämän seurauksena välinpitämätön seurauksista, en usko että sen toteuttaminen vaatii hirveästi pokkaa. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Auvinen: luulen että hän nimenomaan ajatteli toimivansa oikein ja omantuntonsa mukaan. Tämän lisäksi hänellä oli varmaankin jonkunlainen kompleksi todistaa itselleen ja muille, että hän uskalsi olla erilainen, "itsenäinen". Totesihan hän itsekin manifestissaan jotenkin tähän tapaan (en muista sanatarkasti, enkä jaksa etsiä): "...mielummin kuolen taitellessani mielestäni oikean asian puolesta, kuin elän pitkän ja onnettoman elämän.". Hän olisi varmasti soimannut itseään jos ei olisikaan tehnyt tekoaan.mallory1 kirjoitti: Kyllä siinä aika kovaa pokkaa tarvitaan, suunnitellessa itsemurhaa/joukkomurhaa monta kuukautta.
Ei siihen ihan joka ihminen pysty.
----Tuollaista voi jo jollain tapaa arvostaa.
^Tai jäänyt edelleen huomaamattomaksi tyypiksi, joka olisi hukkunut massaan. Jokainen ihminen haluaa ja tarvitsee huomiota toisilta. Jos ei sitä kykene saamaan tavallisissa elämänympyröissään, jos tuntee olevansa liian huomaamaton, se huomio haetaan esim.tempauksilla. En usko vähääkään mihinkään yhteiskunnallisiin tai moraalisiin missioihin ampumistapauksissa. Mutta se on vain oma mielipiteeni.Totesihan hän itsekin manifestissaan jotenkin tähän tapaan (en muista sanatarkasti, enkä jaksa etsiä): "...mielummin kuolen taitellessani mielestäni oikean asian puolesta, kuin elän pitkän ja onnettoman elämän.". Hän olisi varmasti soimannut itseään jos ei olisikaan tehnyt tekoaan.