Oriveden tuntematon vainaja laskettiin haudan lepoon hiljaisuudessa. Tuntemattoman henkilön hautaamisen suhteen käytäntö on erilainen kuin tunnistetun henkilöllisyyden omaavalla, ja paneuduinkin hetkeksi tähän kysymykseen. Löysin Doctor Lecterin kirjoituksen tästä aiheesta, ja lainaankin sitä tähän:
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=17&t=3478
Oriveden vainajahan haudattiin ilman nimeä, vaikka jokaisella vainajalla olisi oikeus juuri hänelle nimettyyn hautapaikkaan. Luonnonkatastrofeja ja mahdollisia muita joukkotuhoja koskee erilaiset säädökset. Miksi Oriveden vainaja haudattiin ennen henkilöllisyyden selviämistä, kun löydöstäkin oli kulunut vain pari vuotta?En löytänyt sopivaa osiota tähän juttuun, joten aloitetaan uusi. Artikkeli on kokonaisuudessaan julkaistu Helsingin Sanomissa 19.8.1996 ja sen on kirjoittanut Harri Nykänen. Ohessa on osa ao. artikkelista.
Poliisin rekisterissä 16 vainajaa ilman nimeä ja henkilöhistoriaa. Tuntematon ei pääse haudan lepoon.
Kyläsaaren jätteenpolttohihnalta löytyi kappale ihmisen selkärankaa. Sulkeltajat löysivät Hgin Eteläsatamasta miehen vasemman jalan. Kadulta löytyi päänsä loukannut mies, joka kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta, miehestä ei ole mitään henkilötietoja.
Tapaukset tuottivat poliisille paljon työtä, mutta ne selvitettiin ja vainajat saivat nimen ja historian.
Useimpien henkilöllisyys selviää nopeasti, mutta jotkut sinnittelevät tuntemattomina kuukausia, jopa vuosikymmeniä.
KRP:n etsintäkuultusrekisterissä oli elokuussa -96 16 tunnistamatonta vainajaa. Vanhimmat on rekisteröity 1960-luvulla.
"Vainajalla on oikeus oikeaan nimeen hautakivessä", sanoo rikoskomisario Juha Rautaheimo Helsingin väkivaltatoimistosta.
"Muutama vuosi sitten marraskuussa saimme katoamisilmoituksen suomalaisnaisen kanssa naimisissa olevasta ranskalaismiehestä. Mies oli kadonnut kuin maan nielemänä. Seuraavana vuonna Sysmän poliisi ilmoitti, että heiltä oli löytynyt keskeltä metsää puuta vasten istumassa miehen ruumis. Miestä ei tunnistettu, mutta vaatetus sopi kadonneeseen ranskalaiseen".
"Mies tunnistettiin sittemmin hammasröntgenkuvan perusteella kadonneeksi ranskalaiseksi. Tapaukseen ei liittynyt rikosta".
Tuolle satama-altaasta löytyneelle jalalle löytyi myös omistaja; muu osa ruumiista löytyi noin vuosi jalan löytymisen jälkeen. Samoihin aikoihin ja samassa paikassa oli kadonnut toinenkin mies, joka olisi yhtä hyvin sopinut jalan omistajaksi. Myös hän löytyi myöhemmin kuolleena. Kumpaankaan tapaukseen ei liittynyt rikosta.
Tajuttomana kadulta löytyneellä oli yllään siniset haalarit ja taskussa vain avain. Vainajaa säilytettiin kuukausia pakkasessa oikeustieteen laitoksella. Lopulta hänen kuvansa esitettiin uutisissa ja miehen kaukainen sukulainen tunnisti vainajan. Selvisi, että hän oli vuosia Kanadassa asunut suomalaismies.
Kyläsaaren selkärangankappale oli vaikea tunnistus. Vaikka selkäranka oli tullut polttouunista, pystyttiin sanomaan, että se oli ihmisestä peräisin ja että vainajalla oli ollut skolioosi eli selkärangan vääristymä.
Parin vuoden kuluttua kaksi veljestä tuli tekemään katoamisilmoitusta isästään, jota eivät olleet nähneet vuosiin. Pojat arvelivat isänsä olevan pultsarina Helsingissä. Isän yksi tuntomerkki oli skolioosi.
Rautaheimon mukaan rappioalkoholistien tunnistamiset ovat usein työläimpiä. Heitä ei kukaan kaipaa; usein kuolema on johtunut metsäkojun palosta ja ruumis on tunnistamaton. "Naapurikojun mies saattaa sanoa, että mies oli joku Reiska ja tullut ilmeisesti pohjoisesta".
Aiemmin alkoholistien tunnistamista helpotti se, että juoppoputkaan joutuneilta otettiin sormenjäljet. Tunnistamattomat alkoholistit löytyivät usein juopporekisterin avulla. Sormenjälkien otosta luovuttiin lakiuudistuksen vuoksi jo 1970-luvulla.
---------------------------------
Yritin löytää hautaustoimilaista jonkinlaista selvyyttä tuntemattomien vainajien hautaamiseen, mutta ainakaan tämä uusin ei sitä asiaan tuonut. Onko laki siis muuttunut koskien nimettömien hautaamista? Tässä siis hautaustoimilaista, joka pitää sisällään yleiset säädökset, voimaantulo 1.1. 2004:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030457
2 §
Yleiset velvollisuudet
Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.
Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.
Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.
4 §
Hautasijan osoittaminen
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on velvollinen vaadittaessa osoittamaan hautasijan vainajalle, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta oli kuolinhetkellä seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.
Jos vainajalla ei kuollessaan ollut kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa, 1 momentissa mainittu velvollisuus on sillä evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä, jonka alueella vainaja kuollessaan asui.
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on lisäksi velvollinen vaadittaessa osoittamaan hautasijan myös sellaiselle kuolinhetkellä ulkomailla asuneelle Suomen kansalaiselle, jonka viimeinen kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ennen ulkomaille muuttamista oli seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.
12 §
Hautarekisteri
Hautausmaan ylläpitäjän on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät vainajan:
1) sukunimi ja etunimet;
2) syntymäaika tai henkilötunnus;
3) kuolinaika;
4) hautaamisajankohta;
5) hautaamistapa; sekä
6) haudan sijainti.
Rekisteriin voidaan merkitä myös hautaoikeuden haltijan nimi ja postiosoite, hautaoikeuden voimassaoloaika sekä tieto siitä, keitä hautaan voidaan haudata. Lisäksi rekisteriin voidaan merkitä hautausmaalla olevat taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaat muistomerkit ja niiden sijainti.
Vainajista, joiden tuhka on sijoitettu muistolehtoon, merkitään rekisteriin 1 momentissa säädetyt tiedot lukuun ottamatta tuhkan sijaintia.
Tässä pykälässä tarkoitettu rekisteri tulee säilyttää pysyvästi. Kun 8 §:ssä tarkoitettu yhteisö tai säätiö lopettaa toimintansa, tulee tässä pykälässä tarkoitetut asiakirjat luovuttaa säilytettäviksi arkistolaitokseen.