Loka kirjoitti:Meillä on tiettyjä mielikuvia asioista ja turtuminen on tätä päivää. Kuinka moni suree tai kiinnittää huomiota Irakin itsemurhaiskuihin joita sattuu päivittäin, kuolleita kymmeniä, joukossa naisia ja sylivauvoja. Jos vastaava pommi-isku tai edes murto-osan henkiä vievä isku tai _edes_ tapaturma sattuisi Pohjolassa, lööpit kirkuisivat ja ihmiset kauhistelisivat. Täälläkin ko. sattumuksesta avattaisiin varmaan pari ketjua. Kuka avaa ketjun Irakin itsaripommittajille, marttyyreille? Ei kukaan, ketään ei kiinnosta.
Mutta mitä tulisi itse elämästä, jos me kauhistelisimme jokaista nälkään kuollutta tai jokaista pommin tappamaa. Onneksi emme -tai suurin osa meistä pystyy nuo asiat työntämään taka-alalle. Toki on sellaisiakin, jotka jaksavat jankuttaa, että miksi Madeleine saa palstatilaa, miksei jokainen kuollut/kadonnut lapsi saa samaa huomiota. Myönnän, että en menetä yöuniani Palestiinan levottomuuksien, Irakin pommi-iskujen tai Bangla Deshin tulvien takia. Myönnän surevani ja liikutun edelleen muistellessani sitä auto-onnettomuudessa kaksi vuotta sitten kuollutta melkein-naapurin tyttöä.
Ehkä tälläinen kaikesta huolta kantava humanisti voisi perustaa omat sivustonsa nettiin, jossa julkaisisi kaikkien tänään, eilen, toissapäivänä, kuukausi sitten, vuosi sitten onnettomuuksissa kuolleiden, nälkään kuolleiden, kaltoin kohdelluiden, siviilipalvelusmiesten, totaalikieltäytyjien yms. nimet ja yrittäisi sitä kautta tasapäistää tätä maailmaa. Varmaan hankkeelle jokin sponsori löytyisi ja sitä kautta olisi mahdollista saada perustettua oma toimisto, palkattua henkilökuntaa (hommaan olisi varmastikin hakijoita), voisi vaikka saada lentoliput, että pääsisi itse paikanpäälle toteamaan, kuvaamaan, kauhistelemaan jopa auttamaan. Siinä samalla koko maailma näkisi, että kuinka hyvä hän on: "voisin istuu Espan terassilla, mutta tää auttamisjuttu on kuitenkin niiku mun juttu".
Jos vielä tämän hankkeen toteuttaja olisi itse valmis elämään kuin Äiti Teresa, niin sitä parempi. Ei niinkuin U2:n Bono, joka vaatii kehitysmaiden velkoja anteeksi, mutta silti itse elää sangen äveriäästi. On helppo olla vaatimassa, että tehkää jotain, kun usein näiden vaatijoiden oma panostus itse asiaan on varsin mitätöntä. On helppoa olla solvaamassa Suomen suhtautumista erilaisiin asioihin, mutta usein nämä vaatijat eivät edes äänestä saatikka kirjoita oman seutukunnan kansanedustajlle, kirjoita lehtien mielipidesivustoille. Nettiin moni saattaa kirjoittaakin, mutta kun kirjoitus- ja ilmaisutaito on sangen avutonta, niin vuodatuksen lukija ei parhaalla tahdollakaan voi käsittää, että mitä siinä haluttiin sanoa tai mitä siinä tahdottiin.
Raamatussa sanotaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämä tarkoittaa nimenomaan
lähimmäistä. Ei sitä Shangailaista tms. jota emme tunne. Hänellä on siellä oma lähimmäinen.
