===================================================
matula kirjoitti:Minusta pölyn tulisi laskeutua keskusteluketju(i)ssa ja kaikkien tulisi keskittyä oleelliseen eli pohdintaan ja keskusteluun, joka pohjaa PERUSTELTUIHIN näkemyksiin. Myös minun.
Huomasin myös kommentin, jossa "matula" toteaa, että aivovamma jättää aina pysyvän jäljen aivoihin, joka voidaan nykyisillä kuvantamismenetelmillä aina havaita.awa kirjoitti: Aivoruhje jättää aina pysyvän jäljen. (awan mielipide)
Huom! awa puhuu aivoruhjeesta, matula aivovammasta. Matula tarkoittaa niitä lukuisia aivovamman eri muotoja, jotka kaikki hänen mukaansa näkyvät kuolemaan saakka, jos kuvataan nykyaikaisilla kevausmenetelmillä. Ja sitten matula vielä väittää olevansa "alan ekspertti", joka halveksivaan sävyyn puhuu harrastelijoista. Ei tuo matulan mielipide viittaa kovin syvälliseen alan tutntemukseen, joskin hän kyllä lienee jonkin tason tehtävissä hoitoalalla.
_________________________________________________________________________
..... täällä mainittu tutkimus alkaa sanoilla .....
AIVORUHJEIDEN MR KUVAUS:
Vertaileva tutkimus CT kuvauksen kanssa
98 aivoruhjetta 17 potilaalla toimivat tutkimuksen perusmateriaalina vertailevassa tutkimuksessa, jossa määritettiin aivoruhjeita MR ja CT tutkimuksilla.
MR oli herkempi tekniikka, se kykeni löytämään 98 prosenttia aivoruhjeista, kun taas CT vain 56 prosenttia.
..... ja vähän alempana todetaan .....
CT on hyvin tehokas tutkittaessa akuuttia päävammaa, mutta MR tutkimusta suositellaan dokumentoimaan aivoruhjeita vähemmän akuuteissa ja kroonisissa tapauksissa päävammojen yhteydessä.
..... johtopäätöksiä .....
Tässä kyseisessä tutkimuksessa oli siis 2 aivoruhjetta, jotka eivät näkyneet MR kuvauksessa. CT (Tietokonekerroskuvaus) löysi yleensäkin vain 56 prosenttia aivoruhjeista. Jos käytetään näitä molempia yhdessä ja heti vamman syntymisestä eteenpäin kuvataan säännöllisin välein molemmilla kuvausmenetelmillä, voidaan ilmeisesti päästä hyvin lähelle 100 prosenttia. Käytännössä tällaista järjestelyä on aniharvoin. Tässä Gustafssonin tapauksessa kuvattiin tiettävästi ensimmäisen kerran kummallakin menetelmällä kun oli kulunut jo 44 vuotta vamman syntymisestä. Tällöin CT kuvaus on jo melko tehoton, tuossa tutkimuksessa se yleensäkin löysi vain 56 prosenttia aivoruhjeista. Tuossa tutkimuksessa 98:sta aivoruhjeesta 2 ei näkynyt MR kuvauksessa. Tuollaisessa seurantatutkimuksessa voidaan tutkia useita kertoja, ja lähempänä vamman syntyhetkeä. Tuo tutkimus ei vielä kerro sitä, millaisia tuloksia olisi syntynyt, jos nuo tutkimukset olisi uudistettu noilla molemmilla kuvaustavoilla 44 vuotta vamman syntymisestä. Sen se kyllä todistaa, että aivoruhje ei aina näy edes MR tutkimuksessa.