kujala kirjoitti:Selitän tässä, miksi Sariolan tekemä ns. yhdistelmä on täydellinen mahdottomuus.
Kun kaksi kuvaa otetaan eri etäisyydeltä johonkin suuntaan, on näiden kuvien välillä tapahtunut ratkaisevia muutoksia eri objektien välisissä suhteissa toisiinsa. Vaikka keskilinja pysyisi samana, nämä objektien väliset suhteet muuttuvat.
Näin ollen on täysin sama, yritetäänkö toista kuvaa sitten suurentamalla/pienentämällä yhdistää toiseen kuvaan, sillä suurentaminen/pienentäminen ei vaikuta näihin suhteisiin. Vääristyneet suhteet pysyvät vääristyneinä!
Esimerkki: On otettu 8 metrin etäisyydeltä kuva, jossa näkyy koivu, potentaalinen lavastuskuvan kuusi ja riukukuusi. Olen laskenut tähän piirrokseen, mikä on kuvassa näiden kahden puoliskon välinen suhde kuvaajan näkökulmasta - toinen väli on koivusta kuuseen ja toinen kuusesta riukukuuseen:
kuva I
Oletus tuossa edellisessä oli, että kuvan keskilinja menee kuvaaja-kuusi-akselilla. Suhteeksi tuli 1,2 : 1.
Toisessa kuvassa keskilinja pysyy täsmälleen samana mutta on siirrytty 20 metrin etäisyydelle koivusta luiskan alapäähän. Kolmen objektin välisissä suhteissa on tapahtunut dramaattinen muutos:
kuva II
Uusi suhde on 1,8 : 1. Ei ole mitään keinoa oikoa tätä vääristymää. Vääristymä on myös riippumaton polttovälistä; erilainen polttoväli ei aiheuta vääristymää vaan erilainen kuvausetäisyys. Jos nyt ajatellaan, että 8 metrin kuvaaja on enemmän lännessä, kuten Sariola olettanee, niin tuo vääristymä aina vain kasvaa ja kasvaa huonompaan suuntaan.
On siis todellisuudessa täysin mahdotonta yhdistää n. 20 metrin päästä ja n. 8 metrin päästä otettuja kuvia, tehtiinpä noille kuville mitä tahansa.
Tapansa mukaan Sariola keksii tähän uuden selityksen entisen jatkoksi ja alkaa kysellä kahden päivän päästä, onko polun suunta jo tullut kaikille selväksi. Joten ei tästä sen enempää, puhelen lähinnä itsekseni.

_____________________________________________________________________
1) Aina voi etsiä samoja yksityiskohtia eri kuvista, vaikka ne olisi otettu eri etäisyyksiltä, eli vertailla kuvia tässä mielessä. Tietysti on niin, että yksityiskohtien keskinäiset suhteet muuttuvat jos nuo yksityiskohdat ovat kovin eri etäisyyksillä kuvaajasta, kuten tuossa kujalan esimerkissä kävi. Tuo on hyvin tunnettu ja aivan luonnollinen ilmiö.
2) Minä en ole yhdistellyt kuvia, vaan vertaillut niitä, ja etsinyt eri kuvista samoja yksityiskohtia. Sensijaan minusta näyttää siltä, että kujala on taipuvainen yhdistelemään eri kuvia yhdeksi kuvaksi. Niinpä kuvista itsestään näkee selvästi ja peruuttamattomasti, että kuvat "uhrikuva" ja "lavastuskuva etelään" ei ole otettu samasta suunnasta, eikä niitä kannata yhdistää yhdeksi kuvaksi. Vääjäämättömästi näkee noista kuvista, että uhrikuvan ottaja on seissyt lännempänä, ja siis lavastuskuva etelään kuvan ottaja idempänä. Kuvien "näkökulmat" poikkeavat siis melko paljon toisistaan. Sen näkee jo siitä, kun katsoo kohteista missä on kyseisen kuvan vasen laita ja missä oikea laita, ja mihin kuvan "keskilinja" ampuu. Tässä kujala kritisoi itseään "erilaisten kuvien yhdistämisestä". Hyvää kritiikkiä itselle. Juuri tuohon virheeseen syyllistyy kujala itse.
3) Nyt voinkin kysyä heti, että joko kujalalle on selvinnyt, että "lavastuskuva etelään" -kuvan kuvauslinja suuntautuu enemmän vasemmalle kuin polku jo siinä alkumatkalla teltasta heti etelään? Ja toinen kysymys: Joko kujala on huomannut, että polku on melkoisen suora, eikä kaartele sinne sun tänne, vaan mennä jollottelee verrattain suoraan. Se tekee yhden loivan mutkan ja se on siinä riukukuusen kohdalla ja se on nimenomaan oikealle (eikä vasemmalle). Polku teltan pohjoispuolella on epämääräinen ja haarautuukin kahdeksi haaraksi, joten siihen en puutu. Polku riukukuusesta eteläänpäin siis erkanee yhä enemmän pystysuorasta oikealle, eikä suinkaan siellä eteläpäässä palaa takaisin "lavastuskuva etelään" kuvauslinjalle. Kujala koettaa tarjota tähän vastaaviksi kuviksi muita kuvia, jotka on otettu aivan polun suuntaan. Ne ovat eri kuvia, ja ne on otettu eri suuntaan kuin tämä "lavastuskuva etelään", eli enemmän oikealle, polun suuntaan. Niistä voi kyllä löytää samoja puita, vaikka kuvaussuunta onkin eri. Minusta näyttää selvältä, että kujala on turhautunut, koska alkaa näyttää vääjäämättömästi siltä, että hän "on hurahtanut väärään näkemykseen" polun suunnasta "lavastuskuvassa etelään". Aikaisempi näkemys hänellä oli aivan oikea. Nyt hän koettaa projisoida nuo omat erehdyksensä minuun. Tuo
on sekä alkeellinen että ruma tapa, ja paistaa läpi jo kauas. Ei tuolla voi hämätä kehittyneempiä ihmisiä. Joihinkin tuo voi upota, valitettavasti.

Nyt tämä sävyisä keskustelu on tullut juurilleen. Eli "lavastuskuva etelään" ei ole otettukaan etelän suuntaan, eikä edes polun suuntaan, joka sekin on jo etelän suunnasta kaakon puolelle (n.15 astetta etelästä vasemmalle), vaan sitäkin enemmän vasemmalle, jopa noin 26 astetta etelästä vasemmalle, tai hyvin lähellä sitä lukemaa (lähelle etelä-kaakkoa, joka on 22,5 ast. etelästä vasemmalle). Olen ihmetellyt ja ihmettelen vieläkin, miksi kujala on vaihtanut oikeasta näkemyksestä kannattamaan väärää näkemystä, joka kaiken lisäksi on vähällä vaivalla nähtävissä vääräksi. Sitä en ihmettele, jos muutamat muut ovatkin sitä mieltä mitä ovat. Joidenkin ihmisten päätä ei käännä edes mikään faktatieto. He pitävät näkemyksensä, vaikka tosiasiat kertoisivat aivan muuta. Sitä voi jo sanoa "jämäkkyydeksi", vai olisiko "jääräpäisyys" parempi termi?!

Mielenkiintoista keskustelua! Rennosti vain! On kehittävää keskustella asiantuntijan kanssa, sillä kujala kyllä tuntee valokuvausta ja osaa käsitellä kuvia! Asiantuntijan kanssa keskustelu on aina hyödyllistä! ("Lukeminen kannattaa aina", sanoo Jörn Donner).
